Kirjavinkki: Haltiaelämää

haltiaelamaa02076

Muriel Barbery – Haltiaelämää

Barberyn edellinen kirja Siilin eleganssi (2013) lumosi minut niin, että huomatessani Barberyn uutukaisen minun täytyi lainata se heti.

Siinä missä kirjailijan edellinen teos sijoittui ranskalaiseen kerrostaloon, Haltiaelämää sijoittuu hiljaiseen ja rauhalliseen fantasiamaailmaan, joka pitää sisällään yhtä monta kerrosta, kuin Siilin eleganssin talossa.

Tarinaan on helppo laskeutua, Barberyn kieli on muuttunut näiden vuosien aikana, se on saanut täytteekseen suuren määrän adjektiiveja.

Haltiaelämää rikkoo räikeän röyhkeästi kirjallisuuden asetuksia (ja varoituksia) adjektiivien käytöstä. Hän tekee sen tyylillä, kuten kuuluukin. Alkuun adjektiivien tunku on tukahduttaa ja on pakko pitää taukoa, vaikkei oikeasti malttaisi. Tarpeeksi kun on sivuja käännellyt, adjektiivit tekevät tehtävänsä; ne rauhoittavat lukijan harppovasta lukutyylistä, ne pakottavat lukijan keskittymään jokaisen sanaan ja niiden luomaan tunnelmaan.
Ne kasaavat kokoon sen minkä Clara pianollaan soittaa ja kuinka hän lumoaa kuulijan ja tässä tapauksessa myös lukijan.

Fantasian elementit kirjassa uppoutuvat tekstiin niin sujuvasti, ettei niiden olemassaoloa huomaa, ne ovat olennainen osa Haltiaelämän maailmaa, sitä kuinka Clara ja Maria hahmottavat ympäristönsä. Ennen kaikkea, kaikki magia on luonnosta ja luonnolla, sen kauneudelle ja tärkeydelle osoitettuja.

Haltiaelämää oli ns. hiljainen fantasiatarina, jossa taikuudesta tai lumouksesta (saatikka epätavallisista kyvyistä) ei tehdä suurta numeroa.

Marian kyky ymmärtää luontoa toi kirjaan mukanaan puiden huminan ja tuoksun; se toi lukijalle luontomaisemaa ja sen tärkeyden. Oli vaikeaa pysytellä sisätiloissa kirjan lukemisen ajan.

Maagisinta kirjassa oli kuitenkin Claran pianon soitto, sen halusi kuulla ja tuntea jokaisella solulla, mitä kehosta löytyy. Tähän Barbery taiteili adjektiivinsa, korvaamaan kirjasta löytymätöntä kuuloaistia.

Maailma muuttuu lukijan aavistamatta sitä, se hioutuu sivu sivulta ja jokaisen Claran soittaman tahdin kautta. Kirja elää lukijan mielessä ja se jättää jälkeensä rauhan ja tyyneyden, mieleen hiljaisen pianon soiton ja tytön soittimen edessä.

Hänen soittoaan on kuultava lisää.

Barbery kirjoittaa tällä hetkellä kirjalle jatkoa, ja minä odotan innolla, mihin Claran sävelet lukijan johdattavat seuraavaksi.

Essi

Kirjan saatavuus Mikkelin kirjastoissa

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s