Kirjavinkki: Alastalon salissa

Alastalon salissa

Suonette anteeksi, hyvät lukijat, mutta niin se tosiaan on: paljon hehkutettu, pelätty ja keskusteltu Volter Kilven Alastalon salissa on se kirja, jota tässä blogimerkinnässä suosittelen luettavaksi.

Ainakin minulle oli jäänyt jonkinlaisia epäluuloja äidinkielenopettajien vihjailuista ja jopa suoranaisista pelotteluista, niin etten uskaltanut tähän kirjaan tarttua ennen viime kesää. Nyt minua lähinnä harmittaa, etten tullut aiemmin tutustuneeksi kirjaan. Vuonna 1933 julkaistu teos kun on suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia. Omasta puolestani se on parhaita ja viihdyttävimpiä kirjoja joita olen lukenut. Sekä kielensä että sisältönsä puolesta.

”Läski pureksitaan, ennenkuin sika niellään, ja minäkään, en minä niiskuttele ennen kuin löylykiulu on kaadettu niskaan. Varrotaan tässä ja pidetään nuotit tallella poskikamarissa, kunnes lukkari on päästänyt äänen ja virttä vedetään, niin että saa itsekin rämäistä. En minä yskäse ennenkuin Alastalo, en, vaikka Vaarniemi humisee ja lastun liuhkaavaa on sadankin kirveen puremalta valmiina irkenemään kymmensyltäkylkisiltä Lahdenperän metsässä!”

Lähes tuhanteen sivuun on kuvattu yksi päivä, jolloin erään lounaissuomalaisen saaristolaiskylän merkkihenkilöt kokoontuvat neuvottelemaan Alastalon saliin parkkilaivan rakentamisesta. Näennäisesti juoni on siis tämä. Mutta tähän asetelmaan nivoutuu nippu muita tarinanpätkiä ja draamaa, joka kuvataan syvällisesti vahvoja persoonia vilisevän henkilögallerian kautta.

Kerronta polveilee mehevinä monologeina ja valaisee kirjan henkilöiden elinpiiriä ja kulttuuria. Kieli käyttää hyväkseen monenlaista vanhaa merenkulku- ja maataloussanastoa ja hengellistä jargonia, joka on meille nykysuomalaisille jo paikoin unohdettua ja tuntematonta.

Kirjan haastava puoli on, että siihen pitää keskittyä ja pureutua, jotta siitä saa mehukkaimman osan irti. Mutta kyllä se toden totta myös palkitsee. Ajoittainen vaikeatajuisuus ole lopulta ollenkaan häiritsevää. Se kun ei ole irrallista kikkailua, vaan toimii täysillä sisällön ja juonen kanssa. Reipas rytmi vie tekstiä eteenpäin.

Turhaan ei ole Kilven tyyliä verrattu Marcel Proustiin. Alun esiluku, ”Kirkkomaa”, tuo kaikuja Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –kirjasarjan alun Combray-fiilistelystä. Ja kun kirja pääsee kunnolla vauhtiin, kymmeniä sivuja käytetään pelkästään kuvaukseen piipun valitsemisesta piippuhyllyltä:

”Onkos laitaa taklata piippu niinkuin miksikin mamselliksi, tupsujen hepenettä ja pollarien rypälettä keikkumassa ja killumassa kauloilta jos ryntäiltäkin, niin että mies saa sekä karaista että hävetä luontoansa ennenkuin lykkää käpälänsä hakemaan helyn hilkun ja korun lorun keskeltä selvää piipunvartta! Pukkilalle tuommoinen piippu sopii, hänellä on semmoinen luonto, ettei hän ajattele itseänsä ensiksi, omia sormiansa, sopivatko ne, ja mikä sopii omiin sormiin, vaan hän ajattelee ensimmäisenä ottamista, kun on otettava näkyvissä; ja tuo Antverpenin piippu on kyllä semmoinen kapine, joka pliiraa hyllyltä, pliiraa kuin saakuti, kilkuttaa jo kaukaa silmään: ota minut, niin korean saat!”

Ymmärrän kyllä, että joku voi tähän kirjaan helposti kyllästyä ja tylsistyä, kun meno on välillä aikamoisen hengästyttävää. Mutta olisi silti väärin väittää kirjaa tylsäksi, sellainen suomen kielen aarreaitta se on. Samalla kirjan teemat ovat universaaleja ja perusteellisen inhimillisiä, eikä teos jää pelkäksi paikalliskirjallisuuden kuriositeetiksi. Sopii siis Suomi 100 -juhlavuoden teemaan.

Kirjan kirjoittaja Volter Kilpi oli muuten kirjastonhoitaja. En tiedä, mitä hauskaa tai hyödyllistä tässä faktassa on, mutta sanoinpahan kuitenkin.

Kannattaa lukea, tämä kirja ei ole turhaan klassikko.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s