Kesälapsena kirjastossa

On olemassa muutama asia, johon mä en vaan totu. Asia numero yksi, aikainen herätys. Asia numero kaksi, kylmä. Asia numero kolme, luettavien kirjojen lista, joka pitenee ja pitenee.

Kesätyöni kirjastolla alkoi juhannusviikolla. Pehmeä lasku, sillä perjantai oli vapaa. Olin tosin ollut edeltävänäkin vuonna töissä Mikkelin pääkirjastolla ja paikka oli tuttu, silloin työtehtäväni rajoittuivat kuitenkin aikuisten puolelle. Nyt olisi aika oppia tuntemaan lasten ja nuorten puoli.

Toisten kesälasten kanssa jutellessa selviää, että lasten osasto on heille mysteeri. Sen kyllä ymmärtää. Olin aluksi itsekin pyörällä päästäni ja perehdyttäjäni ojensi käteeni kartan, jonka avulla voisin suunistaa hyllyjen välissä. Kätevää, ajattelin. Eipähän tarvitsisi kävellä ympäriinsä kuin päätön kana. Mutta mitä enemmän hyllytystä tuli, sitä nopeammin opin löytämään kirjoja paikasta X ja sisäistämään järkevän tavan asetella kirjat kärryyn hyllytystä varten. Ensin nuortenkirjat, sitten hevoskirjat, kauhu, scifi, fantasia, vieraskieliset, aikuisnuoret eli nuoret aikuiset ja sarjakuvat. Sen jälkeen on helpointa hyllyttää kirjat, täyttää kärry

uudestaan ja laittaa järjestykseen runot, arkikirjat, helppolukuiset, kuvakirjat, ensikirjat, sadut. Tietokirjat ovat sitten kokonaan oma lukunsa, ei puhuta niistä, jooko?

Kirjaston palautusautomaatti, jota on muuten hauska käyttää, on todella ihmeellinen vempele. Yleensä tyhjennysvaiheessa laatikko on useimmiten täynnä. Laatikko tyhjennetään ensin, kirjat tarkistetaan ja viedään hyllyyn. Tässä vaiheessa laatikko on taas täynnä, vaikka se hetki sitten tyhjennettiin.

Toistaiseksi työ on kuitenkin ollut mukavaa, eikä sen suurempia traumoja ole jäänyt. Aivan, paitsi alussa mainitsemani kylmä. Joka päivä ensimmäisen tauon jälkeen joudun nappamaan pitkähihaisen naulakosta. Ei siis sillä, että olisi kovin kylmä tai olisin jäässä, mutta ilmastointi on aika tehokas… Toisaalta se on kyllä hyvä kuumina päivinä, ja ei ainakaan ole pelkoa lämpöhalvauksesta.

Ylivoimaisesti hauskinta on kuitenkin kirjalista, joka minulla on kotona. Se kasvoi jo viime vuonna huomattavasti (enkä muuten ole vieläkään lukenut yhtään kirjaa listalta) ja nyt se kasvaa vielä enemmän. On hauskaa huomata, miten paljon kirjoja ja tuotteliaita kirjailijoita on, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kirjalista siis kasvaa ja kasvaa, saa nähdä tuleeko se koskaan lyhenemään.

Työrupeamani alkaa kuitenkin uhkaavasti loppua, samoin aika tämän sepustuksen kirjoittamiseen. Kiitos kuluneesta kuukaudesta kaikki mahdolliset tahot, hymyillään kun tavataan. Hyvää lomaa lomaileville ja työn iloa muille!

Kirjaston kesälapsi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s