Rantakylä tanssii ja soi, osa 1

Tervetuloa lukemaan säännöllisen epäsäännöllistä  musiikkiosiota, jonka tarkoituksena on nostaa esiin jollain tapaa ajankohtaisia aiheita lähinnä kevyen musiikin puolelta, allekirjoittaneen omilla mieltymyksillä ryyditettynä. Kyseessä on siis äärimmäisen subjektiivinen lähestymiskulma, tosin toivottavasti positiivisella tavalla, lokaa en tahdo lähteä heittelemään.

Itse olen musiikin suurkuluttaja; luen musiikkikirjoja ja –lehtiä, keräilen levyjä (kyllä, ihan niitä fyysisiä rinkuloita, sekä pieninä hopeisina että isoina mustina) ja musiikki-dvd:itä, käyn keikoilla ja työmatkatkin taittuvat iPodia kuunnellen. Joskus aikoinaan jopa soitinkin itse, tietysti bassoa J Kotona soi käytännössä taukoamatta, joko levy tai jokin nettiradio. Oma musiikkimaku on laajahko, kärjistetysti levyhyllystä löytyy kevyttä musiikkia Abbasta Zappaan, mutta pääpaino on kuitenkin rankemmassa rockissa.

Pidemmittä jaaritteluitta ajattelin tässä ensimmäisessä päivityksessä nostaa esiin kolme kovaa muusikkoa, kaksi kuollutta ja yksi hyvinkin elävä:

Kuolleita:

Ian ”Lemmy” Kilmister (24.12.1945 – 28.12.2015)

24018271626_54d1795dbd_z

(Kuva: Flickr/ Goran Berg)

Lemmy lähti varmasti täsmälleen kuten halusi, bootsit jalassa. Miehen vaikutus sekä rockiin että rocktähteyteen oli kiistaton, tosin jälkimmäiseen ei pelkästään hyvällä tavalla. Joku miestä muistellut totesikin, että Lemmy ei ollut legenda, hän oli alkoholisti. Ehkä tuokaan luonnehdinta ei aivan väärä ole, mutta joka tapauksessa melkoinen oli ura 1960-luvulta aivan loppuun saakka. Lemmyn pääbändi Motörhead julkaisi läjän klassikoita, tunnetuimpana tietysti Ace of spades. Yhtyeen viimeinen levy, Bad magic, julkaistiin elokuussa ja viimeinen keikka Suomessa oli itsenäisyyspäivänä 2015, vain kolmisen viikkoa ennen Lemmyn kuolemaa. Ei pidä myöskään unohtaa Hawkwindia, jossa Lemmy ehti vaikuttaa muutaman vuoden ennen potkujaan/erottamistaan. Lue miehestä lisää kirjasta Lemmy : omaelämäkerta. Tämäkin on muuten yksi niistä monista teoksista, joiden nimi on ”käännöksessä” kärsinyt. Alkuperäinen nimi on Lemmyn elämää huomattavasti paremmin kuvaava White line fever… Ai niin, onhan dvd-dokkarikin: Lemmy.

David Bowie (8.1.1947 – 10.1.2016)

bowie-1152551_1280

Kameleontti lähti yhtä äkillisesti ja tyylikkäästi kuin Lemmy; uusi levy Blackstar julkaistiin vain pari päivää ennen kuolemaa. Jälleen tuli todistettua, ettei kuolemaa parempaa myynninedistäjää ole, sillä Bowie sai huiman ja pitkän uransa ensimmäisen Yhdysvaltain ykkössijansa vasta tällä viimeisellä albumillaan. Bowie loi uraansa jopa laskelmoidusti, vallitsevia trendejä mukaillen, mutta mitäpä siitä kun jälki oli pääsääntöisesti erittäin toimivaa. Itse pidän jopa kasari- Let’s dance:sta. Muita itselläni soittimessa viihtyviä levyjä ovat erityisesti Space oddity ja Ziggy Stardust. Bowiesta löytyy useampikin elämäkerta, mielestäni paras näistä on Mark Spitzin David Bowie.

Loppuun hieman iloisempaa asiaa: en tiedä menikö vain minulta ohi, mutta itse en huomannut paikallisten aviisien noteeranneen millään tavalla Daniel Freybergiä. Mikkelissä nuoruutensa viettänyt kitaristi-laulaja kiinnitettiin tammikuussa 2016 Children of Bodomiin.  Danielin menneisyydestä löytyy mm. Naildown-orkesteri, mainio metallibändi tämäkin, miehistössä mukana myös pari muuta mikkeliläistä alan taitajaa.

Tällaista oli mielessä tätä ensimmäistä blogikirjoitusta tehdessäni, kiitos teille jotka luitte loppuun saakka. Palataan Lumpeenlehdille taas kunhan kevät hieman edistyy.

Ari

Rantakylän kirjasto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s