Näe ja tunne rakkaus musiikkiin Saimaa Blues -valokuvanäyttelyssä

”Musiikin luonti on tunteiden kokoamista nuoteista ääneksi. Näyttelyn kuvat on valittu kuvaamaan tuota tunnetta. Näe ja tunne rakkaus musiikkiin.”

Tunne on sana, jolla Tommi Kirvesniemi kuvailee Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjastossa maanantaina avautunutta valokuvanäyttelyään. Näyttelyssä on esillä parikymmentä Kirvesniemen Saimaa Blues -festivaaleilta vuosien varrella ottamaa valokuvaa. Saimaa Bluesin hovikuvaajaksi hän päätyi aikanaan tapahtuman tuottajana työskentelevän ystävänsä kautta. Vaikka Kirvesniemi kuunteleekin itse pääosin raskaampaa musiikkiosastoa, myöntää hän olevansa myös bluesin ystävä ja sen olevan hänelle tietynlaista ajattelumusiikkia. ”Bluesmusiikki on kaiken musiikin alku ja loppu. Blues on tunteiden tallentamista. Valokuvaajana koitan itse etsiä ne kulmat, joista se tunne välittyy yleisölle” Kirvesniemi kuvailee.

Kirvesniemi on itseoppinut valokuvaaja, jonka innostus kuvaamiseen lähti alun perin liikkeelle hänen hankittuaan ensin videokameran, mikä sitten vuonna 2012 vaihtui järjestelmäkameralla kuvaamiseen. Lempikuvauskohde Tommi Kirvesniemelle on selvä, ja se on nimenomaan musiikkikeikat. Tilanne, jossa on jatkuvasti liikettä ja vaihtuvia valoja, luulisi olevan valokuvaajalle kaikista hankalin ja epämieluisin paikka kuvata, mutta Kirvesniemelle juuri se on kaikista luonnollisin. Nimenomaan haasteellisuus onkin kuulemma se, mikä Kirvesniemeä keikkakuvaamisessa viehättää.

Kysyttäessä kenen kuvia Kirvesniemi itse ihailee, mainitsee hän valokuvaaja Lars Johnsonin, jolta hän on saanut jopa neuvoja valokuvaamiseen liittyvissä asioissa. ”Siinä on hyvä jätkä”, Kirvesniemi toteaa. Toinen hyvä mentori Kirvesniemelle on ollut Nikita Tikka, joka myös on tarpeen tullen auttanut kuvaajaa mäessä.

Vastausta siihen, mikä on ollut Tommi Kirvesniemen oma tähtihetki valokuvaajana, ei tarvitse kauaa miettiä. Viime kesänä hänelle avautui mahdollisuus kuvata Def Leppardin esiintyminen Radio Cityn South Park -festivaaleilla ja sitä hän kuvailee kahdella sanalla; tajuton keikka.

Mieleenpainuvin Saimaa Blues valokuvausmuisto taas on Ina Forsmanin keikka. Forsmania Kirvesniemi kehuukin upeaksi esiintyjäksi ja toteaa, että toista samanlaista artistia ei ole. Ina Forsmanista otetun kuvan Tommi Kirvesniemi nostaakin myös yhdeksi omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseen Saimaa Blues -valokuvanäyttelystä.

tommi_kirvesniemi2

 

Saimaa Blues – valokuvanäyttely on nähtävissä Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjaston yläaulassa 24.3.2016 saakka.

Teksti ja kuva: kulttuurituottajaopiskelija Maija

Mikkelin kirjastossa soi blues 23.3.2016

Storm_Suutari_Duo_pieni

Saimaa Blues –festivaali rantautuu myös Mikkelin kaupunginkirjastoon, kun Kirjastossa soi blues keskiviikkona 23.3.2016. Jo kahtena aiempana vuonna tapahtuma on koonnut yhteen juurimusiikin ystäviä pääkirjaston musiikkipalvelujen tiloihin.

Blues-tunnelmiin virittäydytään klo 16 alkaen kirjastonhoitaja Jukka Huhtiniemen levyvinkkauksella, jonka aiheena on Gospel, rhythm and blues ja soul – mustan musiikin muodonmuutoksia. Levymusiikin jälkeen, noin klo 17 kuullaan Karli Storm ja Pekka Suutari Duon livekeikka.

Duon musiikissa Suutarin mieltymys amerikkalaiseen kantribluesiin ja kitaransoiton pikkaustekniikkaan on löytänyt oivan vastaparin Stormin hienovaraisesta afroamerikkalaisesta laulusta, tavasta jolla hän improvisoi ja sovittaa melodioita pitkiksi koristeellisiksi kaariksi. Heidän omissa kappaleissaan yhdistyykin bluesin ja kantrin lisäksi monia sävyjä jazzista afroon. Kappaleiden tekstit ovat pääosin Stormin kirjoittamia ja kuvaavat ihmissuhteiden viidakkoa aina ajankohtaisella ja kuulijaa koskettavilla tavoilla.

Samaan aikaan pääkirjaston yläaulassa on esillä myös Saimaa Blues -valokuvanäyttely, jonka kuvat on ottanut Tommi Kirvesniemi.

Sekä Kirjastossa soi blues –tapahtuma että valokuvanäyttely ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

Tapahtuman järjestävät Saimaa Blues ja Mikkelin kaupunginkirjasto Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjastossa, Raatihuoneenkatu 6.

Tervetuloa nauttimaan blues-tunnelmista sanoin, kuvin ja sävelin!

Musiikkia yleisön pyynnöstä

Oven pieleen sijoitetut naulakot täyttyvät pikku hiljaa takeista ja kaulahuiveista. Tuolit eivät meinaa riittää, kun yli kolmekymmentä kuulijaa on pakkautunut yhteen heittäytyäkseen jälleen musiikin vietäväksi. Kapellimestaria ei kuitenkaan näy, eikä liioin orkesteria tai kuoroa. Illan musiikista vastaa nurkassa nököttävä äänentoistojärjestelmä ja ohjelmistovalinnoista musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.

Taidemusiikkiklubi on kokoontunut Mikkelin pääkirjastossa jo 22 kertaa. Klubilaisia on yhteensä noin 50, joista osa käy tapaamisissa harvemmin, osa useammin.

”Meiltä on jäänyt vain yksi kerta Prahan reissun takia väliin”, kertoo Helena Harjunpää, joka kuuluu yhdessä miehensä Pekka Harjunpään kanssa klubin aktiivisimpiin osallistujiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea.”

Harjunpäiden koko perhe harrastaa musiikkia tavalla tai toisella. Kiinnostus musiikkiin on periytynyt lähes kaikille lapsenlapsillekin. Helena ja Pekka käyvät usein konserteissa ja erityisesti kamarikokoonpanot ovat molemmille mieleisiä, vaikka Pekka viihtyykin silloin tällöin myös isomman orkesterin pauhussa.  Mikä sitten vetää pariskuntaa kerta kerran jälkeen kirjastoon kuuntelemaan äänilevyjä yhdessä muiden kanssa?

Vastaus piilee Harjunpäiden mukaan ennen kaikkea klubin vetäjässä.

”Sirkka-Liisan luennot ovat aivan huippuja. Hän hallitsee opettajana tiedon jakamisen. Tunnit ovat aina hyvin valmisteltuja ja mietittyjä, eikä sisältö ole yhtä tilkkutäkkiä, vaan aihe on aina tarkkaan mietitty”, kiittelee Helena.

Taidemusiikkiklubi

Musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen (vasemmalla) kiittelee taidemusiikkiklubilaisia auliiksi yleisöksi. Helena ja Pekka Harjunpää ovat käyneet lähes jokaisessa klubin kokoontumisessa.

Matalan kynnyksen klubi

Taidemusiikkiklubissa keskustellaan ja analysoidaan musiikkia, mutta aihetta ei lähestytä teorian kautta. Näin nekin musiikinharrastajat, jotka eivät ole kiinnostuneita sävellajeista, sointurakenteista tai tahtilajeista, voivat nauttia keskustelusta. Taidemusiikkiklubi tarjoaa myös väylän tutustua uuteen musiikkiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea”, Sirkka-Liisa pohtii.

Kirjasto on ollut klubille hyvä kokoontumispaikka, sillä pääkirjastosta löytyy laaja ja monipuolinen musiikkikokoelma. Kirjastoon on myös matala kynnys tulla. Muutenkin klubin toimintaa leimaa tietty mutkattomuus.

”Meillä ei kierrä mitään nimilistaa. Kokoontumiset kestävät puolitoista tuntia, mutta jos mukana ei ehdi olla koko aikaa, saa lähteä kesken pois”, Sirkka-Liisa kertoo.

”Vaikka ei kukaan koskaan ole tainnut lähteä kesken pois”, naurahtaa Helena.

Taidemusiikkiklubi kokoontuu kevään aikana vielä kaksi kertaa, 10.3. aiheena on requiem eli sielunmessu ja 28.4. oopperoiden alkusoitot. Klubi kokoontuu klo 16.30-18.00 pääkirjaston 2. krs: n maakuntakokoelmahuoneessa.

 

violinposter

FAKTAA:

  •  Taidemusiikkiklubin järjestää Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto. Vetäjänä on alusta asti ollut musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.
  • Idea Taidemusiikkiklubin perustamisesta tuli Mikkelin kansalaisopiston Klassinen musiikki tutuksi -kurssin osallistujilta heidän vieraillessaan pääkirjaston musiikkikirjastopalveluissa.
  • Taidemusiikkiklubi on kokoontunut syksystä 2013. Kokoontumisia on noin kerran kuussa kevät- ja syyskaudella.
  • Kokoontumiset ovat maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista vaadita.
  • Taidemusiikkiklubista löytyy lisätietoa kirjaston kotisivuilta

Mikkelin pääkirjaston musanäyttelyssä Ihana50-luku

IMG_5533pieni

Musiikkikirjastopalveluissa on nostettu esiin helmikuun iloksi kaikkea ihanaa 1950-luvulta: kotimaista iskelmää ja svengiä, Amerikan rokkia, teini-idoleja, makupaloja myös muista maista. 50-luvun ominaislaadusta kirjoittaa Kirsi-Maria Hytönen osuvasti teoksessa Onnen aika? Valoja ja varjoja 1950-luvulla:

”Kulttuurin kannalta 1950-luku oli värikästä aikaa. Etenkin vuosikymmenen alkupuoli oli kotimaisen elokuvan kukoistuskautta, joka huipentui Edvin Laineen ohjaamaan Tuntemattomaan sotilaaseen vuonna 1955. Musiikkimaailmaa muuttivat äänilevyjen yleistyminen sekä nuorisokulttuuri, johon kuului musiikin kuuntelua baareissa ja kahviloissa. Eniten musiikkialaa muutti kuitenkin rock-musiikki, joka vaikutti peruuttamattomasti nuorisokulttuureihin, musiikkiin ja tanssiin ja johti sukupolvien välisen kuilun syvenemiseen 1950-luvun lopulla.” (s. 11)

Miten tämä kaikki näkyi musiikissa? Tervetuloa nostalgisoimaan, katsomaan, kuuntelemaan ja lainaamaan!

Näyttely on esillä pääkirjaston 2. kerroksen musiikkipalveluissa 1.-29.2.

 

Mediataitoviikolla kirjastossa tapahtuu!

8.2.-13.2. MEDIATAITOVIIKKO ja Mikkeli Maker Day: tekemistä, teknologiaa ja luovuutta.

  • Maanantaina 8.2. Lainan päivänä jaossa poistokirja-askartelukasseja. Tee vaikka siili ja kuusi puuta, vanhasta syntyy kivaa uutta! Kirjaston kasseissa muutama poistokirja ja askarteluohjeita mukaan.
  • Ma-to klo 13-16 ja pe 12-15 pääkirjastolla avoin Mediaklubi, jossa tunnistetaan omia vahvuuksia ja tehdään niistä kuvamuotoinen cv.
  • La 13.2. MIKKELI MAKER DAY yhteistyössä Hacklab Mikkeli, ERNOD-hanke, ja Mikkelin kaupunginkirjasto

and a subtitle here (2)

 

Taidemusiikkiklubin 20. tapaamisessa kuultiin tuttujen joululaulujen taustoista

 

christmas-316447_640

Mikkelin pääkirjaston suosittu Taidemusiikkiklubi Sirkka-Liisa Huuhtasen johdolla kokoontui viimeisen kerran tänä vuonna 3.12. aiheenaan joulumusiikki. Merkille pantavaa illassa oli se, että tämä oli jo kahdeskymmenes kerta, kun Taidemusiikkiklubi pidettiin.

Taidemusiikkiklubin alussa Sirkka-Liisa Huuhtanen esitteli lähteenään käyttämäänsä Reijo Pajamon kirjaa ”Joululaulujen kertomaa”, jossa muun muassa esitellään meille tuttuja joululauluja ja tarinoita niiden takaa.

Illan teemaa, eli joulumusiikkia lähdettiin käymään läpi pohtimalla millainen olisikaan joulu ilman joululauluja ja millainen merkitys niillä on joulunvietossamme.

Joka vuosi valmistetaan useita uusia joululauluja, mutta vain harvat niistä jäävät elämään pidemmäksi aikaa. Suomessa julkaistuja joululauluja on jo yli kaksi tuhatta, mutta niistä vain noin kolmekymmentä on vakiinnuttanut paikkansa. Suosituksi muodostuneita uudempia suomalaisia joululauluja ovat esimerkiksi ”Tulkoon joulu” ja ”Sydämeeni joulun teen”.

Joululaulujen aiheita on lukemattomia. Jopa hieman yllättävää on kuitenkin se, että suomalaisille tärkeä asia, eli joulusauna, ei juuri ole päässyt joululaulujen aiheeksi.

Taidemusiikkiklubissa kuunneltiin ja käytiin läpi tarinoita monien rakkaimpien joululaulujemme takaa. Näitä olivat esimerkiksi Sakari Topeliuksen sanoittama ”Sylvian joululaulu” jossa häkkiin lukittu muuttolintu ajattelee Suomea, maata, jossa oli hyvä elää. Laulussa kuullaan Topeliukselle läheinen ja rakas vapausaihe.

Toinen Topeliuksen sanoittama kappale ”Varpunen jouluaamuna” kertoo kesästä, joka ei koskaan tullut. Kappaleen taustalla on tarina Topeliuksen omasta pojasta, joka kuoli isänsä syliin yksivuotissyntymäpäivänään.

”On hanget korkeat, nietokset” oli Vilkku Joukahaisen kirjoittama runo, jonka pohjalta Jean Sibelius sävelsi joululaulun. Tällä kappaleella kerrotaan olleen myös erityinen merkitys Jean Sibeliuksen kotona. Kun Sibelius alkoi soittaa kappaletta flyygelillään, oli se merkki lapsille siitä, että joulunvietto Ainolassa oli alkanut.

Suosittu taidemusiikkiklubi jatkuu taas keväällä 2016. Aikataulun löydät kirjaston kotisivulta. Tervetuloa mukaan!

*Reijo Pajamon Joululaulujen kertomaa -kirjaa ei löydy tällä hetkellä Mikkelin pääkirjaston valikoimista, mutta se on mahdollista lainata esimerkiksi kaukolainana muista kirjastoista.

Kulttuurituottajaharjoittelija Maija

 

Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen-Ripatin musiikkivalintoja Mikkelin kirjaston kokoelmista

IMG_0694pieni

Taiteilijan valinta on pääkirjaston musiikkipalveluissa säännöllisen epäsäännöllisesti toistuva näyttelysarja, jossa taiteen aloilla työskentelevät ihmiset jakavat kanssamme musiikkielämyksiään vuosien varrelta.

Tämän kertaiset valinnat on tehnyt mikkeliläinen kuvataiteilija ja taidegalleria Studio Wäkewän yrittäjä Kirsimaria E. Törönen-Ripatti. Kirsimaria toimii aktiivisesti taiteen kentässä tuottamalla vapaita taidefoorumeita ja työskentelemällä taidekasvatuksen parissa. Ansiokkaasta taide- ja kulttuurityöstään hän sai Mikkeli – palkinnon vuonna 2011. ”Kuuntelen paljon ja erilaista musiikkia. Valintaan vaikuttaa niin mielentila kuin meneillään oleva työvaihe. Minulla on ollut ulkomailla mahdollisuus opiskella koulussa, jossa kaikki opettajat hyödynsivät eri taiteita opetuksessa. Olen aina ollut totaalisen surkea laulaja enkä ole kovin musikaalinen, mutta opettajani olivat aina kannustavia. Ainakin olen oppinut arvostamaan heitä, jotka asiansa osaavat”.

Kirsimaria E. Törönen-Ripatin poiminnat kirjaston valikoimista

Frederic Chopin
Omien taideteosten parissa työskennellessä kuuntelen usein Chopinin pianokonserttoja. Ilmavaa musiikkia, rentouttavaa ja yksi kestosuosikeistani.

Igor Stravinsky
Nykytaiteilija etsii vastausta kysymykseen mitä taide on. Työskentely on riskinottoa. Stravinskyn Kevätuhri oli oman aikansa avant-garde teoksena sensaatio. Stravinskyn  musiikkiin palaan aina uudestaan.  Olen myös tehnyt kaksi Kevätuhri-nimistä sekatekniikkateosta.

Laurie Anderson
Taideopiskelijana luukutin Andersonia aamusta iltaan,  musiikista löytää uusia ulottuvuuksia vieläkin.

Red Hot Chili Peppers , U2 , Coldplay
Arvostan laatua joten olen aina pitänyt hyvin tuotetusta musiikista. Tällä hetkellä playlistaltani löytyy eniten näiden kolmen bändin musiikkia. Maksan myös aina kappaleista joita kuuntelen. Tekijänoikeuksien kanssa ei pidä leikkiä.

Popeda, Eppu Normaali
Tampereella syntyneenä nämä edustavat  ”kotikulmia”. Alunperinhän molemmat olivat punk-yhtyeitä. Kuvataiteilijana pidän itseäni tarinankertojana, joten olen myös perso hyville sanoituksille. Jos koti-ikävä ”Mansesteriin” alkaa vaivata, kuuntelen näitä herroja. Tampere is a state of mind. Nääs.

Apulanta
Puolisoni ja nuorimman tyttäreni kanssa meillä on yhteinen joululahjatoive; Apulannan uusin. Innolla odotamme mitä pukki tuo …..

Antti Tuisku
Tyttärilläni on tapana kuitata asioita sanomalla ”Äiti kuule, se vaan on!”
 Joten totean Antti Tuiskun kohdalla että se vaan on. Kyllä te tiedätte 😉

Joulukuun hengessä Kirsimaria mainitsee suosikkijoululaulukseen Sylvian joululaulun, joka tuo mieleen lämpimiä muistoja lapsuuden jouluista.

Teksti:  Kulttuurituottajaharjoittelija Maija
Valokuva: Sami Funke

Kontrapunkteja Mikkelin kirjastossa: Edvard Munchin ja Jean Sibeliuksen yhteyksistä

Munch

Tiistaina 3.11.2015 Mikkelin pääkirjastolla kävi Sari Kuuva Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin laitokselta kertomassa Edvard Munchin maalausten ja Jean Sibeliuksen musiikin välisistä suhteista. Kuuva on väitellyt Munchin taiteesta ja huomannut, että Munchilla ja Sibeliuksella on useita yhdistäviä tekijöitä.

Munch ja Sibelius olivat ensinnäkin molemmat pohjoismaisia taiteilijoita, Munch kuvataiteilija Norjasta ja Sibelius säveltäjä Suomesta. Mielenkiintoinen yhtäläisyys löytyy jo heidän lapsuudestaan ja hyvinkin samanlaisista perhetaustoistaan. Heidän isänsä olivat työkseen lääkäreitä ja heillä molemmilla oli sisko, joka kärsi mielenterveysongelmista. Kuolema oli vahvasti läsnä kummankin lapsuudessa ja kenties juuri lapsuus oli myös yhtenä syynä sille, että heidän teoksissaan on aistittavissa tietynlaista synkkyyttä. Heidän persoonistaan sen sijaan on tiedetty, että siinä missä Sibelius oli seurallinen ihminen, Munch taas oli sulkeutuneempi ja synkkä.

Sibeliuksen ja Munchin tiedetään viettäneen aikaa samoihin aikoihin Berliinin taiteilijapiireissä ja heillä olikin yhteisiä ystäviä, kuten Adolf Paul ja Axel Gallèn, joista jälkimmäinen on myös maalannut muotokuvan kummastakin.

Sibeliuksen tiedetään olleen kiinnostunut kuvataiteesta ja Munchin kirjoittaneen, vaikkakin pinnallisesti, musiikin ja taiteen yhteydestä, mutta siten, että se yhteys on kuitenkin olemassa. Munch oli myös saanut idean teokseensa näytelmästä, johon Sibelius oli säveltänyt musiikin, joten he ovat käsitelleet samoja teoksia omissa töissään. Mistään ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, että he olisivat tunteneet toisiaan.

1900-luvun alussa sekä Sibelius, että Munch vetäytyivät omiin oloihinsa osittain terveysongelmien vuoksi. Sibeliuksen 4. sinfonia valmistui, mutta se muistutti synkkyydessään ja ekspressiivisyydessään pikemminkin Munchin nuoruusvuosinaan kehittelemää Elämänfriisiä kuin kypsemmällä iällä tehtyjä valoisia ja tasapainoisempia Aulamaalauksia.

Kyseinen aikakausi oli tieteen ja taiteen yhdistymistä. Uskosta ei haluttu luopua, mutta esimerkiksi evoluutio toi uutta näkökulmaa ihmisten elämään.

Tästä voineekin päätellä, että vaikka Munch ja Sibelius eivät koskaan olisikaan olleet varsinaisesti tekemisissä keskenään, niin sama aikakausi ja sen mukana samanhenkiset teemat teoksissa näkyvät yhteisenä linkkinä heidän välillään.

Kirjastossa soi blues 1.4.!!

 KirjastoBlues

Mikkelin Musiikkiklubi ry ja Mikkelin kaupunginkirjaston musiikkikirjastopalvelut osallistuvat jälleen Saimaa Blues festivaaliin keskiviikkona 1.4.2015 kun Kirjastossa soi blues!

Ohjelmassa:

16.00 Kirjastonhoitaja Jukka Huhtiniemi tutustuttaa kuulijoita blues-standardi ”Sittin’ on top of the world” teemaan ja muunnelmiin.
17.00 Muusikko Janne Hätisen luotsaama Talk’n Play jamit, mukana Faarao Pirttikangas
17.30 Faarao Pirttikangas

Tapahtumapaikkana pääkirjaston 2. krs, musiikkikirjastopalvelut. Vapaa pääsy, tervetuloa!

Poistomyynti 24.3. Mikkelin pääkirjastolla

Tiistaina 24.3. pääkirjaston Mikkeli-sali täyttyy kirjaston poistoaineistosta.

Klo 10-19 myymme poistettuja kauno- ja tietokirjoja, lehtiä, musiikkipoistoista: kirjoja, nuotteja ja cd-levyjä.

Lastenkirjoja myydään ensimmäisessä kerroksessa.

Hinnat alkaen 1 €. Maksu vain käteisellä.  Tervetuloa penkomaan ja ostoksille!

Poistettua kirjastoaineistoa on nyt kertynyt reilummin, joten oiva tilaisuus hankkia  vaikkapa kevät- tai kesälomalukemista tai kuunneltavaa.