Kirja, joka jäi kesken

Kirjastotädeillä oli pieni keskinäinen lukuhaaste. Sen seurauksena syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä. Ehkäpä teillä blogin lukijoilla on parempi lukukestävyys näiden klassikoiden ja muiden kesken jääneiden kanssa!

”Yksi pariinkin otteeseen kesken jäänyt ikuisuusprojekti on ( kuten minulle vähän nolostuttavan tyypillistä) klassikkomöhkäle. Tästä on kyllä tullut luettua joku lyhennetty versio sekä opiskeluaikoina katkelmia myös alkutekstistä. Ehkä vielä joskus! Miguel de Cervantes Saavedra: El ingenioso Hidalgo Don Quijote de la Mancha.”

“Montakin kirjaa olen jättänyt kesken eri syistä ja teen sitä jatkuvasti. Osan olen lukenut sitten joksus kokonaan, mutta myönnän ja tunnustan, että Dostojevskin Rikos ja rangaistus on kirja, jota olen muutaman kerran yrittänyt lukea. Kesken se on jäänyt tähän mennessä joka kerta…..”

”Aika useita on jäänyt kesken. En ole kovin kärsivällinen: jos kirja ei ala tuntua kiinnostavalta, niin jätän sen kyllä. Yksi pariin kertaan kesken jäänyt on Sofi Oksasen Puhdistus. Tosin loppujen lopuksi sen luin, koska sitä on niin kovasti ylistetty. Pidän teosta kuitenkin yliarvostettuna, mutta nämähän ovat makuasioita, vai mitä.”

”Kesken on jäänyt montakin kirjaa: hyviäkin kirjoja riittää luettavaksi…”

Yksi keskenjääneistä on Diana Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu. Matkantekijä-sarja alkoi todella vahvasti ja koukuttavasti. Ahmin kolme, neljä ensimmäistä osaa, mutta sen jälkeen sarja alkoi menettää otettaan ja viimeisin osa on niin huono, etten päässyt paria sataa sivua pidemmälle. Useimmat sarjat pitäisi osata lopettaa ajoissa. Matkantekijä on yksi niistä.”

book-15584_640

Lukuhaasteen parhaat palat

Kirjastotädeillä oli pieni keskinäinen lukuhaaste. Sen seurauksena syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä teidän blogin lukijoiden iloksi:

Kirja, johon palaan aina uudestaan:

”Ei ole yhtä tiettyä, johon palaan. Mutta hyvä kirja on hyvä kirja uudestaankin luettuna ja se voi avautua vähän uudella  tavalla eri lukukerroilla. Opiskeluaikana ihastuin Aino Kallaksen Sudenmorsiameen, luin sitä niin keskittyneesti bussissa, että ajoin ohi pysäkkini. Olen lukenut kirjan uudelleen muutaman kerran, nähnyt siitä näytelmäversionkin ja aina se tempaa mukaansa”

”Isot ihmiset ovat toden totta käsittämättömiä. Kirja, johon palaan aina uudestaan: Pikku prinssi. En kyllästy siihen koskaan. Sain sen isoveljeltäni joskus ” sata vuotta” sitten ja silloin en tajunnut sitä. Se on kuin lastenkirja, mutta kyllä siitä saa enemmän irti isona…”

”Tähän pitäisi kai laittaa jotain syvällistä, mutta rehellisyyden nimissä on kai todettava, että useimmiten palaan KVTES:iin. Jos kuitenkin pitää mainita joku teos, jonka lukemisesta nautin niin paljon, että se on otettava käsiin uudestaan ja uudestaan, joudun tekemään tunnustuksen: Viisikko ja salakuljettajat. Se on ensimmäisiä ”oikeita” kirjoja, joita olen lukenut. Ja vaikutus oli lähtemätön. Kirja tuskin on mitenkään poikkeuksellinen, mutta sen aikaansaama tunne ja elämys olivat jotain, joilla oli peruuttamattomia  vaikutuksia.”

”Rehellisyyden nimissä tähän täytyy vastata The complete works of William Shakespeare, koska niin usein tulee teksteissä viittauksia vastaan, että antologiasta usein sitten tarkistelen kuka oli kuka ja missä ja kenen kaa. Mutta koska uhkaa tulla aika maskuliininen tästä koko haasteesta, niin liitänpä ovelasti mukaan vielä Marjane Satrapin sarjakuvateoksen Luumukanaa, johon olen palannut useasti. Siinä pääsee ääneen muun muassa teheranilainen dervissi (suufimystikoihinkin muuten on tullut palattua tasaisin väliajoin, joten siinäpä sekin aasinsilta vielä).”

reading2

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 15: Kirja, joka sinun PITI lukea koulussa, mutta josta onnistuit luistamaan

Aikuisena voi lukea vain kirjoja, joista aidosti pitää, mutta toisin oli kouluaikoina. Erinäisiä klassikoita oli kahlattava läpi, kiinnostivatpa ne tai eivät. Siksi kirjoille kannattaakin toisinaan antaa uusi mahdollisuus. Eilisen tylsä pakkopulla voi nimittäin olla tämän päivän kultakimpale! Lukukokemusta parantaa kummasti jo se, että tietää voivansa jättää kirjan halutessaan ihan luvan kanssa kesken.

Kirjastonhoitajaa hävettää myöntää, että koulussa hän onnistui luistamaan aika monestakin kirjasta. Kesken tuntui aina olevan jotain paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin opettajan määräämät opukset. Ainakin Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas tuli luettua viimehetken paniikissa melko pintapuolisesti ja reilusti harppoen. Jälkeenpäin harmitti, sillä molemmat teokset vaikuttivat oikeastaan aika mielenkiintoisilta.

Ylivoimaisesti tylsin kouluajan lukukokemus oli Hemingwayn Vanhus ja meri, joka tuli kuitenkin urheasti seilattua läpi sanasta sanaan. Yläasteikäisestä lukijasta tuntui loputtoman tylsältä lukea jonkun vanhan ukkelin kalareissusta, joka tuntui kestävän i-k-u-i-s-u-u-d-e-n. Luulenpa, että tämäkin eilinen pulla olisi yksi niistä nykyisistä kultakimpaleista. Kunpa vain ei olisi niin paljon muuta luettavaa…

Vanhus ja meri

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 14: Sotakirja

Yleensä kun puhutaan sotakirjoista, tarkoitetaan toista maailmansotaa käsitteleviä teoksia. Tähän lukuhaasteeseen pääsi kuitenkin ensimmäisestä maailmansodasta kertova Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta.

Kirja on ilmestynyt jo 1929, suomeksi 1930. Klassikosta on Suomessa otettu jo 18 painosta.

Pohjana kirjassa ovat kirjailijan omat kokemukset Saksan armeijassa. Voiko kukaan elää sodan jälkeen täysipainoista elämää?

Lansirintamalta ei mitaan uutta