Kirja, joka on tehnyt suuren vaikutuksen

Kirjastotädeillä oli alkukeväästä pieni keskinäinen lukuhaaste, jonka pohjalta syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä. Tässä viimeinen satsi vinkkejä:

”Viimeisenä sitten kirjoja, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen. Tätä joutui pohtimaan tarkasti, sillä olen lukenut niin monia hyviä kirjoja. Nimeän tähän Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Sen kieli on maalailevaa, viehättävää ja tarina on upea. Dystopiat vetoavat minuun ja tämän tarinan maailma on kauniin rujo.”

Veljeni Leijonamieli. Luin sen lapsena ja kirja oli mielestäni niin surullinen ja siitä tuli ahdistunut olo. Luin sen uudestaan aikuisena ja lukukokemus oli jo helpompi sulattaa. Toinen on myös nuorena lukemani Bim Mustakorva. Se kertoo koirasta, joka jää ilman isäntäänsä. Isäntä joutuu sairaalaan eikä koira tietenkään ymmärrä mihin isäntä joutui. Vaikutuksen teki myös Stieg Larssonin Millenium-trilogia. Luin kirjat kesälomalla yhteen putkeen. Kyllä harmitti kun vika oli luettu.”

” Vaikutuksen tehneitä kirjoja on niin monia, mutta valitsen tällä kertaa tähän runoteoksen arvostamaltani spoken word/rap-artisti/ monilahjakkuudelta. Syy: hän on keväämmällä tulossa Suomeen keikoille ja uusin runoteos Us(a.) saapui juuri postitse luettavakseni. Tämä teos oli ensimmäinen kosketukseni Williamsin tuotantoon: Saul Williams: Said the Shotgun to the Head, suomeksi, Sanoi haulikko päälle.”

”Olen ensisijaisesti kertomakirjallisuuden lukija ja pidän hyvistä tarinoita- toki sillä on merkitystä miten tarina kerrotaan. Kaunis kirja kauheasta aiheesta: Elina Hirvosen Kun aika loppuu. Kirja herättää paljon ajatuksia, eikä aliarvioi lukijaansa antamalla helppoja selityksiä”

tulip-1290983_1280

Kirja, jota rakastin lapsena

Kirjastotädeillä oli pieni keskinäinen lukuhaaste. Sen seurauksena syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä teidän blogin lukijoiden iloksi. Tässä parhaat palat, osa 2:

”Tässä ajattelin sitä aikaa, kun olin niin pieni vielä, että äiti luki ääneen minulle ja veljelleni. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu kävi niin rakkaaksi, että ensin väritin Maija Karman kauniit kuvat ja sitten leikkelin niitä irti. Aikuisempana ostin ehjän kappaleen repaleisen ja teipatun kaveriksi.”

”Tätä en muista itse, mutta äitini kertoi aikoinaan, että joskus parivuotiaana lempikirjani oli Susi ja seitsemän pientä kiliä. Jännitys siis vetosi pienestä pitäen. Osasin kirjan kuulemma ulkoa, mutta sitä piti lukea silti uudestaan ja uudestaan”

”Tykkäsin seikkailuista ja halusin asua apinan kanssa ilman vanhempia. Tämä ei ole varmaan kenellekään yllätys: Peppi Pitkätossu

”Kirja, jota rakastin lapsena. Tätä pitikin pohtia. Pidin saduista ylipäänsä, etenkin tuhkimot ja lumikit olivat suosittuja. Mutta kun opin lukemaan itse niin kirjoja meni laidasta laitaan: Pikku naisista Tarzaneihin.”

lukuhaaste2

30+ kirjaa lukuhaaste osa 17: Kuvakirja

karkausyon-ratikkamatka perin-erikoinen-muna

Rönns, Christel: Perin erikoinen muna (Schildts&Söderströms 2012)

Holmberg, Annika: Karkausyön ratikkamatka (WSOY 2010)

Kuvakirjoja tulee perhesyistä luettua melkolailla paljon. Ikisuosikkejani ovat Tatu ja Patu- kirjat, mutta tähän haastepostiin halusin heittää kaksi muuta mieleen jäänyttä kuvakirjaa.

Toinen sekä minun, että lasteni suosikeista on Christel Rönnsin Perin erikoinen muna (2013). Se on hyvin kuvitettu, sopivan pituinen ja lisäksi sisällöltään omaperäinen ja sopivan erilainen erottuakseen ”massasta”. Tarina alkaa, kun tyttö löytää rannalta suuren munan. Perhe epäilee sitä koristemunaksi, mutta eräänä aamuna muna on kadonnut ikkunalaudalta ja lemmikkikoira Reija haukkuu vimmatusti jotain sohvan alla… perheeseen saadaankin uusi jäsen, Koi-Koi.

Pari viikkoa sitten törmäsin toiseen ihastuttavan kuvakirjaan nimeltä Karkausyön ratikkamatka. Kieli on niin hurmaavaa, ja Virpi Talvitien kuvituskin kiehtovaa, että ihan nostattaa kateellisuutta helsinkiläisiä kohtaan. Tarina nimittäin kertoo ratikasta, joka karkausyönä saa vapautensa ja lähtee kierrokselle taianomaiseen kaupunkiin. Kuunteluyleisökin huomasi normaalista lastenkirjamatskusta poikkeavan runollisen kerronnan. Mikkelistäkin pitäisi olla tällainen kirja. Suosittelen lämpimästi!