Kirjavinkkarin vuosi

Lähes viikoittain, kesäkautta lukuun ottamatta,  työhöni kuuluu kirjavinkkaus koululaisille. Kirjastopolku tarjoaa ja on aikatauluttanut jokaiselle kolmos- ja seiskaluokalle kirjavinkkausta. Tähän tarjoukseen ovat alueen koulut tarttuneet suurella innolla. Osa ryhmistä tulee Mikkelin pääkirjastoon ja osan luona vierailen kirjakasseineni koululuokissa. Meitä vinkkareita on kentällä monia ja tämä on vain yhden vinkkarin raportti menneestä vinkkarivuodesta.

Vinkkarin vuosi alkaa syyskuun alussa ja päättyy toukokuun viimeisellä viikolla. Koululaisten loma-aikoina vinkkarinkin kalenteri huutaa tyhjyyttään ja se aika on hyvä pyhittää mm. äänen huoltamiseen ja vinkkauskirjoihin tutustumiseen. Kaikkiaan viime lukuvuotena vinkkasin kirjoja yhteensä 11 kolmosluokalle ja 22 seiskaluokalle. Kävin tilauksesta myös muilla luokka-asteilla sekä koulujen teemapäivissä ja vierailukutsuja kertyikin seitsemään eri tapahtumaan. Yhteensä siis 40 eri ryhmää ja yli 700 oppilasta on saanut osallistua pitämiini kirjavinkkauksiin. Lukuvuodessa on 39 kouluviikkoa, joten kirjavinkkauksiakin on ollut keskimäärin kerran viikossa.

Seuraavassa muutamia lukuvuoden 2017-2018 suosituimpia vinkkikirjoja eli niitä, jotka ovat lähteneet vinkkauksista lähes poikkeuksetta lainaan. Aina ei vinkkarin omat suosikit kiinnosta kuuntelijoita niin paljoa, että siltä istumalta lainaan lähtisivät, joten alla myös vinkkarin omat top-3 listat.

 

kolmosluokille:

Jørn Lier Horst: Operaatio myrskypilvi (Otava, 2018)operaatio myrskypilvi

Uuden lasten salapoliisisarjan ´Etsiväkaksikko´ ensimmäinen osa. Virtakylässä tapahtuu kummia. Etsiväkaksikko eli rohkea ja kekseliäs Tilda ja huippufiksu Oliver ovat valmiina seikkailuun. Apuna heillä on vainukoira Otto, joka haistaa kaikki salaisuudet. Etsiväkaksikon seikkailut jatkuvat uusissa osissa.

 

 

 

Heidi Viherjuuri: Hilja ja vihreän talon kesä (Mäkelä, 2017)Hilja

Riemastuttava kirjasarjan avaus alakouluikäisille lukijoille, joka on sallittu myös aikuisille. ”Sain nimen Hilja, koska äiti ja isä ajattelivat, että minusta tulee rauhallinen. Mutta voin kertoa sinulle, etteivät äidit ja isät aina tiedä kaikkea…” Hilja on seitsemänvuotias poikatyttö. Hiljan kesä on täynnä touhua, vietetään kissanristiäisiä, narrataan kaloja ja tehdään juhannustaikoja. Tässä tarinassa mennään eikä meinata.

 

 

Johanna Hulkko: Geoetsivät-sarja (osa 7: Geoetsivät ja yksikätinen madonna, Karisto, 2016) geoetsivät

Kaveriporukan perustama Geoetsivät -salapoliisiryhmä, selvittää mysteerejä geokätköilyn avulla.  Tällä kertaa geokätköillään Nuutajärvellä. Juuri avatun taidenäyttelyn vetonaula, arvokas lasiveistos, on kadonnut. Kuka on vienyt painavan veistoksen ja miten? Geoetsivät ovat valmiina ratkaisemaan rikoksen! Geoetsivien seikkailu lasitehtaan maisemissa on yllätyksiä täynnä.

 

 

Philip Reeve ja Sarah McIntyre: Emily ja huvipuisto (Aurinko Kustannus, 2017)emilyjahuvipuisto

Emily asuu Huvipuisto Kuun löytötavaratoimiston yläkerrassa. Hän on reipasotteinen tyttö, joka haaveilee pääsevänsä Suikeron ja Karvatin Huvipuistohuoltoon avustajaksi. Huvipuisto on hurjan suosittu ja laitteiden huoltamisessa riittää tekemistä. Tänään huvipuistossa tuntuu olevan tavallista huomattavasti enemmän haasteita laitteiden kanssa ja tietysti juuri silloin huvipuistoon saapuu myös huvipuistotarkastaja.

 

 

Mats Strandberg: Yön hirviö (Viisas elämä, 2017)yön hirviö

Kun Frank on antamassa naapurinsa koiralle Uffelle herkkuja, koira innostuu niin kovasti, että tulee puraisseeksi Frankia sormesta. Pian tämän jälkeen Frank alkaa nähdä ihmeellisiä unia. Unissa hänellä on neljä jalkaa, hänen ihoaan peittää turkki ja hänellä on heiluva häntä. Hän haluaisi todella kovasti, että ihmiset rapsuttelisivat häntä, mutta jostain kumman syystä kaikki pelkäävät. Samaan aikaan kaupungilla aletaan supista, että lähimetsässä asuu hirviö. Mitä jos Frankin unet eivät olekaan unia?

 

 

Vinkkarin top-3 kolmosille:

 

Vuokko Hurme: Kiepaus (Kustantamo S&S, 2017)kiepaus

Kiepaus on uuden Huimaa lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa. Tapahtuma, jota kutsuttiin Kiepaukseksi, oli mullistanut kaiken. Siellä missä ennen oli taivas, oli nyt maa, ja missä piti olla maata jalkojen alla, olikin vain huikaiseva pudotus tyhjyyteen. Ihmiset Kardumissa, kaupungissa joka on kääntynyt ylösalaisin ovat oppineet elämään ylösalaisessa maailmassa.  Kardumissa asuu myös Lenna ja hänen perheensä. Perheen elämä Kardumissa on jännittävää ja erilaista aina siihen asti kunnes puhdas vesi alkaa loppua.

 

Neil Gaiman: Onneksi oli maitoa (Jalava, 2017)onneksi oli maitoa

Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa. Merkittävää roolia tarinassa näyttelevät muun muassa aikamatkustava dinosaurus, merirosvokuningatar, kallisarvoinen timantti, muutama vampyyri sekä – kaikeksi onneksi – aivan tavallinen maitotölkki.

 

Alexander McCall Smith: Akimbo-sarja (Akimbo ja krokotiilimies, Otava, 2007)akimbo

Akimbo on poika, joka asuu Afrikassa luonnonsuojelualueella. Akimbon isä työskentelee riistanvartijana luonnonsuojelualueella ja hänen kanssaan Akimbo pääsee seuraamaan ja tukimaan savannin eläimiä. Akimbo tietää kaiken leopardeista, seeproista ja kirahveista, ja vähän pelottavista krokotiileistakin. Eräänä päivänä luonnonsuojelualueelle saapuu krokotiilitutkija, jonka mukana Akimbo pääsee joelle merkitsemään krokotiilinpoikasia. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, keksiikö Akimbo kuinka tilanteesta selvitään?

 

 

seiskaluokille:

Nuorten jalkapallokirja-sarja (Readme.fi, 2016-2017) messi

  • Messi: uskomaton tarina
  • Gareth Bale: poika, josta tuli supertähti
  • Luis Suarez: maalitykki
  • Christiano Ronaldo: kasvu voittajaksi

Kertoo jokaisessa osassa yhden tähtifutarin elämäntarinan siitä päivästä alkaen, kun hän oli pieni poika joka vielä haaveili ammatista jalkapallon parissa. Siihen päivään saakka kun tähteys ammattilaiskentillä oli totta. Kiinnostavasti ja helppolukuisesti kirjoitettu sarja tähtifutareista. Kirjavinkkari odottaa kuumeisesti lisäosia!

 

Johanna Hulkko: K18 (Karisto, 2016)kirja k18

”Dödö, vaatteet, parta ja hajut.” Porukat on poissa koko viikonlopun ja Aksu sai jäädä ensimmäisen kerran yksin kotiin. Tähän saakka hänen on aina ollut pakko lähteä jokaiselle perhereissulle mukaan. Koko talo käytössä, vähän juomaa, hyvää seuraa. Aksu ottaa ja mokaa pahemman kerran. Maria – tyttöystävä ei ikinä antaisi anteeksi eikä kyllä vanhemmatkaan.

 

 

 

Tuula Kallioniemi: Villi viikko (Otava, 2017)villiviikko

Viltsu tulee huijatuksi kesälomalla maalle mummolaan. Maalle suuntaa myös Pinja ja Kassu. Kun mummo ykskaks jättää nuoret keskenään, täytyy nuorten tulla toimeen ilman nykyajan mukavuuksia. Ruokatarpeet pitää kerätä itse: lypsää vuohi, kuokkia perunat, nostaa katiskat. Ruoka pitää kaikenlisäksi valmistaa puuhellalla. Lepolomaa ei siis ole tiedossa. Seudulla kulkee myös outo hiippari, joka tekee nuorten elämästä vielä piirun verran hankalampaa.

 

 

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa (Tammi, 2017)kaikki kaikessa

Maddy on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan ja tapaa vain äitiään ja sairaanhoitajaansa. Sitten naapuriin muuttaa Olly ja nuoret rakastuvat. Tulevaisuutta ei ehkä voi ennustaa, mutta voimme arvata, että siitä seuraa katastrofi. Kirja kertoo rakkaudesta, joka sitoo, hallitsee ja vangitsee sekä rakkaudesta, joka valloittaa ja vapauttaa.

 

 

Jay Asher: Kolmetoista syytä (Otava, 2014)13syytä

Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon. Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle. Pysäyttävä esikoisteos.

 

 

vinkkarin top-3 seiskoille:

 

John Boyne: Poika vuoren huipulla (Bazar, 2017)poikavuorenhuipulla

On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle. Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta uniformuaan ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. Mutta uniformu yllään Pieter astelee kohti uutta vaarallista maailmaa. Maailmaa, jossa on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuva Poika vuoren huipulla on vaikuttava kuvaus nuoruuden viattomuuden menettämisestä ja siitä, miten vaarallisen helposti maailma ympärillämme muuttuu mustavalkoiseksi. Jos vaikutuit Poika raidallisessa pyjamassa -kirjasta, tartu myös tähän!

 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, 2017)vihajonkakylvät

Kirjasensaatio, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. 16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi ampuu syyttä Starrin ystävän. Starr on ainoa silminnäkijä, ja hänen todistuksensa voi tuhota koko yhteisön. Se voi myös maksaa hänen henkensä.

 

 

Becky Albertalli: Minä Simon Homo sapiens (Otava, 2017)minä simon

Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Kertomus Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua. 16-vuotias Simon inhoaa kaikenlaista draamaa, eikä ole ulkona kaapista homoutensa suhteen. Sitten sähköpostiviesti joutuu väriin käsiin, ja Simonin on astuttava pois mukavuusalueeltaan. Pelissä on mahdollisuus onneen ihastuttavan ja hämmentävän pojan kanssa – pojan, jota Simon ei ole koskaan tavannut. Koko kirjan ajan ilmassa on jännitettä siitä, kuka on tuo toinen poika ja paljastuuko Simonin salaisuus. Loppu ratkeaa sangen yllättävällä tavalla. Simonin elämää seurataan muutaman kuukauden ajan ja tutuiksi tulevat niin hänen ihastuttavan persoonallinen perheensä sekä luotettavat ja aidon tuntuiset ystävänsä. Tämä riemastuttava ja sympaattinen kirja on nähtävillä myös elokuvana.

 

Vinkkausterveisin kirjavinkkari-Mari

 

Monet esitellyistä kirjoista löydät myös e-kirjana Lumme-kirjastojen ellibs-kirjastosta. https://www.ellibslibrary.com/collection 

Sekä tietysti kaikki painettuina kirjoina Lumme-kirjastoista. https://www.lumme-kirjastot.fi/

 

Mainokset

Hulivilikarnevaalien työpajapäivä pääkirjastolla

Hulivilikarnevaalien työpajapäivää vietettiin tiistaina 26.6.2018 ympäri kaupunkia. Mikkelin pääkirjastolla oli aamupäivällä kaksi sanataidepajaa teemalla Muistojen lipas sekä iltapäivällä kirjat ja kuvat heräsivät eroon iPad-työpajassa. Alla hieman tunnelmia tiistailta.

Muistojen lipas -sanataidepajat

Ryhmiä oli kaksi: alle kouluikäisille ja 7-15 vuotiaille. Sisältö pajoissa oli identtinen. Molemmissa pajoissa lähdettiin muistelemaan kivoja leikkejä ja pelejä. Alussa jokainen osallistuja sai valita mieleisensä kortin. Korteista kerrottiin jatkotarina, jota jokainen osallistuja jatkoi vuorollaan valitsemansa kortin avulla.  Tarina alkoi lauseella: ”Löysin muistojen lippaan.”

Ensimmäisen ryhmän (alle kouluikäiset) kortti valinnat ja niistä syntynyt tarina.

DSC_1065

”Löysin muistojen lippaan. Noita kurkistaa lippaaseen,  ja muistaa kun kävi laivamatkalla isolla valtamerellä. Noita kohtasi matkallaan merirosvon. Sitten tuli intiaani ja hän soitti tamburiinia. Sitten mummo ajoi mopolla jyrkkää mäkeä. Mummolla oli kova kiire, koska hän oli kadottanut lemmikkioravansa. Silloin noita näki matkallansa lohikäärmeen. Sitten hänelle tuli kova tarve antaa halit. Kaikesta tästä oli kirjoitettava laulu. Intiaani soitti sen pianolla. Muistojen lippaasta kantautui laulu, joka oli väriltään sininen ja keltainen.”

7-15  vuotiaiden ryhmän kuvat ja tarina.

DSC_1062

”Löysin muistojen lippaan. Käänsin lippaassa olevaa avainta ja avasin lippaan. Lippaasta paljastui taikakynä, joka kirjoitti tarinaa. Tarina kertoi kello seitsemän junasta. Kello seitsemän junassa tarjoiltiin joka ilta kupillinen kuutamokahvia. Sitten junaan astui tyttö, joka kantoi mukanaan suurta lahjapakettia. Läheisellä asemalla tyttöä odotti poika. Poika kertoi tytölle satulaivasta, joka seilasi pitkin maailman meriä. Kerran satulaiva pysähtyi saarelle, joka oli täynnä lunta. Lumisella saarella asui lumiukko eläinystävineen. Ihastuin saareen kovin ja tein siitä laulun. Sitä laulua kuuntelen iltaisin. Laulun myötä muistoihin tallentuvat junamatka ja lumisaari. ”

Jatkotarinoiden jälkeen päästiin kurkistelemaan suureen lippaaseen. Mitähän tuo lipas pitikään sisällään?

IMG_20180626_164854_429

Lippaan tutkimisen jälkeen muisteltiin sen oman aikuisen kanssa lapsuuden leikkejä ja pelejä. Tarvittaessa sai käydä tutkimassa lipasta uudestaan jos mieleen ei juuri sillä hetkellä tullut lempileikkiä. Muistot kirjattiin tai piirrettiin paperille ja päätettiin vielä yhdessä yhdestä tulevasta muistosta. Jokainen pari lupasi tehdä yhdessä jonkin heille mieluisen asian oli se sitten lomamatka, telttayö tai jokin muu sovittu asia. Lupaus kirjattiin osallistujien lupauskirjaan, jonka he saivat kotiin muistutukseksi. Sanataidepajan päätteeksi kaikki osallistujat saivat vielä tallettaa muistojen lippaaseen muistojen kultaisen kolikon kuvastamaan sitä kuinka jokainen uusi muisto kartuttaa muistopankkiamme.

dsc_1068.jpg

 

Iltapäivän iPad- paja, jossa kirjat ja kuvat heräsivät eloon.

Iltapäivällä päästiin ihmettelemään kuvia, jotka heräsivät eloon iPadin avulla. Yllättäen ihan tavalliselta kuvalta näyttänyt kuva heräsi eloon, liikkui, lauloi tai jopa ärjyi.

Pajassa pystyi tutustumaan erilaisiin lisättyihin todellisuuksiin. Mukana olivat kirjat Kaisa Happonen, Mur, eli karhu ja iDinosaurus sekä piirtokuvia tarjoava Quiver.

1. Kaisa Happosen: Mur eli karhu -kirja ja Mur-sovellus

Kirjaa luetaan normaalin tapaan ja tarina saa uusia ulottuvuuksia kun sivuilta bongattu punatulkku vie lukijan Mur-sovelluksen avulla sisälle tarinan maisemaan.

Mur

2. iDinosaurus -kirja

Tietokirja iDinosaurus sisältää tietolaatikoita, joista tulee esiin neljä erilaista dinosaurusta. Dinosaurukset ilmestyvät samaan tilaan lukijan kanssa ja ne liikkuvat ja ääntelevät. Pajassa Tyranosaurus Rex viihtyi sekin pitemmän aikaa kirjaston sohvalla eikä ollut kovinkaan äänekäs kaveri.

iDino

3. Värityskuvat ja Quiver -sovellus

Tämä sovellus herätti pajalaisissa eniten mielenkiintoa ja innostusta. Quiver on sovellus, jossa väritetyt kuvat voi koodata sovelluksella ja ne heräävät eloon. Maksuttomia ja maksullisia värityskuvia voi tulostaa Quiverin nettisivuilta. Koodatuissa kuvissa on vaihtelevasti ääntä, liikettä ja pelejä. Erityisesti autokuvissa on monenlaisia efektejä. Tämä on hyvä sadepäivän viihdyke, kannattaa tutustua!

Quiver

Kaikki sovellukset ovat saatavilla ilmaiseksi sovelluskaupoista iPadille sekä androidille ja tottakai kirjat ovat lainattavissa Lumme-kirjastoista.

Hulivilikarnevaaliterveisin Mari

 

Esittelyssä uudempia kuvakirjoja

Luin kesän aikana omalle lapselleni kirjoja, joita omat vanhempani lukivat minulle silloin, kun olin pieni. Havahduin miettimään, minkälaisia kuvakirjoja viime aikoina on julkaistu. Aloin tutkia tänä vuonna julkaistuja lasten kuvakirjoja ja tällaisia esimerkkejä löysin:

bty

Ensimmäisenä tartun Disneyn elokuvien pohjalta tehtyyn kirjaan. On mielestäni mielenkiintoista, kuinka elokuvien jälkeen kirjoitetut kirjat laajentavat elokuvan maailmaa. Elokuvassa on vain rajallinen aika jonkun tapahtuman kuvaamiseen. Joskus olen jäänyt miettimään, mitä elokuvan jälkeen tapahtui tai olisi voinut tapahtua. Disneyn Frozen – Buldan kristalli avaa pienen oven elokuvan maailmaan. Kirjassa Kristoff lupaa korjata peikkomuori Buldan kristallin ja pyytää siihen apua Annalta ja Elsalta.

Nukkumaanmenosta on kirjoitettu paljon. Monissa niistä käsitellään nukkumisen ja unen tärkeyttä. Heather Roan Robbins on ottanut toisenlaisen näkökulman kirjassaan Pikkukarhun nukkumaanmenokirja. Kirja pyrkii olemaan lempeän meditatiivinen ja sen kautta luomaan lapselle turvallisuuden tunnetta. Kuvitus kirjassa on miellyttävä, kukapa voisi vastustaa kuvia nukkuvista eläimistä? Kuvitus ei kuitenkaan luo liikaa virikkeitä, tämä helpottanee lapsen rauhoittumista.

Joskus eteen saattaa tulla hetki, kun on muutettava toiselle paikkakunnalle. Silloin tulee ikävä vanhoja ystäviä. Melanie Joyce on kirjoittanut hurmaavan kirjan aiheesta nimeltä Parhaat ystävät. Kirjassa Pikku Karhu on muuttanut uuteen kotiin ja se kaipaa ystäviään. Pikku Karhu kirjoittaa ystävilleen kirjeen ja siitä seuraa mukavia asioita. Tästä aiheesta löytyy paljon muitakin kirjoja.

Anna Maria Mäki käsittelee pienen lapsen uhmaikää hauskasti kirjassa Manna ja mahaluu. Kirjassa Manna saa unen koiralta mahaluun, jonka voimalla hän voi hallita maailmaa. Tämä maailmaa hallitseva voima saa äidin pyyhkimään hikeä otsaltaan, kun Manna heittäytyy lattialle ja karjuu sotahuudon: Mahaluu, mahaluu, emmahaluu, mahaluu! Kirja saa jopa tämän uhmaikäisen lapsen äidin hymyilemään ja uskomaan hieman enemmän siihen, että uhma helpottaa aikanaan.

Oman vuoron odottaminen voi olla vaikeaa. Mutta niin voi olla myös vuoron antaminen toiselle. Vuorottelun tärkeydestä kertoo Laura Rankinin kirja Minun vuoroni! Kirja kertoo Emmistä ja Valtista, jotka tykkäävät leikkiä yhdessä. Mutta onko leikkiminen yhtä hauskaa silloin, kun tuntuu ettei oma vuoro tule koskaan?

Nämä ja monia muita uusia (ja vanhoja) kuvakirjoja löydät Mikkelin kaupunginkirjaston lastenosastolta!

Sari, Mikkelin pääkirjasto

Satakiri-ilmaisukilpailu 15.8.–31.10.2017

satakiri_blogiin

Satakiri-ilmaisukilpailu on suunnattu kaikille 7–19-vuotiaille eteläsavolaisille lapsille ja nuorille. Kilpailu on Etelä-Savon Kulttuurirahaston rahoittama ja osa Mikkelin kaupunginkirjaston vuonna 2017 toteuttamasta Lukukiri – täyttä 100:a -hankkeesta.

Satakiri-ilmaisukilpailun teema on ”Minun Suomeni”. Millainen sinun Suomesi on nyt?
Miltä se näyttää? Kuulostaa? Tuntuu? Mitä toivot, mistä haaveilet tai mitä haluat sanoa tämän hetken Suomessa? Voit kertoa sen meille tekstillä, kuvilla, äänillä tai videolla. Satakiri-ilmaisukilpailuun osallistumalla voit kertoa sinun Suomestasi vapaasti ja omasta näkökulmastasi. Tärkeintä on, että työsi koskettaa vastaanottajaa ja kertoo juuri sinun ajatuksistasi, tunteistasi ja toiveistasi.

Kilpailutyössä voi käyttää mitä tahansa taiteen ilmaisumuotoa, kunhan työ on digitaalisessa muodossa, jotta sen voi tallentaa ja esittää Satakiri-sivustolla. Kilpailutyöt on palautettava Satakiri-sivustolle 31.10. mennessä.

Kilpailuun voi osallistua yksilö- tai ryhmätöillä seuraavissa ikäryhmissä:
1–3-luokka/7–10 v., 4–6-luokka/10–13 v., 7–9-luokka/13–16 v. ja toinen aste/16–19 v. Ryhmätöissä ikävuodet ovat viitteelliset. Jokaisesta ikäryhmästä palkitaan sekä yksilö- että ryhmätyö. Voittajatyöt palkitaan 100-500 euron suuruisilla rahapalkinnoilla.

Kilpailun kummina toimiva Mikkelin poikateatteri on tehnyt kilpailun kutsuvideon, joka on katsottavissa Satakiri -sivustolla sekä Youtubesta.

Voittajan valitsee nelihenkinen tuomaristo, johon kuuluvat ohjaaja Jesse Haaja, Mikkelin Poikateatterin ohjaaja Joonas Veijanen, kirjailija Reijo Honkonen ja läänintaitelija Susanna Kolehmainen. Voittajat julkistetaan 1.12.2017 Mikkeli-salissa pidettävässä palkitsemistilaisuudessa.

Lisätietoja kilpailun nettisivuilta http://www.satakiri.fi ja hanketyöntekijä Riia Marttiselta, riia.marttinen(at)mikkeli.fi tai p. 040 129 4907.

”Minun Suomeni kieli on kaunis – käytetään sitä!”

 

Kesätyöntekijä ja lasten puuhatuokio kirjastossa

Toisella työviikollani kirjastolla kävi ryhmä lapsia vierailemassa. Olimme suunnitelleet heitä varten hieman toimintaa.

Aluksi lapset jaettiin suunnilleen kolmen hengen ryhmiin. Näissä ryhmissä heidän oli tarkoitus ratkoa ristikko. Vastaukset ristikon kohtiin löytyivät eri puolilta kirjastoa vihjelappujen luota, joten lasten ei tarvinnut vain istua aloillaan pähkäillen vastauksia. Numerolaput ja ristikot ovat yhä paikoillaan, joten muidenkin on mahdollista kokeilla kirjastosuunnistusta.

peppi

Kun ristikot oli saatu kunnialla täytettyä, niin koko ryhmä jaettiin kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan. Toinen puolikas lähti kuuntelemaan satuja ja toinen puolikas ryhtyi askartelemaan. Vaikka osa tahtoikin piirtää, niin silti kirjanmerkit taisivat olla suosituin askartelun kohde. Kirjanmerkeistä tuli erityisen kimaltelevia, kun niihin teippasi koristeellisia teippejä.

askartelu

Jonkin ajan kuluttua ryhmät vaihtoivat paikkaa keskenään, joten molemmat puolikkaat saivat sekä askarrella että kuunnella satuja. Sadut kertoivat norpasta, leppäkertusta jolla ei ollut pilkkuja sekä ötököiden juhlista. Kaikki kuuntelivat yllättävän tarkkaavaisesti, ja kuvia ihmeteltiin ääneen.

Lopuksi kokoonnuttiin takaisin yhteen. Osa lähti etsimään kirjoja lainattavaksi ja loput odottelivat jo ulos lähtöä. Lasten vierailu sujui hyvin ja vaikutti siltä, että hekin viihtyivät kirjastossa.

 

Kesätyöntekijä

”Oi! Tämän lainasin nuoruudessani kirjastosta, onkohan se vielä siellä?”

Kirjallisuus

Meillä on jokaisella lapsuuden ja nuoruuden musiikki-, elokuva- ja kirjamuistoja. Keräsimme talvella erilaisilla tavoilla asiakkaiden muistoja lukemisistaan ja kuunteluistaan. Muutamassa vanhusten ryhmässä jaettiin kaavaketta, johon kirjoitettiin omat suosikit. Kirjasto oli mukana joulukuussa seniorilounaalla. Sieltäkin saatiin mukavan kokoinen nippu.

Maaliskuussa kotisivuillamme oli linkki lomakkeeseen ja samanaikaisesti kirjaston Facebook-sivuille sai kirjoitella suosikkejaan. Myös henkilökunnalta kysyttiin.

Vastaukset on tarkistettu, mutta ihan kaikkea aineistoa meillä ei enää ole kirjaston kokoelmissa. Saimme yhteensä 60 eri vastausta, joissa oli kolmisen sataa aineistovinkkiä. Osassa tietenkin tuli samoja nimiä. Olavi Virta soi monen mielessä vielä nytkin…

Musiikki

Kesäkuun ajan pääkirjaston alakerrassa ja musiikkiosastolla on siis pienen aineistonäyttelyn muodossa esillä teidän lapsuutenne ja nuoruutenne. Esille on haettu lisäksi pääkirjaston lasten varastosta sellaisia kirjoja, joita kysytään jatkuvasti.

Kirjallisuus2

Seuraavassa on pätkä yhdestä asiakkaan etsinnästä, valitettavasti tähän ei vielä ole tullut varmistusta mikä kirja on kyseessä.

”Olen lukenut kirjan koulussa 90-luvun puolivälissä. Kirjassa kukko ja kalkkuna kisaavat kumpi on pidempi. Lopussa ne kiipeävät jätekasan päälle, kasa romahtaa ja molemmat ovat maassa yhtä pitkinä. Kirja kuului ulkomaista alkuperää olevaan sarjaan, siinä oli värikuvat ja helppolukuinen teksti, eikä ollut kovin paksu. Joku toinen saman sarjan kirja kertoi nauramisesta, jota ei voinut lopettaa.”

Tuon yllä olevan tyyppisiä etsintöjä tulee meille asiakaspalvelijoille jatkuvasti.

Jos omaa suosikkiasi ei ole esillä, käy palvelutiskillä vinkkaamassa. Tarkistamme, löytyykö opus vielä, ja laitamme sen esille.

Musiikki2

Teksti Ulla

Kuvat Joni

Alussa oli Hengari

Alussa oli Hengari, virtuaalitodellisuuslasit ja kirjastoharjoittelija.

AoH 1

Lasit olivat pakkauksessa eikä kukaan ollut mennyt sitä vahingossakaan avaamaan. Kierreltyäni aikani pakkausta uskaltauduin lopulta kurkistamaan sen sisään. Sieltä paljastui silmille laitettavien möhkäleitten lisäksi kaikki johdot, joita ihminen voi koskaan tarvita, ja pieni musta pömpeli. Joidenkin tuskaisten yritysten jälkeen onnistuin lopulta kiinnittämään lasit PlayStationiin. Sitten vain laitoin lasit silmille, olin viidakossa ja toivoin, ettei dinosaurus tallaisi minun päälleni.

AoH 2

Parin viikon päästä lasit testattiin yleisöllä Hengarin eli Mikkelin pääkirjaston uuden nuortenosaston avajaisissa. Lasit olivat suuri hitti. Itse asiassa pelipiste oli melkein suositumpi kuin tule-tänne-ja-syö-karkkia -piste.

Ryhdyin kaavailemaan peli-iltaa Hengariin.

Peli-iltoja oli loppujen lopuksi neljä. Minulle opetettiin koulussa – Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogilinjalla – että on hyvä miettiä etukäteen, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olen siinä tosi hyvä. Kyllähän vr-lasit pystyy lainaamaan itsekseenkin – pääkirjaston yläkerran tiskiltä kirjastokorttia vastaan tunniksi. Silloin ei tarvitse antaa toiselle vuoroa viiden minuutin välein tai sietää jotain aikuista. Joten miksi jotkut nuoret pojat haluaisivat pelata järjestetyssä peli-illassa? Seuraako tästä kapina?

Kävi ilmi, että lapset ja nuoret ovatkin aika tyytyväisiä, jos heille järjestää jotain. Pelasimme siis vr-laseilla, teimme supersankarinaamioita ja kirjanmerkkejä ja juttelimme. Osallistujia oli enimmillään noin 20 yhdessä illassa ja he olivat etupäässä 10–12-vuotiaita poikia. Meillä oli hauskaa. Palaute kuului, ettei homma olisi yhtään sama, jos he vain tulisivat kaverin kanssa pelaamaan muulla ajalla, kun ei siinä tule juteltua samalla tavalla. Minua myös epäiltiin vähän tyhmäksi, kun lähden pois kirjastosta mennäkseni takaisin kouluun. Kuka peli-iltoja sitten järjestäisi?

AoH 3

Tällä välin minun työnurkassani kökötti tyhjä vr-lasilaatikko. Ei sitä poiskaan viitsinyt heittää. Se oli niin kovin hieno laatikoksi. Juuri ennen viimeistä peli-iltaa minä sitten keksin sen. Varustauduin laatikolla, vessapaperirullilla, hammastikuilla ja muulla tarpeellisella. (Ja myöskin poppareilla, karkilla ja mehulla, mutta hys!) Niin siinä viimeisessä peli-illassa syntyi vr-linna!

AoH 4

Kirjoittanut Mimosa Laine

Kuvat Mimosa Laine

Viittomakielinen e-kirja lapsille

heinahatttuvilttitossu

Kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen on julkaistu Viittomakielisen kirjaston verkkosivuilla viittomakielinen versio. Kirja on ensimmäinen suomalaisella viittomakielellä toteutettu e-kirja lapsille.

Viitottu e-kirja sopii myös ei-viittoville. Salla Savolaisen alkuperäiset kuvat, viittomat ja ääneen luettu teksti ovat hienossa opusoinnussa keskenään. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen e-kirja uutuus. Kirja on katsottavissa avoimesti Viittamakielisen kirjaston verkkosivuilla.

Viittomakielisen kirjaston verkkosivuilla kannattaa käydä tutustumassa myös muihin materiaaleihin. Sivuilta löytyy viitottua materiaalia mm. parkourista, henkilökuvia ja matkaohjelmia.

 

Kirja, jota rakastin lapsena

Kirjastotädeillä oli pieni keskinäinen lukuhaaste. Sen seurauksena syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä teidän blogin lukijoiden iloksi. Tässä parhaat palat, osa 2:

”Tässä ajattelin sitä aikaa, kun olin niin pieni vielä, että äiti luki ääneen minulle ja veljelleni. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu kävi niin rakkaaksi, että ensin väritin Maija Karman kauniit kuvat ja sitten leikkelin niitä irti. Aikuisempana ostin ehjän kappaleen repaleisen ja teipatun kaveriksi.”

”Tätä en muista itse, mutta äitini kertoi aikoinaan, että joskus parivuotiaana lempikirjani oli Susi ja seitsemän pientä kiliä. Jännitys siis vetosi pienestä pitäen. Osasin kirjan kuulemma ulkoa, mutta sitä piti lukea silti uudestaan ja uudestaan”

”Tykkäsin seikkailuista ja halusin asua apinan kanssa ilman vanhempia. Tämä ei ole varmaan kenellekään yllätys: Peppi Pitkätossu

”Kirja, jota rakastin lapsena. Tätä pitikin pohtia. Pidin saduista ylipäänsä, etenkin tuhkimot ja lumikit olivat suosittuja. Mutta kun opin lukemaan itse niin kirjoja meni laidasta laitaan: Pikku naisista Tarzaneihin.”

lukuhaaste2

Lukuhaasteen parhaat palat

Kirjastotädeillä oli pieni keskinäinen lukuhaaste. Sen seurauksena syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä teidän blogin lukijoiden iloksi:

Kirja, johon palaan aina uudestaan:

”Ei ole yhtä tiettyä, johon palaan. Mutta hyvä kirja on hyvä kirja uudestaankin luettuna ja se voi avautua vähän uudella  tavalla eri lukukerroilla. Opiskeluaikana ihastuin Aino Kallaksen Sudenmorsiameen, luin sitä niin keskittyneesti bussissa, että ajoin ohi pysäkkini. Olen lukenut kirjan uudelleen muutaman kerran, nähnyt siitä näytelmäversionkin ja aina se tempaa mukaansa”

”Isot ihmiset ovat toden totta käsittämättömiä. Kirja, johon palaan aina uudestaan: Pikku prinssi. En kyllästy siihen koskaan. Sain sen isoveljeltäni joskus ” sata vuotta” sitten ja silloin en tajunnut sitä. Se on kuin lastenkirja, mutta kyllä siitä saa enemmän irti isona…”

”Tähän pitäisi kai laittaa jotain syvällistä, mutta rehellisyyden nimissä on kai todettava, että useimmiten palaan KVTES:iin. Jos kuitenkin pitää mainita joku teos, jonka lukemisesta nautin niin paljon, että se on otettava käsiin uudestaan ja uudestaan, joudun tekemään tunnustuksen: Viisikko ja salakuljettajat. Se on ensimmäisiä ”oikeita” kirjoja, joita olen lukenut. Ja vaikutus oli lähtemätön. Kirja tuskin on mitenkään poikkeuksellinen, mutta sen aikaansaama tunne ja elämys olivat jotain, joilla oli peruuttamattomia  vaikutuksia.”

”Rehellisyyden nimissä tähän täytyy vastata The complete works of William Shakespeare, koska niin usein tulee teksteissä viittauksia vastaan, että antologiasta usein sitten tarkistelen kuka oli kuka ja missä ja kenen kaa. Mutta koska uhkaa tulla aika maskuliininen tästä koko haasteesta, niin liitänpä ovelasti mukaan vielä Marjane Satrapin sarjakuvateoksen Luumukanaa, johon olen palannut useasti. Siinä pääsee ääneen muun muassa teheranilainen dervissi (suufimystikoihinkin muuten on tullut palattua tasaisin väliajoin, joten siinäpä sekin aasinsilta vielä).”

reading2