Kellutusta

Paper Boats 02

Ehkä olet huomannut Mikkelin pääkirjaston hyllyjä tutkaillessasi, että seassa saattaa olla aineistoa, jossa lukee ”Lähemäen kirjasto”. Jos olet, hyvä niin: se ei ole virhe vaan tarkoituksellista.

Olemme nimittäin aloittaneet aineistojemme kellutuksen. Se ei tarkoita sitä, että kirjamme lojuisivat jatkossa pitkin Saimaata. Lyhyesti sanottuna emme vain enää tiettyjen toimipisteiden välillä lähetä aineistoa takaisin siihen kirjastoon josta teos on lainattu. Tässä säästämme vaivaa ja kuljetuskustannuksia.

Kokeilu alkoi pääkirjaston ja Lähemäen kirjaston kesken ja on nyt laajentunut koskemaan myös Kalevankangasta, Otavaa ja Rantakylää. Järjestely on tässä vaiheessa siis lähinnä kokeilu, eikä se koske muita Lumme-alueeseen kuuluvia kirjastoja.

Poikkeuksiakin on. Lehdet, kotiseutukokoelmien aineistot ja varastoaineistot lähetetään takaisin kotikirjastoon. Näin tehdään myös, jos jotain aineistolajia ei ole omassa kirjastossa lainkaan. Esimerkkinä pääkirjastosta lainatut monikielisen kirjaston kirjat tai vaikka LP-levyt.

Teidän kirjastonkäyttäjien ei tarvitse ottaa asiaa sen kummemmin huomioon, sillä se ei tuota ylimääräistä vaivaa. Lähinnä asia koskee työntekijöiden työtapoja, kun aineiston palautumisen jälkeen ei tarvita uutta kuljetusta takaisin kotikirjastoon. Kerron kuitenkin tästä, koska käytäntö voi kiinnostaa muitakin kuin meitä työntekijöitä. Lisäksi kellutus on Suomessa yleistymään päin.

Voitte siis edelleen varata aineistoa noudettavaksi mihin kirjastoon vaan ja palauttaa minne vaan Lumme-kirjastojen sisällä. Aineiston saa käsiinsä ilmaisella varauksella riippumatta siitä, missä tietty kirja milläkin hetkellä on ”kellumassa”.

Kirjastoterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

(Kuva: Amaury Laporte, lisenssi Nimeä-EiKaupallinen 2.0 Yleinen (CC BY-NC 2.0).)

Mainokset

Tule kirjastoon, työtön!

Tyhjä kärry

Oletko työtön ja sinulla on paljon vapaa-aikaa, etkä tiedä miten sen käyttäisit? Eikö sinulla ole varaa käydä kahviloissa ja pyöriä kauppakeskuksissa tai huoltoasemilla? Oletko kyllästynyt aktiivimalliin ja siitä käytävään keskusteluun?

Ei hätää, tule kirjastoon!

Kirjastossa voit vapaasti oleskella, tulla ja mennä ja käyttää aineistoamme ilmaiseksi. Ketään ei täällä kiinnosta oletko joidenkin mielestä lusmu vai et, sillä olet yhtä arvokas kirjastonkäyttäjä kuin kaikki muutkin. Ketään ei täällä kiinnosta, oletko aktivoituna tai karenssissa.

Jos satut olemaan samalla syrjäytynyt, silläkään ei ole väliä. Joskus tämän maailman menestyneimmät ja mahtavimmat tyypit ovat itseään täynnä ja käyttäytyvät paljon huonommin kuin sinä. Sivistyksen arvostaminen ei katso rahaa tai sosiaalista asemaa.

Älä myöskään tunne syyllisyyttä siitä, että olet työtön ja koet itsesi tarpeettomaksi, kun vain päivät pitkät hengailet kirjastossa. Työpaikat eivät vain aina kohtaa toisiaan. Minullakin oli lähinnä paljon onnea, kun satuin saamaan tämän työpaikan.

Muista, että kirjastot rahoitetaan myös sinun maksamillasi verorahoilla. Kaiva siis niistä kaikki hyöty irti ja ota ne omaksesi. Ja kiitos siitä, että niin varmasti jo teetkin. Nähdään siis kirjastossa!

Kirjastollisin terveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Pääkirjaston vuoden asiakkaat 2017: kirjasto on viihtymistä, tietoa ja tarinoita

vuoden lainaajat

Kati Pehkonen ja Mikko Santaharju, pääkirjaston vuoden asiakkaat

”Se jalkapallopeli, missä pitää syöttää pallo peliin – se on kirjastossa parasta”, sanoo Mikko Santaharju, 5 v., joka valittiin äitinsä Kati Pehkosen kanssa Mikkelin pääkirjaston vuoden 2017 kirjastoasiakkaaksi. Muihin Katin ja Mikon suosikkipeleihin kuuluvat Kimble ja Muuttuva labyrintti sekä zombimuistipeli.

Pelaamisen lisäksi kaksikko lainaa ahkerasti kirjallisuutta laidasta laitaan, muun muassa yhteistä lintubongausharrastusta tukevia kirjoja sekä muita eläinkirjoja. Iltasatu kuuluu perheen ohjelmaan joka ilta, joten myös satu- ja kuvakirjoja kertyy kirjastokassiin. Kati itse lukee erityisesti tietokirjoja psykologian ja filosofian aloilta sekä puutarhakirjoja.

Varausten itsepalvelunouto saa Katilta positiivista palautetta kätevyydestään. ”Ihan ohimennen hyllystä saa myös hyviä lukuvinkkejä”, sanoo Kati. Ahkerasti kirjastoa käyttävät Kati ja Mikko arvostavat myös eväidensyöntimahdollisuutta sekä Mikkeli-salin erilaisia näyttelyitä. Aiemmin kaksikko lainasi aineistot Katin kortilla, mutta keväästä lähtien Mikolla on ollut myös ikioma kirjastokortti.

Kirjavinkki: Gomorra – mafian valtakunta

Gomorra

Roberto Savianon kirja Gomorra on taitavasti kirjoitettu ja pysäyttävä kirja mafian vallasta Etelä-Italiassa. Vuonna 2006 ilmestynyt teos on piinaavaa ja älykästä journalismia, joka ei tyydy kauhistelemaan ja tarjoamaan helppoja vaihtoehtoja.

Kirjaa lukiessa käy ilmi kuvioissa mukana olleen sisäpiiriläisen ahdistus ja tuska. Kirjan julkaiseminen oli myös aidosti vaarallinen teko. Väkisinkin sitä alkaa kirjailijan matkassa miettiä, että oho, tällaistako tämä nyt tosiaan on ollut.

Lukija joutuu itsekin pohtimaan uudelleen omaa suhdettaan vaikkapa populaarikulttuurista tuttuun mafiaestetiikkaan. Ihannoimmeko salaa tai avoimesti noita ”sankareita”? Surkuhupaisaa on se, kuinka mafiapäälliköt itsekin monesti ottavat elokuvista vaikutteita kuin päinvastoin.

Suosittelisin tätä kirjaa lukijalle, joka pohdiskelee kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta, hyvyydestä, pahuudesta, köyhyydestä ja erilaisista yhteiskuntajärjestelmistä. Ja ehkä myös haluaa tirkistellä rikollisten maailmaa lähemmin. Ainakin tulee selväksi tällaisten kysymysten moniulotteisuus, ja se kiero viekkaus jolla pahuus sekoittuu hyvyyteen.

Savianon tyyli on taiteellista ja omakohtaista, ja hänen viittauksensa ja kielikuvansa usein vaikeita. Mutta on varmasti hyvä että kirja on kirjoitettu niin kuin on: se ei ole kuivaa tieteellistä journalismia, vaikka se aiheestaan asiallisesti kertookin.

”Gomorra” on sanaleikki Camorrasta, joka on yksi tunnetuimmista mafiajärjestöistä. Mutta järjestöjä on paljon muitakin, ja näiden välisiä suhteita kirjassa myös käsitellään.

Ei suositella heikkohermoisille, mutta ei myöskään läpeensä kyynisille ihmisille. Saatavilla ympäri Etelä-Savon, käy lainaamassa!

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mielenkiintoisia ja hauskoja kirjan nimiä

Kaikki me olemme varmasti törmänneet kirjoihin, jotka hätkähdyttävät jo nimellään. Nimi voi olla osuva, mielenkiintoa herättävä tai ihan vain hullunkurinen. Esittelen tässä nimiä, joita henkilökuntamme ja itseni päähän on pälkähtänyt, ja jotka ovat jotenkin kiinnittäneet huomion.

Joskus nimet ovat absurdin mielenkiintoisia. Nimen huomattuaan lukija alkaa miettiä, että mistähän ihmeestä tässä on kyse. Ja ehkä piakkoin on sitä mieltä, että ahaa, tämähän on nokkelaa.

Joillakin kirjailijoilla voi myös olla oma persoonallinen tyylinsä kirjojen nimien keksimisessä. Esimerkkeinä vaikkapa Arto Paasilinna, Kurt Vonnegut tai Armas J. Pulla. Joskus kirjalle on parempi keksiä lyhyt nimi joka erottuu, tai sitten nimi joka erilaisuutensa ja monimutkaisuutensa ansiosta pistää silmään.

Usein hauskoilla tai mielenkiintoisilla nimillä on myös joku konteksti, ja ne saattavat olla puolittaisia lainauksia jostain. (Esim. tyyliin ”Usko, toivo ja vallankumous” tai ”Usko, toivo ja raskaus”.) Myös siinä, miten nimet käännetään eri kielille, voi säilyttää, menettää tai jopa luoda tyhjästä hauskuutta.

Mutta asiaan, tässä joitakin ehdotuksia. Kaikissa näissä hauskuus ei siis ole ideana, vaan nimen osuvuus.

 

Adams, Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy) & Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish)

Bradbury, Malcolm: Eating People is Wrong (suomeksi suunnilleen: ”Ihmisten syöminen on väärin”. Ihanko totta?)

Braschi, Giannina: Yo-Yo Boing!

Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan. Oikeastaan suomennos on aikamoisen vapaa, koska tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Mestari ja Margarita” (Мастер и Маргарита).

Böll, Heinrich: Tohtori Murken kootut tauot (Doktor Murkes gesammeltes Schweigen)

Calvino, Italo: Paroni puussa (Il barone rampante) & Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato)

Campbell, Jen: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (Weird Things Customers Say in Bookshops)

Dick. Philip K.: Do Androids Dream of Electric Sheep? (Suomennettu melko tylsästi Palkkionmetsästäjä. Tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Uneksivatko androidit sähkölampaista?”)

Finstad, Minna: Onneks tänne saa tulla kännissä – tarinoita ammattikoulusta

García Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad)

Hagelberg, Matti: Herra Matti Hagelbergin läskimooses & Tohtori Matti Hagelbergin läskimooses. (Sarjakuvasarja, jonka sarjoilla on monia mielenkiintoisia alaotsikoita, kuten ”Marsin mesimailla” tai ”Höpönpöppöä”.)

Marsin mesimailla

Hagerfors, Lennart: Kongolainen joka nauroi (Kongolesen som skrattade)

Hoffman, Abbie: Varasta tämä kirja (Steal This Book)

Hytönen, Koponen ym.: Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo – Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. (Tälle tietokirjalle on annettu omaperäisesti Armas J. Pulla –vaikutteinen kirjannimi.)

Issakainen, Sakari: Paratiisissa ei soi Paganini

Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann)

Kanala, Sari: Mutavelliä ja lummesoppaa – metsäloruja

Lahtela, Markku: Se

Leikola; Anto: Sammakoiden nahkea todellisuus – esseitä tieteestä, luonnosta ja kulttuurista

Lewycka, Marina: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (A Short History of Tractors in Ukrainian)

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Loe, Erlend: L (Kirjan nimi on alkuperäiskielellä eli norjaksi sama, mikä ei varmaan ole yllättävää.)

Lorenz, Theo Nicole: Dinosaurs with Jobs (Suomeksi suunnilleen: ”Työssäkäyvät dinosaurukset”. Tämä on itse asiassa värityskirja.)

Dinosaurs with Jobs

Nesser, Håkan: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö)

Niemi, Mikael: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Nieminen, Kai: Lopullinen totuus. Kaikesta (Huom. siinä on piste välissä! Tehostaa sanomaa kieltämättä.)

Nissinen, Jyrki: Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät & Nuolee kuin eläin sipsiä

Nousiainen, Miika: Vadelmavenepakolainen

Paasilinna, Arto: Elävänä omissa hautajaisissa & Hurmaava joukkoitsemurha & Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija

Paretskoi, Jyri: Nimetön

Peltonen, Juhani: Islanninhevosia, rakkaani: Väliinpudonneitten proosaa & Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä & Pitkää, omalaatuista rykimistä

Islanninhevosia rakkaani

Puertolas, Romain: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (L’ extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikéa)

Pulla, Armas J.: ”Jees, leskiyli-insinöörskä!” sanoi vääpeli Ryhmy & Lentävä lautanen sieppasi pojat. (Jälkimmäinen on muuten erinomainen nimi avaruusaiheiselle nuorisoromaanille.)

Rimminen, Mikko: Hippa. Suomenkielinen nimi ei ole oikeastaan edes niin hauska verrattuna saksankielisen käännöksen nimeen, joka kuuluu ”Als ich aufwachte, war so sehr Montag, dass es wehtat” (suunnilleen ”Kun heräsin, se oli niin maanantaita, että satutti”).

Siaudeau, Guillaume: Tartes aux pommes et fin du monde (suomeksi suunnilleen ”Omenapiirakat ja maailmanloppu”)

Skiftesvik, Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

Vitale, Joe: Nollatilassa:  ihmeitä ho’oponoponon avulla (At Zero: The Quest for Miracles Through Ho’oponopono)

Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) & If This Isn’t Nice, What Is?: Advice to the Young (suomeksi suunnilleen: “Jos tämä ei ole kivaa, mikä sitten on?: Neuvoja nuorille”)

 

Jos sinun mielestäsi nämä eivät oikeastaan ole hauskoja tai edes mielenkiintoisia, niin laita vaikka tuohon alle kommenttia. Siten saamme lisää iloa työpaikan kahvihuoneeseen. (Ikään kuin sitä iloa ei muutenkin olisi tarpeeksi, mutta se on toinen juttu…)

Talvisin kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Miten kokoelmia hoidetaan?

Kirjastojen kokoelmat voivat antaa pysyvän ja muuttumattoman vaikutelman. Hyllyt pysyvät usein entisillä paikoillaan. Hiljaisessa, tutussa kirjastossa kaikki vaikuttaa olevan samoin kuin aina ennenkin.

IMG_1141

Mutta tämä on vain vaikutelmaa. Todellisuudessa kirjat liikkuvat vaivihkaa jatkuvasti. Kirjoja lainataan ja palautetaan. Kirjaston kokoelmia hoidetaan ja eri kirjoja siirrellään paikasta toiseen. Uusia kirjoja hankitaan ja vanhoja kirjoja poistetaan tai pannaan varastoon.

Kokoelmanhoidossa pyritään noudattamaan kokoelmapolitiikkaa, joka on jossain määrin Lumme-kirjastojen yhteinen. Näin aineistoa voidaan käsitellä pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti.

On olemassa erilaisia suosituksia siitä, miten paljon uusia kirjoja hankitaan ja miten paljon niitä poistetaan. Nämä sovellettuina kunkin kirjaston paikallisiin olosuhteisiin ja kirjastonhoitajan harkintaan tuottavat lopputuloksen, jonka näet astuessasi kirjastoon sisään.

Toki paljon aineistoa on myös näkymättömissä: esim. varastossa ja e-aineistoina. Varastoinnin tavoitteena on säilyttää runsas nimekevalikoima ja monipuolinen kokoelma. Kaikki aineisto ei yksinkertaisesti mahtuisi avoimesti saatavilla oleviin hyllyihin, eikä sellainen kokoelma myöskään olisi riittävän kiinnostava ja ajantasainen. Varastot eivät ole siis pelkkiä homeisia kirjavarastoja. Homeisuus ei silti aina edes ole meille mikään haukkumasana, koska kirjastot arvostavat kaiken ikäistä aineistoa.

Kirjastotyöntekijä voi tutkailla tietokoneelta tilastoja siitä, miten mikäkin kirja on kiertänyt, ja tehdä siitä johtopäätöksensä. Tärkeää on myös käydä välillä hyllyjen välissä tutkailemassa kokoelman yleisilmettä ja huomata ne kirjat, jotka ovat huonokuntoisia, vanhentuneita tai muuten vain hyvin epäsuosittuja.

Hauskaa on se, että ns. ikuisesti säilyviä e-aineistojakin pitää välillä poistaa, koska aineistojen käyttöoikeudet saattavat loppua. Toisaalta jotkut teokset löytyvät muutenkin vapaasti netistä.

Jotkut kirjat puolestaan eivät vanhene koskaan, ja voidaan puhua klassikoista. Niitä ei kannata kokoelmasta poistaa. Korkeintaan vain vaihdetaan uusin painos tilalle. Mutta kaikkea ei myöskään tarvitse olla joka paikassa. Tässä kohtaa on taas hyvä korostaa sitä, että Lumme-kirjastojen kokoelma on kokonaisuus, joka on käytettävissä, asioipa kirjastonkäyttäjä sitten Heinävedellä tai Mäntyharjussa.

Koska kuljetukset eivät maksa asiakkaille mitään, niitä kannattaa hyödyntää. Näin eri kirjastojen toimipisteet tukevat toisiaan ja tarjoavat yhdessä laadukkaan kokoelman. Kirjastot siis muodostavat verkoston, joka on yhdessä vahvempi kuin osiensa summa. Yksittäisten kirjastojen omavaraisuuskin on silti meille tärkeä arvo.

Mutta palataanpa poistoihin. Jotkut kirjastotyöntekijät aidosti tykkäävät kirjojen poistamisesta. Allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että usein se on kirjastotyön surullisinta antia. Mutta usein tapaukset ovat helppoja. Esimerkiksi tätä kirjaa on lainattu meillä vähän, sitä on meillä toinenkin kappale ja Lumme-kirjastoissa useita muita, joten poistoon vaan!

IMG_1142

Pienemmissä kirjastoissa yksi ja sama työntekijä voi käsitellä poiston tai varastoonsiirron melkeinpä heti, mutta meillä Mikkelin pääkirjastossa kirjat laitetaan vielä erilliseen hyllyyn, josta joku asiasta paremmin vastuullinen voi homman hoitaa. Useinhan siinä tarvitaan pientä leimaamista ja tarrojen liimaamista. Poistokirjat päätyvät hyvin usein suoraan myyntihyllyn jatkeeksi tai odottamaan tulevia kirjamyyntitempauksia. Valitettavasti myös paperinkeräys kutsuu joskus.

IMG_1143

Olen puhunut tässä lähinnä kokoelmienhoidon teknisestä puolesta. Tärkeintä kirjastoissa on kuitenkin se, mitä kirjastot sisältävät, ei ulkokuori sinänsä. Asiantuntemusta todella kysytään, jotta sisältö olisi kiinnostavaa.

Näkemyksen lisäksi monipuolisuutta tarvitaan. Kirjaston on oltava kaikkia varten. Luonnollisesti meillä suomenkielinen aineisto painottuu, mutta se ei ole mikään syy olla pitämättä yllä kokoelmaa, joka on kaikin puolin kattava ja mielenkiintoinen. Tarvitaan kykyä kuunnella käyttäjien toiveita.

Kokoelman täytyy siis tavallaan jatkuvasti uudistua, jotta se voisi säilyttää olennaisuutensa. Joku asia jää aina ennalleen ja joku uudistuu. Varsinkin kirjojen hankinta edustaa sitä puolta, jota ilman kirjastot kuihtuisivat kokoon.

Ja savolaisessa heimohengessä vielä pieni vinkki loppuun: jos jotain kirjaa ei löydy mistään, voit olla melkein varma että se kuitenkin löytyy Kuopion Varastokirjastosta. Se on varastojen crème de la crème, jossa hylätyiksi ja kodittomiksi jääneet kirjat löytävät vehreän niittynsä.

Vehreä niitty

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Joni, Mikkelin pääkirjasto

(Kuvat: Joni, paitsi viimeinen kuva Wikimedia Commons / Philip Halling.)

Kirjavinkki: Ahistunu Pupu 2 – Elämä on mut siihen tottuu

Ahistunu pupu 2

Kris Keräsen Ahistunu Pupu on virkistävä uusi sarjakuvatuttavuus. Yksinkertaisilta näyttävät stripit ovat synkkiä, mutta lämminhenkisesti ja hyvällä maulla toteutettuja. Samalla ne ovat yllättävän hauskoja.

Sankarinamme on pupu, joka on elämää pelkäävä, yksinäinen ja saamaton introvertti. Nykyään varmaan sanottaisiin että syrjäytynyt. Tämä lähtöasetelma tuo kuitenkin paljon samaistumismahdollisuuksia myös ns. tavallisille ihmisille (jos nyt tavallisia ihmisiä edes on olemassa). Tai no, ainakin itse introverttina pystyn samaistumaan moneen asiaan.

Ainakin minusta on suorastaan ihailtavaa, millä tavalla sarjakuva ei vajoa synkkyyteensä, vaikka se käsittelee niin karuja ja koskettavia aiheita. Se tuntuu melko keveältä, vaikka juttuja kantaa pitkälti teksti eivätkä kuvat (välillä varmaan liikaakin). Taso on myös mielestäni noussut jonkin verran ykkösalbumista ja piirrosjälki tuntuu sujuvammalta. Vielä on toki varaa kehittyä.

Ahistuneen Pupun vahvuus on myös sen syvyydessä. Tämä ei ole pelkkää sanaleikittelyä tai sysimustalla huumorilla höystettyä elämäntuskaa.

Ajoittaiset sivuhenkilöt eivät ole oikein vielä kehittyneet kovin kiinnostaviksi, ja ne tuntuvat aika irrallisilta. Tai ehkä ne eivät vain pääse esille niin usein, kun Pupu on niin hallitseva (ja itsekäs) hahmo. Pupu kaipaa kovasti rakkautta, mutta ei uskalla ottaa askelia sitä kohti. Vähän kuin Jaska Jokunen.

Netistä (https://fi-fi.facebook.com/AhistunuPupu/) kirjamuotoon ponnistanut Ahistunu Pupu uponnee etenkin nuoriin aikuisiin ja tavoittaa varmasti jotain 2000-luvulla aikuistuneiden sukupolvikokemuksesta mukavan itseironisella tavalla. Mutta sitä voi silti suositella melkein kaikille.

Ahistunu Pupu kakkosta (Elämä on mut siihen tottuu) löytyy monesta eri Lumme-kirjastosta, samoin ykkösalbumiakin.

Sarjakuvaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjavinkki: Sivistys 2017

Sivistys 2017

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi on hyvä lukea kaikenlaisia kirjoja. Juhlavuonna ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia myös sellaiset teokset ja tutkimukset, jotka ovat joskus menneisyydessä visioineet tulevaisuuden Suomea. Ja etenkin Suomea vuonna 2017.

Yksi tällainen kiinnostava kirja on vuonna 1994 ilmestynyt artikkelikokoelma ”Sivistys 2017”. Siinä käsitellään sivistysnäkökulmasta monia suomalaisen yhteiskunnan alueita. Lukija saa käsityksen Suomi-nimisen sivistysvaltion uhkista, mahdollisuuksista ja haasteista. Äänessä on toistakymmentä eri alojen asiantuntijaa ja tutkijaa.

Jotkut kohdat kirjasta ovat lähinnä hauskoja ja jopa vanhentuneita (esim. eräät teknologiaa käsittelevät osat), mutta pääosin puheenvuorot ovat tiukkaa asiaa. Teksti on toki melkoisen tieteellistä ja teoreettista. Se on paikoin liian kuivaa luettavaksi pelkästään huvin vuoksi, vaikka siinä hupaisia kohtia onkin.

”Sivistys 2017” on kiinnostava aikamatka 23 vuoden taakse. Kirjan sivuilla piirtyy samalla kuva 90-luvun alun lama-Suomesta, jota on mielenkiintoista verrata viime vuosien taantuma-Suomeen. Jotkut asiat ovat pysyneet samana. Yllättävän moni asia on myös muuttunut, ja monet siten kuin kirjassa on hahmoteltu.

Eräässä taulukossa (joka on peräisin ”Sivistys-Suomi 2010” -nimisestä raportista) on tehty tulevaisuuden vaikutusarviointia ja annettu todennäköisyyksiä erilaisille ”kehitysaalloille”. Vaikkapa Venäjän elpymiselle on annettu 60 prosentin todennäköisyys, kuntarakenteen keskittymiselle 50 ja metsäteollisuuden romahtamiselle 20 prosenttia. Humanismin nousuun taas luotetaan 70 prosentin verran!

Taloudesta ja poliittisista muutoksista puhutaan kirjassa paljon. Osuvia huomioita saavat mm. kulttuuri-instituutioiden muutos, populismin nousu, pakolaisuus ja monikulttuurisuus, media ja elitismi, älymystön luonne, tietotekniikka, tiedonkulutuksen tavat, työelämän muutokset, työttömyys ja ilmastonmuutos. Teemat ovat kiinnostavia, ja ne kuvaavat sivistystä sanan laajassa merkityksessä.

Internetin, älypuhelimien tai tavallistenkaan puhelimien merkitystä ei 90-luvun alussa vielä voitu ymmärtää, mutta paljon oli silloinkin jo idullaan. Esim. kirjassa puhutaan ”taskupuhelimen” kuulumisesta ”mielipiteitä jakaviin uusiin tuotteisiin”. Ja sivulla 171 pohdiskellaan enteellisesti näin:

Tietoverkot tuovat kotiin myös monia muita palveluita. Jo mainittu kirjasto on vain yksi esimerkki, kuvapuhelin olkoon toinen. Jo kymmenkunta vuotta on puhuttu kodin tietokeskuksesta, jonka kautta tieto kulkisi molempiin suuntiin. Voi olla, että yleiskäyttöisen yhden tietokeskuksen sijaan haluamme sittenkin joukon erikoistuneita ruutuja, esimerkiksi kodin työkeskuksen, viihdekeskuksen ja jokaiselle henkilökohtaisen mukana liikkuvan kommunikaatiokeskuksen.

Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista ja joita kiinnostaa Suomi ja suomalainen yhteiskunta laajasti. Teoksen pohdiskeleva tyyli tempaisi ainakin minut mukaansa.

Kirjaa voi lukea myös pilke silmäkulmassa ”paluu tulevaisuuteen” -henkisesti, koska se on juuri nyt ajankohtainen. Tai sitä voi lukea erimielisenä ja vastahankaan, jos haluaa, sillä se sivuaa niin vahvasti politiikkaa – sitä, millaista Suomea halutaan rakentaa.

Sivujakin on alle 300, eli ei liikaa. Kirjaa löytyy ympäri laajan Lumme-verkostomme, joten ei kun vain ylös, ulos ja kirjastoon.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Sukellus erään kirjastonhoitajan kesään

topi mullo

Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo, Reuna 2015

Topi Mullo saa Saarelta, merenrannalla sijaitsevasta pienestä kirjastosta viiden viikon pestin kirjastonhoitajan kesälomansijaisena. Lomaileva vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on jättänyt Topille kirjallisia ohjeita ennakoiden tulevia kiperiä tilanteita. Kuinka nuori Topi selviää vakinaisesta, tapoihinsa jämähtäneestä asiakaskunnasta lyhyemmällä asiakaspalvelukokemuksellaan ja vähäisimmillä ikävuosillaan?

Sortuisi vielä kesätyöntekijän niskaan koko roska. Tyly loppu kirjastoihmiselle. Topi kuoli saappaat jalassa ja kirja kädessään, sanoisivat kollegat kauniissa muistopuheissaan. Joku niiskaisisi. Kirjastolehden takakannessa lyhyt kirjoitus elämän rajallisuudesta ja taiteen ja kirjallisuuden ikuisuudellisista arvoituksista. Elämä lyhyt, Topi keskimittainen. Kengät jalassa.”

Kerronta oli alusta alkaen mukaansa tempaavaa, sarkastisesti arkirealismia hyvin kuvaavaa ja tämä sai myös keski-ikäisen naislukijan mielikuvituksen väliin makustelemaan elämää 25-vuotiaan Topin ajatuksin. Höysteenä mustaa huumoria ja kepeästi romantiikkaa sitä kaipaaville.

Tässäpä oiva ja herkullinen kesänmakuinen välipala luettavaksi näin syksyn tullen.

Saatavana myös e-kirjana:  https://www.ellibslibrary.com/fi/book/978-952-7028-32-2

T. Ira

 

 

 

Kirjavinkki – Hän sanoi nimekseen Aleia

21908922_10211805731152140_307673147_o

Hän sanoi nimekseen Aleia aloittaa Kaksoisauringot- trilogian ja on Erika Vikin esikoisromaani. Yksi kirjan päähahmoista on Corildon Ma’Bathae -niminen seleesi. Seleesit ovat monin tavoin ihmisten kaltaisia, mutta he ovat aisteiltaan ylivertaisia. He pystyvät käskemään elementtejä, kuten tuulia sekä tulta.

Toisena päähenkilönä on ihmistyttö Aleia. Hän päätyy Corildonin luokse muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä mistä on tulossa eikä minne on menossa. Corildon ja Aleia alkavat yhdessä selvittää syytä Aleian muistin menetykseen.

Pidin kirjasta erittäin paljon. Luen erittäin harvoin suomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja tämä teos yllätti positiivisesti. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja mielestäni oli hienoa, kun heidän taustaansa ei kerrottu heti, vaan siitä kerrottiin pieniä paloja pitkin kirjaa. Aivan kaikki ei edes selvinnyt tässä kirjassa, joten kokonaisuutta joutunee odottamaan trilogian loppuun asti. Tarina oli kerrottu mukaansatempaavasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa suurella mielenkiinnolla!

Tämä kirja edustaa tyypillistä fantasiakirjallisuutta. Kuinka fantasiakirjallisuus sitten määritellään? Tieteen termipankista löytyneen määritelmän mukaan fantasiakirjallisuus on yliluonnollista, sadunomaista tai tuonpuoleista käsittelevää kirjallisuutta, joka kertoo arkikokemuksen ylittävistä tapahtumista. Ominaisia piirteitä ovat erilaiset olennot, jotka voivat olla joko myyttisiä (esim. hirviöt, aaveet, vampyyrit yms.) tai täysin keksittyjä. Fantasiakirjallisuudessa liikutaan usein vaihtoehtoisessa todellisuudessa eli maailmassa, jonka kirjailija on keksinyt kirjaansa varten.

Kirjassa on olentoja ja asioita, joita ei ole olemassa tässä todellisuudessa (seleesit, fennekit, tulikukat ym.) eikä kirjan maailma ole todellinen. Erika Vik on onnistunut luomaan todentuntuisen, mutta kuitenkin epätodellisen maailman. Vaikka tiedän, että kirjassa esiintyviä paikkoja ja asioita ei ole oikeasti olemassa, voin kuvitella käveleväni siellä ja näkeväni kadun varressa tulikukkia.

Luomansa maailman tueksi Vik on tehnyt myös nettisivut. Osoitteessa https://seleesia.com/ pystyy tutustumaan tarkemmin tähän maailmaan mm. karttojen ja tarkkojen kuvausten ansiosta. Sivuilta löytyy Seuran arkistot, joissa esitellään tarkemmin esimerkiksi fennekkejä sekä sitä, kuinka seleesit pystyvät käskemään elementtejään.

Nämä nettisivut luovat lisää todentuntuisuutta tähän maailmaan, joka ei kuitenkaan ole todellinen.

Sari, Mikkelin pääkirjasto