Kontrapunkteja Mikkelin kirjastossa: Edvard Munchin ja Jean Sibeliuksen yhteyksistä

Munch

Tiistaina 3.11.2015 Mikkelin pääkirjastolla kävi Sari Kuuva Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin laitokselta kertomassa Edvard Munchin maalausten ja Jean Sibeliuksen musiikin välisistä suhteista. Kuuva on väitellyt Munchin taiteesta ja huomannut, että Munchilla ja Sibeliuksella on useita yhdistäviä tekijöitä.

Munch ja Sibelius olivat ensinnäkin molemmat pohjoismaisia taiteilijoita, Munch kuvataiteilija Norjasta ja Sibelius säveltäjä Suomesta. Mielenkiintoinen yhtäläisyys löytyy jo heidän lapsuudestaan ja hyvinkin samanlaisista perhetaustoistaan. Heidän isänsä olivat työkseen lääkäreitä ja heillä molemmilla oli sisko, joka kärsi mielenterveysongelmista. Kuolema oli vahvasti läsnä kummankin lapsuudessa ja kenties juuri lapsuus oli myös yhtenä syynä sille, että heidän teoksissaan on aistittavissa tietynlaista synkkyyttä. Heidän persoonistaan sen sijaan on tiedetty, että siinä missä Sibelius oli seurallinen ihminen, Munch taas oli sulkeutuneempi ja synkkä.

Sibeliuksen ja Munchin tiedetään viettäneen aikaa samoihin aikoihin Berliinin taiteilijapiireissä ja heillä olikin yhteisiä ystäviä, kuten Adolf Paul ja Axel Gallèn, joista jälkimmäinen on myös maalannut muotokuvan kummastakin.

Sibeliuksen tiedetään olleen kiinnostunut kuvataiteesta ja Munchin kirjoittaneen, vaikkakin pinnallisesti, musiikin ja taiteen yhteydestä, mutta siten, että se yhteys on kuitenkin olemassa. Munch oli myös saanut idean teokseensa näytelmästä, johon Sibelius oli säveltänyt musiikin, joten he ovat käsitelleet samoja teoksia omissa töissään. Mistään ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, että he olisivat tunteneet toisiaan.

1900-luvun alussa sekä Sibelius, että Munch vetäytyivät omiin oloihinsa osittain terveysongelmien vuoksi. Sibeliuksen 4. sinfonia valmistui, mutta se muistutti synkkyydessään ja ekspressiivisyydessään pikemminkin Munchin nuoruusvuosinaan kehittelemää Elämänfriisiä kuin kypsemmällä iällä tehtyjä valoisia ja tasapainoisempia Aulamaalauksia.

Kyseinen aikakausi oli tieteen ja taiteen yhdistymistä. Uskosta ei haluttu luopua, mutta esimerkiksi evoluutio toi uutta näkökulmaa ihmisten elämään.

Tästä voineekin päätellä, että vaikka Munch ja Sibelius eivät koskaan olisikaan olleet varsinaisesti tekemisissä keskenään, niin sama aikakausi ja sen mukana samanhenkiset teemat teoksissa näkyvät yhteisenä linkkinä heidän välillään.

Taiteilijan valinta – säveltäjäopiskelija Aapo Tähkäpään valinnat

Aapo T

Taiteilijan valinta on pääkirjaston musiikkipalveluissa säännöllisen epäsäännöllisesti toistuva näyttelysarja, jossa taiteen aloilla työskentelevät ihmiset jakavat kanssamme musiikkielämyksiään vuosien varrelta.

Tämänkertaiset valinnat on tehnyt nuori mikkeliläinen säveltäjäopiskelija Aapo Tähkäpää. Aapo on soittanut oboeta seitsemän vuotta Mikkelin musiikkiopistossa, ja itseoppineesti eri lyömäsoittimia. Viime vuosina hän on keskittynyt yhä enemmän myös sävellykseen, jota hän opiskelee musiikkiopistossa sekä Helsingissä Lotta Wennäkosken oppilaana. Aapo on myös saanut jo tunnustusta työstään: hän on voittanut valtakunnallisen II lasten ja nuorten Uuno Klami –sävellyskilpailun nuorempien sarjan teoksella Loitsu (2012) ja saanut nuoren mikkeliläisen taiteilijan apurahan (2013).  ”Kuuntelen ja kuulen hyvin monenlaisia musiikkeja, myös maailmanmusiikkia ja erityisesti gospelia, mutta viime kädessä sydäntä lähinnä on kuitenkin länsimainen taidemusiikki, etenkin uudempi suomalainen”, kertoo Aapo.

Aapo Tähkäpään levypoiminnat

Kalevi Aho – Oboekonsertto
”Ahon oboekonsertto on itselleni hyvin läheinen teos, eikä vain siksi että oboe on myös oma soittimeni. Säveltäjä käyttää tässä arabialaisia sävelasteikoita musiikin pohjana, mikä luo vieraannuttavaa ja vangitsevaa tunnelmaa. Myös djembe- ja darabuka-rumpujen mukanaolo orkesterissa antaa ainutlaatuista väriä, itsekin osaan soittaa djembeä. Ylipäätään ulkoeurooppalaisia traditioita pitäisi mielestäni hyödyntää myös taidemusiikissa entistä enemmän.”

Einojuhani Rautavaara – Sellokonsertto nro 2 ’Towards the Horizon’
”Rautavaaran sellokonserttoon liittyy eräs henkilökohtainen muisto. Olimme koulusta luokkaretkellä Helsingissä, ja olin ostanut tämän levyn Musiikkitalosta. Bussimme oli kuitenkin mennyt rikki ja taukojen ja odottelujen takia saavuimme Mikkeliin vasta seuraavan päivän puolella. Sinä kevätyönä, muiden lähinnä nukkuessa, kuuntelin tätä sellokonserttoa bussissa, ja se voimakas tunnelma assosioi edelleen aina kyseistä kappaletta kuunnellessa.”

Anton Bruckner – Sinfonia nro 9
”Brucknerin 9. sinfonia on mielestäni koko länsimaisen taidemusiikin kulmakiviä, yhden kokonaisen aikakauden – romanttisen sinfonian – päätös ja katse tulevaisuuteen. Tässä sinfoniassa näen Brucknerin, naiivin hurskaan, koko ikänsä Luojaa palvelleen, loppuun saakka silti epävarman, vanhan, väsyneen ja sairaan kanttori-opettajan näkevän Kaikkivaltiaansa kasvoista kasvoihin muistaen alusta asti, ettei siitä kukaan voi selvitä hengissä. Ja sinfonia jäikin keskeneräiseksi; Adagio tuntuu kasvavan jo maallisen
tietoisuuden yläpuolelle.”