Kirjavinkki: Ahistunu Pupu 2 – Elämä on mut siihen tottuu

Ahistunu pupu 2

Kris Keräsen Ahistunu Pupu on virkistävä uusi sarjakuvatuttavuus. Yksinkertaisilta näyttävät stripit ovat synkkiä, mutta lämminhenkisesti ja hyvällä maulla toteutettuja. Samalla ne ovat yllättävän hauskoja.

Sankarinamme on pupu, joka on elämää pelkäävä, yksinäinen ja saamaton introvertti. Nykyään varmaan sanottaisiin että syrjäytynyt. Tämä lähtöasetelma tuo kuitenkin paljon samaistumismahdollisuuksia myös ns. tavallisille ihmisille (jos nyt tavallisia ihmisiä edes on olemassa). Tai no, ainakin itse introverttina pystyn samaistumaan moneen asiaan.

Ainakin minusta on suorastaan ihailtavaa, millä tavalla sarjakuva ei vajoa synkkyyteensä, vaikka se käsittelee niin karuja ja koskettavia aiheita. Se tuntuu melko keveältä, vaikka juttuja kantaa pitkälti teksti eivätkä kuvat (välillä varmaan liikaakin). Taso on myös mielestäni noussut jonkin verran ykkösalbumista ja piirrosjälki tuntuu sujuvammalta. Vielä on toki varaa kehittyä.

Ahistuneen Pupun vahvuus on myös sen syvyydessä. Tämä ei ole pelkkää sanaleikittelyä tai sysimustalla huumorilla höystettyä elämäntuskaa.

Ajoittaiset sivuhenkilöt eivät ole oikein vielä kehittyneet kovin kiinnostaviksi, ja ne tuntuvat aika irrallisilta. Tai ehkä ne eivät vain pääse esille niin usein, kun Pupu on niin hallitseva (ja itsekäs) hahmo. Pupu kaipaa kovasti rakkautta, mutta ei uskalla ottaa askelia sitä kohti. Vähän kuin Jaska Jokunen.

Netistä (https://fi-fi.facebook.com/AhistunuPupu/) kirjamuotoon ponnistanut Ahistunu Pupu uponnee etenkin nuoriin aikuisiin ja tavoittaa varmasti jotain 2000-luvulla aikuistuneiden sukupolvikokemuksesta mukavan itseironisella tavalla. Mutta sitä voi silti suositella melkein kaikille.

Ahistunu Pupu kakkosta (Elämä on mut siihen tottuu) löytyy monesta eri Lumme-kirjastosta, samoin ykkösalbumiakin.

Sarjakuvaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Isä – harmaansävyistä sarjakuvaa

sarjakuva_isä

Hanneriina Moisseisen (s. 1978) sarjakuvaromaani Isä (Huuda Huuda, 2013) oli vaikuttava lukukokemus. Todellisiin tapahtumiin perustuvan teoksen suurikantisen ja vähän synkän ulkokuoren sisältä paljastui todella sydämeenkäypä Itä-Suomeen sijoittuva kertomus isästä, joka katosi työpaikan saariretkellä vanhemman tyttärensä, eli tekijän itsensä, ollessa 10-vuotias. Piirrettyä sarjakuvaa ja käspaikkaliinoihin ommeltuja kuvia yhdistelevä omintakeinen toteutus on harmaansävyissäänkin todella kaunis.

Teokseen sisältyy englanninkielinen käännös ja se oli yksi Sarjakuva-Finlandia – ehdokkaista vuonna 2014. Tämän vuoden Sarjakuva-Finlandia – palkinto jaetaan perjantaina 18.3. Tampereella. Ehdokaslistoja voi tutkia lisää täällä: http://www.sarjakuvafinlandia.fi/index.html .

Elisa H.