Nuorten naisten kirjoittajapiiri

Rakastatko kirjoittamista?

Ihastutko lukemisesta?

Ovatko kirjaimet ystäviäsi?

Kertyykö sinulle pinoittain muistikirjoja ja kyniä?

vihko

Kuva ©Pixabay

Jos vielä satut olemaan noin 18-35 -vuotias naishenkilö, olet juuri se ketä kaksi kirjoittamisen ystävää etsivät jakamaan kirjoittamisen, ilot, surut, tekniikan, tauot, välttelyt ja uudet maailmat.

Kirjoituspiirin tarkoitus on nimensä mukaisesti kirjoittaa, mutta myös saada ja antaa palautetta, vertaistuen voimin.

Ryhmään ei ole hakukokeita, ei jäsenmaksua. Avoin mieli, toisten kunnioitus, sitoutuminen palautteeseen ja into kirjoittamista kohtaan ovat ainoat vaatimukset.

Ensimmäinen tapaaminen Mikkelin pääkirjaston neuvotteluhuoneessa (2. kerros), torstaina 28.9 kello 18.30 eteenpäin.

Jos innostuit, voit ottaa yhteyttä, esittää kysymyksiä!

nuortennaistenkirjoituspiiri@gmail.com

Mainokset

”Oi! Tämän lainasin nuoruudessani kirjastosta, onkohan se vielä siellä?”

Kirjallisuus

Meillä on jokaisella lapsuuden ja nuoruuden musiikki-, elokuva- ja kirjamuistoja. Keräsimme talvella erilaisilla tavoilla asiakkaiden muistoja lukemisistaan ja kuunteluistaan. Muutamassa vanhusten ryhmässä jaettiin kaavaketta, johon kirjoitettiin omat suosikit. Kirjasto oli mukana joulukuussa seniorilounaalla. Sieltäkin saatiin mukavan kokoinen nippu.

Maaliskuussa kotisivuillamme oli linkki lomakkeeseen ja samanaikaisesti kirjaston Facebook-sivuille sai kirjoitella suosikkejaan. Myös henkilökunnalta kysyttiin.

Vastaukset on tarkistettu, mutta ihan kaikkea aineistoa meillä ei enää ole kirjaston kokoelmissa. Saimme yhteensä 60 eri vastausta, joissa oli kolmisen sataa aineistovinkkiä. Osassa tietenkin tuli samoja nimiä. Olavi Virta soi monen mielessä vielä nytkin…

Musiikki

Kesäkuun ajan pääkirjaston alakerrassa ja musiikkiosastolla on siis pienen aineistonäyttelyn muodossa esillä teidän lapsuutenne ja nuoruutenne. Esille on haettu lisäksi pääkirjaston lasten varastosta sellaisia kirjoja, joita kysytään jatkuvasti.

Kirjallisuus2

Seuraavassa on pätkä yhdestä asiakkaan etsinnästä, valitettavasti tähän ei vielä ole tullut varmistusta mikä kirja on kyseessä.

”Olen lukenut kirjan koulussa 90-luvun puolivälissä. Kirjassa kukko ja kalkkuna kisaavat kumpi on pidempi. Lopussa ne kiipeävät jätekasan päälle, kasa romahtaa ja molemmat ovat maassa yhtä pitkinä. Kirja kuului ulkomaista alkuperää olevaan sarjaan, siinä oli värikuvat ja helppolukuinen teksti, eikä ollut kovin paksu. Joku toinen saman sarjan kirja kertoi nauramisesta, jota ei voinut lopettaa.”

Tuon yllä olevan tyyppisiä etsintöjä tulee meille asiakaspalvelijoille jatkuvasti.

Jos omaa suosikkiasi ei ole esillä, käy palvelutiskillä vinkkaamassa. Tarkistamme, löytyykö opus vielä, ja laitamme sen esille.

Musiikki2

Teksti Ulla

Kuvat Joni

Alussa oli Hengari

Alussa oli Hengari, virtuaalitodellisuuslasit ja kirjastoharjoittelija.

AoH 1

Lasit olivat pakkauksessa eikä kukaan ollut mennyt sitä vahingossakaan avaamaan. Kierreltyäni aikani pakkausta uskaltauduin lopulta kurkistamaan sen sisään. Sieltä paljastui silmille laitettavien möhkäleitten lisäksi kaikki johdot, joita ihminen voi koskaan tarvita, ja pieni musta pömpeli. Joidenkin tuskaisten yritysten jälkeen onnistuin lopulta kiinnittämään lasit PlayStationiin. Sitten vain laitoin lasit silmille, olin viidakossa ja toivoin, ettei dinosaurus tallaisi minun päälleni.

AoH 2

Parin viikon päästä lasit testattiin yleisöllä Hengarin eli Mikkelin pääkirjaston uuden nuortenosaston avajaisissa. Lasit olivat suuri hitti. Itse asiassa pelipiste oli melkein suositumpi kuin tule-tänne-ja-syö-karkkia -piste.

Ryhdyin kaavailemaan peli-iltaa Hengariin.

Peli-iltoja oli loppujen lopuksi neljä. Minulle opetettiin koulussa – Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogilinjalla – että on hyvä miettiä etukäteen, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olen siinä tosi hyvä. Kyllähän vr-lasit pystyy lainaamaan itsekseenkin – pääkirjaston yläkerran tiskiltä kirjastokorttia vastaan tunniksi. Silloin ei tarvitse antaa toiselle vuoroa viiden minuutin välein tai sietää jotain aikuista. Joten miksi jotkut nuoret pojat haluaisivat pelata järjestetyssä peli-illassa? Seuraako tästä kapina?

Kävi ilmi, että lapset ja nuoret ovatkin aika tyytyväisiä, jos heille järjestää jotain. Pelasimme siis vr-laseilla, teimme supersankarinaamioita ja kirjanmerkkejä ja juttelimme. Osallistujia oli enimmillään noin 20 yhdessä illassa ja he olivat etupäässä 10–12-vuotiaita poikia. Meillä oli hauskaa. Palaute kuului, ettei homma olisi yhtään sama, jos he vain tulisivat kaverin kanssa pelaamaan muulla ajalla, kun ei siinä tule juteltua samalla tavalla. Minua myös epäiltiin vähän tyhmäksi, kun lähden pois kirjastosta mennäkseni takaisin kouluun. Kuka peli-iltoja sitten järjestäisi?

AoH 3

Tällä välin minun työnurkassani kökötti tyhjä vr-lasilaatikko. Ei sitä poiskaan viitsinyt heittää. Se oli niin kovin hieno laatikoksi. Juuri ennen viimeistä peli-iltaa minä sitten keksin sen. Varustauduin laatikolla, vessapaperirullilla, hammastikuilla ja muulla tarpeellisella. (Ja myöskin poppareilla, karkilla ja mehulla, mutta hys!) Niin siinä viimeisessä peli-illassa syntyi vr-linna!

AoH 4

Kirjoittanut Mimosa Laine

Kuvat Mimosa Laine

Tutkimusmatkalta tarttui mukaan tietoa ja jotain vihreää…

”Miksi tutkittu tieto ei näy julkisuudessa, vaan tiedotusvälineet täyttyvät viihteellisestä ja toisarvoisesta sisällöstä?” Tämä yleisöltä tullut kysymys osui naulan kantaan pääkirjastolla 4.4.2017 järjestetyssä Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan -tapahtumassa. Tämän Mikkelin tiedepäiviin kuuluvan tapahtuman tarkoitus oli nimenomaan tuoda uutta tieteellistä tietoa helposti kirjastossakävijoiden ulottuville, ja ilmeisesti siinä onnistuttiinkin, sillä paikalle saapui upean aktiivinen yleisö.

Pöytä2_IMG_1950_muokattu

Tutkimusmatkalle meitä johdattelivat Ruralia-instituutin asiantuntijat. Marjo Särkkä-Tirkkonen kertoi ruoan moninaisista reiteistä maailmalta; Riitta Kaipainen herätti pohtimaan sitä, mitä syömme, kun syömme eteläsavolaista, ja Manu Rantanen hahmotteli reunaehtoja, jotka voisivat tehdä Mikkelistä mökkeilyn ykköskunnan.

Päällimmäiseksi mieleen jäi, että kaupassa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa syödä suomalaista – tuotteet, joita voisi luulla kotimaassa tuotetuiksi, eivät välttämättä ole sellaisia. Mutta entä jos söisimmekin vain eteläsavolaista? Silloin ravintomme olisi kasvisvoittoista, lisänä ehkä muikkua. 🙂 Etelä-Savo on kansallisesti vahva etenkin parsa- ja kiinankaalin sekä yrttien tuotannossa,  ja tietysti myös muikut uivat täällä verkkoon.

Harvoin tulee ajatelleeksi sitäkään, millainen voimavara mökkeily on paitsi itse mökkeilijälle myös paikkakunnalle ja koko yhteiskunnalle. Suomessa vapaa-ajan asuminen lomittuu luontevasti pysyvään maaseutuasumiseen eikä muodosta yhteisöstä erillistä ”mökkikylää”. Mökkiläiset olisi helppo ottaa mukaan paikkakunnan kehittämiseen.

Yleisökommentin perusteella huono puoli tapahtumassa oli, että kiinnostavat esitykset loppuivat niin lyhyeen. Onneksi tiedepäivät jatkuivat vielä loppuviikon Mikkelin yliopistokeskuksella ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla. Kirjastolta tarttui mukaan paitsi pohdinnan myös kasvun aiheita: Herneenversoja kasvatellessa voi vaikka miettiä sitä, miten paljon uutta tietoa tuotetaankaan myös omalla kotipaikkakunnallamme.

Kiitokset puhujille sekä Mikkelin yliopistokeskukselle ja Mikkelin tiedepäiville kirjaston Tutkimusmatka-tapahtuman mahdollistamisesta!

Tapahtuman materiaalit:

Riitta_IMG_1989_muokattu

Tiedätkö, mistä jääkaappisi sisältö tulee? Entä voisiko Mikkeli olla mökkeilyn ykköskunta?

Näihin ajankohtaisiin kysymyksiin pureudutaan pääkirjastossa tiistaina 4.4. klo 17-18 osana Mikkelin tiedepäiviä. Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan –tilaisuudessa keskustelua herättelevät  Ruralia-instituutin asiantuntijat.

Viimeaikaiset ruokaskandaalit ovat lisänneet kuluttajien kiinnostusta lähiruokaan. Tiedämmekö kuitenkaan, mitä lähiruoka oikeastaan on ja kuinka sen voi tunnistaa? Entä voimmeko luottaa tuontiruokaan ja sen alkuperätietoihin?

Ruokanäkökulman lisäksi tilaisuudessa pohditaan Mikkeliä mökkeilyalueena. Meille tuttu ympäristö on maailmanlaajuisesti katsottuna ainutlaatuinen. Millaisin keinoin vapaa-ajan asumista voidaan kehittää ja vaikuttaa näin alueen tulevaisuuteen?

Tässä tarkemmat tiivistelmät tilaisuuden puheenvuoroista:

 

the-sheep-645333

Projektipäällikkö Riitta Kaipainen: Mitä syömme, kun syömme eteläsavolaista?

Lähiruoasta alettiin puhua erityisesti 2000-luvulla. Tutkimusten mukaan suomalaisilla kuluttajilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä lähiruoka tarkoittaa: osalle se on paikallista ja osalle kotimaista ruokaa. Tarkoitettiinpa lähiruoalla kumpaa tahansa, sitä ei ole helppo tunnistaa. Raaka-aineiden ja elintarvikkeiden valmistuksen eri vaiheet voivat tapahtua useissa eri paikoissa ja aina ulkomailla asti. Millaista on eteläsavolainen  maatalous ja elintarvikkeiden valmistus ja mikä on Etelä-Savon profiili?

 

pollution-2049211

Erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen: Ruoan moninaiset reitit maailmalta

Ruokakauppojen elintarviketarjontaa monipuolistaa merkittävästi se, että nykyaikaiset elintarvikemarkkinat ovat globaalit. Globaali elintarvikeketju voi ääritapauksessa sisältää jopa 16 – 18 solmukohtaa, joissa jäljitettävyystietojen tulee siirtyä luotettavasti osapuolten kesken. Luotettavat alkuperätiedot ja jäljitettävyysjärjestelmät ovatkin avainasemassa, sillä ruokaväärennösten määrä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla on kasvussa. Väärennösten aiheuttaman rahallisen menetyksen arvo on n. 30-40 mrd US dollaria vuosittain. Kuluttajan kannalta huolestuttavaa on, että yhä useammin väärennösten taustalla on organisoituneita rikollisryhmiä, joita ei kiinnosta yhtään väärennösten elintarvikekelpoisuus.

 

titus-63721_1920_pieni

Projektipäällikkö Manu Rantanen: Mikkelistäkö mökkeilyn ykköskunta?

Mikkelin seutu on mökkeilyalueena ainutlaatuinen. Laajalle vesistöiselle alueelle levittäytyvä mökkeily maaseutuasutuksen rinnalla ei ole yleistä maailmalla. Vapaa-ajan asumisen kehitys on yksi alueen tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä.

Huomioimalla vapaa-ajan asuminen kokonaisvaltaisesti voidaan päästä sekä mökkiläisiä että alueen kehi-tystä hyödyttävään vuorovaikutukseen. Kestävään sosiaaliseen, taloudelliseen ja ympäristölliseen kehitykseen tarvitaan prosessia, jossa yhteisiä resursseja kohdennetaan entistä tarkemmin yhteisten tavoitteiden taakse. Mikkelin seudusta on mahdollista pitkäjänteisellä yhteistyöllä kehittää kansallisen ja jopa kansainvälisen tason vapaa-ajan asumisen mallialue.

Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan -tilaisuus järjestetään Mikkelin kaupunginkirjaston ja Mikkelin yliopistokeskuksen yhteistyönä. Taustalla on myös Turun ammattikorkeakoulun UTELE-hanke, jossa kannustetaan kirjastoja tuomaan tutkimustietoa näkyväksi.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan! Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Lisätietoa kirjastossa: informaatikko Eija Nevalainen
Kuvat Pixabay CC0

Artistiesittelyssä ”Idle Wolf” – Antti Kajander

Antti_Kajander_kuva_Riikka_Kajander

Antti Kajander esiintyy Mikkelin pääkirjastolla osana Saimaa Blues -tapahtumaa kiirastorstaina 13.4. klo 15. Haastattelin Anttia etukäteen, jotta voimme kaikki tutustua häneen ja hänen tuotantoonsa ennen keikkaa. Keikka on maksuton ja kaikille avoin. Tervetuloa siis nauttimaan taianomaisesta blues-hetkestä kirjojen ja musiikin keskelle!

”Idle Wolf oli jykevä rock-trio, joka flirttaili niin bluesin, psykedelian kuin kansanmusiikinkin kanssa.”

Antti kertoo alkajaisiksi artistin uransa alkuvaiheista. Ura alkoi, kun hän perusti Idle Wolf -nimisen bändinsä vuosituhannen vaihteessa. Idle Wolfia Antti kuvailee jykeväksi rock-trioksi, joka flirttaili niin bluesin, psykedelian kuin kansanmusiikinkin kanssa. Bändi saavutti myös aikoinaan kulttimaineen Pohjois-Helsingissä. Jatkuvista miehistönvaihdoksista johtuen bändistä tuli Antin sooloprojekti, jossa hän pystyi toteuttamaan omaa taiteellista näkemystään vapaasti. Antti sanoo, että hänen oma soolouransa lähti käyntiin, kun hän muutti vuonna 2011 Englannista takaisin Suomeen. Kaksi viikkoa sitten Antti julkaisikin kauan odotetun ensimmäisen soololevynsä Kitara Soi. Levyssä on hänen itse säveltämiään kappaleita sekä raikkaita versioita muun muassa Tapio Rautavaaran ja J. Karjalaisen biiseistä. Tämä levy kannattaakin ehdottomasti kuunnella!

”Tällä hetkellä musiikki pitää mukavasti kiireisenä.”, Antti toteaa. Siltä todella kuulostaakin, sillä oman soolouransa lisäksi Antti Kajander kertoo toimivansa kapellimestarina Lohja Big Bandissa ja hänellä on myös Salla Oksasen kanssa duo nimeltään Moskovan Valot, jossa he tulkitsevat ja sovittavat vanhoja iskelmiä jazz-tyyliin. Lisäksi hän opettaa kitaransoittoa Lempolan Kitarakoulussa Lohjalla ja on myös kokoamassa Idle Wolf -bändiä uudestaan kokoon. Täytyy sanoa, että hän työskentelee ihailtavan monipuolisesti musiikin parissa ja on lahjakas sekä musiikillisesti että myös ilmeisesti ajankäytössään.

”Minua inspiroi musiikki, josta huokuu sielukkuus ja pyyteettömyys sekä se taianomainen vuorovaikutus, joka syntyy artistin ja yleisön välillä.”

Utelin Kajanderilta myös, että mikä tai kuka häntä inspiroi musiikissa ja mitä juuri blues-musiikki hänelle merkitsee.

”Blues on itselle ja omalle musiikinkäsitykselleni oikeastaan kaiken alku ja juuri. Lähes kaikki länsimainen musiikkihan, varsinkin rock, perustuu aika lailla bluesiin noin lähtökohtaisesti. Omia ensimmäisiä blues-kokemuksia olivat nuo kitaristille aika tyypilliset Hendrixin Blues-LP sekä Stevie Rayn Texas Flood. Näistä olenkin sitten lähtenyt tutustumaan syvemmälle bluesiin eikä loppua näy.”

Idoleita hänellä on monia, mutta monet heistä ovat jo menehtyneet. Pääsääntöisesti häntä kuitenkin omien sanojensa mukaan sytyttää kaikki musiikki, josta huokuu tietynlainen sielukkuus ja pyyteettömyys. Kajander kuvaili myös upeasti, mikä häntä musiikissa eniten inspiroi:

”Minua inspiroi musiikissa eniten se taianomainen vuorovaikutus, mikä parhaimmillaan syntyy artistin ja yleisön tai muusikoiden kesken. Mielestäni musiikissa pitää aina jättää hieman tilaa taikuudelle. Siksi ehkä vierastankin nuoteista soittamista ja laulamista ja asioiden liian tarkkaan sopimista.”

Tiedustelin lopuksi Kajanderin fiiliksiä Mikkelin kirjaston keikkaan liittyen ja näin hän vastasi:

”Olen erittäin otettu kutsusta Saimaa Bluesiin nyt ensimmäistä kertaa, ja innolla odotan keikkoja. Mikkelissä olen toki monesti käynyt, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen keikka kaupungissa.”

Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että mekin täällä kirjastolla odotamme innolla hänen keikkaansa ja toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi!

Kirjastossa soi blues pääkirjaston 2. kerroksessa 13.4.2017 klo 15. Tapahtuma alkaa kirjastonhoitaja Jukka Huhtiniemen blues-vinkkauksella. Jukan aiheena on ”jazz’n’blues – blues jazz-musiikissa”. ”Idle Wolf” – Antti Kajander aloittaa n. klo 15.30.

Teksti: Jenni Lohko, kulttuurituottajaopiskelija
Kuva: Riikka Kajander

TÄNÄ KEVÄÄNÄ SOI SUGRI-RAP!

Suomi-Venäjä-Seura tuotti vuonna 2010 suomalais-ugrilaisen rock-kiertueen, ja tänä keväänä on suomalais-ugrilaisen rapin vuoro! Venäjällä asuvat suomalais-ugrilaiset kansat taistelevat kieltensä ja kulttuuriensa olemassaolosta. Suomi-Venäjä-Seura haluaa tukea sellaista suomalais-ugrilaisten nuorten toimintaa, joka tähtää oman kielen ja kulttuurin vahvistamiseen. Rap on nuorten kieli myös Venäjällä. Syksyllä 2015 Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla julistettiin rap-kilpailu, johon osallistui kymmenen räppäriä bändeineen. Näistä Suomeen valittiin neljä: karjalainen Ondrei, marilainen Denis, komilainen Andrei sekä monipuolista folk-musiikkia ja räppiä esittävä naisryhmä OYME.

Räppärit kiertävät ympäri Suomea seuraavilla paikkakunnilla: Mikkeli, Kuopio, Iisalmi, Ii, Kemi, Jämsä, Lahti, Tampere, Helsinki, Espoo ja Turku. Koulukeikoilla heitä pääsevät kuulemaan sadat suomalaisnuoret, ja joillakin paikkakunnilla pidetään kaikille avoimia konsertteja.

9.5.2016 Mikkelissä esiintyy mordvalainen OYME seuraavissa paikoissa:
– klo 9 Kalevankankaan koulu
– klo 15 Mikkelin pääkirjasto, kaikille avoin ilmaiskonsertti!

OYMEpieni

OYME Neljän naisen muodostama mordvalainen OYME tarkoittaa ersän kielellä sielua. OYME on etnomusiikkia esittävä kokoonpano, jonka musiikillista genreä on soviteltu niin maailmanmusiikin, taiderockin kuin myös elektronisen folkin raameihin. Vauhdikkaalla OYME-kollektiivilla on kansainvälistä mainetta monilta ulkomaalaisilta festivaaleilta niin Unkarista, Virosta kuin Ukrainastakin. Tämä on heidän ensivierailunsa Suomeen. Katso video.

Lisätietoja:
Tiina Ynnilä
projektikoordinaattori, Suomi-Venäjä-Seuran Itä-Suomen piiri, Kuopio
0400-640 526, tiina.ynnila@venajaseura.com

Näe ja tunne rakkaus musiikkiin Saimaa Blues -valokuvanäyttelyssä

”Musiikin luonti on tunteiden kokoamista nuoteista ääneksi. Näyttelyn kuvat on valittu kuvaamaan tuota tunnetta. Näe ja tunne rakkaus musiikkiin.”

Tunne on sana, jolla Tommi Kirvesniemi kuvailee Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjastossa maanantaina avautunutta valokuvanäyttelyään. Näyttelyssä on esillä parikymmentä Kirvesniemen Saimaa Blues -festivaaleilta vuosien varrella ottamaa valokuvaa. Saimaa Bluesin hovikuvaajaksi hän päätyi aikanaan tapahtuman tuottajana työskentelevän ystävänsä kautta. Vaikka Kirvesniemi kuunteleekin itse pääosin raskaampaa musiikkiosastoa, myöntää hän olevansa myös bluesin ystävä ja sen olevan hänelle tietynlaista ajattelumusiikkia. ”Bluesmusiikki on kaiken musiikin alku ja loppu. Blues on tunteiden tallentamista. Valokuvaajana koitan itse etsiä ne kulmat, joista se tunne välittyy yleisölle” Kirvesniemi kuvailee.

Kirvesniemi on itseoppinut valokuvaaja, jonka innostus kuvaamiseen lähti alun perin liikkeelle hänen hankittuaan ensin videokameran, mikä sitten vuonna 2012 vaihtui järjestelmäkameralla kuvaamiseen. Lempikuvauskohde Tommi Kirvesniemelle on selvä, ja se on nimenomaan musiikkikeikat. Tilanne, jossa on jatkuvasti liikettä ja vaihtuvia valoja, luulisi olevan valokuvaajalle kaikista hankalin ja epämieluisin paikka kuvata, mutta Kirvesniemelle juuri se on kaikista luonnollisin. Nimenomaan haasteellisuus onkin kuulemma se, mikä Kirvesniemeä keikkakuvaamisessa viehättää.

Kysyttäessä kenen kuvia Kirvesniemi itse ihailee, mainitsee hän valokuvaaja Lars Johnsonin, jolta hän on saanut jopa neuvoja valokuvaamiseen liittyvissä asioissa. ”Siinä on hyvä jätkä”, Kirvesniemi toteaa. Toinen hyvä mentori Kirvesniemelle on ollut Nikita Tikka, joka myös on tarpeen tullen auttanut kuvaajaa mäessä.

Vastausta siihen, mikä on ollut Tommi Kirvesniemen oma tähtihetki valokuvaajana, ei tarvitse kauaa miettiä. Viime kesänä hänelle avautui mahdollisuus kuvata Def Leppardin esiintyminen Radio Cityn South Park -festivaaleilla ja sitä hän kuvailee kahdella sanalla; tajuton keikka.

Mieleenpainuvin Saimaa Blues valokuvausmuisto taas on Ina Forsmanin keikka. Forsmania Kirvesniemi kehuukin upeaksi esiintyjäksi ja toteaa, että toista samanlaista artistia ei ole. Ina Forsmanista otetun kuvan Tommi Kirvesniemi nostaakin myös yhdeksi omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseen Saimaa Blues -valokuvanäyttelystä.

tommi_kirvesniemi2

 

Saimaa Blues – valokuvanäyttely on nähtävissä Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjaston yläaulassa 24.3.2016 saakka.

Teksti ja kuva: kulttuurituottajaopiskelija Maija

Mikkelin kirjastossa soi blues 23.3.2016

Storm_Suutari_Duo_pieni

Saimaa Blues –festivaali rantautuu myös Mikkelin kaupunginkirjastoon, kun Kirjastossa soi blues keskiviikkona 23.3.2016. Jo kahtena aiempana vuonna tapahtuma on koonnut yhteen juurimusiikin ystäviä pääkirjaston musiikkipalvelujen tiloihin.

Blues-tunnelmiin virittäydytään klo 16 alkaen kirjastonhoitaja Jukka Huhtiniemen levyvinkkauksella, jonka aiheena on Gospel, rhythm and blues ja soul – mustan musiikin muodonmuutoksia. Levymusiikin jälkeen, noin klo 17 kuullaan Karli Storm ja Pekka Suutari Duon livekeikka.

Duon musiikissa Suutarin mieltymys amerikkalaiseen kantribluesiin ja kitaransoiton pikkaustekniikkaan on löytänyt oivan vastaparin Stormin hienovaraisesta afroamerikkalaisesta laulusta, tavasta jolla hän improvisoi ja sovittaa melodioita pitkiksi koristeellisiksi kaariksi. Heidän omissa kappaleissaan yhdistyykin bluesin ja kantrin lisäksi monia sävyjä jazzista afroon. Kappaleiden tekstit ovat pääosin Stormin kirjoittamia ja kuvaavat ihmissuhteiden viidakkoa aina ajankohtaisella ja kuulijaa koskettavilla tavoilla.

Samaan aikaan pääkirjaston yläaulassa on esillä myös Saimaa Blues -valokuvanäyttely, jonka kuvat on ottanut Tommi Kirvesniemi.

Sekä Kirjastossa soi blues –tapahtuma että valokuvanäyttely ovat kaikille avoimia ja maksuttomia.

Tapahtuman järjestävät Saimaa Blues ja Mikkelin kaupunginkirjasto Mikkelin kaupunginkirjaston pääkirjastossa, Raatihuoneenkatu 6.

Tervetuloa nauttimaan blues-tunnelmista sanoin, kuvin ja sävelin!

Musiikkia yleisön pyynnöstä

Oven pieleen sijoitetut naulakot täyttyvät pikku hiljaa takeista ja kaulahuiveista. Tuolit eivät meinaa riittää, kun yli kolmekymmentä kuulijaa on pakkautunut yhteen heittäytyäkseen jälleen musiikin vietäväksi. Kapellimestaria ei kuitenkaan näy, eikä liioin orkesteria tai kuoroa. Illan musiikista vastaa nurkassa nököttävä äänentoistojärjestelmä ja ohjelmistovalinnoista musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.

Taidemusiikkiklubi on kokoontunut Mikkelin pääkirjastossa jo 22 kertaa. Klubilaisia on yhteensä noin 50, joista osa käy tapaamisissa harvemmin, osa useammin.

”Meiltä on jäänyt vain yksi kerta Prahan reissun takia väliin”, kertoo Helena Harjunpää, joka kuuluu yhdessä miehensä Pekka Harjunpään kanssa klubin aktiivisimpiin osallistujiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea.”

Harjunpäiden koko perhe harrastaa musiikkia tavalla tai toisella. Kiinnostus musiikkiin on periytynyt lähes kaikille lapsenlapsillekin. Helena ja Pekka käyvät usein konserteissa ja erityisesti kamarikokoonpanot ovat molemmille mieleisiä, vaikka Pekka viihtyykin silloin tällöin myös isomman orkesterin pauhussa.  Mikä sitten vetää pariskuntaa kerta kerran jälkeen kirjastoon kuuntelemaan äänilevyjä yhdessä muiden kanssa?

Vastaus piilee Harjunpäiden mukaan ennen kaikkea klubin vetäjässä.

”Sirkka-Liisan luennot ovat aivan huippuja. Hän hallitsee opettajana tiedon jakamisen. Tunnit ovat aina hyvin valmisteltuja ja mietittyjä, eikä sisältö ole yhtä tilkkutäkkiä, vaan aihe on aina tarkkaan mietitty”, kiittelee Helena.

Taidemusiikkiklubi

Musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen (vasemmalla) kiittelee taidemusiikkiklubilaisia auliiksi yleisöksi. Helena ja Pekka Harjunpää ovat käyneet lähes jokaisessa klubin kokoontumisessa.

Matalan kynnyksen klubi

Taidemusiikkiklubissa keskustellaan ja analysoidaan musiikkia, mutta aihetta ei lähestytä teorian kautta. Näin nekin musiikinharrastajat, jotka eivät ole kiinnostuneita sävellajeista, sointurakenteista tai tahtilajeista, voivat nauttia keskustelusta. Taidemusiikkiklubi tarjoaa myös väylän tutustua uuteen musiikkiin.

”Ihmiset jämähtävät helposti kuuntelemaan heille ennestään tuttua musiikkia ja kynnys uuteen tutustumiseen on usein korkea”, Sirkka-Liisa pohtii.

Kirjasto on ollut klubille hyvä kokoontumispaikka, sillä pääkirjastosta löytyy laaja ja monipuolinen musiikkikokoelma. Kirjastoon on myös matala kynnys tulla. Muutenkin klubin toimintaa leimaa tietty mutkattomuus.

”Meillä ei kierrä mitään nimilistaa. Kokoontumiset kestävät puolitoista tuntia, mutta jos mukana ei ehdi olla koko aikaa, saa lähteä kesken pois”, Sirkka-Liisa kertoo.

”Vaikka ei kukaan koskaan ole tainnut lähteä kesken pois”, naurahtaa Helena.

Taidemusiikkiklubi kokoontuu kevään aikana vielä kaksi kertaa, 10.3. aiheena on requiem eli sielunmessu ja 28.4. oopperoiden alkusoitot. Klubi kokoontuu klo 16.30-18.00 pääkirjaston 2. krs: n maakuntakokoelmahuoneessa.

 

violinposter

FAKTAA:

  •  Taidemusiikkiklubin järjestää Mikkelin kaupunginkirjasto – Etelä-Savon maakuntakirjasto. Vetäjänä on alusta asti ollut musiikin maisteri Sirkka-Liisa Huuhtanen.
  • Idea Taidemusiikkiklubin perustamisesta tuli Mikkelin kansalaisopiston Klassinen musiikki tutuksi -kurssin osallistujilta heidän vieraillessaan pääkirjaston musiikkikirjastopalveluissa.
  • Taidemusiikkiklubi on kokoontunut syksystä 2013. Kokoontumisia on noin kerran kuussa kevät- ja syyskaudella.
  • Kokoontumiset ovat maksuttomia eikä ennakkoilmoittautumista vaadita.
  • Taidemusiikkiklubista löytyy lisätietoa kirjaston kotisivuilta