Rantakylä tanssii ja soi, osa 2

Lumi alkaa olla muisto vain, joten katse kääntyy vääjäämättä kesään (kevät on vain ylimenokausi, jolloin tekstiviestipalstoilla valitetaan koirankakasta ja harjaamattomista kevyen liikenteen väylistä). Jurassic Rockia ruodin seuraavalla kerralla, sillä esiintyjiä julkistetaan keskiviikkona 13.4. ja täytyy myöntää että omat odotukseni ovat korkealla. Tätä ennen ajattelin nostaa esiin muutaman rokin veteraanin, jotka saapuvat kesäämme ilahduttamaan / vihastuttamaan (tarpeeton yliviivataan) kuulijoita.

Iron Maiden

iron

Maassamme harvinainen vieras , Iron Maiden, esiintyy Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa 29.6.2016. Kuten niin monilla veteraaneilla, myös Iron Maidenilla keikkasetti koostuu pääasiassa uran alkupään jo klassikon asemaan kohotetuista kappaleista, mutta uuden The book of souls –levyn kappaleita on maailmankiertueen alkupään keikoilla kuultu mielestäni yllättävänkin monta. Bändi matkustaa mahdollisuuksien mukaan omalla Ed Force One -lentokoneellaan, jonka puikoissa häärii yhtyeen laulaja Bruce Dickinson. Kone on Boeing 747-400 –mallia, joten aivan pienille kentille sitä on turha tarjota. Suomella ja Iron Maidenilla on aina ollut erityislaatuinen suhde; bändi esiintyy Suomessa jokaisella maailmankiertueellaan, useilla (ja niitä ON useita) yhtyeen live-levyillä löytyy Suomen keikoilta nauhoitettuja kappaleita, Iron Maidenin suomalaiseen Rautaneito-fanclubiin kuuluu tuhansia jäseniä ja bändistä on julkaistu suomalaisen fanin toimesta kirjakin. Tämänkertaisella keikalla lämppäreinä toimivat Maidenin basistin Steve Harrisin pojan yhtye The Raven age sekä Ruotsista Sabaton ja Amon Amarth. Up the Irons!

Whitesnake 

white

Myöskään korskean David Coverdalen johtama Valkokäärme ei ole ollut viime vuosikymmenen aikana aivan outo näky Suomessa. Vuonna 1978 perustetun yhtyeen kultakausi sijoittuu 1980-luvun glam/hair metal –aikaan, mutta tosiasia on, että bändin juuret ovat blues rockissa, hyvänä esimerkkinä alkuaikojen livealbumi Live… in the heart of the city. Coverdale on niitä laulajia, joiden ääni ei ihan ole kestänyt menossa mukana, mutta toisaalta bändin polkaistessa hittikavalkadinsa käyntiin yleisö pitkälti hoitaa hoilaamisen. Tällä kertaa lisämausteen keikkaan tuovat Deep Purplen kappaleet, joita versioidaan paitsi lavalla, myös viimevuotisella The purple albumilla. Coverdalen urahan sai aikoinaan vuonna 1973 räjähtävän lähdön, kun hän hyppäsi Purplesta fudut saaneen / omasta vapaasta tahdostaan lähteneen Ian Gillanin saappaisiin ja lauloi yhtyeen kolmella seuraavalla albumilla. Nyt 40 vuotta myöhemmin hän halusi siis palata noihin vuosiin coveroimalla itseään J. Whitesnaken kokoonpano on vaihdellut alusta saakka, eikä ensi kesän miehityskään kai ihan saletti vielä ole. Se on kuitenkin varmaa, että itse rokkikukko David johtaa joukkojaan, kuinka ollakaan, Kuopion Rockcock -festarilla (rockcock = rokkikukko, ihan sama vaikka joku väittäisi mitä tahansa muuta, kirj. huom.). Jos et pääse paikalle, vuoden 1984 live voi lievittää harmitusta.

Scorpions 

scorp

Saksalainen (alun perin länsisaksalainen) Scorpions, tai ”The” Scorpions, kuten mainiossa Kummeli-sketsissä aikoinaan painotettiin, ilmoitti toimintansa loppuvan vuonna 2010 viimeisen albumin ja sitä seuraavan kiertueen myötä. Hyvin meni. Itse asiassa niin hyvin, että tuo kiertue jatkuu edelleen ja siinä sivussa on tupsahtanut kaksi levyä lisää. En valita, paitsi siitä, että oikeasti hyvä rock/heavybändi tuntuu ottavan vastaan minkä tahansa keikkatarjouksen. Tänä kesänä ei kuitenkaan esiinnytä Tuurin Miljoonarockissa vaan nyt saavat osansa Kaarina ja Nilsiä heinäkuussa. Scorpionsin ura kattaa n. 20 studioalbumia vuodesta 1972 lähtien, joten materiaalista ei heilläkään ole pulaa. Oma suosikkini bändiltä on Lovedrive, vaikka 70-luvun levyissäkin on potkua. Vanhempia kappaleita löytyy esim. kokoelmalta Best of Scorpions. Speedy’s coming! Harmi ettei Herman Ze German ole enää kannuissa.

Neil Young

neiul

Neil Young saapuu ainoana esitellyistä artisteista konsertoimaan sisätiloihin, mikä on näppärää ajatellen parin aiemman kesän kelejä. Hartwall-areenassa 3.7. esiintyvää kanadalaista Youngia on tituleerattu mm. Grungen kummisedäksi, joka ilmeisesti johtui siitä, että hän tykkää käyttää flanellipaitoja, sillä musiikillisesti hänellä ei ole vaikkapa Alice In Chainsin tai Soundgardenin kanssa juurikaan yhtäläisyyksiä. No, sen lisäksi että kaikki esittävät rock-musiikkia, yksi linkki seattlelaisiin löytyy; Kurt Cobainin itsemurhaviestin ”It’s better to burn out than fade away” –lainaus Youngin Hey hey my my (into the black) –kappaleesta. Neil Young nousi kuuluisuuteen 1960-luvulla Buffalo Springfieldin jäsenenä ja sooloura on jatkunut hyvinkin aktiivisena vuodesta 1969 tähän päivään.  Myös Young on konsertoinut Suomessa useamman kerran eri kokoonpanojen kanssa. Tällä kertaa taustabändinä on Promise of The Real, jossa musisoi kaksin kappalein country-suuruus Willie Nelsonin poikia.

Edellä esittelemiini tapahtumiin itseltäni löytyy lippu ainoastaan Iron Maidenin keikalle, mutta jos rahaa ja vapaa-aikaa riittäisi, kaikki olisivat varmasti hintansa väärtejä. Ja onhan noita kesävieraita muitakin; Rammstein, Deep Purple, Ghost… No, joka tapauksessa seuraavassa blogitekstissä otan työn alle kotifestarimme Jurassicin, eiköhän sinnekin jotain mielenkiintoista esiintyjää riitä.

Ari

Rantakylän kirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s