Kesäkuunteluun kirjastolta: henkilökunta suosittelee osa 2

Kirjastolaisten suosikkilevyistä koostettu näyttely oli esillä pääkirjaston musiikkikirjastopalveluissa marraskuussa 2014.

Blogissa julkaistaan pieni kesäsarja näistä henkilökunnan lempilevyistä, (linkeistä saatavuustiedot). Kurkkaa mikä saa jalan hakkaamaan tahtia, sormet rummuttamaan ja letin heilumaan – OSA 2!

kick Souljacker patapata Bob_Dylan_-_Highway_61_Revisited

Elisa, tietopalvelu & Haukivuoren kirjasto

Kate Bush: The Kick Inside
Vahva ja raikkaankaunis debyytti, joka tuo valon vaikka syyshämärän keskelle. Levystä on myös hyvä aloittaa tutustuminen hiljattain keikkailu-comebackin tehneen Bushin tuotantoon, ellei sitä jo tunne. Kuuntelun oivaksi kaveriksi mielestäni sopii Graeme Thomsonin kirjoittama elämäkerta Kate Bush ja musiikin lumo.

Miriam Makeba: Pata Pata (Kirjastossa mm. Her essential recordings)
Yhtä aikaa haikeaa ja elämän iloa julistavaa kuunneltavaa. Jos tämän eteläafrikkalaisen laulajan tausta kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Mika Kaurismäen dokumenttielokuvaa Mama Africa: Miriam Makeba vuodelta 2011.

Pertti Kurikan Nimipäivät: Kuus kuppia kahvia ja yks kokis
Nimppareiden tuotantoa cd-levyn muodossa. Ihan parasta punk-meininkiä. Näin pari vuotta sitten Kovasikajuttu-dokkarielokuvan, ja siitä lähtien olen ollut fani. Kannattaa siis lainata myös kyseinen dvd, ellei vielä ole nähnyt.

Jukka, musiikkikirjastopalvelut

The Beatles: Rubber Soul
Oikeastaan koko Beatlesin tuotanto kuuluisi tähän, mutta Rubber Soul on ehkä yhtenäisin lp-kokonaisuus yhtyeen tuotannossa. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Bändi ja tuottaja George Martin ovat luoneet soundeiltaan ja melodioiltaan maagisen kokonaisuuden. Yhteissoitto on todella tiukkaa.

Bob Dylan: Highway 61 revisited
Bob-setä sähkökitaroineen – toinen jalka USA:n perinnemusiikissa, toinen jalka (ja pää) omissa, enemmän tai vähemmän absurdeissa visioissaan. Sanoitukset ovat tylyjä: Like a rolling stone murjoo entistä ystävää, Ballad of a thin man ivaa asioista täysin pihalla olevaa henkilöä, ehkäpä typerää toimittajaa? Viimeisenä levyllä kuultava Desolation Row 12 minuutin kestoineen ja henkilögallerioineen (mm. Ezra Pound, T.S. Eliot, Einstein Robin Hoodin valepuvussa) kruunaa kokonaisuuden. Mike Bloomfield kitarassa ja Al Kooper uruissa maustavat meininkiä.

Louis Armstrong: West End blues
Mies, joka toi svengin ilosanoman maailmaan. Tällä levyllä on kokoelma jazzin kaanoniin kuuluvia Hot Five- ja Hot Seven-äänityksiä. Satchmon rytmikäsitys kaikessa elastisuudessan tiivistyy esim. kappaleessa 12th Streetr Rag, jossa melodia venyy ja paukkuu kuin purukumi.

Kimmo, vahtimestari

EELS: Souljacker
Eräänlainen kulminaatiopiste Eels-tuotannossa, mahdoton ylittää.

Rimsky-Korsakov: Scheherazade, Symphonic Suite Op 35 (USSR State Symphonic Orc. – Svetlanov, viulusoolo Heinrich Friedheim, 1969)
Tää nyt vaan on SE paras versio, melankolisin, dramaattisin, romanttisin ja hieno vinyylisoundi. Valitettavasti tätä versiota ei kirjaston kokoelmista löytynyt.

Kurt Weill / Berthold Brecht: Die Dreigroschenoper (BIAS Berlin Sinfonietta – John Mauceri)
Hienosti vedetty, alkuperäisen nerokkuus säilyy hyvin. Kulttuuriteko. Myös ne alkuperäisversiot 1930, Lotte Lenya, Willy Trenk-Trebitsch yms. käyvät hyvin. Se soundi vaan ei oikein toimi näillä nykykaiuttimilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s