Musiikkia yleisön pyynnöstä

Oven pieleen sijoitetut naulakot täyttyvät pikku hiljaa takeista ja kaulahuiveista. Tuolit eivät meinaa riittää, kun yli kolmekymmentä kuulijaa on pakkautunut yhteen heittäytyäkseen jälleen musiikin vietäväksi. Kapellimestaria ei kuitenkaan näy, eikä liioin orkesteria tai kuoroa. Illan musiikista vastaa nurkassa nököttävä äänentoistojärjestelmä ja ohjelmistovalinnoista musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.

Taidemusiikkiklubi on kokoontunut Mikkelin pääkirjastossa jo 22 kertaa. Klubilaisia on yhteensä noin 50, joista osa käy tapaamisissa harvemmin, osa useammin.

”Meiltä on jäänyt vain yksi kerta Prahan reissun takia väliin”, kertoo Helena Harjunpää, joka kuuluu yhdessä miehensä Pekka Harjunpään kanssa klubin aktiivisimpiin osallistujiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea.”

Harjunpäiden koko perhe harrastaa musiikkia tavalla tai toisella. Kiinnostus musiikkiin on periytynyt lähes kaikille lapsenlapsillekin. Helena ja Pekka käyvät usein konserteissa ja erityisesti kamarikokoonpanot ovat molemmille mieleisiä, vaikka Pekka viihtyykin silloin tällöin myös isomman orkesterin pauhussa.  Mikä sitten vetää pariskuntaa kerta kerran jälkeen kirjastoon kuuntelemaan äänilevyjä yhdessä muiden kanssa?

Vastaus piilee Harjunpäiden mukaan ennen kaikkea klubin vetäjässä.

”Sirkka-Liisan luennot ovat aivan huippuja. Hän hallitsee opettajana tiedon jakamisen. Tunnit ovat aina hyvin valmisteltuja ja mietittyjä, eikä sisältö ole yhtä tilkkutäkkiä, vaan aihe on aina tarkkaan mietitty”, kiittelee Helena.

Taidemusiikkiklubi

Musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen (vasemmalla) kiittelee taidemusiikkiklubilaisia auliiksi yleisöksi. Helena ja Pekka Harjunpää ovat käyneet lähes jokaisessa klubin kokoontumisessa.

Matalan kynnyksen klubi

Taidemusiikkiklubissa keskustellaan ja analysoidaan musiikkia, mutta aihetta ei lähestytä teorian kautta. Näin nekin musiikinharrastajat, jotka eivät ole kiinnostuneita sävellajeista, sointurakenteista tai tahtilajeista, voivat nauttia keskustelusta. Taidemusiikkiklubi tarjoaa myös väylän tutustua uuteen musiikkiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea”, Sirkka-Liisa pohtii.

Kirjasto on ollut klubille hyvä kokoontumispaikka, sillä pääkirjastosta löytyy laaja ja monipuolinen musiikkikokoelma. Kirjastoon on myös matala kynnys tulla. Muutenkin klubin toimintaa leimaa tietty mutkattomuus.

”Meillä ei kierrä mitään nimilistaa. Kokoontumiset kestävät puolitoista tuntia, mutta jos mukana ei ehdi olla koko aikaa, saa lähteä kesken pois”, Sirkka-Liisa kertoo.

”Vaikka ei kukaan koskaan ole tainnut lähteä kesken pois”, naurahtaa Helena.

Taidemusiikkiklubi kokoontuu kevään aikana vielä kaksi kertaa, 10.3. aiheena on requiem eli sielunmessu ja 28.4. oopperoiden alkusoitot. Klubi kokoontuu klo 16.30-18.00 pääkirjaston 2. krs: n maakuntakokoelmahuoneessa.

 

violinposter

FAKTAA:

  •  Taidemusiikkiklubin järjestää Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto. Vetäjänä on alusta asti ollut musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.
  • Idea Taidemusiikkiklubin perustamisesta tuli Mikkelin kansalaisopiston Klassinen musiikki tutuksi -kurssin osallistujilta heidän vieraillessaan pääkirjaston musiikkikirjastopalveluissa.
  • Taidemusiikkiklubi on kokoontunut syksystä 2013. Kokoontumisia on noin kerran kuussa kevät- ja syyskaudella.
  • Kokoontumiset ovat maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista vaadita.
  • Taidemusiikkiklubista löytyy lisätietoa kirjaston kotisivuilta

Mikkelin pääkirjaston musanäyttelyssä Ihana50-luku

IMG_5533pieni

Musiikkikirjastopalveluissa on nostettu esiin helmikuun iloksi kaikkea ihanaa 1950-luvulta: kotimaista iskelmää ja svengiä, Amerikan rokkia, teini-idoleja, makupaloja myös muista maista. 50-luvun ominaislaadusta kirjoittaa Kirsi-Maria Hytönen osuvasti teoksessa Onnen aika? Valoja ja varjoja 1950-luvulla:

”Kulttuurin kannalta 1950-luku oli värikästä aikaa. Etenkin vuosikymmenen alkupuoli oli kotimaisen elokuvan kukoistuskautta, joka huipentui Edvin Laineen ohjaamaan Tuntemattomaan sotilaaseen vuonna 1955. Musiikkimaailmaa muuttivat äänilevyjen yleistyminen sekä nuorisokulttuuri, johon kuului musiikin kuuntelua baareissa ja kahviloissa. Eniten musiikkialaa muutti kuitenkin rock-musiikki, joka vaikutti peruuttamattomasti nuorisokulttuureihin, musiikkiin ja tanssiin ja johti sukupolvien välisen kuilun syvenemiseen 1950-luvun lopulla.” (s. 11)

Miten tämä kaikki näkyi musiikissa? Tervetuloa nostalgisoimaan, katsomaan, kuuntelemaan ja lainaamaan!

Näyttely on esillä pääkirjaston 2. kerroksen musiikkipalveluissa 1.-29.2.

 

Heviä musiikkikirjastotutkimusta – haastateltavana tuore tradenomi, Lord Fist –bändin Niko Kolehmainen

Niko

Kirjastossa kuullaan mielellään asiakkaita ja teetetään välillä myös pieniä tutkimuksia. Hiljattain on valmistunut amk-opinnäytetyö musiikin- ja soitonopettajien musiikkikirjastopalveluja koskevista ajatuksista. Työn teki Niko Kolehmainen, jolla on vankkaa kokemusta niin kirjastoista kuin musiikistakin – hän on nimittäin paljon myönteistä huomiota saaneen Lord Fist –bändin kitaristi. Haastattelimme tuoretta kirjastotradenomia niin opintoihin kuin bändiinkin liittyvistä seikoista.

Nikon opinnäytetyö Mikkelin pääkirjaston musiikkipalvelut musiikinopettajien näkökulmasta kartoitti paitsi opettajien omia käsityksiä musiikkikirjastopalveluista, myös heidän näkemyksiään siitä, mitä musiikkikirjastopalvelut voisivat antaa nykynuorille, kun valtaosa musiikista kulutetaan verkossa. Antoiko työ Nikolle ahaa-elämyksiä aiheesta?

”Yksi haastateltava puhui musiikkikirjastosta mahdollisuutena löytää sellaista, jota ei ole tiennyt olevan olemassakaan. ”Mielivaltaisesti” laadukasta kokoelmaa selaamalla voi saada ihan erilaisia oivalluksia verrattuna hakukoneisiin, jotka nopeasti oppivat tuomaan hakijalle aina tietynlaisia tuloksia.”

Mutta mikä sai nuoren miehen hakeutumaan kirjastoalalle?

”Menin ysiluokalla kirjastoon tet-harjoitteluun ja sain jatkaa kesätöissä. Lukion jälkeen valinta tuntui selvältä – en keksinyt mukavampaa ja eettisesti kestävämpää ammattia. Kirjasto ylläpitää omaa uteliaisuutta uusiin asioihin ja kai taustalla on myös elinikäisen sivistymisen toive. Aikomukseni on pysyä alalla ja hakea jatko-opintoihin yliopistoon. ”

Opinnäytetyön keskiössä oli musiikinopetus ja kirjaston musiikkipalvelut. Onko näillä ollut vaikutusta omaan musiikkiharrastukseen?

”Kyllä kipinä lähti musiikinopetuksesta, kun näki, että joku osaa oikeasti soittaa jotain instrumenttia. Samaan aikaan kiinnostuin rockista ja hevistä ja niitä piti päästä soittamaan itse. Kirjasto laajensi kuuntelun skaalaa myös rockin, hevin ja kitaramusiikin ulkopuolelle. Vasta kun tuntee monipuolisesti musiikkia, pystyy operoimaan tehokkaasti omalla kentällään. Tietämys oman tyylilajin juurista mahdollistaa tyylitajuisen ja laadukkaan toteutuksen”.

Lord Fist –bändi on saanut hyvää julkisuutta esim. alan lehdissä jo aloittamisestaan 2011 asti. Mikkeliläiset juuret omaavan bändin jäsenistöön kuuluvat myös Perttu Koivunen (laulu, kitara), Eetu Orbinski (rummut) ja Pekka Lampinen (basso). Musiikki on ajatonta heviä, johon on joskus lyöty retroleima.

”Emme itse näe sitä niin: teemme uutta musiikkia tietyn genren sisällä. Ei folk-musiikkikaan ole retroa, vaikka sitä tehdään samalla tyylillä kuin ennenkin. Eikä luokittelu ole tärkeää siinä vaiheessa, jos joku musiikista aidosti tykkää.”

Bändi on julkaissut tänä vuonna ensimmäisen pitkäsoittonsa Green Eyleen, joka on otettu erinomaisesti vastaan. Levy on poikinut jo esiintymisen festareilla Saksassa ja syksyllä on luvassa toinen Kreikassa. Mutta kuinka keikkailu ja kirjastotyö mahtuvat samaan kuvioon?

”Vaikka tiedän tekeväni musiikkia aina, en ole koskaan ajatellut siitä ammattia. Suomessa vain pieni osa muusikoista saa elantonsa pelkästä musiikista ja vielä pienempi osa saa sen jatkumaan muutamaa vuotta pidempään. Mielekkään päivätyön hankkiminen vaikutti itselleni järkevältä ratkaisulta. Tänä kesänä ehdin lomailla ja tehdä musiikkia, kuten myös lueskella, ja syksyllä aloitan kirjastovirkailijan sijaisuudessa Lappeenrannan kaupunginkirjaston Sammonlahden toimipisteessä”.

Nikon motto kaikille meille: ” Pysykää uteliaina ja tutustukaa uusiin asioihin! ”