Mielenkiintoisia ja hauskoja kirjan nimiä

Kaikki me olemme varmasti törmänneet kirjoihin, jotka hätkähdyttävät jo nimellään. Nimi voi olla osuva, mielenkiintoa herättävä tai ihan vain hullunkurinen. Esittelen tässä nimiä, joita henkilökuntamme ja itseni päähän on pälkähtänyt, ja jotka ovat jotenkin kiinnittäneet huomion.

Joskus nimet ovat absurdin mielenkiintoisia. Nimen huomattuaan lukija alkaa miettiä, että mistähän ihmeestä tässä on kyse. Ja ehkä piakkoin on sitä mieltä, että ahaa, tämähän on nokkelaa.

Joillakin kirjailijoilla voi myös olla oma persoonallinen tyylinsä kirjojen nimien keksimisessä. Esimerkkeinä vaikkapa Arto Paasilinna, Kurt Vonnegut tai Armas J. Pulla. Joskus kirjalle on parempi keksiä lyhyt nimi joka erottuu, tai sitten nimi joka erilaisuutensa ja monimutkaisuutensa ansiosta pistää silmään.

Usein hauskoilla tai mielenkiintoisilla nimillä on myös joku konteksti, ja ne saattavat olla puolittaisia lainauksia jostain. (Esim. tyyliin ”Usko, toivo ja vallankumous” tai ”Usko, toivo ja raskaus”.) Myös siinä, miten nimet käännetään eri kielille, voi säilyttää, menettää tai jopa luoda tyhjästä hauskuutta.

Mutta asiaan, tässä joitakin ehdotuksia. Kaikissa näissä hauskuus ei siis ole ideana, vaan nimen osuvuus.

 

Adams, Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy) & Terve, ja kiitos kaloista (So Long, and Thanks for All the Fish)

Bradbury, Malcolm: Eating People is Wrong (suomeksi suunnilleen: ”Ihmisten syöminen on väärin”. Ihanko totta?)

Braschi, Giannina: Yo-Yo Boing!

Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan. Oikeastaan suomennos on aikamoisen vapaa, koska tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Mestari ja Margarita” (Мастер и Маргарита).

Böll, Heinrich: Tohtori Murken kootut tauot (Doktor Murkes gesammeltes Schweigen)

Calvino, Italo: Paroni puussa (Il barone rampante) & Halkaistu varakreivi (Il visconte dimezzato)

Campbell, Jen: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa (Weird Things Customers Say in Bookshops)

Dick. Philip K.: Do Androids Dream of Electric Sheep? (Suomennettu melko tylsästi Palkkionmetsästäjä. Tarkempi suomennos olisi suunnilleen ”Uneksivatko androidit sähkölampaista?”)

Finstad, Minna: Onneks tänne saa tulla kännissä – tarinoita ammattikoulusta

García Marquez, Gabriel: Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad)

Hagelberg, Matti: Herra Matti Hagelbergin läskimooses & Tohtori Matti Hagelbergin läskimooses. (Sarjakuvasarja, jonka sarjoilla on monia mielenkiintoisia alaotsikoita, kuten ”Marsin mesimailla” tai ”Höpönpöppöä”.)

Marsin mesimailla

Hagerfors, Lennart: Kongolainen joka nauroi (Kongolesen som skrattade)

Hoffman, Abbie: Varasta tämä kirja (Steal This Book)

Hytönen, Koponen ym.: Hanaa, sanoi Hanell – Jees, betonia, vastasi kapteeni Arimo – Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa. (Tälle tietokirjalle on annettu omaperäisesti Armas J. Pulla –vaikutteinen kirjannimi.)

Issakainen, Sakari: Paratiisissa ei soi Paganini

Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann)

Kanala, Sari: Mutavelliä ja lummesoppaa – metsäloruja

Lahtela, Markku: Se

Leikola; Anto: Sammakoiden nahkea todellisuus – esseitä tieteestä, luonnosta ja kulttuurista

Lewycka, Marina: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi (A Short History of Tractors in Ukrainian)

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Loe, Erlend: L (Kirjan nimi on alkuperäiskielellä eli norjaksi sama, mikä ei varmaan ole yllättävää.)

Lorenz, Theo Nicole: Dinosaurs with Jobs (Suomeksi suunnilleen: ”Työssäkäyvät dinosaurukset”. Tämä on itse asiassa värityskirja.)

Dinosaurs with Jobs

Nesser, Håkan: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö)

Niemi, Mikael: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Nieminen, Kai: Lopullinen totuus. Kaikesta (Huom. siinä on piste välissä! Tehostaa sanomaa kieltämättä.)

Nissinen, Jyrki: Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät & Nuolee kuin eläin sipsiä

Nousiainen, Miika: Vadelmavenepakolainen

Paasilinna, Arto: Elävänä omissa hautajaisissa & Hurmaava joukkoitsemurha & Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija

Paretskoi, Jyri: Nimetön

Peltonen, Juhani: Islanninhevosia, rakkaani: Väliinpudonneitten proosaa & Kuolemansairauteen rinnastettava syli-ikävä & Pitkää, omalaatuista rykimistä

Islanninhevosia rakkaani

Puertolas, Romain: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (L’ extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikéa)

Pulla, Armas J.: ”Jees, leskiyli-insinöörskä!” sanoi vääpeli Ryhmy & Lentävä lautanen sieppasi pojat. (Jälkimmäinen on muuten erinomainen nimi avaruusaiheiselle nuorisoromaanille.)

Rimminen, Mikko: Hippa. Suomenkielinen nimi ei ole oikeastaan edes niin hauska verrattuna saksankielisen käännöksen nimeen, joka kuuluu ”Als ich aufwachte, war so sehr Montag, dass es wehtat” (suunnilleen ”Kun heräsin, se oli niin maanantaita, että satutti”).

Siaudeau, Guillaume: Tartes aux pommes et fin du monde (suomeksi suunnilleen ”Omenapiirakat ja maailmanloppu”)

Skiftesvik, Joni: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja

Vitale, Joe: Nollatilassa:  ihmeitä ho’oponoponon avulla (At Zero: The Quest for Miracles Through Ho’oponopono)

Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5 (Slaughterhouse-Five) & If This Isn’t Nice, What Is?: Advice to the Young (suomeksi suunnilleen: “Jos tämä ei ole kivaa, mikä sitten on?: Neuvoja nuorille”)

 

Jos sinun mielestäsi nämä eivät oikeastaan ole hauskoja tai edes mielenkiintoisia, niin laita vaikka tuohon alle kommenttia. Siten saamme lisää iloa työpaikan kahvihuoneeseen. (Ikään kuin sitä iloa ei muutenkin olisi tarpeeksi, mutta se on toinen juttu…)

Talvisin kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Mainokset

Kirjavinkki: Ahistunu Pupu 2 – Elämä on mut siihen tottuu

Ahistunu pupu 2

Kris Keräsen Ahistunu Pupu on virkistävä uusi sarjakuvatuttavuus. Yksinkertaisilta näyttävät stripit ovat synkkiä, mutta lämminhenkisesti ja hyvällä maulla toteutettuja. Samalla ne ovat yllättävän hauskoja.

Sankarinamme on pupu, joka on elämää pelkäävä, yksinäinen ja saamaton introvertti. Nykyään varmaan sanottaisiin että syrjäytynyt. Tämä lähtöasetelma tuo kuitenkin paljon samaistumismahdollisuuksia myös ns. tavallisille ihmisille (jos nyt tavallisia ihmisiä edes on olemassa). Tai no, ainakin itse introverttina pystyn samaistumaan moneen asiaan.

Ainakin minusta on suorastaan ihailtavaa, millä tavalla sarjakuva ei vajoa synkkyyteensä, vaikka se käsittelee niin karuja ja koskettavia aiheita. Se tuntuu melko keveältä, vaikka juttuja kantaa pitkälti teksti eivätkä kuvat (välillä varmaan liikaakin). Taso on myös mielestäni noussut jonkin verran ykkösalbumista ja piirrosjälki tuntuu sujuvammalta. Vielä on toki varaa kehittyä.

Ahistuneen Pupun vahvuus on myös sen syvyydessä. Tämä ei ole pelkkää sanaleikittelyä tai sysimustalla huumorilla höystettyä elämäntuskaa.

Ajoittaiset sivuhenkilöt eivät ole oikein vielä kehittyneet kovin kiinnostaviksi, ja ne tuntuvat aika irrallisilta. Tai ehkä ne eivät vain pääse esille niin usein, kun Pupu on niin hallitseva (ja itsekäs) hahmo. Pupu kaipaa kovasti rakkautta, mutta ei uskalla ottaa askelia sitä kohti. Vähän kuin Jaska Jokunen.

Netistä (https://fi-fi.facebook.com/AhistunuPupu/) kirjamuotoon ponnistanut Ahistunu Pupu uponnee etenkin nuoriin aikuisiin ja tavoittaa varmasti jotain 2000-luvulla aikuistuneiden sukupolvikokemuksesta mukavan itseironisella tavalla. Mutta sitä voi silti suositella melkein kaikille.

Ahistunu Pupu kakkosta (Elämä on mut siihen tottuu) löytyy monesta eri Lumme-kirjastosta, samoin ykkösalbumiakin.

Sarjakuvaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjavinkki: Sivistys 2017

Sivistys 2017

Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi on hyvä lukea kaikenlaisia kirjoja. Juhlavuonna ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia myös sellaiset teokset ja tutkimukset, jotka ovat joskus menneisyydessä visioineet tulevaisuuden Suomea. Ja etenkin Suomea vuonna 2017.

Yksi tällainen kiinnostava kirja on vuonna 1994 ilmestynyt artikkelikokoelma ”Sivistys 2017”. Siinä käsitellään sivistysnäkökulmasta monia suomalaisen yhteiskunnan alueita. Lukija saa käsityksen Suomi-nimisen sivistysvaltion uhkista, mahdollisuuksista ja haasteista. Äänessä on toistakymmentä eri alojen asiantuntijaa ja tutkijaa.

Jotkut kohdat kirjasta ovat lähinnä hauskoja ja jopa vanhentuneita (esim. eräät teknologiaa käsittelevät osat), mutta pääosin puheenvuorot ovat tiukkaa asiaa. Teksti on toki melkoisen tieteellistä ja teoreettista. Se on paikoin liian kuivaa luettavaksi pelkästään huvin vuoksi, vaikka siinä hupaisia kohtia onkin.

”Sivistys 2017” on kiinnostava aikamatka 23 vuoden taakse. Kirjan sivuilla piirtyy samalla kuva 90-luvun alun lama-Suomesta, jota on mielenkiintoista verrata viime vuosien taantuma-Suomeen. Jotkut asiat ovat pysyneet samana. Yllättävän moni asia on myös muuttunut, ja monet siten kuin kirjassa on hahmoteltu.

Eräässä taulukossa (joka on peräisin ”Sivistys-Suomi 2010” -nimisestä raportista) on tehty tulevaisuuden vaikutusarviointia ja annettu todennäköisyyksiä erilaisille ”kehitysaalloille”. Vaikkapa Venäjän elpymiselle on annettu 60 prosentin todennäköisyys, kuntarakenteen keskittymiselle 50 ja metsäteollisuuden romahtamiselle 20 prosenttia. Humanismin nousuun taas luotetaan 70 prosentin verran!

Taloudesta ja poliittisista muutoksista puhutaan kirjassa paljon. Osuvia huomioita saavat mm. kulttuuri-instituutioiden muutos, populismin nousu, pakolaisuus ja monikulttuurisuus, media ja elitismi, älymystön luonne, tietotekniikka, tiedonkulutuksen tavat, työelämän muutokset, työttömyys ja ilmastonmuutos. Teemat ovat kiinnostavia, ja ne kuvaavat sivistystä sanan laajassa merkityksessä.

Internetin, älypuhelimien tai tavallistenkaan puhelimien merkitystä ei 90-luvun alussa vielä voitu ymmärtää, mutta paljon oli silloinkin jo idullaan. Esim. kirjassa puhutaan ”taskupuhelimen” kuulumisesta ”mielipiteitä jakaviin uusiin tuotteisiin”. Ja sivulla 171 pohdiskellaan enteellisesti näin:

Tietoverkot tuovat kotiin myös monia muita palveluita. Jo mainittu kirjasto on vain yksi esimerkki, kuvapuhelin olkoon toinen. Jo kymmenkunta vuotta on puhuttu kodin tietokeskuksesta, jonka kautta tieto kulkisi molempiin suuntiin. Voi olla, että yleiskäyttöisen yhden tietokeskuksen sijaan haluamme sittenkin joukon erikoistuneita ruutuja, esimerkiksi kodin työkeskuksen, viihdekeskuksen ja jokaiselle henkilökohtaisen mukana liikkuvan kommunikaatiokeskuksen.

Suosittelen kirjaa sellaisille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista aiheista ja joita kiinnostaa Suomi ja suomalainen yhteiskunta laajasti. Teoksen pohdiskeleva tyyli tempaisi ainakin minut mukaansa.

Kirjaa voi lukea myös pilke silmäkulmassa ”paluu tulevaisuuteen” -henkisesti, koska se on juuri nyt ajankohtainen. Tai sitä voi lukea erimielisenä ja vastahankaan, jos haluaa, sillä se sivuaa niin vahvasti politiikkaa – sitä, millaista Suomea halutaan rakentaa.

Sivujakin on alle 300, eli ei liikaa. Kirjaa löytyy ympäri laajan Lumme-verkostomme, joten ei kun vain ylös, ulos ja kirjastoon.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Sukellus erään kirjastonhoitajan kesään

topi mullo

Janne Nevala: Kirjastonhoitaja Topi Mullo, Reuna 2015

Topi Mullo saa Saarelta, merenrannalla sijaitsevasta pienestä kirjastosta viiden viikon pestin kirjastonhoitajan kesälomansijaisena. Lomaileva vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on jättänyt Topille kirjallisia ohjeita ennakoiden tulevia kiperiä tilanteita. Kuinka nuori Topi selviää vakinaisesta, tapoihinsa jämähtäneestä asiakaskunnasta lyhyemmällä asiakaspalvelukokemuksellaan ja vähäisimmillä ikävuosillaan?

Sortuisi vielä kesätyöntekijän niskaan koko roska. Tyly loppu kirjastoihmiselle. Topi kuoli saappaat jalassa ja kirja kädessään, sanoisivat kollegat kauniissa muistopuheissaan. Joku niiskaisisi. Kirjastolehden takakannessa lyhyt kirjoitus elämän rajallisuudesta ja taiteen ja kirjallisuuden ikuisuudellisista arvoituksista. Elämä lyhyt, Topi keskimittainen. Kengät jalassa.”

Kerronta oli alusta alkaen mukaansa tempaavaa, sarkastisesti arkirealismia hyvin kuvaavaa ja tämä sai myös keski-ikäisen naislukijan mielikuvituksen väliin makustelemaan elämää 25-vuotiaan Topin ajatuksin. Höysteenä mustaa huumoria ja kepeästi romantiikkaa sitä kaipaaville.

Tässäpä oiva ja herkullinen kesänmakuinen välipala luettavaksi näin syksyn tullen.

Saatavana myös e-kirjana:  https://www.ellibslibrary.com/fi/book/978-952-7028-32-2

T. Ira

 

 

 

Nostalgiansekainen matka kokeellisemman rapin maailmaan

Vihaatko rap-musiikkia? Tai jos et vihaa, vieroksutko rap-kappaleiden sanoituksia ja kypsymättömän pullistelun ja ronskeilun ilmapiiriä? Vihaatko ehkä Cheekiä ja ihmettelet epäuskoisesti, miksi mummotkin pitävät hänestä?

Et ehkä ole ainoa. Mutta en nyt oleta tässä, että inhoat hip hopia sen olemuksen vuoksi, enkä sano että sinun sitä tarvitsisi tehdä. En sano, että sinun pitäisi oppia joku hip hopin mystinen ”aito” juttu ja ruveta kuuntelemaan sitä mahdollisimman uskottavasti.

Kirjastonhoitajana ja aineistovinkkaajana työni on pikemminkin muistuttaa, että jotkut asiat voivat olla vain hyviä, ärsyttivätpä ne tai eivät tai olivatpa ne kuinka epäuskottavia tahansa. Se riittää, että ne ovat hyviä.

En voi taata, pitääkö kukaan muu sellaisesta räpistä kuin itse pidän. En pyydä anteeksi, että satun itse pitämään taiteellisemmasta räpistä. Siksi suosittelenkin sitä.

Jaarittelut sikseen: tässä muutama vaihtoehtoinen artistivinkki rapin välkkyvästä taikamaailmasta. Monet suositukset eivät ole aivan viime vuosilta, mutta miksi niiden pitäisikään? Eivät Shakespeare tai Cervanteskaan vanhene miksikään.

Huge L. Ehkä Suomen monipuolisimmalla sanavarastolla varustettu räppäri. Hugen kappaleet vilisevät kiinnostavia samplejä ja sopivassa suhteessa hyvän- ja pahantuulisuutta sekä huumoria. Luontevaa, oivaltavaa ja koskettavaa. Tuotteliaisuutensa kautta artisti monesti toistaa itseään, mutta sen voi toisaalta helposti antaa anteeksi.

MF Doom. Maskin taakse kätkeytyvä omintakeinen taituri räppää hengästyttävästi taustallaan vinksahtaneet retrobiitit. Huippukohtana voidaan pitää Madlibin kanssa julkaistua albumia Madvillainy, josta seuraava kappale on otettu. Vuonna 2004 tienoilla tämä levy oli kova juttu ja on se edelleen.

Ceebrolistics. Suomihiphopin klassikoita. Jyskytystä, eteerisyyttä, ennakkoluulotonta rajojen rikkomista. Ceebrolisticsin levyillä sanat monesti alkavat muistuttaa musiikkia ja musiikki sanoja. Säilyttää vetonsa, vaikka kuuntelisi vuosien päästä. Yhtyeen vanhoista jäsenistä RoopeK:n myöhempi tuotanto on ehkä kaikkein mielenkiintoisinta. Tämä kappale on vuodelta 2005.

Deltron 3030. Afrofuturismin perinteestä ammentava duo on saanut aikaiseksi yhden rap-historian mehevimmistä teema-albumeista. Vuonna 2000 julkaistu ja vuoteen 3030 sijoittuvan levyn äänimaisema tukee sanoituksia erinomaisesti. Arvokkaan oloista, hauskaa ja älykästä musiikkia.

Paperi T:n monet varmaan jo tuntevatkin. On ilo kuunnella musiikkia, joka on omaperäisyytensä lisäksi rehellistä ja maanläheistä. Paperi T:llä on syrjäytyneisyyteen ja ihmissuhdesotkuihin mielestäni suhteellisen kliseetön ja samalla kuolemanvakava näkökulma.

Osaa näistä artisteista löytyy meiltä, osa ei. Toki kun en itse voi sittenkään kovin paljoa kehuskella rap-tuntemuksellani, niin varmasti minulta on mennyt jotain sellaista ohi, josta olisin innostunut välittömästi ja jota olisin tässä suositellut.

Joka tapauksessa maailma on täynnä huonoa rap-musiikkia, mutta myös hyvää sellaista. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää tarkoittavin rap-terveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjasto verkostoitui kesällä

Kirjaston hankkeista jälleen hei!

Hanketyöntekijän kesään on kuulunut kirjaston omalle henkilökunnalle järjestettyjen koulutustuokioiden lisäksi muun muassa monialaisten verkostopiknikien järjestäminen. Verkostopiknikejä järjestettiin kahdesti: toisessa kirjaston henkilökunta verkostoitui Mikkelin kaupungin nuorisopalveluiden kanssa. Toiseen piknikiin kirjastolaiset saivat vieraakseen Monikulttuurikeskus Mimosasta sekä Mikkelin maahanmuuttajapalveluilta väkeä.

Idea verkostopiknien järjestämiseen lähti tarpeesta verkostoitua ja luoda kontakteja paikallisten, nuoria kohtaavien toimijoiden välillä sekä vaihtaa ajankohtaisia kuulumisia. On tärkeää, että tahot, jotka tapaavat samoja asiakaskuntia, kertovat toisilleen oman työn sisällöstä ja nuorten kohtaamisesta. Yhteistyön syventäminen on asia, jota on merkityksellistä kartoittaa yhdessä. Ajatuksena verkostopiknikeissä on, että ne vakiintuisivat jokavuotiseksi perinteeksi.

Verkostopiknikille Mikkelin nuorisopalveluiden kanssa sattui hyvä ilma!

IMG_1407Yhdessä ideointia siitä…

IMG_1401… mitä yhteistä toimintaa nuorisopalvelut ja kirjasto voisivat järjestää nuorille.

Verkostopiknik Mikkelin nuorisopalveluiden kanssa poiki listan ideoita asioista, joita kirjasto ja nuorisopalvelut voisivat tehdä syventääkseen yhteistyötään. Esimerkiksi idea paikallisista tiimeistä, joissa alueen kirjaston ja nuorisotalon henkilökunta muodostavat paikallisen, oman alueensa nuorten hyväksi työskentelevän tiimin, sai paljon hyväksyviä päännyökytyksiä. Ideointia tuli paljon myös yhdessä järjestettävistä tapahtumista. Keskustelua herätti esimerkiksi kirjaston piha-alueen hyödyntäminen erilaisten pihapelien pelaamisessa. Kirjastossa on myös pihalla pelattavia pelejä, joita voi lainata. Verkostopiknikissä esiin nousseen idean myötä kirjaston puhelimeen tallennettiin Olkkarin työntekijän puhelinnumero, joten kirjasto voi kutsua nyt nuoriso-ohjaajan kylään soittamalla.

IMG_1406Kokemusten vaihtoa ja ideointia piknikeväitä nauttien.

IMG_1417Kooste ideoinnista: mitä yhteistä toimintaa kirjasto ja nuorisopalvelut voisivat tarjota nuorille?

———————————————————————————————————–

IMG_1504Verkostopiknik Monikulttuurikeskus Mimosan sekä Mikkelin maahanmuuttajapalveluiden kanssa järjestettiin kirjaston nuorten tilassa Hengarissa, sillä ulkona satoi.

IMG_1491Verkostopiknikillä vaihdettiin ajankohtaisia kuulumisia.

Verkostopiknik Monikulttuurikeskus Mimosan sekä Mikkelin maahanmuuttajapalveluiden kanssa tuotti monta ideaa siitä, miten kirjasto ja Monikulttuurikeskus Mimosa sekä Mikkelin maahanmuuttajapalvelut voisivat syventää yhteistyötä keskenään. Ideointi tuotti myös useita helposti toteutettavia tapahtumaideoita. Verkostopiknikissä kävi ilmi, että monilla kirjaston henkilökunnasta olisi kiinnostusta tutustua Monikulttuurikeskus Mimosan ja Mikkelin maahanmuuttajapalveluiden tiloihin ja tätä onkin alettu järjestämään kirjaston syksyn aikatauluihin. Lisäksi kirjastolta osallistutaan Monikulttuurikeskus Mimosan järjestämille verkostokahveille jatkossakin.

IMG_1503Ideariihi: mitä yhteistä toimintaa Monikulttuurikeskus Mimosa ja Mikkelin maahanmuuttajapalvelut voisivat yhdessä kirjaston kanssa järjestää nuorille?

IMG_1500Kokemuksia ja ajatuksia jaettiin monialaisesti.

IMG_1509Kooste ideoinnista: mitä yhteistä toimintaa kirjasto sekä Monikulttuurikeskus Mimosa ja Mikkelin maahanmuuttajapalvelut voisivat tarjota nuorille?

Monialainen, vapaamuotoinen kokoontuminen, jossa vaihdetaan ajankohtaisia kuulumisia ja jutellaan oman työn sisällöstä ja erityisesti nuorten kohtaamisesta otti nyt ensiaskeleet kirjaston hanketyön toimesta. Verkostopiknikit ovat kehittäneet osaltaan hankkeessa työstettyä kolmannen työn periaatetta, joka muodostuu ammatillisessa yhteistyössä.

Verkostopiknikit järjestettiin osana ERNOD – erityistyisnuoret ja digiajan osallisuus – hanketta. ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Terveisin,
Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo

Kirjaston kesätyöntekijät vinkkaavat, osa 8

davincikkodi

Brown, Dan

Da Vinci -koodi

Olin jo pitkään haaveillut lukevani yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittaman romaanin Da Vinci -koodi. En ollut kuitenkaan jostain syystä saanut luettua sitä aiemmin. En ennen kuin nyt – ja onneksi sain. Da Vinci -koodi on tällä hetkellä neliosaisen sarjan toinen osa. Muut osat ovat Enkelit ja demonit, Kadonnut symboli sekä Inferno. Ne kuitenkin ovat kaikki itsenäisiä osia, joten lukujärjestyksellä ei ole väliä. Da Vinci -koodi löytyy aikuisten osastolta tavallisten romaanien seasta, vaikka mielestäni sen voisi hyvinkin sijoittaa jännityskirjojen joukkoon. Kun Da Vinci -koodin saa käteensä sen kannesta vastaan hymyilee arvoituksellisesti Mona Lisa.

Da Vinci -koodi kertoo Harvardin yliopiston uskonnollisen symbologian professorista Robert Langdonista. Ollessaan Pariisissa työmatkalla hän saa Ranskan poliisilta kutsun Louvreen, jossa on yöllä murhattu arvovaltainen kuraattori Jacques Saunière. Hän on elämänsä viimeisillä minuuteilla jättänyt salakoodin Louvreen, jota Langdon ja Sophie Neveu ryhtyvät selvittämään. Sophie on Jacques Saunièren lapsenlapsi ja Ranskan poliisin kryptologi. Koodi johtaa Langdonin ja Sophien seikkailuun pitkin Pariisia ja lopulta myös Englantia. Paljastuu, että se kätkee salaisuuden, jonka edestä ollaan valmiita kuolemaan ja murhaamaan. Tätä salaisuutta vanha veljeskunta on vaalinut monia satoja vuosia ja sen paljastumista Vatikaani pelkää.

Dan Vinci -koodin selvittäminen ei suju ongelmitta, sillä mutkia matkaan tuovat Ranskan poliisi, joka epäilee Langdonia murhasta, jolloin hän joutuu pakenemaan virkavaltaa. Lisäksi munkki Silas jahtaa Langdonia ja Sophieta, sillä hän työskentelee salanimen ”Opettaja” taakse kätkeytyvälle henkilölle, joka tahtoo tietää koodin kätkemän salaisuuden.

Romaanin juonta tukevat monet historialliset henkilöt, tapahtumat, maalaukset ja järjestöt. Ne tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa juonelle ja siinä esiintyville salaliittoteorioille. Vaikkei tietäisikään symboleista tai muistakaan kirjassa esiintyvistä historiallisista aiheista, se ei haittaa, sillä teoksessa selitetään asiat todella hyvin ja mukana pysyy varmasti. Dan Brown on saanut kaiken kuulostamaan niin uskottavalta, että kirjaa lukiessa alkaa väkisinkin uskomaan kyseisiin salaliittoteorioihin!

Da Vinci -koodi on todella koukuttava ja se tekee mieli lukea kokonaan yhdeltä istumalta. Suosittelisin teosta (ja muitakin sarjan kirjoja) kaikille yläasteiästä ylöspäin riippumatta siitä, millaisia kirjoja normaalisti tykkäisi lukea.

 

Kesätyöntekijä

Koulutustuokioita kirjaston henkilökunnalle

Kirjaston hankkeista hei!

Mikkelin kaupunginkirjasto on osatoteuttajana ERNOD – erityisnuoret ja digiajan osallisuus – hankkeessa. Hankkeen tavoitteina on muun muassa monilukutaitoihin liittyvien menetelmien juurruttaminen osaksi kirjastojen arkea ja normaaleja työtapoja sekä kirjaston henkilökunnan osaamisen lisääminen erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden ohjaamisessa. Kirjaston hanketyöntekijä on kesän aikana käynyt pitämässä parin tunnin koulutustuokioita kirjaston henkilökunnalle näihin aiheisiin liittyen. Koulutustuokioita järjestettiin yhteensä viidesti eri kirjastoissa Etelä-Savon alueella: Mäntyharjun, Rantasalmen, Joroisten, Savonlinnan ja Mikkelin pääkirjastolla.

kirjastot

Koulutustuokioissa paitsi esiteltiin ERNOD-hanketta yleisesti, nostettiin myös esiin hankkeen digitaalinen päättöjulkaisu, joka löytyy osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-016-6 . Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista toinen tarjoaa näkökulmia erityisryhmien nuorten mediavaikuttamiseen ja toinen käsittelee digitaalisuutta soveltavia mediavaikuttamisen menetelmiä. Lisäksi koulutustuokiot sisälsivät mediavaikuttamistyöpajatyöskentelyä, jossa keskusteltiin monilukutaitoihin liittyen uutisista yleisesti ja niiden luotettavuudesta, valemedioista sekä lähdekriittisyydestä. Useissa tuokioissa mediavaikuttamistyöpajaan kuului myös digitaalista työskentelyä, josta enemmän kirjoituksen lopussa.

mantyharju.

joroinen

Koulutustuokioissa oli varattu reilusti aikaa keskustelulle. Eräässä tuokioissa keskustelu kantoi kirjaston ja tämän päivän mediavaikuttamisen suhteeseen: pohdittiin kirjaston tehtäviä suhteessa ihmisten mediavaikuttamisen mahdollisuuksiin ja kirjaston roolia kaikessa tässä. Miten kirjasto on osaltaan mahdollistamassa mediavaikuttamista? Mitä kirjasto toimintaympäristönä tarjoaa asiakkailleen? Kirjaston yksi perustehtävä on aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ja tätä perustehtävää kirjasto tuntuu hyvin hoitavan.

tutustuttiin

Keskusteluissa nousi esiin myös uutisten luotettavuus: eräässä tuokiossa pohdittiin kaupallisten medioiden luotettavuutta ja todettiin, että mainokset voivat vaikuttaa uutisoinnin painotukseen eli siihen, mistä uutisoidaan ja kuinka paljon. Toisessa tuokiossa kaupalliset mediat koettiin epäluotettavampina kuin Yle, joka on julkisen palvelun viestintäyhtiö. Esimerkiksi Ylen aamu-tv vertautui MTV3:n Huomenta Suomeen laadukkaampana ja luotettavampana. Mainosmedioissa mainokset saattavat myös häiritä ohjelmaan keskittymistä: mainokset katkaisevat usein keveällä sisällöllään asiapitoisen ohjelman vakavan tunnelman.

kuuntelu

Monilukutaitoisuus toimi punaisena lankana kaikissa keskusteluissa. Monessa tuokiossa esiin nousi Klikinsäästäjä. Klikinsäästäjä paljastaa ytimekkäästi, mitä epäselvissä ja / tai houkuttelevissa uutisotsikossa ajetaan takaa. Myös keltaisen lehdistön roolista mediamaailmassa keskusteltiin, samoin kuin paikallislehtien eroista verrattuna valtakunnallisiin lehtiin. Myös isien ja äitien median käyttö nousi keskustelun aiheeksi. Huolta herättivät vanhemmat, joita tuntuvat kiinnostavan enemmän virtuaaliset maailmat kuin omat lapset.

Useissa koulutustuokioissa mediavaikuttamistyöpajatyöskentely sisälsi keskustelun lisäksi digitaalista työskentelyä, jonka puitteissa tehtiin muun muassa kirjankansirunoutta.

mediavaikuttamis1

mediavaikuttamis2

runot1

runot2

runot3

Koulutustuokiot kokonaisuudessaan onnistuivat hyvin. Jokaiseen tuokioon osallistui sopiva määrä kirjaston henkilökuntaa, jotta keskustelu soljui mukavasti ja kaikilla oli aikaa kertoa omat näkemyksensä. Jokainen tuokio muotoutui omanlaisekseen ja sehän se on juuri tällaisen työn suola: on hienoa tutustua uusiin ihmisiin ja ottaa vastaan keskustelut ja muut tilanteet sellaisina, kuin ne muotoutuvat, kaikkine yllätyksineen.

Koulutustuokiot järjestettiin osana ERNOD – erityisnuoret ja digiajan osallisuus – hanketta. ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Terveisin,
Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo

 

Kirjavinkki: Irakin purkkajeesus

Irakin purkkajeesus

Irakilaissyntyisen suomalaisen Hassan Blasimin novellikokoelma ”Irakin purkkajeesus” ei jätä kylmäksi. Vahvan asiallinen kerrontatyyli on samalla surrealistisen absurdia, hullunkauheaa ja maagisen realistista. Se yhdistelee arkea ja poliittista ja uskonnollista ilmapiiriä Irakissa sekä muuallakin.

Novellit ovat lyhyitä, mutta niihin on pakattu melkoisesti henkilöitä, tarinoita, tunteita ja ideoita. Outoudessaan ne herättävät kysymyksen, missä määrin mielikuvitusta on tarvittu tarinoiden syntymiseen. Tai ne panevat pohtimaan elämän unenomaisuutta.

Kerrotut tapahtumat ovat yleensä rujoja ja järkyttäviä. Itselleni tulee myös vähän mieleen venäläinen kirjallisuus – tässä on jotenkin samanlaista piinaavan traagista herkkyyttä elämälle. Huumoria on myös tietenkin mukana, kun monet asiat ovat niin naurettavia jo itsessään.

Novellikokoelma ilmestyi alun perin arabiaksi vuonna 2012. Suomeksi sen on kääntänyt Sampsa Peltonen. Kirja sai The Independent -lehden kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Vuonna 1973 syntynyt Hassam Blasim on koulutukseltaan alun perin elokuvaohjaaja. Hän muutti Suomeen pakolaisena vuosituhannen alussa.

Tälläistakin lukemisen ylistystä kirjaan mahtuu:

Veitsimysteeri

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa? Ehkäpä sellaisille, jotka hakevat proosalta jotain uutta ja säväyttävää ja kaipaavat taidokkaasti kirjoitettua sanailua. Ja sellaisille, jotka ovat valmiita ravistelemaan itseään ja samalla nauramaan.

Kirja ei varmasti iske kaikkiin. Se vie lukijansa kuoleman, poissaolon ja pakolaisuuden todellisuuksiin. Se jättää paljon kysymyksiä ilmaan ja haastaa lukijaa. Se ei luultavasti saa lukijaansa uskomaan ihmiseen, vaan ärsyttää ja samalla kutkuttaa.

Saatavana hyvin varustelluista eteläsavolaiskirjastoista.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Kirjaston kesätyöläiset vinkkaavat, osa 4

boyne

Poika raidallisessa pyjamassa

Boyne, John

Valitsin tämän kirjan koulussa, koska muut vaihtoehdot eivät vaikuttaneet kiinnostavilta, tai olin lukenut ne jo aikaisemmin. Tiesin miten kirja loppuisi, koska olimme katsoneet siitä tehdyn elokuvan muutamaa kuukautta aikaisemmin. Kuitenkin halusin lukea sen, koska yleensä elokuviin on lisätty jotain tai osia on jätetty pois.

Poika raidallisessa pyjamassa kertoo yhdeksänvuotiaasta Brunosta, joka asuu perheensä kanssa Berliinissä. He joutuvat kuitenkin muuttamaan maaseudulle Brunon isän töiden takia, mikä ei tietenkään miellytä Brunoa jonka kaikki ystävät jäävät Berliiniin.

Uudessa talossa Brunolla ei ole muuta seuranaan kuin siskonsa, heidän ”hoitajansa”, sekä äitinsä. Brunon isällä on kiireitä, ja sotilaat kulkevat jatkuvasti heidän talonsa ovista sisään ja ulos.

Bruno päättää lähteä seikkailulle ajankuluksi, ja päätyy lopulta korkean aidan luo, jonka toisella puolella Bruno tapaa raidalliseen pyjamaan pukeutuneen Shmuelin, jonka käsivarressa on nauha, johon on piirretty tähti.

Poika raidallisessa pyjamassa on teos jota en unohda koskaan. Teoksen miljöö, kerronta ja henkilöt ovat myös uskomattoman todellisia. Kun katsoimme kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, monelle luokkalaisilleni tuli ahdistunut olo, mutta kun kysyin heiltä oliko kirja yhtä ahdistava, he sanoivat elokuvan olleen ”pahempi”. Joten ne, jotka haluaisivat tietään mistä tarinassa on kyse, mutta tuntevat ahdistusta tämän kaltaisia aiheita kohtaan, suosittelen teitä lukemaan kirjan. Ja ne jotka aikovat lukea kirjan ja katsoa elokuvan, kannattaa lukea kirja ensin, koska silloin voitte kuvitella miljöön ja hahmot sen näköisiksi kuin itse haluatte, saamatta vaikutteita elokuvasta.

Tämä kirja osoittaa sen, että erot ihmisten välillä eivät estä ystävyyden syntymistä. Teoksessa tulee myös esille se, että ystävät auttavat toisiaan ja pysyvät yhdessä vaikeimmissakin tilanteissa aina loppuun asti.

 

Kesätyöntekijä