Alussa oli Hengari

Alussa oli Hengari, virtuaalitodellisuuslasit ja kirjastoharjoittelija.

AoH 1

Lasit olivat pakkauksessa eikä kukaan ollut mennyt sitä vahingossakaan avaamaan. Kierreltyäni aikani pakkausta uskaltauduin lopulta kurkistamaan sen sisään. Sieltä paljastui silmille laitettavien möhkäleitten lisäksi kaikki johdot, joita ihminen voi koskaan tarvita, ja pieni musta pömpeli. Joidenkin tuskaisten yritysten jälkeen onnistuin lopulta kiinnittämään lasit PlayStationiin. Sitten vain laitoin lasit silmille, olin viidakossa ja toivoin, ettei dinosaurus tallaisi minun päälleni.

AoH 2

Parin viikon päästä lasit testattiin yleisöllä Hengarin eli Mikkelin pääkirjaston uuden nuortenosaston avajaisissa. Lasit olivat suuri hitti. Itse asiassa pelipiste oli melkein suositumpi kuin tule-tänne-ja-syö-karkkia -piste.

Ryhdyin kaavailemaan peli-iltaa Hengariin.

Peli-iltoja oli loppujen lopuksi neljä. Minulle opetettiin koulussa – Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogilinjalla – että on hyvä miettiä etukäteen, mikä kaikki voi mennä pieleen. Olen siinä tosi hyvä. Kyllähän vr-lasit pystyy lainaamaan itsekseenkin – pääkirjaston yläkerran tiskiltä kirjastokorttia vastaan tunniksi. Silloin ei tarvitse antaa toiselle vuoroa viiden minuutin välein tai sietää jotain aikuista. Joten miksi jotkut nuoret pojat haluaisivat pelata järjestetyssä peli-illassa? Seuraako tästä kapina?

Kävi ilmi, että lapset ja nuoret ovatkin aika tyytyväisiä, jos heille järjestää jotain. Pelasimme siis vr-laseilla, teimme supersankarinaamioita ja kirjanmerkkejä ja juttelimme. Osallistujia oli enimmillään noin 20 yhdessä illassa ja he olivat etupäässä 10–12-vuotiaita poikia. Meillä oli hauskaa. Palaute kuului, ettei homma olisi yhtään sama, jos he vain tulisivat kaverin kanssa pelaamaan muulla ajalla, kun ei siinä tule juteltua samalla tavalla. Minua myös epäiltiin vähän tyhmäksi, kun lähden pois kirjastosta mennäkseni takaisin kouluun. Kuka peli-iltoja sitten järjestäisi?

AoH 3

Tällä välin minun työnurkassani kökötti tyhjä vr-lasilaatikko. Ei sitä poiskaan viitsinyt heittää. Se oli niin kovin hieno laatikoksi. Juuri ennen viimeistä peli-iltaa minä sitten keksin sen. Varustauduin laatikolla, vessapaperirullilla, hammastikuilla ja muulla tarpeellisella. (Ja myöskin poppareilla, karkilla ja mehulla, mutta hys!) Niin siinä viimeisessä peli-illassa syntyi vr-linna!

AoH 4

Kirjoittanut Mimosa Laine

Kuvat Mimosa Laine

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s