Kirjavinkki: Irakin purkkajeesus

Irakin purkkajeesus

Irakilaissyntyisen suomalaisen Hassan Blasimin novellikokoelma ”Irakin purkkajeesus” ei jätä kylmäksi. Vahvan asiallinen kerrontatyyli on samalla surrealistisen absurdia, hullunkauheaa ja maagisen realistista. Se yhdistelee arkea ja poliittista ja uskonnollista ilmapiiriä Irakissa sekä muuallakin.

Novellit ovat lyhyitä, mutta niihin on pakattu melkoisesti henkilöitä, tarinoita, tunteita ja ideoita. Outoudessaan ne herättävät kysymyksen, missä määrin mielikuvitusta on tarvittu tarinoiden syntymiseen. Tai ne panevat pohtimaan elämän unenomaisuutta.

Kerrotut tapahtumat ovat yleensä rujoja ja järkyttäviä. Itselleni tulee myös vähän mieleen venäläinen kirjallisuus – tässä on jotenkin samanlaista piinaavan traagista herkkyyttä elämälle. Huumoria on myös tietenkin mukana, kun monet asiat ovat niin naurettavia jo itsessään.

Novellikokoelma ilmestyi alun perin arabiaksi vuonna 2012. Suomeksi sen on kääntänyt Sampsa Peltonen. Kirja sai The Independent -lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Vuonna 1973 syntynyt Hassam Blasim on koulutukseltaan alun perin elokuvaohjaaja. Hän muutti Suomeen pakolaisena vuosituhannen alussa.

Tälläistakin lukemisen ylistystä kirjaan mahtuu:

Veitsimysteeri

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Ehkäpä sellaisille, jotka hakevat proosalta jotain uutta ja säväyttävää ja kaipaavat taidokkaasti kirjoitettua sanailua. Ja sellaisille, jotka ovat valmiita ravistelemaan itseään ja samalla nauramaan.

Kirja ei varmasti iske kaikkiin. Se vie lukijansa kuoleman, poissaolon ja pakolaisuuden todellisuuksiin. Se jättää paljon kysymyksiä ilmaan ja haastaa lukijaa. Se ei luultavasti saa lukijaansa uskomaan ihmiseen, vaan ärsyttää ja samalla kutkuttaa.

Saatavana hyvin varustelluista eteläsavolaiskirjastoista.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Kirjaston kesätyöläiset vinkkaavat, osa 4

boyne

Poika raidallisessa pyjamassa

Boyne, John

Valitsin tämän kirjan koulussa, koska muut vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kiinnostavilta, tai olin lukenut ne jo aikaisemmin. Tiesin miten kirja loppuisi, koska olimme katsoneet siitä tehdyn elokuvan muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kuitenkin halusin lukea sen, koska yleensä elokuviin on lisätty jotain tai osia on jätetty pois.

Poika raidallisessa pyjamassa kertoo yhdeksänvuotiaasta Brunosta, joka asuu perheensä kanssa Berliinissä. He joutuvat kuitenkin muuttamaan maaseudulle Brunon isän töiden takia, mikä ei tietenkään miellytä Brunoa jonka kaikki ystävät jäävät Berliiniin.

Uudessa talossa Brunolla ei ole muuta seuranaan kuin siskonsa, heidän ”hoitajansa”, sekä äitinsä. Brunon isällä on kiireitä, ja sotilaat kulkevat jatkuvasti heidän talonsa ovista sisään ja ulos.

Bruno päättää lähteä seikkailulle ajankuluksi, ja päätyy lopulta korkean aidan luo, jonka toisella puolella Bruno tapaa raidalliseen pyjamaan pukeutuneen Shmuelin, jonka käsivarressa on nauha, johon on piirretty tähti.

Poika raidallisessa pyjamassa on teos jota en unohda koskaan. Teoksen miljöö, kerronta ja henkilöt ovat myös uskomattoman todellisia. Kun katsoimme kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, monelle luokkalaisilleni tuli ahdistunut olo, mutta kun kysyin heiltä oliko kirja yhtä ahdistava, he sanoivat elokuvan olleen ”pahempi”. Joten ne, jotka haluaisivat tietään mistä tarinassa on kyse, mutta tuntevat ahdistusta tämän kaltaisia aiheita kohtaan, suosittelen teitä lukemaan kirjan. Ja ne jotka aikovat lukea kirjan ja katsoa elokuvan, kannattaa lukea kirja ensin, koska silloin voitte kuvitella miljöön ja hahmot sen näköisiksi kuin itse haluatte, saamatta vaikutteita elokuvasta.

Tämä kirja osoittaa sen, että erot ihmisten välillä eivät estä ystävyyden syntymistä. Teoksessa tulee myös esille se, että ystävät auttavat toisiaan ja pysyvät yhdessä vaikeimmissakin tilanteissa aina loppuun asti.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, vol. 3

poika joka pelastui

Poika joka pelastui – Schindlerin listan kuopus

Leyson, Leon

Kiinnostukseni keskitysleireistä kertoviin kirjoihin syntyi kahdeksannella luokalla, kun ne olivat aiheenamme historian tunnilla. Löysin kotoa Oskar Schindleristä kertovan kirjan, ja luin sen vain muutamassa päivässä. Yhden kotoa löytyneen kirjan takia olin pian lukenut ”kaikki” keskitysleireistä, natseista ja Toisesta maailmansodasta kertovat teokset, enkä lukenut pitkään aikaan mitään. Mutta onneksi löysin vielä Leon Leysonin kokemuksista kertovan kirjan.

Teoksessa Leyson kertoo lapsuudestaan Narewkassa, Puolassa, sekä elämästä Krakovan getossa, josta hän päätyi Plaszówin keskitysleirille. Leyson oli vain kymmenvuotias natsien vallatessa Puolan, ja joutui kokemaan sen miten julmia ihmiset osaavat halutessaan olla. Kuitenkin kaiken sen pahan keskellä Leyson kohtaa Oskar Schindlerin, joka auttaa Leysonia ja tämän perhettä (melkein kaikkia jäseniä) selviämään natsien rotuopin kauheuksista.

Poika joka pelastui on ainoa Oskar Schindlerin pelastaman lapsen kirjoittama muistelmateos, mikä tekee siitä mielestäni arvokkaan. Kirja oli erittäin liikuttava ja vakava, mutta siinä tulee myös ilmi se, että yhdenkin ihmisen hyvä teko voi pelastaa monta henkeä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita keskitysleireistä, ja haluavat tietää millaista elämä leireillä todellisuudessa oli. Vaikka tämän tyyliset kirjat ovat osan mielestä ahdistavia ja vastenmielisiä, toivon että jokainen lukee edes yhden tällaisen kirjan elämänsä aikana. Leyson ja muut leireiltä selvinneet ansaitsevat saada äänensä kuuluville, ja samalla ihmiset voivat oppia virheistään, sekä varmistaa ettei mitään vastaavaa enää tapahdu.

 

Kesätyöntekijä

Kirjaston kesätyöntekijä vinkkaa! Osa 2

uudistuminen

Uudistuminen – löydä elämän syvempi merkitys

De Mello, Anthony

Vaikka olen lukenut monia samantyylisiä kirjoja, de Mellon kirja oli ensimmäinen teos, joka oikeasti vaikutti elämääni. Vaikka de Mello on ”ammatiltaan” jesuiittapappi, minkä takia hänen teoksensa ovat todella uskonnollisia, se ei haitannut minua lainkaan. Teoksessa nousevat nimittäin esiin monet eri uskonnot, vaikkakin kristinuskon esimerkkejä esiintyy teoksessa eniten.

Uudistuminen on kirja, joka perustuu de Mellon esitelmään, jonka hän piti vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa vuonna 1987. Teos auttaa lukijaa pääsemään alkuun sekä opastaa tätä hitaasti mutta tiivistetysti kohti vapautta ja elämästä nauttimista.

Teoksessa de Mellon esittämät kysymykset pistivät ainakin minut pohtimaan niihin vastauksia ihan huomaamattani. Myös esimerkit siitä, miksi pahoitamme mielemme tietyissä tilanteissa, tai se miten hän kertoo jokaisen ihmisen saamasta ohjelmoinnista, olivat asioita mitä mietin vielä senkin jälkeen kun olin lukenut teoksen.

Lopuksi haluan vielä suositella kirjaa niille, jotka haluavat ymmärtää, mitä onnellisuus todella on.  Kannattaa myös jättää taakse kaikki ennakkoluulot sekä varata reilusti aikaa kirjan lukemiselle sen sivumäärästä huolimatta, koska kirjan merkityksellisyyttä ei mitata sen pituudella.

Anthony de Mellon muita teoksia ovat mm.:

  • Kuuletko linnun laulun
  • Havahtuminen
  • Sadhana

 

Kesätyöntekijä

”Oi! Tämän lainasin nuoruudessani kirjastosta, onkohan se vielä siellä?”

Kirjallisuus

Meillä on jokaisella lapsuuden ja nuoruuden musiikki-, elokuva- ja kirjamuistoja. Keräsimme talvella erilaisilla tavoilla asiakkaiden muistoja lukemisistaan ja kuunteluistaan. Muutamassa vanhusten ryhmässä jaettiin kaavaketta, johon kirjoitettiin omat suosikit. Kirjasto oli mukana joulukuussa seniorilounaalla. Sieltäkin saatiin mukavan kokoinen nippu.

Maaliskuussa kotisivuillamme oli linkki lomakkeeseen ja samanaikaisesti kirjaston Facebook-sivuille sai kirjoitella suosikkejaan. Myös henkilökunnalta kysyttiin.

Vastaukset on tarkistettu, mutta ihan kaikkea aineistoa meillä ei enää ole kirjaston kokoelmissa. Saimme yhteensä 60 eri vastausta, joissa oli kolmisen sataa aineistovinkkiä. Osassa tietenkin tuli samoja nimiä. Olavi Virta soi monen mielessä vielä nytkin…

Musiikki

Kesäkuun ajan pääkirjaston alakerrassa ja musiikkiosastolla on siis pienen aineistonäyttelyn muodossa esillä teidän lapsuutenne ja nuoruutenne. Esille on haettu lisäksi pääkirjaston lasten varastosta sellaisia kirjoja, joita kysytään jatkuvasti.

Kirjallisuus2

Seuraavassa on pätkä yhdestä asiakkaan etsinnästä, valitettavasti tähän ei vielä ole tullut varmistusta mikä kirja on kyseessä.

”Olen lukenut kirjan koulussa 90-luvun puolivälissä. Kirjassa kukko ja kalkkuna kisaavat kumpi on pidempi. Lopussa ne kiipeävät jätekasan päälle, kasa romahtaa ja molemmat ovat maassa yhtä pitkinä. Kirja kuului ulkomaista alkuperää olevaan sarjaan, siinä oli värikuvat ja helppolukuinen teksti, eikä ollut kovin paksu. Joku toinen saman sarjan kirja kertoi nauramisesta, jota ei voinut lopettaa.”

Tuon yllä olevan tyyppisiä etsintöjä tulee meille asiakaspalvelijoille jatkuvasti.

Jos omaa suosikkiasi ei ole esillä, käy palvelutiskillä vinkkaamassa. Tarkistamme, löytyykö opus vielä, ja laitamme sen esille.

Musiikki2

Teksti Ulla

Kuvat Joni

Supersuosittu Ruokarouvan tytär

Ruokarouvan tytär

Kirjastoissa on harvoin niin suosittua kirjaa kuin tänä vuonna ilmestynyt Enni Mustosen Ruokarouvan tytär.

Uskokaa tai älkää, kirjasta on tällä hetkellä Etelä-Savon Lumme-kirjastoissa peräti 353 varausta! Se on aikamoinen lukema, jos vertaa mihin tahansa muuhun kirjaan. Jo 100 varausta on kova juttu ja siihenkin harva kirja yltää.

Paljon on tekemistä varmasti sillä, että varausmaksut ovat poistuneet koko Lumme-alueelta. Tuntuu silti ihan päivittäisessäkin kirjastotyössä, että kirjaa kysytään jatkuvasti. Ja asiakkaat usein samalla pettyvät ja ovat yllättyneen huvittuneita siitä, että saadakseen kirjan heidän olisi ensin odotettava iät ja ajat.

Miten pitkään sitten pitäisi odottaa? Ruokarouvan tytärtä on tilattu Lumme-kirjastoihin 50 kappaletta, joista kaikki eivät ole vielä edes saatavilla. Uutuuskirjojen laina-aika on kaksi viikkoa, samoin kysytyimpien kirjojen, joten kirjat kyllä kiertävät tavallista nopeammin.

Mutta varauksia on niin paljon ja niitä tulee koko ajan lisää, että varausjonon purkautuminen kestää pitkälle syksyyn. Tässä tilanteessa voimme vain toivoa kirjastonkäyttäjiltä kärsivällisyyttä…

Varausjonoa voidaan myös ajatella konkreettisena jonona, joka lähtisi Mikkelin pääkirjaston neuvontatiskiltä. Jos ihmiset jonottaisivat puolen metrin välein, jono ulottuisi melkein torin vastakkaiseen päähän asti.

En tiedä, kannattaako tätä kirjaa siis tässä suositella, kun emme voi sitä kovin nopeasti luvata saatavaksi. Mutta jos haluatte, lisätkää vain nimenne varausjonon loppupäähän!

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Tutkimusmatkalta tarttui mukaan tietoa ja jotain vihreää…

”Miksi tutkittu tieto ei näy julkisuudessa, vaan tiedotusvälineet täyttyvät viihteellisestä ja toisarvoisesta sisällöstä?” Tämä yleisöltä tullut kysymys osui naulan kantaan pääkirjastolla 4.4.2017 järjestetyssä Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan -tapahtumassa. Tämän Mikkelin tiedepäiviin kuuluvan tapahtuman tarkoitus oli nimenomaan tuoda uutta tieteellistä tietoa helposti kirjastossakävijoiden ulottuville, ja ilmeisesti siinä onnistuttiinkin, sillä paikalle saapui upean aktiivinen yleisö.

Pöytä2_IMG_1950_muokattu

Tutkimusmatkalle meitä johdattelivat Ruralia-instituutin asiantuntijat. Marjo Särkkä-Tirkkonen kertoi ruoan moninaisista reiteistä maailmalta; Riitta Kaipainen herätti pohtimaan sitä, mitä syömme, kun syömme eteläsavolaista, ja Manu Rantanen hahmotteli reunaehtoja, jotka voisivat tehdä Mikkelistä mökkeilyn ykköskunnan.

Päällimmäiseksi mieleen jäi, että kaupassa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa syödä suomalaista – tuotteet, joita voisi luulla kotimaassa tuotetuiksi, eivät välttämättä ole sellaisia. Mutta entä jos söisimmekin vain eteläsavolaista? Silloin ravintomme olisi kasvisvoittoista, lisänä ehkä muikkua. 🙂 Etelä-Savo on kansallisesti vahva etenkin parsa- ja kiinankaalin sekä yrttien tuotannossa,  ja tietysti myös muikut uivat täällä verkkoon.

Harvoin tulee ajatelleeksi sitäkään, millainen voimavara mökkeily on paitsi itse mökkeilijälle myös paikkakunnalle ja koko yhteiskunnalle. Suomessa vapaa-ajan asuminen lomittuu luontevasti pysyvään maaseutuasumiseen eikä muodosta yhteisöstä erillistä ”mökkikylää”. Mökkiläiset olisi helppo ottaa mukaan paikkakunnan kehittämiseen.

Yleisökommentin perusteella huono puoli tapahtumassa oli, että kiinnostavat esitykset loppuivat niin lyhyeen. Onneksi tiedepäivät jatkuivat vielä loppuviikon Mikkelin yliopistokeskuksella ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla. Kirjastolta tarttui mukaan paitsi pohdinnan myös kasvun aiheita: Herneenversoja kasvatellessa voi vaikka miettiä sitä, miten paljon uutta tietoa tuotetaankaan myös omalla kotipaikkakunnallamme.

Kiitokset puhujille sekä Mikkelin yliopistokeskukselle ja Mikkelin tiedepäiville kirjaston Tutkimusmatka-tapahtuman mahdollistamisesta!

Tapahtuman materiaalit:

Riitta_IMG_1989_muokattu

Kirjavinkki: Autiopaikoilla

Autiopaikoilla

Olemme jättämässä jälkeemme massiivisen määrän moderneja raunioita. Kukaan ei oikein tiedä, mitä niille pitäisi tehdä.

Johanna Vehkoon vuonna 2016 ilmestynyt kirja ”Autiopaikoilla: tutkimusmatkoja tulevaisuuden raunioille” kertoo raunioista ja niiden viehätyksestä. Se käsittelee teollistumisen ja modernin ajan rappeutuneita rakennuksia ja muita jäänteitä, jotka on hylätty suhteellisen äkisti milloin mistäkin syystä.

Kirjan esimerkit ovat ympäri maailmaa Otanmäestä Japaniin ja Detroitista Huippuvuorille. Teos ei ole kuvakirja, vaikka siitä hienoja kuvia löytyykin (niistä suurin osa Kimmo Hokkasen käsialaa). Se on ennen kaikkea journalismia, joka lähestyy hylättyjä paikkoja historiallisesti, sosiologisesti ja yksittäisten ihmisten haastatteluiden kautta. Kirja on myös omakohtainen matkakertomus.

Rappeutuneet rakennukset ja infrastruktuuri kertovat omaa tarinaansa romahtaneista yhteisöistä, mutta myös länsimaiden siirtymisestä jälkiteolliseen aikaan. Ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta samalla maapallolle mahtuu yllättävän paljon hylättyjä kaivoskyliä, raunioituneita tehtaita ja tyhjiä asuinrakennuksia.

Välillä Vehkoo laajentaa teemaa filosofiseen ja pohdiskelevaan suuntaan esimerkiksi miettimällä, millaisia ovat ne tulevaisuuden rauniot, jotka nykyään ovat osa menestyvää yhteiskuntaa. Tai millaisia ”raunioita” internet kätkee sisäänsä.

Autiopaikoilla2

(Kuva: http://www.autiopaikoilla.fi / Kimmo Hokkanen. Nara Dreamland, Japani.)

Tämä kaikki oli ainakin itselleni hyvin mielenkiintoista. Joistain esimerkeistä olin jo kuullut, mutta en ollut tiennyt sen enempää. Kirja on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä, mutta samalla syvällinen ja opettava. Käsiteltävien asioiden hieman synkkä pohjavirekään ei liikaa haitannut.

Samalla sitä alkaa itsekin ymmärtää hieman enemmän, mikä viehättää niitä ihmisiä, joille raunioiden etsiminen ja valokuvaus on melkeinpä elämäntapaan verrattava harrastus. Tämän ”urban exploration” -alakulttuurin edustajat saavat myös kirjassa ääntään kuuluviin.

Löytyy siis paljon kiinnostavia tarinoita, ja hylättyjä ja jopa salattuja maisemia, jotka kiehtovat ihmisen mielikuvitusta. Siitä vaan lainaamaan! Kirja löytyy yhdeksästä eri Lumme-kirjastosta.

Mukavaa pääsiäistä kaikille tämän blogin lukijoille!

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Tiedätkö, mistä jääkaappisi sisältö tulee? Entä voisiko Mikkeli olla mökkeilyn ykköskunta?

Näihin ajankohtaisiin kysymyksiin pureudutaan pääkirjastossa tiistaina 4.4. klo 17-18 osana Mikkelin tiedepäiviä. Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan –tilaisuudessa keskustelua herättelevät  Ruralia-instituutin asiantuntijat.

Viimeaikaiset ruokaskandaalit ovat lisänneet kuluttajien kiinnostusta lähiruokaan. Tiedämmekö kuitenkaan, mitä lähiruoka oikeastaan on ja kuinka sen voi tunnistaa? Entä voimmeko luottaa tuontiruokaan ja sen alkuperätietoihin?

Ruokanäkökulman lisäksi tilaisuudessa pohditaan Mikkeliä mökkeilyalueena. Meille tuttu ympäristö on maailmanlaajuisesti katsottuna ainutlaatuinen. Millaisin keinoin vapaa-ajan asumista voidaan kehittää ja vaikuttaa näin alueen tulevaisuuteen?

Tässä tarkemmat tiivistelmät tilaisuuden puheenvuoroista:

 

the-sheep-645333

Projektipäällikkö Riitta Kaipainen: Mitä syömme, kun syömme eteläsavolaista?

Lähiruoasta alettiin puhua erityisesti 2000-luvulla. Tutkimusten mukaan suomalaisilla kuluttajilla on erilaisia käsityksiä siitä, mitä lähiruoka tarkoittaa: osalle se on paikallista ja osalle kotimaista ruokaa. Tarkoitettiinpa lähiruoalla kumpaa tahansa, sitä ei ole helppo tunnistaa. Raaka-aineiden ja elintarvikkeiden valmistuksen eri vaiheet voivat tapahtua useissa eri paikoissa ja aina ulkomailla asti. Millaista on eteläsavolainen  maatalous ja elintarvikkeiden valmistus ja mikä on Etelä-Savon profiili?

 

pollution-2049211

Erikoissuunnittelija Marjo Särkkä-Tirkkonen: Ruoan moninaiset reitit maailmalta

Ruokakauppojen elintarviketarjontaa monipuolistaa merkittävästi se, että nykyaikaiset elintarvikemarkkinat ovat globaalit. Globaali elintarvikeketju voi ääritapauksessa sisältää jopa 16 – 18 solmukohtaa, joissa jäljitettävyystietojen tulee siirtyä luotettavasti osapuolten kesken. Luotettavat alkuperätiedot ja jäljitettävyysjärjestelmät ovatkin avainasemassa, sillä ruokaväärennösten määrä globaaleilla elintarvikemarkkinoilla on kasvussa. Väärennösten aiheuttaman rahallisen menetyksen arvo on n. 30-40 mrd US dollaria vuosittain. Kuluttajan kannalta huolestuttavaa on, että yhä useammin väärennösten taustalla on organisoituneita rikollisryhmiä, joita ei kiinnosta yhtään väärennösten elintarvikekelpoisuus.

 

titus-63721_1920_pieni

Projektipäällikkö Manu Rantanen: Mikkelistäkö mökkeilyn ykköskunta?

Mikkelin seutu on mökkeilyalueena ainutlaatuinen. Laajalle vesistöiselle alueelle levittäytyvä mökkeily maaseutuasutuksen rinnalla ei ole yleistä maailmalla. Vapaa-ajan asumisen kehitys on yksi alueen tulevaisuuteen keskeisesti vaikuttava tekijä.

Huomioimalla vapaa-ajan asuminen kokonaisvaltaisesti voidaan päästä sekä mökkiläisiä että alueen kehi-tystä hyödyttävään vuorovaikutukseen. Kestävään sosiaaliseen, taloudelliseen ja ympäristölliseen kehitykseen tarvitaan prosessia, jossa yhteisiä resursseja kohdennetaan entistä tarkemmin yhteisten tavoitteiden taakse. Mikkelin seudusta on mahdollista pitkäjänteisellä yhteistyöllä kehittää kansallisen ja jopa kansainvälisen tason vapaa-ajan asumisen mallialue.

Tutkimusmatka eteläsavolaisen ruoan ja mökkeilyn maailmaan -tilaisuus järjestetään Mikkelin kaupunginkirjaston ja Mikkelin yliopistokeskuksen yhteistyönä. Taustalla on myös Turun ammattikorkeakoulun UTELE-hanke, jossa kannustetaan kirjastoja tuomaan tutkimustietoa näkyväksi.

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan! Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Lisätietoa kirjastossa: informaatikko Eija Nevalainen
Kuvat Pixabay CC0

Artistiesittelyssä ”Idle Wolf” – Antti Kajander

Antti_Kajander_kuva_Riikka_Kajander

Antti Kajander esiintyy Mikkelin pääkirjastolla osana Saimaa Blues -tapahtumaa kiirastorstaina 13.4. klo 15. Haastattelin Anttia etukäteen, jotta voimme kaikki tutustua häneen ja hänen tuotantoonsa ennen keikkaa. Keikka on maksuton ja kaikille avoin. Tervetuloa siis nauttimaan taianomaisesta blues-hetkestä kirjojen ja musiikin keskelle!

”Idle Wolf oli jykevä rock-trio, joka flirttaili niin bluesin, psykedelian kuin kansanmusiikinkin kanssa.”

Antti kertoo alkajaisiksi artistin uransa alkuvaiheista. Ura alkoi, kun hän perusti Idle Wolf -nimisen bändinsä vuosituhannen vaihteessa. Idle Wolfia Antti kuvailee jykeväksi rock-trioksi, joka flirttaili niin bluesin, psykedelian kuin kansanmusiikinkin kanssa. Bändi saavutti myös aikoinaan kulttimaineen Pohjois-Helsingissä. Jatkuvista miehistönvaihdoksista johtuen bändistä tuli Antin sooloprojekti, jossa hän pystyi toteuttamaan omaa taiteellista näkemystään vapaasti. Antti sanoo, että hänen oma soolouransa lähti käyntiin, kun hän muutti vuonna 2011 Englannista takaisin Suomeen. Kaksi viikkoa sitten Antti julkaisikin kauan odotetun ensimmäisen soololevynsä Kitara Soi. Levyssä on hänen itse säveltämiään kappaleita sekä raikkaita versioita muun muassa Tapio Rautavaaran ja J. Karjalaisen biiseistä. Tämä levy kannattaakin ehdottomasti kuunnella!

”Tällä hetkellä musiikki pitää mukavasti kiireisenä.”, Antti toteaa. Siltä todella kuulostaakin, sillä oman soolouransa lisäksi Antti Kajander kertoo toimivansa kapellimestarina Lohja Big Bandissa ja hänellä on myös Salla Oksasen kanssa duo nimeltään Moskovan Valot, jossa he tulkitsevat ja sovittavat vanhoja iskelmiä jazz-tyyliin. Lisäksi hän opettaa kitaransoittoa Lempolan Kitarakoulussa Lohjalla ja on myös kokoamassa Idle Wolf -bändiä uudestaan kokoon. Täytyy sanoa, että hän työskentelee ihailtavan monipuolisesti musiikin parissa ja on lahjakas sekä musiikillisesti että myös ilmeisesti ajankäytössään.

”Minua inspiroi musiikki, josta huokuu sielukkuus ja pyyteettömyys sekä se taianomainen vuorovaikutus, joka syntyy artistin ja yleisön välillä.”

Utelin Kajanderilta myös, että mikä tai kuka häntä inspiroi musiikissa ja mitä juuri blues-musiikki hänelle merkitsee.

”Blues on itselle ja omalle musiikinkäsitykselleni oikeastaan kaiken alku ja juuri. Lähes kaikki länsimainen musiikkihan, varsinkin rock, perustuu aika lailla bluesiin noin lähtökohtaisesti. Omia ensimmäisiä blues-kokemuksia olivat nuo kitaristille aika tyypilliset Hendrixin Blues-LP sekä Stevie Rayn Texas Flood. Näistä olenkin sitten lähtenyt tutustumaan syvemmälle bluesiin eikä loppua näy.”

Idoleita hänellä on monia, mutta monet heistä ovat jo menehtyneet. Pääsääntöisesti häntä kuitenkin omien sanojensa mukaan sytyttää kaikki musiikki, josta huokuu tietynlainen sielukkuus ja pyyteettömyys. Kajander kuvaili myös upeasti, mikä häntä musiikissa eniten inspiroi:

”Minua inspiroi musiikissa eniten se taianomainen vuorovaikutus, mikä parhaimmillaan syntyy artistin ja yleisön tai muusikoiden kesken. Mielestäni musiikissa pitää aina jättää hieman tilaa taikuudelle. Siksi ehkä vierastankin nuoteista soittamista ja laulamista ja asioiden liian tarkkaan sopimista.”

Tiedustelin lopuksi Kajanderin fiiliksiä Mikkelin kirjaston keikkaan liittyen ja näin hän vastasi:

”Olen erittäin otettu kutsusta Saimaa Bluesiin nyt ensimmäistä kertaa, ja innolla odotan keikkoja. Mikkelissä olen toki monesti käynyt, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen keikka kaupungissa.”

Voin varmasti kaikkien puolesta sanoa, että mekin täällä kirjastolla odotamme innolla hänen keikkaansa ja toivotamme hänet lämpimästi tervetulleeksi!

Kirjastossa soi blues pääkirjaston 2. kerroksessa 13.4.2017 klo 15. Tapahtuma alkaa kirjastonhoitaja Jukka Huhtiniemen blues-vinkkauksella. Jukan aiheena on ”jazz’n’blues – blues jazz-musiikissa”. ”Idle Wolf” – Antti Kajander aloittaa n. klo 15.30.

Teksti: Jenni Lohko, kulttuurituottajaopiskelija
Kuva: Riikka Kajander