Miten kokoelmia hoidetaan?

Kirjastojen kokoelmat voivat antaa pysyvän ja muuttumattoman vaikutelman. Hyllyt pysyvät usein entisillä paikoillaan. Hiljaisessa, tutussa kirjastossa kaikki vaikuttaa olevan samoin kuin aina ennenkin.

IMG_1141

Mutta tämä on vain vaikutelmaa. Todellisuudessa kirjat liikkuvat vaivihkaa jatkuvasti. Kirjoja lainataan ja palautetaan. Kirjaston kokoelmia hoidetaan ja eri kirjoja siirrellään paikasta toiseen. Uusia kirjoja hankitaan ja vanhoja kirjoja poistetaan tai pannaan varastoon.

Kokoelmanhoidossa pyritään noudattamaan kokoelmapolitiikkaa, joka on jossain määrin Lumme-kirjastojen yhteinen. Näin aineistoa voidaan käsitellä pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti.

On olemassa erilaisia suosituksia siitä, miten paljon uusia kirjoja hankitaan ja miten paljon niitä poistetaan. Nämä sovellettuina kunkin kirjaston paikallisiin olosuhteisiin ja kirjastonhoitajan harkintaan tuottavat lopputuloksen, jonka näet astuessasi kirjastoon sisään.

Toki paljon aineistoa on myös näkymättömissä: esim. varastossa ja e-aineistoina. Varastoinnin tavoitteena on säilyttää runsas nimekevalikoima ja monipuolinen kokoelma. Kaikki aineisto ei yksinkertaisesti mahtuisi avoimesti saatavilla oleviin hyllyihin, eikä sellainen kokoelma myöskään olisi riittävän kiinnostava ja ajantasainen. Varastot eivät ole siis pelkkiä homeisia kirjavarastoja. Homeisuus ei silti aina edes ole meille mikään haukkumasana, koska kirjastot arvostavat kaiken ikäistä aineistoa.

Kirjastotyöntekijä voi tutkailla tietokoneelta tilastoja siitä, miten mikäkin kirja on kiertänyt, ja tehdä siitä johtopäätöksensä. Tärkeää on myös käydä välillä hyllyjen välissä tutkailemassa kokoelman yleisilmettä ja huomata ne kirjat, jotka ovat huonokuntoisia, vanhentuneita tai muuten vain hyvin epäsuosittuja.

Hauskaa on se, että ns. ikuisesti säilyviä e-aineistojakin pitää välillä poistaa, koska aineistojen käyttöoikeudet saattavat loppua. Toisaalta jotkut teokset löytyvät muutenkin vapaasti netistä.

Jotkut kirjat puolestaan eivät vanhene koskaan, ja voidaan puhua klassikoista. Niitä ei kannata kokoelmasta poistaa. Korkeintaan vain vaihdetaan uusin painos tilalle. Mutta kaikkea ei myöskään tarvitse olla joka paikassa. Tässä kohtaa on taas hyvä korostaa sitä, että Lumme-kirjastojen kokoelma on kokonaisuus, joka on käytettävissä, asioipa kirjastonkäyttäjä sitten Heinävedellä tai Mäntyharjussa.

Koska kuljetukset eivät maksa asiakkaille mitään, niitä kannattaa hyödyntää. Näin eri kirjastojen toimipisteet tukevat toisiaan ja tarjoavat yhdessä laadukkaan kokoelman. Kirjastot siis muodostavat verkoston, joka on yhdessä vahvempi kuin osiensa summa. Yksittäisten kirjastojen omavaraisuuskin on silti meille tärkeä arvo.

Mutta palataanpa poistoihin. Jotkut kirjastotyöntekijät aidosti tykkäävät kirjojen poistamisesta. Allekirjoittaneen täytyy tunnustaa, että usein se on kirjastotyön surullisinta antia. Mutta usein tapaukset ovat helppoja. Esimerkiksi tätä kirjaa on lainattu meillä vähän, sitä on meillä toinenkin kappale ja Lumme-kirjastoissa useita muita, joten poistoon vaan!

IMG_1142

Pienemmissä kirjastoissa yksi ja sama työntekijä voi käsitellä poiston tai varastoonsiirron melkeinpä heti, mutta meillä Mikkelin pääkirjastossa kirjat laitetaan vielä erilliseen hyllyyn, josta joku asiasta paremmin vastuullinen voi homman hoitaa. Useinhan siinä tarvitaan pientä leimaamista ja tarrojen liimaamista. Poistokirjat päätyvät hyvin usein suoraan myyntihyllyn jatkeeksi tai odottamaan tulevia kirjamyyntitempauksia. Valitettavasti myös paperinkeräys kutsuu joskus.

IMG_1143

Olen puhunut tässä lähinnä kokoelmienhoidon teknisestä puolesta. Tärkeintä kirjastoissa on kuitenkin se, mitä kirjastot sisältävät, ei ulkokuori sinänsä. Asiantuntemusta todella kysytään, jotta sisältö olisi kiinnostavaa.

Näkemyksen lisäksi monipuolisuutta tarvitaan. Kirjaston on oltava kaikkia varten. Luonnollisesti meillä suomenkielinen aineisto painottuu, mutta se ei ole mikään syy olla pitämättä yllä kokoelmaa, joka on kaikin puolin kattava ja mielenkiintoinen. Tarvitaan kykyä kuunnella käyttäjien toiveita.

Kokoelman täytyy siis tavallaan jatkuvasti uudistua, jotta se voisi säilyttää olennaisuutensa. Joku asia jää aina ennalleen ja joku uudistuu. Varsinkin kirjojen hankinta edustaa sitä puolta, jota ilman kirjastot kuihtuisivat kokoon.

Ja savolaisessa heimohengessä vielä pieni vinkki loppuun: jos jotain kirjaa ei löydy mistään, voit olla melkein varma että se kuitenkin löytyy Kuopion Varastokirjastosta. Se on varastojen crème de la crème, jossa hylätyiksi ja kodittomiksi jääneet kirjat löytävät vehreän niittynsä.

Vehreä niitty

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

Joni, Mikkelin pääkirjasto

(Kuvat: Joni, paitsi viimeinen kuva Wikimedia Commons / Philip Halling.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s