Kesätyöläisen kirjavinkki: Irlantilainen tyttö

9789520103996-iso

Susan Fletcherin kirja ”Irlantilainen tyttö” on siitä mielenkiintoinen opus, että toisin kuin nimi ehkä antaa ymmärtää, kirja ei suinkaan sijoitu Irlantiin, vaan Walesiin. Koko kirjassa ei itse asiassa käydäkään Irlannissa, mutta se ei mitenkään vähentänyt kirjan viehätysvoimaa vaikka itse olen nimenomaan suuri Irlannin ystävä.

Kirjan alussa lähes kolmekymppinen, esikoistaan odottava Evangeline ”Eve” Green löytää äitinsä vanhan muistolaatikon ja avatessaan sen käy uudestaan läpi lapsuuttaan ja siellä selvittämättömäksi jääneitä asioita.

7-vuotiaan Even elämä muuttuu, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Sen seurauksena hän joutuu muuttamaan tutusta ja turvallisesta Birminghamista isovanhempiensa luo tuuliseen ja sateiseen Cae Tresantin kylään. Idyllisen oloinen kylä ei suinkaan ole täydellinen vaikka siltä voisi äkkiseltään vaikuttaakin, sillä Eve tuntuu olevan monen mielestä kylälle häpeäksi eikä kukaan suostu kertomaan miksi – punatukkainen Eve saa vain jatkuvasti kuulla kommentteja ulkonäöstään ja suvustaan.

Kaikesta huolimatta Eve tutustuu myös mukaviin kyläläisiin; muun muassa isovanhempiensa maatilalla työskentelevään herttaiseen Dannyyn, koululuokkalaiseensa Gerryyn sekä koko muun kylän karttamaan erakkoluontoiseen ”kylähullu” Billyyn. Hän oppii myös tuntemaan ennen hieman vieraat isovanhempansa aivan uudella tavalla.

Kun vielä 12-vuotias kaikkien pitämä Rosie Hughes katoaa, ei kylä enää ole entisensä.

Luin Irlantilaisen tytön kesälomani alussa ja se oli mielestäni yhdellä sanalla viehättävä. Kirjan tunnelma oli rauhallinen, viipyilevä, ja walesilaisen maaseudun ja sen kyläyhteisön kuvailu oli jopa hieman romanttista mutta ei silti pitkästyttävää. Kyläläiset tuntuivat tulevan tutuiksi ja tärkeiksi, niin ne mukavat kuin vähemmänkin mukavat ihmiset, ja ennen kaikkea, hahmot olivat uskottavia ja inhimillisiä.

Olin hieman pettynyt siitä, että vaikka kirjassa tunnuttiin kovasti vihjailevan tulevista tapahtumista, ne jäivät loppupeleissä hieman aukinaisiksi – mutta kirja oli enemmänkin vain yhdenlainen lapsuudenkuvaus kuin jännäri joka kaipaa ratkaisunsa. Jännityselementtinsä kirjassa kuitenkin oli ja se piti otteessaan läpi tarinan. Kirja myös kulki miellyttävästi läpi Even tuntemuksia sekä lapsena että aikuisena.

Kaiken kaikkiaan kirja oli juuri sopivaa, kevyttä mutta jännittävää luettavaa sateiselle kesäillalle parvekkeella istuessa. Suosittelisin sitä erityisesti sellaisille, jotka nauttivat kirjoissa tunnelmallisuudesta, sitä tässä kirjassa nimittäin on tarjolla runsaasti. Ainakin itse koin kirjan koskettavana, sillä vielä pitkään sen lukemisen jälkeen minulla jäi kaipuu takaisin sateisille Walesin nummille.

– Kirjaston kesälapsi Iina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s