Mielenkiintoisia ja hauskoja kirjan nimiä

Kaikki me olemme varmasti törmänneet kirjoihin, jotka hätkähdyttävät jo nimellään. Nimi voi olla osuva, mielenkiintoa herättävä tai ihan vain hullunkurinen. Esittelen tässä nimiä, joita henkilökuntamme ja itseni päähän on pälkähtänyt, ja jotka ovat jotenkin kiinnittäneet huomion.

Joskus nimet ovat absurdin mielenkiintoisia. Nimen huomattuaan lukija alkaa miettiä, että mistähän ihmeestä tässä on kyse. Ja ehkä piakkoin on sitä mieltä, että ahaa, tämähän on nokkelaa.

Joillakin kirjailijoilla voi myös olla oma persoonallinen tyylinsä kirjojen nimien keksimisessä. Esimerkkeinä vaikkapa Arto Paasilinna, Kurt Vonnegut tai Armas J. Pulla. Joskus kirjalle on parempi keksiä lyhyt nimi joka erottuu, tai sitten nimi joka erilaisuutensa ja monimutkaisuutensa ansiosta pistää silmään.

Usein hauskoilla tai mielenkiintoisilla nimillä on myös joku konteksti, ja ne saattavat olla puolittaisia lainauksia jostain. (Esim. tyyliin ”Usko, toivo ja vallankumous” tai ”Usko, toivo ja raskaus”.) Myös siinä, miten nimet käännetään eri kielille, voi säilyttää, menettää tai jopa luoda tyhjästä hauskuutta.

Mutta asiaan, tässä joitakin ehdotuksia. Kaikissa näissä hauskuus ei siis ole ideana, vaan nimen osuvuus.

 

Adams, Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy) & Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish)

Bradbury, Malcolm: Eating People is Wrong (suomeksi suunnilleen: ”Ihmisten syöminen on väärin”. Ihanko totta?)

Braschi, Giannina: Yo-Yo Boing!

Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan. Oikeastaan suomennos on aikamoisen vapaa, koska tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Mestari ja Margarita” (Мастер и Маргарита).

Böll, Heinrich: Tohtori Murken kootut tauot (Doktor Murkes gesammeltes Schweigen)

Calvino, Italo: Paroni puussa (Il barone rampante) & Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato)

Campbell, Jen: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (Weird Things Customers Say in Bookshops)

Dick. Philip K.: Do Androids Dream of Electric Sheep? (Suomennettu melko tylsästi Palkkionmetsästäjä. Tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Uneksivatko androidit sähkölampaista?”)

Finstad, Minna: Onneks tänne saa tulla kännissä – tarinoita ammattikoulusta

García Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad)

Hagelberg, Matti: Herra Matti Hagelbergin läskimooses & Tohtori Matti Hagelbergin läskimooses. (Sarjakuvasarja, jonka sarjoilla on monia mielenkiintoisia alaotsikoita, kuten ”Marsin mesimailla” tai ”Höpönpöppöä”.)

Marsin mesimailla

Hagerfors, Lennart: Kongolainen joka nauroi (Kongolesen som skrattade)

Hoffman, Abbie: Varasta tämä kirja (Steal This Book)

Hytönen, Koponen ym.: Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo – Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. (Tälle tietokirjalle on annettu omaperäisesti Armas J. Pulla –vaikutteinen kirjannimi.)

Issakainen, Sakari: Paratiisissa ei soi Paganini

Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann)

Kanala, Sari: Mutavelliä ja lummesoppaa – metsäloruja

Lahtela, Markku: Se

Leikola; Anto: Sammakoiden nahkea todellisuus – esseitä tieteestä, luonnosta ja kulttuurista

Lewycka, Marina: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (A Short History of Tractors in Ukrainian)

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Loe, Erlend: L (Kirjan nimi on alkuperäiskielellä eli norjaksi sama, mikä ei varmaan ole yllättävää.)

Lorenz, Theo Nicole: Dinosaurs with Jobs (Suomeksi suunnilleen: ”Työssäkäyvät dinosaurukset”. Tämä on itse asiassa värityskirja.)

Dinosaurs with Jobs

Nesser, Håkan: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö)

Niemi, Mikael: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Nieminen, Kai: Lopullinen totuus. Kaikesta (Huom. siinä on piste välissä! Tehostaa sanomaa kieltämättä.)

Nissinen, Jyrki: Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät & Nuolee kuin eläin sipsiä

Nousiainen, Miika: Vadelmavenepakolainen

Paasilinna, Arto: Elävänä omissa hautajaisissa & Hurmaava joukkoitsemurha & Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija

Paretskoi, Jyri: Nimetön

Peltonen, Juhani: Islanninhevosia, rakkaani: Väliinpudonneitten proosaa & Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä & Pitkää, omalaatuista rykimistä

Islanninhevosia rakkaani

Puertolas, Romain: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (L’ extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikéa)

Pulla, Armas J.: ”Jees, leskiyli-insinöörskä!” sanoi vääpeli Ryhmy & Lentävä lautanen sieppasi pojat. (Jälkimmäinen on muuten erinomainen nimi avaruusaiheiselle nuorisoromaanille.)

Rimminen, Mikko: Hippa. Suomenkielinen nimi ei ole oikeastaan edes niin hauska verrattuna saksankielisen käännöksen nimeen, joka kuuluu ”Als ich aufwachte, war so sehr Montag, dass es wehtat” (suunnilleen ”Kun heräsin, se oli niin maanantaita, että satutti”).

Siaudeau, Guillaume: Tartes aux pommes et fin du monde (suomeksi suunnilleen ”Omenapiirakat ja maailmanloppu”)

Skiftesvik, Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

Vitale, Joe: Nollatilassa:  ihmeitä ho’oponoponon avulla (At Zero: The Quest for Miracles Through Ho’oponopono)

Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) & If This Isn’t Nice, What Is?: Advice to the Young (suomeksi suunnilleen: “Jos tämä ei ole kivaa, mikä sitten on?: Neuvoja nuorille”)

 

Jos sinun mielestäsi nämä eivät oikeastaan ole hauskoja tai edes mielenkiintoisia, niin laita vaikka tuohon alle kommenttia. Siten saamme lisää iloa työpaikan kahvihuoneeseen. (Ikään kuin sitä iloa ei muutenkin olisi tarpeeksi, mutta se on toinen juttu…)

Talvisin kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Kirjavinkki: Ahistunu Pupu 2 – Elämä on mut siihen tottuu

Ahistunu pupu 2

Kris Keräsen Ahistunu Pupu on virkistävä uusi sarjakuvatuttavuus. Yksinkertaisilta näyttävät stripit ovat synkkiä, mutta lämminhenkisesti ja hyvällä maulla toteutettuja. Samalla ne ovat yllättävän hauskoja.

Sankarinamme on pupu, joka on elämää pelkäävä, yksinäinen ja saamaton introvertti. Nykyään varmaan sanottaisiin että syrjäytynyt. Tämä lähtöasetelma tuo kuitenkin paljon samaistumismahdollisuuksia myös ns. tavallisille ihmisille (jos nyt tavallisia ihmisiä edes on olemassa). Tai no, ainakin itse introverttina pystyn samaistumaan moneen asiaan.

Ainakin minusta on suorastaan ihailtavaa, millä tavalla sarjakuva ei vajoa synkkyyteensä, vaikka se käsittelee niin karuja ja koskettavia aiheita. Se tuntuu melko keveältä, vaikka juttuja kantaa pitkälti teksti eivätkä kuvat (välillä varmaan liikaakin). Taso on myös mielestäni noussut jonkin verran ykkösalbumista ja piirrosjälki tuntuu sujuvammalta. Vielä on toki varaa kehittyä.

Ahistuneen Pupun vahvuus on myös sen syvyydessä. Tämä ei ole pelkkää sanaleikittelyä tai sysimustalla huumorilla höystettyä elämäntuskaa.

Ajoittaiset sivuhenkilöt eivät ole oikein vielä kehittyneet kovin kiinnostaviksi, ja ne tuntuvat aika irrallisilta. Tai ehkä ne eivät vain pääse esille niin usein, kun Pupu on niin hallitseva (ja itsekäs) hahmo. Pupu kaipaa kovasti rakkautta, mutta ei uskalla ottaa askelia sitä kohti. Vähän kuin Jaska Jokunen.

Netistä (https://fi-fi.facebook.com/AhistunuPupu/) kirjamuotoon ponnistanut Ahistunu Pupu uponnee etenkin nuoriin aikuisiin ja tavoittaa varmasti jotain 2000-luvulla aikuistuneiden sukupolvikokemuksesta mukavan itseironisella tavalla. Mutta sitä voi silti suositella melkein kaikille.

Ahistunu Pupu kakkosta (Elämä on mut siihen tottuu) löytyy monesta eri Lumme-kirjastosta, samoin ykkösalbumiakin.

Sarjakuvaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjavinkki – Hän sanoi nimekseen Aleia

21908922_10211805731152140_307673147_o

Hän sanoi nimekseen Aleia aloittaa Kaksoisauringot- trilogian ja on Erika Vikin esikoisromaani. Yksi kirjan päähahmoista on Corildon Ma’Bathae -niminen seleesi. Seleesit ovat monin tavoin ihmisten kaltaisia, mutta he ovat aisteiltaan ylivertaisia. He pystyvät käskemään elementtejä, kuten tuulia sekä tulta.

Toisena päähenkilönä on ihmistyttö Aleia. Hän päätyy Corildonin luokse muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä mistä on tulossa eikä minne on menossa. Corildon ja Aleia alkavat yhdessä selvittää syytä Aleian muistin menetykseen.

Pidin kirjasta erittäin paljon. Luen erittäin harvoin suomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja tämä teos yllätti positiivisesti. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja mielestäni oli hienoa, kun heidän taustaansa ei kerrottu heti, vaan siitä kerrottiin pieniä paloja pitkin kirjaa. Aivan kaikki ei edes selvinnyt tässä kirjassa, joten kokonaisuutta joutunee odottamaan trilogian loppuun asti. Tarina oli kerrottu mukaansatempaavasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa suurella mielenkiinnolla!

Tämä kirja edustaa tyypillistä fantasiakirjallisuutta. Kuinka fantasiakirjallisuus sitten määritellään? Tieteen termipankista löytyneen määritelmän mukaan fantasiakirjallisuus on yliluonnollista, sadunomaista tai tuonpuoleista käsittelevää kirjallisuutta, joka kertoo arkikokemuksen ylittävistä tapahtumista. Ominaisia piirteitä ovat erilaiset olennot, jotka voivat olla joko myyttisiä (esim. hirviöt, aaveet, vampyyrit yms.) tai täysin keksittyjä. Fantasiakirjallisuudessa liikutaan usein vaihtoehtoisessa todellisuudessa eli maailmassa, jonka kirjailija on keksinyt kirjaansa varten.

Kirjassa on olentoja ja asioita, joita ei ole olemassa tässä todellisuudessa (seleesit, fennekit, tulikukat ym.) eikä kirjan maailma ole todellinen. Erika Vik on onnistunut luomaan todentuntuisen, mutta kuitenkin epätodellisen maailman. Vaikka tiedän, että kirjassa esiintyviä paikkoja ja asioita ei ole oikeasti olemassa, voin kuvitella käveleväni siellä ja näkeväni kadun varressa tulikukkia.

Luomansa maailman tueksi Vik on tehnyt myös nettisivut. Osoitteessa https://seleesia.com/ pystyy tutustumaan tarkemmin tähän maailmaan mm. karttojen ja tarkkojen kuvausten ansiosta. Sivuilta löytyy Seuran arkistot, joissa esitellään tarkemmin esimerkiksi fennekkejä sekä sitä, kuinka seleesit pystyvät käskemään elementtejään.

Nämä nettisivut luovat lisää todentuntuisuutta tähän maailmaan, joka ei kuitenkaan ole todellinen.

Sari, Mikkelin pääkirjasto

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 9

rautakoe

Rautakoe (The Iron Trial)

Black, Holly ja Clare, Cassandra

Magisterium -sarjan aloittava kirja vie lukijan mukaansa Pohjois-Carolinaan, Callum Hunt -nimisen teinipojan mukaan. Callum menetti äitinsä ollessaan vauva ja hän asuu nykyään kahdestaan isänsä kanssa.

Callum saa kuitenkin kutsun Magisterium-nimisen taikakoulun pääsykokeeseen. Hänen isänsä on kuitenkin koko Callumin nuoruuden ajan yrittänyt pitää Callumia erossa taikuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Hänen on siis vain epäonnistuttava kaikissa testeissä ja elämä voi jatkua niin kuin ennenkin. Mutta kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan…

Luin kirjan, koska kirjakauppias suositteli sitä minulle. Pidin kirjan juonesta ja kekseliäistä hahmoista. Päähenkilö Callum ei ollut paras kaikessa niin kuin fantasiakirjojen päähenkilöt tuppaavat yleensä olemaan. Kirjan miljöö oli mielenkiintoinen, sillä se oli lähempänä todellisuutta kuin yleensä.

Kirjaa lukiessa ei tule tylsää hetkeä. Kirjan maailmaan uppoutuu helposti ja juoni osaa yllättää vähän väliä. Kaiken kaikkiaan kaksikko Clare & Black ovat luoneet koukuttavan kirjasarjan, joka omasta mielestäni yltää lähes Harry Potterin tasolle.

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 8

davincikkodi

Brown, Dan

Da Vinci -koodi

Olin jo pitkään haaveillut lukevani yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittaman romaanin Da Vinci -koodi. En ollut kuitenkaan jostain syystä saanut luettua sitä aiemmin. En ennen kuin nyt – ja onneksi sain. Da Vinci -koodi on tällä hetkellä neliosaisen sarjan toinen osa. Muut osat ovat Enkelit ja demonit, Kadonnut symboli sekä Inferno. Ne kuitenkin ovat kaikki itsenäisiä osia, joten lukujärjestyksellä ei ole väliä. Da Vinci -koodi löytyy aikuisten osastolta tavallisten romaanien seasta, vaikka mielestäni sen voisi hyvinkin sijoittaa jännityskirjojen joukkoon. Kun Da Vinci -koodin saa käteensä sen kannesta vastaan hymyilee arvoituksellisesti Mona Lisa.

Da Vinci -koodi kertoo Harvardin yliopiston uskonnollisen symbologian professorista Robert Langdonista. Ollessaan Pariisissa työmatkalla hän saa Ranskan poliisilta kutsun Louvreen, jossa on yöllä murhattu arvovaltainen kuraattori Jacques Saunière. Hän on elämänsä viimeisillä minuuteilla jättänyt salakoodin Louvreen, jota Langdon ja Sophie Neveu ryhtyvät selvittämään. Sophie on Jacques Saunièren lapsenlapsi ja Ranskan poliisin kryptologi. Koodi johtaa Langdonin ja Sophien seikkailuun pitkin Pariisia ja lopulta myös Englantia. Paljastuu, että se kätkee salaisuuden, jonka edestä ollaan valmiita kuolemaan ja murhaamaan. Tätä salaisuutta vanha veljeskunta on vaalinut monia satoja vuosia ja sen paljastumista Vatikaani pelkää.

Dan Vinci -koodin selvittäminen ei suju ongelmitta, sillä mutkia matkaan tuovat Ranskan poliisi, joka epäilee Langdonia murhasta, jolloin hän joutuu pakenemaan virkavaltaa. Lisäksi munkki Silas jahtaa Langdonia ja Sophieta, sillä hän työskentelee salanimen ”Opettaja” taakse kätkeytyvälle henkilölle, joka tahtoo tietää koodin kätkemän salaisuuden.

Romaanin juonta tukevat monet historialliset henkilöt, tapahtumat, maalaukset ja järjestöt. Ne tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa juonelle ja siinä esiintyville salaliittoteorioille. Vaikkei tietäisikään symboleista tai muistakaan kirjassa esiintyvistä historiallisista aiheista, se ei haittaa, sillä teoksessa selitetään asiat todella hyvin ja mukana pysyy varmasti. Dan Brown on saanut kaiken kuulostamaan niin uskottavalta, että kirjaa lukiessa alkaa väkisinkin uskomaan kyseisiin salaliittoteorioihin!

Da Vinci -koodi on todella koukuttava ja se tekee mieli lukea kokonaan yhdeltä istumalta. Suosittelisin teosta (ja muitakin sarjan kirjoja) kaikille yläasteiästä ylöspäin riippumatta siitä, millaisia kirjoja normaalisti tykkäisi lukea.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 7

kaikki kaikessa

Kaikki kaikessa

Yoon, Nicola

Ensimmäisellä viikolla töissä kirjoja hyllyttäessäni huomasin kyseisen kirjan nuorten uutuushyllyssä. Kirjan nähtyäni tajusin, että kirjan pohjalta tehty elokuva oli ilmestynyt vasta vähän aikaisemmin keväällä. Kirjan kansi houkutteli minua tarttumaan kirjaan, ja lukiessani kirjan takakantta olin raahannut kirjan jo mukanani lainaustiskille. Kirja oli niin koukuttava, että lopulta sen lukemiseen meni vain kaksi päivää. Viimeisen vuoden aikana koulukiireiden takia en ole ehtinyt lukemaan kuin äidinkielen kursseilla pakollisina luettavia Tuntematonta sotilasta sekä Seitsemää veljestä. Kirja sytytti jälleen lukemisen haluni, ja kesätyöni ansiosta löysinkin monia hyviä kirjoja luettavaksi.

Kirjan päähenkilö Madeline on käytännössä allerginen koko maailmalle. Hän asuu eristetyssä talossa, ja hänen ainoat ihmiskontaktinsa ovat hänen lääkäriäitinsä ja hoitaja Carla. Kaikki on tarkoin puhdistettua ja tutkittua, ettei Maddy vaan saisi minkäänlaisia hengenvaarallisia oireita. Maddyn isä ja veli ovat kuolleet auto-onnettomuudessa Maddyn ollessa pieni. Maddyn elämä koostuu kirjoista ja elokuvista sekä etänä käytävästä koulusta. Kuitenkin eräänä päivänä Maddyn normaalielämä häiriintyy, kun naapuriin muuttaa ihastuttava poika nimeltä Olly. He huomaavat toisensa ja alkavat keskustelemaan ensin ikkunoiden läpi ja sitten viestein. Maddy ihastuu poikaan niin palavasti, että pyytää Carlaa auttamaan häntä tapaamaan Ollya. Sen jälkeen kaikki muuttuu.

Maddy tajuaa, että eläminen on muutakin kuin vain hengissä pysymistä. Lopulta hän on valmis uhraamaan jopa oman henkensä rakkauden takia. Kirja etenee vauhdilla ja tunnelma menee kirjaa loppua kohden jännittävämmäksi. Kirjan loppu oli arvaamaton, mutta silti onnellinen. Pidin myös kirjan päiväkirjamaisuudesta sekä siitä, että sitä oli kevennetty piirroksin. Suosittelisin kirjaa kaikille nuorille, jotka pitävät kaikista romanttisista kirjoista ja onnellisista lopuista.

 

Kesätyttö Kira

Kirjavinkki: Irakin purkkajeesus

Irakin purkkajeesus

Irakilaissyntyisen suomalaisen Hassan Blasimin novellikokoelma ”Irakin purkkajeesus” ei jätä kylmäksi. Vahvan asiallinen kerrontatyyli on samalla surrealistisen absurdia, hullunkauheaa ja maagisen realistista. Se yhdistelee arkea ja poliittista ja uskonnollista ilmapiiriä Irakissa sekä muuallakin.

Novellit ovat lyhyitä, mutta niihin on pakattu melkoisesti henkilöitä, tarinoita, tunteita ja ideoita. Outoudessaan ne herättävät kysymyksen, missä määrin mielikuvitusta on tarvittu tarinoiden syntymiseen. Tai ne panevat pohtimaan elämän unenomaisuutta.

Kerrotut tapahtumat ovat yleensä rujoja ja järkyttäviä. Itselleni tulee myös vähän mieleen venäläinen kirjallisuus – tässä on jotenkin samanlaista piinaavan traagista herkkyyttä elämälle. Huumoria on myös tietenkin mukana, kun monet asiat ovat niin naurettavia jo itsessään.

Novellikokoelma ilmestyi alun perin arabiaksi vuonna 2012. Suomeksi sen on kääntänyt Sampsa Peltonen. Kirja sai The Independent -lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Vuonna 1973 syntynyt Hassam Blasim on koulutukseltaan alun perin elokuvaohjaaja. Hän muutti Suomeen pakolaisena vuosituhannen alussa.

Tälläistakin lukemisen ylistystä kirjaan mahtuu:

Veitsimysteeri

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Ehkäpä sellaisille, jotka hakevat proosalta jotain uutta ja säväyttävää ja kaipaavat taidokkaasti kirjoitettua sanailua. Ja sellaisille, jotka ovat valmiita ravistelemaan itseään ja samalla nauramaan.

Kirja ei varmasti iske kaikkiin. Se vie lukijansa kuoleman, poissaolon ja pakolaisuuden todellisuuksiin. Se jättää paljon kysymyksiä ilmaan ja haastaa lukijaa. Se ei luultavasti saa lukijaansa uskomaan ihmiseen, vaan ärsyttää ja samalla kutkuttaa.

Saatavana hyvin varustelluista eteläsavolaiskirjastoista.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 6

simukka

Simukka, Salla

Jäljellä

Tämän, kuten melkein kaikki muutkin kirjat, valitsin koulussa. Vaihtoehtoina oli kaksi kirjaa, ja koska olin lukenut ensimmäisen vaihtoehdon, valitsin Simukan kirjan.

Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat?”

Jäljellä aloittaa Salla Simukan scifi-sarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Jäljellä kirjan päähenkilönä on 15-vuotias Emmi Aalto, joka karkaa kotoa perheen, koulun ja yksinäisyyden takia. Kun Emmi palaa takaisin, kotona häntä ei odota kukaan. Totisesti kaikki ihmiset, eivätkä ainoastaan Emmin perheenjäsenet, ovat kadonneet jälkiä jättämättä.

Onnekseen Emmi löytää Onerva-nimisen tytön rautatieasemalta, ja myöhemmin tytöt törmäävät myös Artoon. Jokaisella heistä on oma käsityksensä siitä, miksi he päätyivät paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä. He eivät kuitenkaan mieti asiaa liikaa, vaan elävät täyttä elämää. Mikä olisi sen mukavampaa, kuin tuhota parin kaupan ikkunat ja syödä niin paljon karkkia kuin ikinä haluaa, tai juoda alaikäisenä itsensä humalaan? Eihän kukaan estä, kun ei ole muita kuin he.

Lopulta kolmikko päättä lähteä etsimään muita ihmisiä, ja matkalla Emmille alkaa ilmestyä hänen lempisatujensa katkelmia, joiden merkitys selviää lopullisesti vasta sarjan toisessa osassa.

Koulussa meidän ei ollut pakko lukea kuin ensimmäinen osa, mutta itse en voinut jäädä sellaisen epätietoisuuden valtaan, joten luin (vain muutamassa päivässä, koska jäin siihen koukkuun) sarjan toisen osan. Sitä lukiessa kaikki ensimmäisen kirjan aikana heränneet kysymykset saivat vastauksen. Joten jos lainaatte ensimmäisen osan, muistakaa lainata samalla myös toinen osa, joka päättää upean sarjan kertomalla mitä kadonneille ihmisille ja Emmille todella tapahtui.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 5

sammalisto

Sammalisto, Iida

Tähtimosaiikki

Kirjan kaunis kansi oli ensimmäinen asia, mikä kiinnitti huomioni. Kannen lisäksi kirjan nimi oli mielestäni kiinnostava, sekä mystinen. En yleensä lue suomalaisten kirjailijoiden teoksia, koska olen menettänyt kiinnostukseni niitä kohtaan. Kaikki suomalaiset teokset, jotka olen lukenut, ovat olleet tylsiä tai niissä on vain juotu ja kiroiltu. Kuitenkin Sammaliston ja muutaman muun kirjan ansiosta olen alkanut taas lukea suomalaista kirjallisuutta.

Kirja kertoo nuoresta Sunasta, joka kulkee kettunsa Ion kanssa paikasta toiseen vapaana menemään minne haluaa.  Sunan ja Ion elämä kuitenkin muuttuu täysin, kun he törmäävät Lupus-nimiseen poikaan. Lupus ei olekaan täysin tavallinen poika, vaan tämä on ennustaja, joka on lähetetty taivaasta suorittamaan tehtävää. Lupus tuo mukanaan näkemänsä/kuulemansa ennustuksen, joka Sunan on määrä toteuttaa.

Tornin varjoa vältellyt, kantaa taakkaa harteillaan ja metsäpalon roihua rinnassaan. Villiketun luottamus suojanaan, vaeltaja polttaa tornin ja sen asukkaan. Mutta vaeltajan tuli väräjää jo, lepattaa raskaan siiven iskusta.”

Suna ei tietenkään ole iloinen uudesta käänteestä, mutta koska Lupus ei ole tottunut elämään ihmisten tavoin, Suna antaa tämän kulkea mukanaan. Matkan aikana Suna ja Lupus kohtaavat pahan tyrannin, Korppiruhtinaan käskyläisen Ronanin. Tämän tappavan taidokkaat veitsenheittotaidot saavat Sunan, Lupuksen ja Ion elämän jähmettymään paikalleen yhdeksi pelottavaksi hetkeksi.

Mielestäni kirja sopii kaikille, kunhan he vain pitävät pienestä ripauksesta fantasiaa ja jännitystä ja ovat valmiina lukemaan tämän kirjan päivässä. Sillä kirjaan jää pahasti koukkuun, kun tarina alkaa edetä.

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöläiset vinkkaavat, osa 4

boyne

Poika raidallisessa pyjamassa

Boyne, John

Valitsin tämän kirjan koulussa, koska muut vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kiinnostavilta, tai olin lukenut ne jo aikaisemmin. Tiesin miten kirja loppuisi, koska olimme katsoneet siitä tehdyn elokuvan muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kuitenkin halusin lukea sen, koska yleensä elokuviin on lisätty jotain tai osia on jätetty pois.

Poika raidallisessa pyjamassa kertoo yhdeksänvuotiaasta Brunosta, joka asuu perheensä kanssa Berliinissä. He joutuvat kuitenkin muuttamaan maaseudulle Brunon isän töiden takia, mikä ei tietenkään miellytä Brunoa jonka kaikki ystävät jäävät Berliiniin.

Uudessa talossa Brunolla ei ole muuta seuranaan kuin siskonsa, heidän ”hoitajansa”, sekä äitinsä. Brunon isällä on kiireitä, ja sotilaat kulkevat jatkuvasti heidän talonsa ovista sisään ja ulos.

Bruno päättää lähteä seikkailulle ajankuluksi, ja päätyy lopulta korkean aidan luo, jonka toisella puolella Bruno tapaa raidalliseen pyjamaan pukeutuneen Shmuelin, jonka käsivarressa on nauha, johon on piirretty tähti.

Poika raidallisessa pyjamassa on teos jota en unohda koskaan. Teoksen miljöö, kerronta ja henkilöt ovat myös uskomattoman todellisia. Kun katsoimme kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, monelle luokkalaisilleni tuli ahdistunut olo, mutta kun kysyin heiltä oliko kirja yhtä ahdistava, he sanoivat elokuvan olleen ”pahempi”. Joten ne, jotka haluaisivat tietään mistä tarinassa on kyse, mutta tuntevat ahdistusta tämän kaltaisia aiheita kohtaan, suosittelen teitä lukemaan kirjan. Ja ne jotka aikovat lukea kirjan ja katsoa elokuvan, kannattaa lukea kirja ensin, koska silloin voitte kuvitella miljöön ja hahmot sen näköisiksi kuin itse haluatte, saamatta vaikutteita elokuvasta.

Tämä kirja osoittaa sen, että erot ihmisten välillä eivät estä ystävyyden syntymistä. Teoksessa tulee myös esille se, että ystävät auttavat toisiaan ja pysyvät yhdessä vaikeimmissakin tilanteissa aina loppuun asti.

 

Kesätyöntekijä