Kirjavinkki – Hän sanoi nimekseen Aleia

21908922_10211805731152140_307673147_o

Hän sanoi nimekseen Aleia aloittaa Kaksoisauringot- trilogian ja on Erika Vikin esikoisromaani. Yksi kirjan päähahmoista on Corildon Ma’Bathae -niminen seleesi. Seleesit ovat monin tavoin ihmisten kaltaisia, mutta he ovat aisteiltaan ylivertaisia. He pystyvät käskemään elementtejä, kuten tuulia sekä tulta.

Toisena päähenkilönä on ihmistyttö Aleia. Hän päätyy Corildonin luokse muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä mistä on tulossa eikä minne on menossa. Corildon ja Aleia alkavat yhdessä selvittää syytä Aleian muistin menetykseen.

Pidin kirjasta erittäin paljon. Luen erittäin harvoin suomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja tämä teos yllätti positiivisesti. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja mielestäni oli hienoa, kun heidän taustaansa ei kerrottu heti, vaan siitä kerrottiin pieniä paloja pitkin kirjaa. Aivan kaikki ei edes selvinnyt tässä kirjassa, joten kokonaisuutta joutunee odottamaan trilogian loppuun asti. Tarina oli kerrottu mukaansatempaavasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa suurella mielenkiinnolla!

Tämä kirja edustaa tyypillistä fantasiakirjallisuutta. Kuinka fantasiakirjallisuus sitten määritellään? Tieteen termipankista löytyneen määritelmän mukaan fantasiakirjallisuus on yliluonnollista, sadunomaista tai tuonpuoleista käsittelevää kirjallisuutta, joka kertoo arkikokemuksen ylittävistä tapahtumista. Ominaisia piirteitä ovat erilaiset olennot, jotka voivat olla joko myyttisiä (esim. hirviöt, aaveet, vampyyrit yms.) tai täysin keksittyjä. Fantasiakirjallisuudessa liikutaan usein vaihtoehtoisessa todellisuudessa eli maailmassa, jonka kirjailija on keksinyt kirjaansa varten.

Kirjassa on olentoja ja asioita, joita ei ole olemassa tässä todellisuudessa (seleesit, fennekit, tulikukat ym.) eikä kirjan maailma ole todellinen. Erika Vik on onnistunut luomaan todentuntuisen, mutta kuitenkin epätodellisen maailman. Vaikka tiedän, että kirjassa esiintyviä paikkoja ja asioita ei ole oikeasti olemassa, voin kuvitella käveleväni siellä ja näkeväni kadun varressa tulikukkia.

Luomansa maailman tueksi Vik on tehnyt myös nettisivut. Osoitteessa https://seleesia.com/ pystyy tutustumaan tarkemmin tähän maailmaan mm. karttojen ja tarkkojen kuvausten ansiosta. Sivuilta löytyy Seuran arkistot, joissa esitellään tarkemmin esimerkiksi fennekkejä sekä sitä, kuinka seleesit pystyvät käskemään elementtejään.

Nämä nettisivut luovat lisää todentuntuisuutta tähän maailmaan, joka ei kuitenkaan ole todellinen.

Sari, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 9

rautakoe

Rautakoe (The Iron Trial)

Black, Holly ja Clare, Cassandra

Magisterium -sarjan aloittava kirja vie lukijan mukaansa Pohjois-Carolinaan, Callum Hunt -nimisen teinipojan mukaan. Callum menetti äitinsä ollessaan vauva ja hän asuu nykyään kahdestaan isänsä kanssa.

Callum saa kuitenkin kutsun Magisterium-nimisen taikakoulun pääsykokeeseen. Hänen isänsä on kuitenkin koko Callumin nuoruuden ajan yrittänyt pitää Callumia erossa taikuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Hänen on siis vain epäonnistuttava kaikissa testeissä ja elämä voi jatkua niin kuin ennenkin. Mutta kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan…

Luin kirjan, koska kirjakauppias suositteli sitä minulle. Pidin kirjan juonesta ja kekseliäistä hahmoista. Päähenkilö Callum ei ollut paras kaikessa niin kuin fantasiakirjojen päähenkilöt tuppaavat yleensä olemaan. Kirjan miljöö oli mielenkiintoinen, sillä se oli lähempänä todellisuutta kuin yleensä.

Kirjaa lukiessa ei tule tylsää hetkeä. Kirjan maailmaan uppoutuu helposti ja juoni osaa yllättää vähän väliä. Kaiken kaikkiaan kaksikko Clare & Black ovat luoneet koukuttavan kirjasarjan, joka omasta mielestäni yltää lähes Harry Potterin tasolle.

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 6

simukka

Simukka, Salla

Jäljellä

Tämän, kuten melkein kaikki muutkin kirjat, valitsin koulussa. Vaihtoehtoina oli kaksi kirjaa, ja koska olin lukenut ensimmäisen vaihtoehdon, valitsin Simukan kirjan.

Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat?”

Jäljellä aloittaa Salla Simukan scifi-sarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Jäljellä kirjan päähenkilönä on 15-vuotias Emmi Aalto, joka karkaa kotoa perheen, koulun ja yksinäisyyden takia. Kun Emmi palaa takaisin, kotona häntä ei odota kukaan. Totisesti kaikki ihmiset, eivätkä ainoastaan Emmin perheenjäsenet, ovat kadonneet jälkiä jättämättä.

Onnekseen Emmi löytää Onerva-nimisen tytön rautatieasemalta, ja myöhemmin tytöt törmäävät myös Artoon. Jokaisella heistä on oma käsityksensä siitä, miksi he päätyivät paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä. He eivät kuitenkaan mieti asiaa liikaa, vaan elävät täyttä elämää. Mikä olisi sen mukavampaa, kuin tuhota parin kaupan ikkunat ja syödä niin paljon karkkia kuin ikinä haluaa, tai juoda alaikäisenä itsensä humalaan? Eihän kukaan estä, kun ei ole muita kuin he.

Lopulta kolmikko päättä lähteä etsimään muita ihmisiä, ja matkalla Emmille alkaa ilmestyä hänen lempisatujensa katkelmia, joiden merkitys selviää lopullisesti vasta sarjan toisessa osassa.

Koulussa meidän ei ollut pakko lukea kuin ensimmäinen osa, mutta itse en voinut jäädä sellaisen epätietoisuuden valtaan, joten luin (vain muutamassa päivässä, koska jäin siihen koukkuun) sarjan toisen osan. Sitä lukiessa kaikki ensimmäisen kirjan aikana heränneet kysymykset saivat vastauksen. Joten jos lainaatte ensimmäisen osan, muistakaa lainata samalla myös toinen osa, joka päättää upean sarjan kertomalla mitä kadonneille ihmisille ja Emmille todella tapahtui.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 5

sammalisto

Sammalisto, Iida

Tähtimosaiikki

Kirjan kaunis kansi oli ensimmäinen asia, mikä kiinnitti huomioni. Kannen lisäksi kirjan nimi oli mielestäni kiinnostava, sekä mystinen. En yleensä lue suomalaisten kirjailijoiden teoksia, koska olen menettänyt kiinnostukseni niitä kohtaan. Kaikki suomalaiset teokset, jotka olen lukenut, ovat olleet tylsiä tai niissä on vain juotu ja kiroiltu. Kuitenkin Sammaliston ja muutaman muun kirjan ansiosta olen alkanut taas lukea suomalaista kirjallisuutta.

Kirja kertoo nuoresta Sunasta, joka kulkee kettunsa Ion kanssa paikasta toiseen vapaana menemään minne haluaa.  Sunan ja Ion elämä kuitenkin muuttuu täysin, kun he törmäävät Lupus-nimiseen poikaan. Lupus ei olekaan täysin tavallinen poika, vaan tämä on ennustaja, joka on lähetetty taivaasta suorittamaan tehtävää. Lupus tuo mukanaan näkemänsä/kuulemansa ennustuksen, joka Sunan on määrä toteuttaa.

Tornin varjoa vältellyt, kantaa taakkaa harteillaan ja metsäpalon roihua rinnassaan. Villiketun luottamus suojanaan, vaeltaja polttaa tornin ja sen asukkaan. Mutta vaeltajan tuli väräjää jo, lepattaa raskaan siiven iskusta.”

Suna ei tietenkään ole iloinen uudesta käänteestä, mutta koska Lupus ei ole tottunut elämään ihmisten tavoin, Suna antaa tämän kulkea mukanaan. Matkan aikana Suna ja Lupus kohtaavat pahan tyrannin, Korppiruhtinaan käskyläisen Ronanin. Tämän tappavan taidokkaat veitsenheittotaidot saavat Sunan, Lupuksen ja Ion elämän jähmettymään paikalleen yhdeksi pelottavaksi hetkeksi.

Mielestäni kirja sopii kaikille, kunhan he vain pitävät pienestä ripauksesta fantasiaa ja jännitystä ja ovat valmiina lukemaan tämän kirjan päivässä. Sillä kirjaan jää pahasti koukkuun, kun tarina alkaa edetä.

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijä vinkkaa!

sapkowski

The Last Wish

Sapkowski, Andrzej

Luin heti ensimmäisellä työviikolla puolalaisen Andrzej Sapkowskin ”The Last Wish”- nimisen kirjan. Se on fantasiakirja, jonka alkuperäinen teos on julkaistu vuonna 1993 ja englanninkielinen vuonna 2007. Luin kirjasta englanninkielisen version.

Kirjassa seurataan Geralt-nimistä miestä, joka kuuluu Witcherien joukkoon. Witcherit ovat eräänlaisia palkkatappajia, heidät on lapsesta asti koulutettu tähän ammattiin, se on heidän kutsumuksensa. Heidän tehtävänään on tappaa hirviöitä maksua vastaan.  Witchereiden vähentyessä ja hirviöiden määrän vain kasvaessa luulisi, että Geraltilla olisi paljon tehtävää, mutta päinvastoin hänen on hankala löytää ketään, kuka maksaisi hänelle kunnolla. Kirja koostuu useista pienistä kertomuksista Geraltin seikkailuista työn perässä. Se onkin eräänlainen johdatus sarjan seuraaviin osiin, se auttaa luomaan jonkinlaista pohjaa Geraltin henkilökuvalle.

Kirja oli mielestäni loistava, tarinat olivat kiinnostavia ja kirjan parissa vierähti helposti pitkiäkin aikoja. Kaikkein eniten minua miellytti kirjassa itse Geralt. Hän on päähenkilönä jokseenkin miellyttävän epätäydellinen, hänen ajatuksiaan ja reagoimistaan erilaisiin pulmatilanteisiin oli kiinnostavaa seurata. Kirjailija on muutenkin onnistunut kuvailemaan henkilöitä kerrassaan loistavasti. Vaikka kuvaukset eivät aina ole kovin pitkiä, muodostuu niiden avulla silti erittäin hyvä kuva henkilön olemuksesta. Hahmojen lisäksi myös kirjan miljöötä oli kuvailtu hyvin, kaiken kaikkiaan kuvailu kirjassa oli hyvin rikasta ja teki kirjasta todella miellyttävää luettavaa.

Kirjan lyhyet tarinat olivat viihdyttäviä ja niissä riitti toimintaa. Mielenkiintoista oli se, että lähes kaikki tarinoista pohjautuivat johonkin jo ennalta tunnettuun satuun. Kirjassa oli hiukan synkempiä versioita saduista kuten Prinsessa Ruusunen, Kaunotar ja hirviö sekä Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Mielestäni nämä muunnelmat saduista olivat todella omalaatuisia, mutta todella viihdyttäviä.

Koska kirjan tarinat ovat jokseenkin erillä toisistaan, on kirjaa suhteellisen helppo seurata. Kirjaa oli mielestäni myös hyvin vaivatonta lukea. Jos olisin pystynyt, niin olisin luultavasti lukenut koko kirjan kerralla. Kirjassa on myös juuri sopiva määrä huumoria, mikä tekee siitä kevyttä luettavaa. Suosittelisin kirjaa kaikille jotka pitävät fantasiasta ja seikkailuista, jokseenkin kevyellä tunnelmalla varustettuna. Aion ehdottomasti lukea sarjan seuraavat osat, sillä mielestäni kirja oli kerrassaan mahtava.

Teksti Annu Suontakanen

Pelikentillä – peliaiheisia kirjavinkkejä

Syyskuu oli Mikkelin pääkirjastolla peliteemainen kuukausi. Peleistä on kirjoitettu myös hienoja kirjoja, joista yksi on Ernest Clinen scififantasiateos Ready player one. J. Pekka Mäkelän suomentama teos julkaistiin vuonna 2012.

ready

Kirjan päähenkilö Wade Watts on seitsemäntoistavuotias nuori, joka asuu Oklahoma Cityn parakkipinoissa. Vuonna 2044 maailma on kolkko paikka: äärimmäinen köyhyys on yleistä, ilmasto on lämmennyt radikaalisti, iso osa ihmisistä työskentelee suurten firmojen orjina jatkuvan valvonnan alaisena ja niin edelleen.

Wade, kuten niin monet muut ankeaa todellisuutta välttelevät, viettää aikaa ja käy koulua virtuaalimaailmassa nimeltä Oasis. Oasiksessa vähävaraisillakin on mahdollisuus osallistua opetukseen verkkoyhteyden ja edullisimpien virtuaalilasien ja haptisten asusteiden ansiosta.

Oasiksen kehittäjäguru James Halliday on kuollut viisi vuotta aiemmin jättäen jälkeensä valtavan perintörahasumman ja Oasiksen hallintaoikeudet kätkettynä munaan, jonka hän asetti pääpalkinnoksi Oasikseen piilotettuun peliin. On kolme avainta ja kolme porttia, jotka saavutettuaan löytää munan. Ensimmäisenä vihjeenä on vain salaperäinen arvoitus.

Halliday tunnettiin 1980-luvun populaarikulttuurin suurena fanina ja näin ollen kaikki munastajat, eli kyseistä aarretta jahtaavat virtuaalihahmot ja todelliset henkilöt heidän takanaan, tietävät tehtävien ratkomisessa tarvittavan hurjia määriä yksityiskohtaista tietämystä liittyen tuohon menneisyyden aikakauteen. Niille lukijoille, joille 80-luvun peli- tai mediakulttuuri on tuttu, kirjassa on runsaasti nostalgisia aineksia.

Elämä on jatkunut Oasiksessa vuosikausia tasaiseen tapaan, koska kukaan ei ole pystynyt ratkaisemaan ensimmäistäkään arvoitusta saatikka löytämään yhtäkään avainta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Wade eräänä päivänä tulee ajatelleeksi ensimmäisessä arvoituksessa mainittua kauhujen hautaa sekä oppimista, Dungeons & Dragons -klassikkoroolipeliä sekä vielä Oasiksen erästä virtuaaliplaneettaa Ludusta, jolla hän itse käy koulua. Juoneen tulee vauhtia kuin salaman iskusta, mutta jatko kannattaa lukea itse kirjasta, jonka löydät aikuisten scifihyllystä.

Kirjasta on tekeillä Steven Spielbergin ohjaama scifiseikkailuelokuva, joka näillä näkymin putkahtaa teattereihin vuonna 2018.

Lisää peleihin ja pelimaailmoihin liittyvää luettavaa:

Delikouras, Aleksi: Nörtti, osat 1-4 (2012-)

Yläkoululaisen päähenkilön sielunelämää humoristisesti ja aidosti.

Harviainen, J. Tuomas ym. (toim.): Pelikasvattajan käsikirja (2014)

Digitaalisista peleistä kasvatuksen näkökulmasta pelikasvattajien asiantuntemuksella.

Hiltunen, Petri: Praedor -sarjakuvat (1998-)

Roolipelistäkin tuttua laadukasta barbaarifantasiaa aikuisten sarjakuvahyllystä.

Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja — Suomen pelialan kronikka 1984-2014 (2014)

Asiantuntevasti kirjoitettu ja perusteellinen pelihistoriikki.

Kuorikoski, Juho: Suuret seikkailupelit — tietokonepelien klassikot (2015)

Niin ikään asiantuntevasti ja monipuolisesti yhdestä peligenrestä aina 70-luvun alkuajoista lähtien nykypäivään asti.

Kuorikoski, Juho: X-com — tietokonepelien klassikot (2016)

Syventävä teos yhdestä klassikkopelistä.

Lappalainen, Elina: Pelien valtakunta (2015)

Tieto-Finlandiallakin palkitun toimittaja-kirjailijan vakuuttavasti taustoitettu katsaus peliteollisuuden tilaan Suomessa.

Niipola, Jani: Pelisukupolvi (2012)

Sujuvalukuinen kokoelma pelintekijöiden ja vähän muidenkin haastatteluja.

Rinne, Miha: Matkailua pelialalla (2013)

Ääneennaurattavaa, ronskia ja ironista huumoria aikuisten sarjakuvassa, joka pohjautuu tekijän pitkään omakohtaiseen kokemukseen pelialalta.

Sapkowski, Andrzej: Noituri – fantasiakirjasarja (2010-)

Myös pelinä tuttu maailma sekä hahmot esiintyvät Sapkowskin kirjoissa monisävyisesti.

Sokka, Juhani: Playmore (2016)

Tuoreita strippejä koottuna yksiin kansiin aikuisten sarjishyllyyn. Sokka irvailee etenkin peliriippuvuuden oireille — tosin myötätuntoisesti.

Vuorela, Ville: Elämäpeli — pelintekijän maailmat (2009)

Pitkän linjan pelikäsikirjoittajan ja kirjailijan omakohtainen ja hauskakin kirjoituskokoelma.

Vuorela, Ville: Pelintekijän käsikirja (2007)

Perusteos kenties jokaiselle, joka haaveilee pelintekijän ammatista.

Vuorela, Ville: Praedor -fantasiakirjasarja (2004-)

Roolipelistä tuttuun maailmaan sijoittuvia tarinoita pulp fantasia -genren hengessä. Uusin kirja vuodelta 2016.


Vinkit kokosi ystävällisten kollegoidensa avustuksella kirjastonhoitaja Elisa Harjunpää, Mikkelin kaupunginkirjasto

Kirjaston kesäläiset kirjoittavat, osa 1!

Kesätyöntekijämme saavat tutustua työhön monipuolisesti, ja yksi tärkeä osa-alue kirjastotyössä on sisältöjen esiintuominen erilaisin tavoin. Joten yhtenä työtehtävänään kirjaston kesätyöntekijät eli kesäläisemme vinkkaavat lukemiaan hyviä kirjoja tai kertovat työstään ja kokemuksistaan kirjastolla kesän aikana.

Aloitetaan vinkkauksella:

Yksin Marsissa

Weir, Andy

Into, 2015

yksin-marsissa

Olin muutaman kerran kevään aikana käynyt katsomassa kirjastosta olisiko Andy Weirin Yksin Marsissa paikalla. Kirja oli kuitenkin aina lainassa ja en ollut tottunut varaamaan kirjoja muista kirjastoista. Kun pääsin kesätöihin kirjastoon, niin päätin varata teoksen itselleni. Kun kirja saapui luin sen vain parissa päivässä.

Yksin Marsissa kertoo astronautti Mark Watneysta, joka kuuluu Nasan marsiin lähettämän avaruuslennon ares 3:n miehistöön. Tehtävä ares 3 kuitenkin keskeytetään, kun voimakas hiekkamyrsky iskee avaruusasemalle. Myrskyn aikana aseman antenni rikkoutuu temmaten Watneyn mukaansa, jolloin muu miehistö luulee hänen kuolleen ja lähtee planeetalta. Myrskyn laannuttua Watneyn täytyykin selvittää kuinka saada yhteys maahan ja kuinka saada ruoka riittämään pelastamiseensa asti.

Lukemista aloittaessani ajattelin, että teos olisi hyvin ahdistava yksinäisyyden vuoksi, mutta oikeasti teoksessa on paljon huumoria. Liian kevyt teos ei kuitenkaan ole, koska jännittäviä käänteitä tapahtuu usein ja vasta viimeisillä sivuilla selviää pelastuuko Watney vai ei. Suosittelisin kirjaa henkilöille, jotka ovat edes vähän kiinnostuneita tieteestä ja scifin lukemisesta.

Vinkkaa,

kirjaston kesäläinen!

Saatavuus Mikkelin kaupunginkirjastossa

Kirja, joka on tehnyt suuren vaikutuksen

Kirjastotädeillä oli alkukeväästä pieni keskinäinen lukuhaaste, jonka pohjalta syntyi mukavia pieniä lukuvinkkejä. Tässä viimeinen satsi vinkkejä:

”Viimeisenä sitten kirjoja, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen. Tätä joutui pohtimaan tarkasti, sillä olen lukenut niin monia hyviä kirjoja. Nimeän tähän Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Sen kieli on maalailevaa, viehättävää ja tarina on upea. Dystopiat vetoavat minuun ja tämän tarinan maailma on kauniin rujo.”

Veljeni Leijonamieli. Luin sen lapsena ja kirja oli mielestäni niin surullinen ja siitä tuli ahdistunut olo. Luin sen uudestaan aikuisena ja lukukokemus oli jo helpompi sulattaa. Toinen on myös nuorena lukemani Bim Mustakorva. Se kertoo koirasta, joka jää ilman isäntäänsä. Isäntä joutuu sairaalaan eikä koira tietenkään ymmärrä mihin isäntä joutui. Vaikutuksen teki myös Stieg Larssonin Millenium-trilogia. Luin kirjat kesälomalla yhteen putkeen. Kyllä harmitti kun vika oli luettu.”

” Vaikutuksen tehneitä kirjoja on niin monia, mutta valitsen tällä kertaa tähän runoteoksen arvostamaltani spoken word/rap-artisti/ monilahjakkuudelta. Syy: hän on keväämmällä tulossa Suomeen keikoille ja uusin runoteos Us(a.) saapui juuri postitse luettavakseni. Tämä teos oli ensimmäinen kosketukseni Williamsin tuotantoon: Saul Williams: Said the Shotgun to the Head, suomeksi, Sanoi haulikko päälle.”

”Olen ensisijaisesti kertomakirjallisuuden lukija ja pidän hyvistä tarinoita- toki sillä on merkitystä miten tarina kerrotaan. Kaunis kirja kauheasta aiheesta: Elina Hirvosen Kun aika loppuu. Kirja herättää paljon ajatuksia, eikä aliarvioi lukijaansa antamalla helppoja selityksiä”

tulip-1290983_1280

30+kirjaa lukuhaaste osa 27: tulevaisuuteen sijoittuva kirja

totuuskuutio

Mäkinen, Esa

Totuuskuutio

Otava, 2015

Mäkisen dystopiassa päähenkilö Tero Lilja työskentelee kansainvälisen suuryrityksen Celsiuksen leivissä täsymäyttäjänä. Hän korjaa internetin sisältöä maksavien asiakkaiden edun mukaiseksi, sitä kummemmin miettimättä. Kunnes Mäkisen oma perhe joutuu törmäyskurssille mukatodellisuuden kanssa. Voiko Celsiusta uhmata?

Tässä synkässä tulevaisuuskuvassa Helsinki on aidattu eri kaupunginosiin ja painettu sana on luksusta. Tarinassa on erikoinen loppu.

”Tämä teksti on vain paperilla, sitä ei voi muuttaa”

Ulla

Kirjan saatavuus Mikkelin kirjastoissa

30+kirjaa lukuhaaste osa 26: Finlandia-palkinnon voittanut kirja

oneiron

Lindstedt, Laura

Oneiron: fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista

Teos, 2015

Olen vielä hämmentynyt, osin todella viehättynyt, osin tyytymätönkin ehkä – siltikin varma, että Finlandia-palkinto meni vuonna 2015 ihan oikealle teokselle. Laura Lindstedtin Oneiron on monipolvinen, rönsyilevä, mukaansatempaava teos, jossa ei arastella erilaisten kerrontatyylien käyttöä.

Teoksessa seitsemän naista eri kulttuureista tapaa toisensa kuolemanjälkeisessä välitilassa. Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat kuollleet. Mitä heille sitten tapahtuu? Jo aihe on universaalisti kiinnostava, ja niin ovat myös Lindstedtin henkilöhahmojen kohtalot.

Suositeltava, pureskeltava lukukokemus!

Saatavuus Mikkelin kirjastoissa