Kirjavinkki: Sivistys 2017

Sivistys 2017

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi on hyvä lukea kaikenlaisia kirjoja. Juhlavuonna ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia myös sellaiset teokset ja tutkimukset, jotka ovat joskus menneisyydessä visioineet tulevaisuuden Suomea. Ja etenkin Suomea vuonna 2017.

Yksi tällainen kiinnostava kirja on vuonna 1994 ilmestynyt artikkelikokoelma ”Sivistys 2017”. Siinä käsitellään sivistysnäkökulmasta monia suomalaisen yhteiskunnan alueita. Lukija saa käsityksen Suomi-nimisen sivistysvaltion uhkista, mahdollisuuksista ja haasteista. Äänessä on toistakymmentä eri alojen asiantuntijaa ja tutkijaa.

Jotkut kohdat kirjasta ovat lähinnä hauskoja ja jopa vanhentuneita (esim. eräät teknologiaa käsittelevät osat), mutta pääosin puheenvuorot ovat tiukkaa asiaa. Teksti on toki melkoisen tieteellistä ja teoreettista. Se on paikoin liian kuivaa luettavaksi pelkästään huvin vuoksi, vaikka siinä hupaisia kohtia onkin.

”Sivistys 2017” on kiinnostava aikamatka 23 vuoden taakse. Kirjan sivuilla piirtyy samalla kuva 90-luvun alun lama-Suomesta, jota on mielenkiintoista verrata viime vuosien taantuma-Suomeen. Jotkut asiat ovat pysyneet samana. Yllättävän moni asia on myös muuttunut, ja monet siten kuin kirjassa on hahmoteltu.

Eräässä taulukossa (joka on peräisin ”Sivistys-Suomi 2010” -nimisestä raportista) on tehty tulevaisuuden vaikutusarviointia ja annettu todennäköisyyksiä erilaisille ”kehitysaalloille”. Vaikkapa Venäjän elpymiselle on annettu 60 prosentin todennäköisyys, kuntarakenteen keskittymiselle 50 ja metsäteollisuuden romahtamiselle 20 prosenttia. Humanismin nousuun taas luotetaan 70 prosentin verran!

Taloudesta ja poliittisista muutoksista puhutaan kirjassa paljon. Osuvia huomioita saavat mm. kulttuuri-instituutioiden muutos, populismin nousu, pakolaisuus ja monikulttuurisuus, media ja elitismi, älymystön luonne, tietotekniikka, tiedonkulutuksen tavat, työelämän muutokset, työttömyys ja ilmastonmuutos. Teemat ovat kiinnostavia, ja ne kuvaavat sivistystä sanan laajassa merkityksessä.

Internetin, älypuhelimien tai tavallistenkaan puhelimien merkitystä ei 90-luvun alussa vielä voitu ymmärtää, mutta paljon oli silloinkin jo idullaan. Esim. kirjassa puhutaan ”taskupuhelimen” kuulumisesta ”mielipiteitä jakaviin uusiin tuotteisiin”. Ja sivulla 171 pohdiskellaan enteellisesti näin:

Tietoverkot tuovat kotiin myös monia muita palveluita. Jo mainittu kirjasto on vain yksi esimerkki, kuvapuhelin olkoon toinen. Jo kymmenkunta vuotta on puhuttu kodin tietokeskuksesta, jonka kautta tieto kulkisi molempiin suuntiin. Voi olla, että yleiskäyttöisen yhden tietokeskuksen sijaan haluamme sittenkin joukon erikoistuneita ruutuja, esimerkiksi kodin työkeskuksen, viihdekeskuksen ja jokaiselle henkilökohtaisen mukana liikkuvan kommunikaatiokeskuksen.

Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista ja joita kiinnostaa Suomi ja suomalainen yhteiskunta laajasti. Teoksen pohdiskeleva tyyli tempaisi ainakin minut mukaansa.

Kirjaa voi lukea myös pilke silmäkulmassa ”paluu tulevaisuuteen” -henkisesti, koska se on juuri nyt ajankohtainen. Tai sitä voi lukea erimielisenä ja vastahankaan, jos haluaa, sillä se sivuaa niin vahvasti politiikkaa – sitä, millaista Suomea halutaan rakentaa.

Sivujakin on alle 300, eli ei liikaa. Kirjaa löytyy ympäri laajan Lumme-verkostomme, joten ei kun vain ylös, ulos ja kirjastoon.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Sukellus erään kirjastonhoitajan kesään

topi mullo

Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo, Reuna 2015

Topi Mullo saa Saarelta, merenrannalla sijaitsevasta pienestä kirjastosta viiden viikon pestin kirjastonhoitajan kesälomansijaisena. Lomaileva vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on jättänyt Topille kirjallisia ohjeita ennakoiden tulevia kiperiä tilanteita. Kuinka nuori Topi selviää vakinaisesta, tapoihinsa jämähtäneestä asiakaskunnasta lyhyemmällä asiakaspalvelukokemuksellaan ja vähäisimmillä ikävuosillaan?

Sortuisi vielä kesätyöntekijän niskaan koko roska. Tyly loppu kirjastoihmiselle. Topi kuoli saappaat jalassa ja kirja kädessään, sanoisivat kollegat kauniissa muistopuheissaan. Joku niiskaisisi. Kirjastolehden takakannessa lyhyt kirjoitus elämän rajallisuudesta ja taiteen ja kirjallisuuden ikuisuudellisista arvoituksista. Elämä lyhyt, Topi keskimittainen. Kengät jalassa.”

Kerronta oli alusta alkaen mukaansa tempaavaa, sarkastisesti arkirealismia hyvin kuvaavaa ja tämä sai myös keski-ikäisen naislukijan mielikuvituksen väliin makustelemaan elämää 25-vuotiaan Topin ajatuksin. Höysteenä mustaa huumoria ja kepeästi romantiikkaa sitä kaipaaville.

Tässäpä oiva ja herkullinen kesänmakuinen välipala luettavaksi näin syksyn tullen.

Saatavana myös e-kirjana:  https://www.ellibslibrary.com/fi/book/978-952-7028-32-2

T. Ira

 

 

 

Kirjavinkki – Hän sanoi nimekseen Aleia

21908922_10211805731152140_307673147_o

Hän sanoi nimekseen Aleia aloittaa Kaksoisauringot- trilogian ja on Erika Vikin esikoisromaani. Yksi kirjan päähahmoista on Corildon Ma’Bathae -niminen seleesi. Seleesit ovat monin tavoin ihmisten kaltaisia, mutta he ovat aisteiltaan ylivertaisia. He pystyvät käskemään elementtejä, kuten tuulia sekä tulta.

Toisena päähenkilönä on ihmistyttö Aleia. Hän päätyy Corildonin luokse muistinsa menettäneenä. Hän ei tiedä mistä on tulossa eikä minne on menossa. Corildon ja Aleia alkavat yhdessä selvittää syytä Aleian muistin menetykseen.

Pidin kirjasta erittäin paljon. Luen erittäin harvoin suomalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja tämä teos yllätti positiivisesti. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja mielestäni oli hienoa, kun heidän taustaansa ei kerrottu heti, vaan siitä kerrottiin pieniä paloja pitkin kirjaa. Aivan kaikki ei edes selvinnyt tässä kirjassa, joten kokonaisuutta joutunee odottamaan trilogian loppuun asti. Tarina oli kerrottu mukaansatempaavasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa suurella mielenkiinnolla!

Tämä kirja edustaa tyypillistä fantasiakirjallisuutta. Kuinka fantasiakirjallisuus sitten määritellään? Tieteen termipankista löytyneen määritelmän mukaan fantasiakirjallisuus on yliluonnollista, sadunomaista tai tuonpuoleista käsittelevää kirjallisuutta, joka kertoo arkikokemuksen ylittävistä tapahtumista. Ominaisia piirteitä ovat erilaiset olennot, jotka voivat olla joko myyttisiä (esim. hirviöt, aaveet, vampyyrit yms.) tai täysin keksittyjä. Fantasiakirjallisuudessa liikutaan usein vaihtoehtoisessa todellisuudessa eli maailmassa, jonka kirjailija on keksinyt kirjaansa varten.

Kirjassa on olentoja ja asioita, joita ei ole olemassa tässä todellisuudessa (seleesit, fennekit, tulikukat ym.) eikä kirjan maailma ole todellinen. Erika Vik on onnistunut luomaan todentuntuisen, mutta kuitenkin epätodellisen maailman. Vaikka tiedän, että kirjassa esiintyviä paikkoja ja asioita ei ole oikeasti olemassa, voin kuvitella käveleväni siellä ja näkeväni kadun varressa tulikukkia.

Luomansa maailman tueksi Vik on tehnyt myös nettisivut. Osoitteessa https://seleesia.com/ pystyy tutustumaan tarkemmin tähän maailmaan mm. karttojen ja tarkkojen kuvausten ansiosta. Sivuilta löytyy Seuran arkistot, joissa esitellään tarkemmin esimerkiksi fennekkejä sekä sitä, kuinka seleesit pystyvät käskemään elementtejään.

Nämä nettisivut luovat lisää todentuntuisuutta tähän maailmaan, joka ei kuitenkaan ole todellinen.

Sari, Mikkelin pääkirjasto

Nostalgiansekainen matka kokeellisemman rapin maailmaan

Vihaatko rap-musiikkia? Tai jos et vihaa, vieroksutko rap-kappaleiden sanoituksia ja kypsymättömän pullistelun ja ronskeilun ilmapiiriä? Vihaatko ehkä Cheekiä ja ihmettelet epäuskoisesti, miksi mummotkin pitävät hänestä?

Et ehkä ole ainoa. Mutta en nyt oleta tässä, että inhoat hip hopia sen olemuksen vuoksi, enkä sano että sinun sitä tarvitsisi tehdä. En sano, että sinun pitäisi oppia joku hip hopin mystinen ”aito” juttu ja ruveta kuuntelemaan sitä mahdollisimman uskottavasti.

Kirjastonhoitajana ja aineistovinkkaajana työni on pikemminkin muistuttaa, että jotkut asiat voivat olla vain hyviä, ärsyttivätpä ne tai eivät tai olivatpa ne kuinka epäuskottavia tahansa. Se riittää, että ne ovat hyviä.

En voi taata, pitääkö kukaan muu sellaisesta räpistä kuin itse pidän. En pyydä anteeksi, että satun itse pitämään taiteellisemmasta räpistä. Siksi suosittelenkin sitä.

Jaarittelut sikseen: tässä muutama vaihtoehtoinen artistivinkki rapin välkkyvästä taikamaailmasta. Monet suositukset eivät ole aivan viime vuosilta, mutta miksi niiden pitäisikään? Eivät Shakespeare tai Cervanteskaan vanhene miksikään.

Huge L. Ehkä Suomen monipuolisimmalla sanavarastolla varustettu räppäri. Hugen kappaleet vilisevät kiinnostavia samplejä ja sopivassa suhteessa hyvän- ja pahantuulisuutta sekä huumoria. Luontevaa, oivaltavaa ja koskettavaa. Tuotteliaisuutensa kautta artisti monesti toistaa itseään, mutta sen voi toisaalta helposti antaa anteeksi.

MF Doom. Maskin taakse kätkeytyvä omintakeinen taituri räppää hengästyttävästi taustallaan vinksahtaneet retrobiitit. Huippukohtana voidaan pitää Madlibin kanssa julkaistua albumia Madvillainy, josta seuraava kappale on otettu. Vuonna 2004 tienoilla tämä levy oli kova juttu ja on se edelleen.

Ceebrolistics. Suomihiphopin klassikoita. Jyskytystä, eteerisyyttä, ennakkoluulotonta rajojen rikkomista. Ceebrolisticsin levyillä sanat monesti alkavat muistuttaa musiikkia ja musiikki sanoja. Säilyttää vetonsa, vaikka kuuntelisi vuosien päästä. Yhtyeen vanhoista jäsenistä RoopeK:n myöhempi tuotanto on ehkä kaikkein mielenkiintoisinta. Tämä kappale on vuodelta 2005.

Deltron 3030. Afrofuturismin perinteestä ammentava duo on saanut aikaiseksi yhden rap-historian mehevimmistä teema-albumeista. Vuonna 2000 julkaistu ja vuoteen 3030 sijoittuvan levyn äänimaisema tukee sanoituksia erinomaisesti. Arvokkaan oloista, hauskaa ja älykästä musiikkia.

Paperi T:n monet varmaan jo tuntevatkin. On ilo kuunnella musiikkia, joka on omaperäisyytensä lisäksi rehellistä ja maanläheistä. Paperi T:llä on syrjäytyneisyyteen ja ihmissuhdesotkuihin mielestäni suhteellisen kliseetön ja samalla kuolemanvakava näkökulma.

Osaa näistä artisteista löytyy meiltä, osa ei. Toki kun en itse voi sittenkään kovin paljoa kehuskella rap-tuntemuksellani, niin varmasti minulta on mennyt jotain sellaista ohi, josta olisin innostunut välittömästi ja jota olisin tässä suositellut.

Joka tapauksessa maailma on täynnä huonoa rap-musiikkia, mutta myös hyvää sellaista. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää tarkoittavin rap-terveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 9

rautakoe

Rautakoe (The Iron Trial)

Black, Holly ja Clare, Cassandra

Magisterium -sarjan aloittava kirja vie lukijan mukaansa Pohjois-Carolinaan, Callum Hunt -nimisen teinipojan mukaan. Callum menetti äitinsä ollessaan vauva ja hän asuu nykyään kahdestaan isänsä kanssa.

Callum saa kuitenkin kutsun Magisterium-nimisen taikakoulun pääsykokeeseen. Hänen isänsä on kuitenkin koko Callumin nuoruuden ajan yrittänyt pitää Callumia erossa taikuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Hänen on siis vain epäonnistuttava kaikissa testeissä ja elämä voi jatkua niin kuin ennenkin. Mutta kaikki ei sujukaan suunnitelmien mukaan…

Luin kirjan, koska kirjakauppias suositteli sitä minulle. Pidin kirjan juonesta ja kekseliäistä hahmoista. Päähenkilö Callum ei ollut paras kaikessa niin kuin fantasiakirjojen päähenkilöt tuppaavat yleensä olemaan. Kirjan miljöö oli mielenkiintoinen, sillä se oli lähempänä todellisuutta kuin yleensä.

Kirjaa lukiessa ei tule tylsää hetkeä. Kirjan maailmaan uppoutuu helposti ja juoni osaa yllättää vähän väliä. Kaiken kaikkiaan kaksikko Clare & Black ovat luoneet koukuttavan kirjasarjan, joka omasta mielestäni yltää lähes Harry Potterin tasolle.

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 8

davincikkodi

Brown, Dan

Da Vinci -koodi

Olin jo pitkään haaveillut lukevani yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittaman romaanin Da Vinci -koodi. En ollut kuitenkaan jostain syystä saanut luettua sitä aiemmin. En ennen kuin nyt – ja onneksi sain. Da Vinci -koodi on tällä hetkellä neliosaisen sarjan toinen osa. Muut osat ovat Enkelit ja demonit, Kadonnut symboli sekä Inferno. Ne kuitenkin ovat kaikki itsenäisiä osia, joten lukujärjestyksellä ei ole väliä. Da Vinci -koodi löytyy aikuisten osastolta tavallisten romaanien seasta, vaikka mielestäni sen voisi hyvinkin sijoittaa jännityskirjojen joukkoon. Kun Da Vinci -koodin saa käteensä sen kannesta vastaan hymyilee arvoituksellisesti Mona Lisa.

Da Vinci -koodi kertoo Harvardin yliopiston uskonnollisen symbologian professorista Robert Langdonista. Ollessaan Pariisissa työmatkalla hän saa Ranskan poliisilta kutsun Louvreen, jossa on yöllä murhattu arvovaltainen kuraattori Jacques Saunière. Hän on elämänsä viimeisillä minuuteilla jättänyt salakoodin Louvreen, jota Langdon ja Sophie Neveu ryhtyvät selvittämään. Sophie on Jacques Saunièren lapsenlapsi ja Ranskan poliisin kryptologi. Koodi johtaa Langdonin ja Sophien seikkailuun pitkin Pariisia ja lopulta myös Englantia. Paljastuu, että se kätkee salaisuuden, jonka edestä ollaan valmiita kuolemaan ja murhaamaan. Tätä salaisuutta vanha veljeskunta on vaalinut monia satoja vuosia ja sen paljastumista Vatikaani pelkää.

Dan Vinci -koodin selvittäminen ei suju ongelmitta, sillä mutkia matkaan tuovat Ranskan poliisi, joka epäilee Langdonia murhasta, jolloin hän joutuu pakenemaan virkavaltaa. Lisäksi munkki Silas jahtaa Langdonia ja Sophieta, sillä hän työskentelee salanimen ”Opettaja” taakse kätkeytyvälle henkilölle, joka tahtoo tietää koodin kätkemän salaisuuden.

Romaanin juonta tukevat monet historialliset henkilöt, tapahtumat, maalaukset ja järjestöt. Ne tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa juonelle ja siinä esiintyville salaliittoteorioille. Vaikkei tietäisikään symboleista tai muistakaan kirjassa esiintyvistä historiallisista aiheista, se ei haittaa, sillä teoksessa selitetään asiat todella hyvin ja mukana pysyy varmasti. Dan Brown on saanut kaiken kuulostamaan niin uskottavalta, että kirjaa lukiessa alkaa väkisinkin uskomaan kyseisiin salaliittoteorioihin!

Da Vinci -koodi on todella koukuttava ja se tekee mieli lukea kokonaan yhdeltä istumalta. Suosittelisin teosta (ja muitakin sarjan kirjoja) kaikille yläasteiästä ylöspäin riippumatta siitä, millaisia kirjoja normaalisti tykkäisi lukea.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 7

kaikki kaikessa

Kaikki kaikessa

Yoon, Nicola

Ensimmäisellä viikolla töissä kirjoja hyllyttäessäni huomasin kyseisen kirjan nuorten uutuushyllyssä. Kirjan nähtyäni tajusin, että kirjan pohjalta tehty elokuva oli ilmestynyt vasta vähän aikaisemmin keväällä. Kirjan kansi houkutteli minua tarttumaan kirjaan, ja lukiessani kirjan takakantta olin raahannut kirjan jo mukanani lainaustiskille. Kirja oli niin koukuttava, että lopulta sen lukemiseen meni vain kaksi päivää. Viimeisen vuoden aikana koulukiireiden takia en ole ehtinyt lukemaan kuin äidinkielen kursseilla pakollisina luettavia Tuntematonta sotilasta sekä Seitsemää veljestä. Kirja sytytti jälleen lukemisen haluni, ja kesätyöni ansiosta löysinkin monia hyviä kirjoja luettavaksi.

Kirjan päähenkilö Madeline on käytännössä allerginen koko maailmalle. Hän asuu eristetyssä talossa, ja hänen ainoat ihmiskontaktinsa ovat hänen lääkäriäitinsä ja hoitaja Carla. Kaikki on tarkoin puhdistettua ja tutkittua, ettei Maddy vaan saisi minkäänlaisia hengenvaarallisia oireita. Maddyn isä ja veli ovat kuolleet auto-onnettomuudessa Maddyn ollessa pieni. Maddyn elämä koostuu kirjoista ja elokuvista sekä etänä käytävästä koulusta. Kuitenkin eräänä päivänä Maddyn normaalielämä häiriintyy, kun naapuriin muuttaa ihastuttava poika nimeltä Olly. He huomaavat toisensa ja alkavat keskustelemaan ensin ikkunoiden läpi ja sitten viestein. Maddy ihastuu poikaan niin palavasti, että pyytää Carlaa auttamaan häntä tapaamaan Ollya. Sen jälkeen kaikki muuttuu.

Maddy tajuaa, että eläminen on muutakin kuin vain hengissä pysymistä. Lopulta hän on valmis uhraamaan jopa oman henkensä rakkauden takia. Kirja etenee vauhdilla ja tunnelma menee kirjaa loppua kohden jännittävämmäksi. Kirjan loppu oli arvaamaton, mutta silti onnellinen. Pidin myös kirjan päiväkirjamaisuudesta sekä siitä, että sitä oli kevennetty piirroksin. Suosittelisin kirjaa kaikille nuorille, jotka pitävät kaikista romanttisista kirjoista ja onnellisista lopuista.

 

Kesätyttö Kira

Kirjavinkki: Irakin purkkajeesus

Irakin purkkajeesus

Irakilaissyntyisen suomalaisen Hassan Blasimin novellikokoelma ”Irakin purkkajeesus” ei jätä kylmäksi. Vahvan asiallinen kerrontatyyli on samalla surrealistisen absurdia, hullunkauheaa ja maagisen realistista. Se yhdistelee arkea ja poliittista ja uskonnollista ilmapiiriä Irakissa sekä muuallakin.

Novellit ovat lyhyitä, mutta niihin on pakattu melkoisesti henkilöitä, tarinoita, tunteita ja ideoita. Outoudessaan ne herättävät kysymyksen, missä määrin mielikuvitusta on tarvittu tarinoiden syntymiseen. Tai ne panevat pohtimaan elämän unenomaisuutta.

Kerrotut tapahtumat ovat yleensä rujoja ja järkyttäviä. Itselleni tulee myös vähän mieleen venäläinen kirjallisuus – tässä on jotenkin samanlaista piinaavan traagista herkkyyttä elämälle. Huumoria on myös tietenkin mukana, kun monet asiat ovat niin naurettavia jo itsessään.

Novellikokoelma ilmestyi alun perin arabiaksi vuonna 2012. Suomeksi sen on kääntänyt Sampsa Peltonen. Kirja sai The Independent -lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Vuonna 1973 syntynyt Hassam Blasim on koulutukseltaan alun perin elokuvaohjaaja. Hän muutti Suomeen pakolaisena vuosituhannen alussa.

Tälläistakin lukemisen ylistystä kirjaan mahtuu:

Veitsimysteeri

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Ehkäpä sellaisille, jotka hakevat proosalta jotain uutta ja säväyttävää ja kaipaavat taidokkaasti kirjoitettua sanailua. Ja sellaisille, jotka ovat valmiita ravistelemaan itseään ja samalla nauramaan.

Kirja ei varmasti iske kaikkiin. Se vie lukijansa kuoleman, poissaolon ja pakolaisuuden todellisuuksiin. Se jättää paljon kysymyksiä ilmaan ja haastaa lukijaa. Se ei luultavasti saa lukijaansa uskomaan ihmiseen, vaan ärsyttää ja samalla kutkuttaa.

Saatavana hyvin varustelluista eteläsavolaiskirjastoista.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 6

simukka

Simukka, Salla

Jäljellä

Tämän, kuten melkein kaikki muutkin kirjat, valitsin koulussa. Vaihtoehtoina oli kaksi kirjaa, ja koska olin lukenut ensimmäisen vaihtoehdon, valitsin Simukan kirjan.

Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat?”

Jäljellä aloittaa Salla Simukan scifi-sarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomeen. Jäljellä kirjan päähenkilönä on 15-vuotias Emmi Aalto, joka karkaa kotoa perheen, koulun ja yksinäisyyden takia. Kun Emmi palaa takaisin, kotona häntä ei odota kukaan. Totisesti kaikki ihmiset, eivätkä ainoastaan Emmin perheenjäsenet, ovat kadonneet jälkiä jättämättä.

Onnekseen Emmi löytää Onerva-nimisen tytön rautatieasemalta, ja myöhemmin tytöt törmäävät myös Artoon. Jokaisella heistä on oma käsityksensä siitä, miksi he päätyivät paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä. He eivät kuitenkaan mieti asiaa liikaa, vaan elävät täyttä elämää. Mikä olisi sen mukavampaa, kuin tuhota parin kaupan ikkunat ja syödä niin paljon karkkia kuin ikinä haluaa, tai juoda alaikäisenä itsensä humalaan? Eihän kukaan estä, kun ei ole muita kuin he.

Lopulta kolmikko päättä lähteä etsimään muita ihmisiä, ja matkalla Emmille alkaa ilmestyä hänen lempisatujensa katkelmia, joiden merkitys selviää lopullisesti vasta sarjan toisessa osassa.

Koulussa meidän ei ollut pakko lukea kuin ensimmäinen osa, mutta itse en voinut jäädä sellaisen epätietoisuuden valtaan, joten luin (vain muutamassa päivässä, koska jäin siihen koukkuun) sarjan toisen osan. Sitä lukiessa kaikki ensimmäisen kirjan aikana heränneet kysymykset saivat vastauksen. Joten jos lainaatte ensimmäisen osan, muistakaa lainata samalla myös toinen osa, joka päättää upean sarjan kertomalla mitä kadonneille ihmisille ja Emmille todella tapahtui.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 5

sammalisto

Sammalisto, Iida

Tähtimosaiikki

Kirjan kaunis kansi oli ensimmäinen asia, mikä kiinnitti huomioni. Kannen lisäksi kirjan nimi oli mielestäni kiinnostava, sekä mystinen. En yleensä lue suomalaisten kirjailijoiden teoksia, koska olen menettänyt kiinnostukseni niitä kohtaan. Kaikki suomalaiset teokset, jotka olen lukenut, ovat olleet tylsiä tai niissä on vain juotu ja kiroiltu. Kuitenkin Sammaliston ja muutaman muun kirjan ansiosta olen alkanut taas lukea suomalaista kirjallisuutta.

Kirja kertoo nuoresta Sunasta, joka kulkee kettunsa Ion kanssa paikasta toiseen vapaana menemään minne haluaa.  Sunan ja Ion elämä kuitenkin muuttuu täysin, kun he törmäävät Lupus-nimiseen poikaan. Lupus ei olekaan täysin tavallinen poika, vaan tämä on ennustaja, joka on lähetetty taivaasta suorittamaan tehtävää. Lupus tuo mukanaan näkemänsä/kuulemansa ennustuksen, joka Sunan on määrä toteuttaa.

Tornin varjoa vältellyt, kantaa taakkaa harteillaan ja metsäpalon roihua rinnassaan. Villiketun luottamus suojanaan, vaeltaja polttaa tornin ja sen asukkaan. Mutta vaeltajan tuli väräjää jo, lepattaa raskaan siiven iskusta.”

Suna ei tietenkään ole iloinen uudesta käänteestä, mutta koska Lupus ei ole tottunut elämään ihmisten tavoin, Suna antaa tämän kulkea mukanaan. Matkan aikana Suna ja Lupus kohtaavat pahan tyrannin, Korppiruhtinaan käskyläisen Ronanin. Tämän tappavan taidokkaat veitsenheittotaidot saavat Sunan, Lupuksen ja Ion elämän jähmettymään paikalleen yhdeksi pelottavaksi hetkeksi.

Mielestäni kirja sopii kaikille, kunhan he vain pitävät pienestä ripauksesta fantasiaa ja jännitystä ja ovat valmiina lukemaan tämän kirjan päivässä. Sillä kirjaan jää pahasti koukkuun, kun tarina alkaa edetä.

Kesätyöntekijä