Kirjavinkki: Sivistys 2017

Sivistys 2017

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi on hyvä lukea kaikenlaisia kirjoja. Juhlavuonna ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia myös sellaiset teokset ja tutkimukset, jotka ovat joskus menneisyydessä visioineet tulevaisuuden Suomea. Ja etenkin Suomea vuonna 2017.

Yksi tällainen kiinnostava kirja on vuonna 1994 ilmestynyt artikkelikokoelma ”Sivistys 2017”. Siinä käsitellään sivistysnäkökulmasta monia suomalaisen yhteiskunnan alueita. Lukija saa käsityksen Suomi-nimisen sivistysvaltion uhkista, mahdollisuuksista ja haasteista. Äänessä on toistakymmentä eri alojen asiantuntijaa ja tutkijaa.

Jotkut kohdat kirjasta ovat lähinnä hauskoja ja jopa vanhentuneita (esim. eräät teknologiaa käsittelevät osat), mutta pääosin puheenvuorot ovat tiukkaa asiaa. Teksti on toki melkoisen tieteellistä ja teoreettista. Se on paikoin liian kuivaa luettavaksi pelkästään huvin vuoksi, vaikka siinä hupaisia kohtia onkin.

”Sivistys 2017” on kiinnostava aikamatka 23 vuoden taakse. Kirjan sivuilla piirtyy samalla kuva 90-luvun alun lama-Suomesta, jota on mielenkiintoista verrata viime vuosien taantuma-Suomeen. Jotkut asiat ovat pysyneet samana. Yllättävän moni asia on myös muuttunut, ja monet siten kuin kirjassa on hahmoteltu.

Eräässä taulukossa (joka on peräisin ”Sivistys-Suomi 2010” -nimisestä raportista) on tehty tulevaisuuden vaikutusarviointia ja annettu todennäköisyyksiä erilaisille ”kehitysaalloille”. Vaikkapa Venäjän elpymiselle on annettu 60 prosentin todennäköisyys, kuntarakenteen keskittymiselle 50 ja metsäteollisuuden romahtamiselle 20 prosenttia. Humanismin nousuun taas luotetaan 70 prosentin verran!

Taloudesta ja poliittisista muutoksista puhutaan kirjassa paljon. Osuvia huomioita saavat mm. kulttuuri-instituutioiden muutos, populismin nousu, pakolaisuus ja monikulttuurisuus, media ja elitismi, älymystön luonne, tietotekniikka, tiedonkulutuksen tavat, työelämän muutokset, työttömyys ja ilmastonmuutos. Teemat ovat kiinnostavia, ja ne kuvaavat sivistystä sanan laajassa merkityksessä.

Internetin, älypuhelimien tai tavallistenkaan puhelimien merkitystä ei 90-luvun alussa vielä voitu ymmärtää, mutta paljon oli silloinkin jo idullaan. Esim. kirjassa puhutaan ”taskupuhelimen” kuulumisesta ”mielipiteitä jakaviin uusiin tuotteisiin”. Ja sivulla 171 pohdiskellaan enteellisesti näin:

Tietoverkot tuovat kotiin myös monia muita palveluita. Jo mainittu kirjasto on vain yksi esimerkki, kuvapuhelin olkoon toinen. Jo kymmenkunta vuotta on puhuttu kodin tietokeskuksesta, jonka kautta tieto kulkisi molempiin suuntiin. Voi olla, että yleiskäyttöisen yhden tietokeskuksen sijaan haluamme sittenkin joukon erikoistuneita ruutuja, esimerkiksi kodin työkeskuksen, viihdekeskuksen ja jokaiselle henkilökohtaisen mukana liikkuvan kommunikaatiokeskuksen.

Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista ja joita kiinnostaa Suomi ja suomalainen yhteiskunta laajasti. Teoksen pohdiskeleva tyyli tempaisi ainakin minut mukaansa.

Kirjaa voi lukea myös pilke silmäkulmassa ”paluu tulevaisuuteen” -henkisesti, koska se on juuri nyt ajankohtainen. Tai sitä voi lukea erimielisenä ja vastahankaan, jos haluaa, sillä se sivuaa niin vahvasti politiikkaa – sitä, millaista Suomea halutaan rakentaa.

Sivujakin on alle 300, eli ei liikaa. Kirjaa löytyy ympäri laajan Lumme-verkostomme, joten ei kun vain ylös, ulos ja kirjastoon.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, vol. 3

poika joka pelastui

Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus

Leyson, Leon

Kiinnostukseni keskitysleireistä kertoviin kirjoihin syntyi kahdeksannella luokalla, kun ne olivat aiheenamme historian tunnilla. Löysin kotoa Oskar Schindleristä kertovan kirjan, ja luin sen vain muutamassa päivässä. Yhden kotoa löytyneen kirjan takia olin pian lukenut ”kaikki” keskitysleireistä, natseista ja Toisesta maailmansodasta kertovat teokset, enkä lukenut pitkään aikaan mitään. Mutta onneksi löysin vielä Leon Leysonin kokemuksista kertovan kirjan.

Teoksessa Leyson kertoo lapsuudestaan Narewkassa, Puolassa, sekä elämästä Krakovan getossa, josta hän päätyi Plaszówin keskitysleirille. Leyson oli vain kymmenvuotias natsien vallatessa Puolan, ja joutui kokemaan sen miten julmia ihmiset osaavat halutessaan olla. Kuitenkin kaiken sen pahan keskellä Leyson kohtaa Oskar Schindlerin, joka auttaa Leysonia ja tämän perhettä (melkein kaikkia jäseniä) selviämään natsien rotuopin kauheuksista.

Poika joka pelastui on ainoa Oskar Schindlerin pelastaman lapsen kirjoittama muistelmateos, mikä tekee siitä mielestäni arvokkaan. Kirja oli erittäin liikuttava ja vakava, mutta siinä tulee myös ilmi se, että yhdenkin ihmisen hyvä teko voi pelastaa monta henkeä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita keskitysleireistä, ja haluavat tietää millaista elämä leireillä todellisuudessa oli. Vaikka tämän tyyliset kirjat ovat osan mielestä ahdistavia ja vastenmielisiä, toivon että jokainen lukee edes yhden tällaisen kirjan elämänsä aikana. Leyson ja muut leireiltä selvinneet ansaitsevat saada äänensä kuuluville, ja samalla ihmiset voivat oppia virheistään, sekä varmistaa ettei mitään vastaavaa enää tapahdu.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijä vinkkaa! Osa 2

uudistuminen

Uudistuminen – löydä elämän syvempi merkitys

De Mello, Anthony

Vaikka olen lukenut monia samantyylisiä kirjoja, de Mellon kirja oli ensimmäinen teos, joka oikeasti vaikutti elämääni. Vaikka de Mello on ”ammatiltaan” jesuiittapappi, minkä takia hänen teoksensa ovat todella uskonnollisia, se ei haitannut minua lainkaan. Teoksessa nousevat nimittäin esiin monet eri uskonnot, vaikkakin kristinuskon esimerkkejä esiintyy teoksessa eniten.

Uudistuminen on kirja, joka perustuu de Mellon esitelmään, jonka hän piti vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa vuonna 1987. Teos auttaa lukijaa pääsemään alkuun sekä opastaa tätä hitaasti mutta tiivistetysti kohti vapautta ja elämästä nauttimista.

Teoksessa de Mellon esittämät kysymykset pistivät ainakin minut pohtimaan niihin vastauksia ihan huomaamattani. Myös esimerkit siitä, miksi pahoitamme mielemme tietyissä tilanteissa, tai se miten hän kertoo jokaisen ihmisen saamasta ohjelmoinnista, olivat asioita mitä mietin vielä senkin jälkeen kun olin lukenut teoksen.

Lopuksi haluan vielä suositella kirjaa niille, jotka haluavat ymmärtää, mitä onnellisuus todella on.  Kannattaa myös jättää taakse kaikki ennakkoluulot sekä varata reilusti aikaa kirjan lukemiselle sen sivumäärästä huolimatta, koska kirjan merkityksellisyyttä ei mitata sen pituudella.

Anthony de Mellon muita teoksia ovat mm.:

  • Kuuletko linnun laulun
  • Havahtuminen
  • Sadhana

 

Kesätyöntekijä

Kirjavinkki: Autiopaikoilla

Autiopaikoilla

Olemme jättämässä jälkeemme massiivisen määrän moderneja raunioita. Kukaan ei oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä.

Johanna Vehkoon vuonna 2016 ilmestynyt kirja ”Autiopaikoilla: tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille” kertoo raunioista ja niiden viehätyksestä. Se käsittelee teollistumisen ja modernin ajan rappeutuneita rakennuksia ja muita jäänteitä, jotka on hylätty suhteellisen äkisti milloin mistäkin syystä.

Kirjan esimerkit ovat ympäri maailmaa Otanmäestä Japaniin ja Detroitista Huippuvuorille. Teos ei ole kuvakirja, vaikka siitä hienoja kuvia löytyykin (niistä suurin osa Kimmo Hokkasen käsialaa). Se on ennen kaikkea journalismia, joka lähestyy hylättyjä paikkoja historiallisesti, sosiologisesti ja yksittäisten ihmisten haastatteluiden kautta. Kirja on myös omakohtainen matkakertomus.

Rappeutuneet rakennukset ja infrastruktuuri kertovat omaa tarinaansa romahtaneista yhteisöistä, mutta myös länsimaiden siirtymisestä jälkiteolliseen aikaan. Ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta samalla maapallolle mahtuu yllättävän paljon hylättyjä kaivoskyliä, raunioituneita tehtaita ja tyhjiä asuinrakennuksia.

Välillä Vehkoo laajentaa teemaa filosofiseen ja pohdiskelevaan suuntaan esimerkiksi miettimällä, millaisia ovat ne tulevaisuuden rauniot, jotka nykyään ovat osa menestyvää yhteiskuntaa. Tai millaisia ”raunioita” internet kätkee sisäänsä.

Autiopaikoilla2

(Kuva: http://www.autiopaikoilla.fi / Kimmo Hokkanen. Nara Dreamland, Japani.)

Tämä kaikki oli ainakin itselleni hyvin mielenkiintoista. Joistain esimerkeistä olin jo kuullut, mutta en ollut tiennyt sen enempää. Kirja on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä, mutta samalla syvällinen ja opettava. Käsiteltävien asioiden hieman synkkä pohjavirekään ei liikaa haitannut.

Samalla sitä alkaa itsekin ymmärtää hieman enemmän, mikä viehättää niitä ihmisiä, joille raunioiden etsiminen ja valokuvaus on melkeinpä elämäntapaan verrattava harrastus. Tämän ”urban exploration” -alakulttuurin edustajat saavat myös kirjassa ääntään kuuluviin.

Löytyy siis paljon kiinnostavia tarinoita, ja hylättyjä ja jopa salattuja maisemia, jotka kiehtovat ihmisen mielikuvitusta. Siitä vaan lainaamaan! Kirja löytyy yhdeksästä eri Lumme-kirjastosta.

Mukavaa pääsiäistä kaikille tämän blogin lukijoille!

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Pelikentillä – peliaiheisia kirjavinkkejä

Syyskuu oli Mikkelin pääkirjastolla peliteemainen kuukausi. Peleistä on kirjoitettu myös hienoja kirjoja, joista yksi on Ernest Clinen scififantasiateos Ready player one. J. Pekka Mäkelän suomentama teos julkaistiin vuonna 2012.

ready

Kirjan päähenkilö Wade Watts on seitsemäntoistavuotias nuori, joka asuu Oklahoma Cityn parakkipinoissa. Vuonna 2044 maailma on kolkko paikka: äärimmäinen köyhyys on yleistä, ilmasto on lämmennyt radikaalisti, iso osa ihmisistä työskentelee suurten firmojen orjina jatkuvan valvonnan alaisena ja niin edelleen.

Wade, kuten niin monet muut ankeaa todellisuutta välttelevät, viettää aikaa ja käy koulua virtuaalimaailmassa nimeltä Oasis. Oasiksessa vähävaraisillakin on mahdollisuus osallistua opetukseen verkkoyhteyden ja edullisimpien virtuaalilasien ja haptisten asusteiden ansiosta.

Oasiksen kehittäjäguru James Halliday on kuollut viisi vuotta aiemmin jättäen jälkeensä valtavan perintörahasumman ja Oasiksen hallintaoikeudet kätkettynä munaan, jonka hän asetti pääpalkinnoksi Oasikseen piilotettuun peliin. On kolme avainta ja kolme porttia, jotka saavutettuaan löytää munan. Ensimmäisenä vihjeenä on vain salaperäinen arvoitus.

Halliday tunnettiin 1980-luvun populaarikulttuurin suurena fanina ja näin ollen kaikki munastajat, eli kyseistä aarretta jahtaavat virtuaalihahmot ja todelliset henkilöt heidän takanaan, tietävät tehtävien ratkomisessa tarvittavan hurjia määriä yksityiskohtaista tietämystä liittyen tuohon menneisyyden aikakauteen. Niille lukijoille, joille 80-luvun peli- tai mediakulttuuri on tuttu, kirjassa on runsaasti nostalgisia aineksia.

Elämä on jatkunut Oasiksessa vuosikausia tasaiseen tapaan, koska kukaan ei ole pystynyt ratkaisemaan ensimmäistäkään arvoitusta saatikka löytämään yhtäkään avainta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Wade eräänä päivänä tulee ajatelleeksi ensimmäisessä arvoituksessa mainittua kauhujen hautaa sekä oppimista, Dungeons & Dragons -klassikkoroolipeliä sekä vielä Oasiksen erästä virtuaaliplaneettaa Ludusta, jolla hän itse käy koulua. Juoneen tulee vauhtia kuin salaman iskusta, mutta jatko kannattaa lukea itse kirjasta, jonka löydät aikuisten scifihyllystä.

Kirjasta on tekeillä Steven Spielbergin ohjaama scifiseikkailuelokuva, joka näillä näkymin putkahtaa teattereihin vuonna 2018.

Lisää peleihin ja pelimaailmoihin liittyvää luettavaa:

Delikouras, Aleksi: Nörtti, osat 1-4 (2012-)

Yläkoululaisen päähenkilön sielunelämää humoristisesti ja aidosti.

Harviainen, J. Tuomas ym. (toim.): Pelikasvattajan käsikirja (2014)

Digitaalisista peleistä kasvatuksen näkökulmasta pelikasvattajien asiantuntemuksella.

Hiltunen, Petri: Praedor -sarjakuvat (1998-)

Roolipelistäkin tuttua laadukasta barbaarifantasiaa aikuisten sarjakuvahyllystä.

Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja — Suomen pelialan kronikka 1984-2014 (2014)

Asiantuntevasti kirjoitettu ja perusteellinen pelihistoriikki.

Kuorikoski, Juho: Suuret seikkailupelit — tietokonepelien klassikot (2015)

Niin ikään asiantuntevasti ja monipuolisesti yhdestä peligenrestä aina 70-luvun alkuajoista lähtien nykypäivään asti.

Kuorikoski, Juho: X-com — tietokonepelien klassikot (2016)

Syventävä teos yhdestä klassikkopelistä.

Lappalainen, Elina: Pelien valtakunta (2015)

Tieto-Finlandiallakin palkitun toimittaja-kirjailijan vakuuttavasti taustoitettu katsaus peliteollisuuden tilaan Suomessa.

Niipola, Jani: Pelisukupolvi (2012)

Sujuvalukuinen kokoelma pelintekijöiden ja vähän muidenkin haastatteluja.

Rinne, Miha: Matkailua pelialalla (2013)

Ääneennaurattavaa, ronskia ja ironista huumoria aikuisten sarjakuvassa, joka pohjautuu tekijän pitkään omakohtaiseen kokemukseen pelialalta.

Sapkowski, Andrzej: Noituri – fantasiakirjasarja (2010-)

Myös pelinä tuttu maailma sekä hahmot esiintyvät Sapkowskin kirjoissa monisävyisesti.

Sokka, Juhani: Playmore (2016)

Tuoreita strippejä koottuna yksiin kansiin aikuisten sarjishyllyyn. Sokka irvailee etenkin peliriippuvuuden oireille — tosin myötätuntoisesti.

Vuorela, Ville: Elämäpeli — pelintekijän maailmat (2009)

Pitkän linjan pelikäsikirjoittajan ja kirjailijan omakohtainen ja hauskakin kirjoituskokoelma.

Vuorela, Ville: Pelintekijän käsikirja (2007)

Perusteos kenties jokaiselle, joka haaveilee pelintekijän ammatista.

Vuorela, Ville: Praedor -fantasiakirjasarja (2004-)

Roolipelistä tuttuun maailmaan sijoittuvia tarinoita pulp fantasia -genren hengessä. Uusin kirja vuodelta 2016.


Vinkit kokosi ystävällisten kollegoidensa avustuksella kirjastonhoitaja Elisa Harjunpää, Mikkelin kaupunginkirjasto

Ryhdy jäätelötehtailijaksi!

Sisareni teki kerran terveyspullaa, joka muistutti lähinnä kuivakkaa sämpylää. Jäivät syömättä. Valtettavasti muistakin terveysherkuista minulla on  samantapaisia, varsin ankeita kokemuksia. Siksipä olin iloinen, kun löysin Virpi Mikkosen & Tuuli Talvion Hyvän olon jäätelökirjan. Voin käsi sydämellä vannoa, että kirjan jäätelöihin verrattuna kaupan pakastealtaan tarjonta häviää 100-0.

Kaikki kirjan reseptit ovat maidottomia ja gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria. Mukana on niin raikkaita kuin täyteläisiä makuja. Helteisellä säällä oloa viilentää minttuinen mehujääpuikko, perjaintain leffailtaa ryydittää puolestaan karemelli-popcornjäätelö.

Mikä parasta, kirjan jäätelöt syntyvät ilman jäätelökonetta. Sen sijaan tehokasta blenderiä tai monitoimikonetta tarvitaan useimmissa ohjeissa.

Jos kirjan tyyli ja herkut miellyttävät, kannatta kurkata myös Virpi Mikkosen blogi Vanelja ja Tuuli Talvion blogi Tuulia.

Lisää jäätelöinspiraatiota löydät myös näistä kirjoista: Iivanainen: Emman kakut, leivokset & jäätelöt, Johansson: Jäätelö : kotitekoista jäätelöä, sorbetteja, paletoja sekä muita jäisiä herkkuja, Tee: Jäätelö : täydellinen nautinto, Söderin: Unelmien jäätelöherkut

Elina N.

kansi_tilaa-2-page-001

Henkistä ja maallista siivousoppia

Miksi eteiseni muistuttaa hurrikaanin murjomaa sekatavarakauppaa? Miksi vaatekaapista ei löydy mitään? Miksi järjestely-yrityksistäni huolimatta tavarat keikkuvat pian taas valloillaan?

Näihin ja muihin yleisiin kodin siisteysongelmiin tarjotaan ratkaisuja esimerkiksi kirjoissa KonMari : siivouksen elämänmullistava taika ja Leppoisa opas huusholliin.

KonMari on japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon kehittämä järjestelymenetelmä, joka lupaa kotiin pysyvän järjestyksen. Ensilukemalta menetelmä vaikuttaa todelliselta luonnonystävän painajaiselta. Kondo mainitsee useaan otteeseen, kuinka monta jätesäkillistä tavaraa kunkin hänen asiakkaansa kotoa on lähtenyt. Kierrätyksessä ei mainita halaistua sanaa. Kirjaa pidemmälle lukiessa paljastuu, että menetelmä tukee omalla tavallaan kestävän kehityksen periaatteita. Kun koti on hyvässä järjestyksessä, tavarat on helpompi löytää ja niitä on helpompi käyttää, minkä vuoksi uuden tavaran haaliminen vähenee.

Ainoa huono puoli Kondon kirjassa on se, että putsauskiihkossa saattaa heittää pois vähän liikaakin tavaraa… Kannattaa siis odottaa vähän aikaa kirjan luettuaan ja antaa tilanteen rauhoittua.

Kondo-faneille on luvassa hyviä uutisia marraskuussa, jolloin häneltä ilmestyy toinen suomennettu teos Iloa säkenöivä järjestys.

Leppoisa opas huusholliin tarjoaa huomattavasti maanläheisemmän ja kouriintuntuvan otteen siivoukseen. Kirjassa annetaan monia käytännön vinkkejä esimerkiksi etikan käytöstä, kierrätyksestä ja siivousvälineiden valinnasta. Toinen kirjan kirjoittajasta on ammattisiivooja ja toinen ihan tavallinen tallaaja. Tämä tuo kirjaan mukavaa näkökulmien vaihtelua. Oli mielenkiintoista lukea myös siivouksen kemiasta.

Nämä ja muut järjestelyvinkit löydät kirjaston hyllyltä 68.3. Kondon teos ei tosin ole hyllyllä kovin pitkään yleensä viihtynyt…

Kondo, Marie: KonMari: siivouksen elämänmullistava taika

Henriksson, Saara & Leinonen, Aino-Maija: Leppoisa opas huusholliin

Elina N.

Villiä historiaa

Kalevalan sankarit ovat seikkailleet aikoinaan Välimerellä, totta kai. Suomalaiset kuninkaat ovat ennen muinoin hallinneet koko Skandinaviaa. Ovatpa maanmiehemme tiettävästi pystyttäneet pyramiditkin! Näin ainakin, jos uskoo näennäishistorioitsijoiden villejä teorioita Suomen historiasta.

Pienen maan paikkaa maailmanhistorian huipulla on yritetty lunastaa jos jonkinlaisin kehitelmin. Näihin villeihin fantasioihin muinaisesta suuruudestamme sukelletaan Inkeri Koskisen kirjassa Villi Suomen historia. Hölynpölyn merellä pelastusrenkaan virkaa toimittaa tieteenfilosofia, jonka avulla Koskinen ruotii tarkemmin näennäistieteen olemusta.

Vaikka näennäistieteelle on vaikea antaa yksiselitteistä määritelmää, tuntuu yksi yhteinen nimittäjä kuitenkin löytyvän: näennäistiede väittää paljastavansa jotain ainutlaatuista, salattua ja mullistavaa, vaikka todellisuudessa teoriat muistuttavat hämmästyttävän paljon toisiaan…

Teoksen tieteenfilosofiset teoriat on avattu kiinnostavin käytännön esimerkin ja eri alojen asiantuntijoita haastattelemalla. Näennäistieteellisten teorioiden äärellä saa myös monet hyvät naurut. Kannattaa lukea!

Inkeri Koskinen: Villi Suomen historia (Tammi, 2015)

Elina N.

9789513183929_frontcover_final_original

Hirviöitä, onko heitä?

hirviökäsikirja

Mikkelin nelosluokkalaisten lukudiplomivinkeistä bongattu Mervi Kosken hirviökäsikirja esittelee 79 hirviötä, joista osa on hyvin tunnettuja, kuten länsimainen lohikäärme tai vampyyrit, ja osa kenties ainakin osalle lukijoista vieraampia hahmoja. Tosin myös harvinaiset olennot ovat eri maailmankolkkien kansantarustoista poimittuja eli sikäli aivan yhtä varteenotettavia.

Hirviöt on jaoteltu kuuteen eri osioon niiden ulkomuodon tai taustan pääpiirteiden mukaan, kuten esimerkiksi vesihirviöt tai jättiläiset. Olentojen vaarallisuusaste vaihtelee ja toiset ovat hirviömpiä kuin toiset. Kuvat ovat hienoja ja usein sommiteltu aukeamalle kauniisti.

Kyyveden merikäärme mainittu!

Elisa H.

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 16: Muistelmateos

Katri Helenan syntymäpäiviä vietettiin äskettäin, minkä kunniaksi loikkaamme lukuhaastekirjoissa ennenaikaisesti kohtaan 16 eli muistelmateoksiin.

Panu Rajala kuvaa kirjassaan Lavatähti ja kirjamies elämäänsä laulajalegenda Katri Helenan rinnalla. Sekä romanssia että parin eroa ruodittiin aikanaan näyttävästi tiedotusvälineissä, mutta kirjassa Rajala kuvaa, miten on itse liiton kokenut.

Ilmestyttyään vuonna 2013 kirja herätti pienimuotoisen mediakohun. Moni piti Rajalan aviopuolisostaan maalaamaa kuvaa epäoikeudenmukaisena ja koko kirjaa mauttomana. Kokonaisuutena Lavatähti ja kirjamies ei ole tosin ole aivan niin raflaava kuin kohu antoi ymmärtää. Kun kyseessä on vain toisen kannalta kirjoitettu kuvaus parisuhteesta, lukijana ei välttämättä edes odota tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta.

kansi_154