Kirjavinkki: Harry Potter and the Cursed Child

 

1565355_2-jpgx

Harry Potter and The Cursed Child

Pottereita voi analysoida loputtomiin; näistä kirjoista on kirjoitettu kirjoja ja tullaan kirjoittamaan vielä pitkän aikaa. Minäkin kirjoitan tätä blogitekstiä!

Kaikesta lukemistani huolimatta, mikään kirja ei ole tehnyt vastaavanlaista vaikutusta kuin Potterit. Niiden maailma, hahmot, eläimet, taiot, symbolit, kerronta… mitä nyt kirjoissa löytyykään, kaikki on kohdallaan. Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kun Harry Potter and The Cursed Child – kirjan julkaisusta kerrottiin, tunteeni olivat sekavat; ollako innoissaan vai ei. Osiltaan koin, että Potter –sarja on jo käyty lävitse; kirjoina ja elokuvani. Kuitenkin, hyvin vähän itselleni yllätyksenä kultainen kirja on hyllyssäni. En malttanut olla ostamatta kirjaa, saatikka sitten lukematta.

Ensimmäinen asia mikä kirjasta on syytä muistaa, se on näytelmän käsikirjoitus, eli luvassa on puhetta ja paljon, rowlingmainen maailman kuvaus on jäänyt kokonaan pois.

Hahmot ovat silti siellä, erityisesti pääkolmikko; Harry, Hermione ja Ron, tällä kertaa kaikki nelikymppisinä ja perheellisinä. Hämmentävä lähtökohta, kun heihin on tottunut teini-ikäisinä. Alkuun asetelma vaati totuttautumista, mutta seikkailu lähti äkkiä käyntiin. Alkuun nopea tahti hengästytti ja mietin millainen työ on ollut saada näytelmä toimimaan teknisesti ja kuinka paljon ravaamista vaihtuvat kohtaukset ovat vaatineet näyttelijöiltä.

Alun asetelma, se mistä näytelmä saa alkunsa, sai minut kurtistamaan kulmiani. Seitsemän kirjaa materiaalia ja tarinaan poimitut hahmot tuntuivat alkuun oudolta valinnalta, mutta ei pidä hätäillä. Repliikit veivät tarinaa eteenpäin, loivat oivasti kuvan Harrysta tuskaisena ruuhkavuosistaan ja lapsistaan, erityisesti tarinan päähahmosta Albuksesta.

Näytelmä avasi minulle Harrya ja hänen sisäistä maailmaa aivan eri tavoin kuin itse kirjasarja, kuva Harrysta näytelmässä on minulle realistisempi kuin kirjoissa koskaan; vuodet ovat tehneet Harryn suhteen tehtävänsä, tai hän on viimein ymmärtänyt, kuinka hilkulla hänen selviytymisensä on ollut kaikkien kuuden kouluvuoden aikana.

Osa tarinasta tuntui hieman toistolta, mutta kaikki soljahti osaksi tarinaa ja sen maailmaa, kun malttaa lukea loppuun asti. 330 sivua tuntuu lopulta kovin vähältä, kun suljin kirjan, jäin haikailemaan lisää. Tarina loppui, isän ja pojan maailmat rakoilevat vähän vähemmän. Lukijalle kuitenkin jäi nälkä, varsinkin pienistä yksityiskohdista, jotka valottivat ruuhkaisten vanhempien kouluvuosia.

Suosittelen kirjan lukemista jokaisella, joka tunnistaa pienen Pottermanian itsessään. Aikaa tosin kannattaa varata, itse näytelmän lukee kyllä nopeasti, mutta niiden jälkeen saattaa nousta malttamattomuus lukea seitsikko lävitse, heijastaa sitä niihin asioihin joita tarinan maailma avasi.

Kaiken kaikkiaan Jack Thorne on tehnyt hienon työn näytelmää kasatessaan, sitä on syytä kunnioittaa, Harry Potter and The Cursed child on hänen näkemyksensä Pottereiden jatkosta. Ja olen kiitollinen siitä, etten malttanut olla lukematta sitä.

-Essi

Kirjan saatavuus Mikkelin kirjastoissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s