30+kirjaa lukuhaaste osa 19: kirja seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä

mina olen

John Irving on aina lukeutunut mielikirjailijoihini. Pohdiskeleva, elämään avarakatseisesti suhtautuva ote ja tragikoomiset juonenkäänteet miellyttävät.

Minä olen monta on Irvingin 2013 suomeksi julkaistu, kirjailijan 13. romaani, provosoiva, rönsyilevä, röyhkeäkin. Kertojaäänenä kirjassa on seitsemänkymppinen biseksuaalinen kirjailija William (Billy) Abbott, joka muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa tapahtumia ja oman minuutensa muodostumisen käännekohtia. Seksuaalisuus on voimakkaasti läsnä ja keskeisessä osassa.

Kirjan alku vie mukanaan, lennokkuus hieman hiipuu keskivaiheilla, mutta dramaattiset tapahtumat nostavat taas jännittettä lopussa.

Mm. Kirsin kirjanurkassa on kerrottu hienosti kirjan sisällöstä

– Katja

Saatavuus Mikkelin kirjastoissa

30+kirjaa-lukuhaaste osa 18: Trilogian ensimmäinen osa

kaksi_rakkautta89925

Kysymyksenä taisi olla, että kun luit ensimmäisen osan, luitko seuraavatkin? Itse en ole lukenut Paula Havasteen muinaiseen tai keskiaikaan sijoittuvia kirjoja, ja ylipäätään Kaksi rakkautta oli ensimmäinen Havasteen kirja minulle.

Kyllä, kun luin tämän trilogian ensimmäisen kirjan Kaksi rakkautta, halusin tarttua seuraaviinkin, eli Yhden toivon tie ja Kolme käskyä.

Kaksi rakkautta -kirjassa päähenkilö Anna avioituu, tekee työtä, tekee lapsia ja tekee jälleen työtä. Aviomies käy lomilla ja selviää sodasta. Kun Anna tenttii viimeisiä opintojaan, hän  tapaa Tuji- serkkunsa joka on oikea filmitähti. Tujin kosketus polttaa, ja Annan harmaa arki saa uusia, vaarallisiakin sävyjä.

Toisessa kirjassa Yhden toivon tie päähenkilönä on Annan sisar Oili ja tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle jatkosodan loppuun. Mäkisen naisista kertovan trilogian kolmannessa kirjassa Annan tytär Raija rakastuu romanimieheen 1950-luvun Rovaniemellä. Vaikkakin en varauksetta kirjoihin haksahtanut, nämä olivat oikein mainioita luku-/viihderomaaneja lähihistoriamme kipeistäkin asioista.

30+ kirjaa lukuhaaste osa 23: Kirja, jonka pitäisi olla hauska (no oliko se?)

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Vastauksena otsikon kysymykseen: No, ei ollut.

Haatasen esikoiskirja on ollut tänä syksynä paljon mainostettu ja ehkä siitä johtuen sitä on kysyttykin paljon.

Teksti on chick litiä keski-ikäiselle naiselle. Haatanen kirjoittaa katkelmia elämästään aakkosjärjestyksessä. Harvoin on 170 sivun lukeminen kestänyt niin kauan kuin tämän kirjan kohdalla. Musta huumori ei ainakaan tälle lukijalle toiminut. Kirjaa on verrattu Kyrön Mielensäpahoittajaan, mutta on kaukana siitä.

Lukukokemus on kuitenkin aina henkilökohtainen, joten lukekaa itse!

meikkipussinpohjalta

30+ kirjaa lukuhaaste osa 17: Kuvakirja

karkausyon-ratikkamatka perin-erikoinen-muna

Rönns, Christel: Perin erikoinen muna (Schildts&Söderströms 2012)

Holmberg, Annika: Karkausyön ratikkamatka (WSOY 2010)

Kuvakirjoja tulee perhesyistä luettua melkolailla paljon. Ikisuosikkejani ovat Tatu ja Patu- kirjat, mutta tähän haastepostiin halusin heittää kaksi muuta mieleen jäänyttä kuvakirjaa.

Toinen sekä minun, että lasteni suosikeista on Christel Rönnsin Perin erikoinen muna (2013). Se on hyvin kuvitettu, sopivan pituinen ja lisäksi sisällöltään omaperäinen ja sopivan erilainen erottuakseen ”massasta”. Tarina alkaa, kun tyttö löytää rannalta suuren munan. Perhe epäilee sitä koristemunaksi, mutta eräänä aamuna muna on kadonnut ikkunalaudalta ja lemmikkikoira Reija haukkuu vimmatusti jotain sohvan alla… perheeseen saadaankin uusi jäsen, Koi-Koi.

Pari viikkoa sitten törmäsin toiseen ihastuttavan kuvakirjaan nimeltä Karkausyön ratikkamatka. Kieli on niin hurmaavaa, ja Virpi Talvitien kuvituskin kiehtovaa, että ihan nostattaa kateellisuutta helsinkiläisiä kohtaan. Tarina nimittäin kertoo ratikasta, joka karkausyönä saa vapautensa ja lähtee kierrokselle taianomaiseen kaupunkiin. Kuunteluyleisökin huomasi normaalista lastenkirjamatskusta poikkeavan runollisen kerronnan. Mikkelistäkin pitäisi olla tällainen kirja. Suosittelen lämpimästi!

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 15: Kirja, joka sinun PITI lukea koulussa, mutta josta onnistuit luistamaan

Aikuisena voi lukea vain kirjoja, joista aidosti pitää, mutta toisin oli kouluaikoina. Erinäisiä klassikoita oli kahlattava läpi, kiinnostivatpa ne tai eivät. Siksi kirjoille kannattaakin toisinaan antaa uusi mahdollisuus. Eilisen tylsä pakkopulla voi nimittäin olla tämän päivän kultakimpale! Lukukokemusta parantaa kummasti jo se, että tietää voivansa jättää kirjan halutessaan ihan luvan kanssa kesken.

Kirjastonhoitajaa hävettää myöntää, että koulussa hän onnistui luistamaan aika monestakin kirjasta. Kesken tuntui aina olevan jotain paljon mielenkiintoisempaa luettavaa kuin opettajan määräämät opukset. Ainakin Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas tuli luettua viimehetken paniikissa melko pintapuolisesti ja reilusti harppoen. Jälkeenpäin harmitti, sillä molemmat teokset vaikuttivat oikeastaan aika mielenkiintoisilta.

Ylivoimaisesti tylsin kouluajan lukukokemus oli Hemingwayn Vanhus ja meri, joka tuli kuitenkin urheasti seilattua läpi sanasta sanaan. Yläasteikäisestä lukijasta tuntui loputtoman tylsältä lukea jonkun vanhan ukkelin kalareissusta, joka tuntui kestävän i-k-u-i-s-u-u-d-e-n. Luulenpa, että tämäkin eilinen pulla olisi yksi niistä nykyisistä kultakimpaleista. Kunpa vain ei olisi niin paljon muuta luettavaa…

Vanhus ja meri

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 14: Sotakirja

Yleensä kun puhutaan sotakirjoista, tarkoitetaan toista maailmansotaa käsitteleviä teoksia. Tähän lukuhaasteeseen pääsi kuitenkin ensimmäisestä maailmansodasta kertova Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta.

Kirja on ilmestynyt jo 1929, suomeksi 1930. Klassikosta on Suomessa otettu jo 18 painosta.

Pohjana kirjassa ovat kirjailijan omat kokemukset Saksan armeijassa. Voiko kukaan elää sodan jälkeen täysipainoista elämää?

Lansirintamalta ei mitaan uutta

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 13: Yli 100 vuotta vanha kirja

Kirjallisuushistoria pursuilee kiinnostavia yli 100-vuotiaita, jotka hämmästyttävät ajattomuudellaan. Miten eri aikana ja erilaisessa kulttuurissa kirjoitettu kirja voi puhutella niin vahvasti? Yksi tällaisista teoksista on Gustave Flaubertin romaai Rouva Bovary, joka julkaistiin alun perin vuonna 1857. Romaanin päähenkilö on tylsistynyt maalaislääkärin rouva Emma Bovary, joka yrittää saada säpinää elämäänsä rakkaussuhteen avulla.

Flaubert kuvaa piinaavalla tavalla Emman kamppailua. Päähenkilö havittelee elämäänsä jotain kohottavaa ja arjen kahleet rikki lyövää. Lukijalle Emman rakkaus näyttäytyy kuitenkin jopa latteana ja tyhjänpäiväisenä, alentavana pikemminkin kuin kohottavana.

Nykyajan rouva Bovarylla olisi huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kun 1800-luvun puolivälin kanssasisarellaan, joka oli sidottu kodin ja yksityisten ihmissuhteiden kapeaan piiriin. Romaanin teema ei kuitenkaan ole vanhentunut. Ehkäpä 2010-luvun rouva Bovary voisi olla tosi-tv-julkkis, joka yrittää saavuttaa pienen palan kuolemattomuutta esiintymällä Seiskan sivuilla.

Elina N.

Rouva Bovary

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 29: Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken

Kun johonkin kirjaan kerran tarttuu, saattaa se syystä tai toisesta jäädä kesken. Useimmiten syynä on se, ettei kirja yksinkertaisesti miellytä.

Joskus hyväkin kirja jää kesken, etenkin jos lukeminen syystä tahi toisesta keskeytyy pidemmäksi aikaa. Kun tauon jälkeen ryhtyy taas lukupuuhiin, voisi vaikka vannoa, että joku on käynyt tuikkaamassa kirjanmerkin täysin sattumanvaraiseen kohtaan. Niin vierailta juonenkäänteet vaikuttavat. Toki joskus kirjanmerkki saattaa ihan oikeastikin eksyä väärään kohtaan…

Jotkin kirjat jäävät kesken hieman todennäköisemmin kuin toiset. Varsinaisia keskenjäämisen klassikoita ovat Volter Kilven Alastalon salissa ja James Joycen Odysseus. Molemmat edustavat yhdenpäivänromaaneja, joka terminä ei valitettavasti viittaa siihen, että kirjat lukaisee nopeasti yhden päivän aikana. Kirjastonhoitajan entinen äidinkielenopettajakin kertoi jo aikoinaan omasta kesärituaalistaan, jossa hän sitkeästi avasi joka kesä Joycensa, mutta ei koskaan päässyt loppuun.

Keskenjääviä lukuaarteita edustaa myös Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Lähes kaikilla tarinan henkilöillä on sama nimi, mikä hankaloittaa juonen seuraamista, jos kirjan laskee kädestään noin minuuttia pidemmäksi ajaksi. Mikkelin pääkirjastosta löytyy ainakin kaksi kirjastonhoitajaa, jotka ovat tunnustaneet tappionsa tämän maailmankirjallisuuden suuren romaanin äärellä. Toinen pääsi sivulle 40 ja toinen sivulle 150. Kärryiltä tipahtivat kumpikin, mutta toinen uskalsi myöntää sen itselleen toista aiemmin.

Tiettävästi Sadan vuoden yksinäisyyden voi kuitenkin päästä loppuun saakka. Joskus lukeminen on kestävyyslaji, joten ei muuta kuin tsemppiä sivunkääntöön!

Elina N.

sadan2

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 12: Tositapahtumiin perustuva kirja

Anna Kortelainen rakentaa romaanissaan Ei kenenkään maassa kuvan äidinisästään Reinosta, suomalaisen naisen ja venäläisen välskärin aviottomasta pojasta ja vaeltavasta orkesterimuusikosta. Kuka oikein oli tämä isoisä, joka kuoli samana vuonna kuin Anna syntyi? Mikä syy oli isoisän toistuvilla ulkomaanmatkoilla?

Anna Kortelainen rakentaa romaanissaan kokonaisen ihmiskohtalon valokuvalaatikollisen ja muutamien muistitietojen perusteella. Samalla lukijaa kuljetetaan läpi 1900-luvun alun myrskyisten vuosikymmenten.

Anna Kortelaisella on kyky kaivautua syvälle tutkimiinsa ihmisiin ja asioihin, mikä näkyy myös hänen tietokirjoissaan. Taidehistorioitsija ja vapaa tutkija Kortelainen ei tyydy helppoihin ratkaisuihin tutkimustyössään, vaan kaivautuu vimmaisesti kohti totuutta. Ei kenenkään maa -romaanissa, kuten Kortelaisen monissa muissakin kirjoissa on läsnä menneisyyden hämärtävän voiman teema: mitkä puolet meistä jäämät elämään kuoltuamme, mitkä painuvat unohduksiin? Kuka muistaa meidät oikein?

Jos Ei kenenkään maassa vie mukanaan, kannattaa ehdottomasti tutustua myös Kortelaisen tietokirjoihin, kuten Virginie!, Levoton nainen: hysterian kulttuurihistoriaa, Päivä naisten paratiisissa ja Kivipiirtäjä: taiteilija Antti Niemisen elämä.

kortelaineneikenenkaanmaassa

30+ kirjaa lukuhaaste kohta 16: Muistelmateos

Katri Helenan syntymäpäiviä vietettiin äskettäin, minkä kunniaksi loikkaamme lukuhaastekirjoissa ennenaikaisesti kohtaan 16 eli muistelmateoksiin.

Panu Rajala kuvaa kirjassaan Lavatähti ja kirjamies elämäänsä laulajalegenda Katri Helenan rinnalla. Sekä romanssia että parin eroa ruodittiin aikanaan näyttävästi tiedotusvälineissä, mutta kirjassa Rajala kuvaa, miten on itse liiton kokenut.

Ilmestyttyään vuonna 2013 kirja herätti pienimuotoisen mediakohun. Moni piti Rajalan aviopuolisostaan maalaamaa kuvaa epäoikeudenmukaisena ja koko kirjaa mauttomana. Kokonaisuutena Lavatähti ja kirjamies ei ole tosin ole aivan niin raflaava kuin kohu antoi ymmärtää. Kun kyseessä on vain toisen kannalta kirjoitettu kuvaus parisuhteesta, lukijana ei välttämättä edes odota tasapuolisuutta ja kohtuullisuutta.

kansi_154