Taiteilijan valinta – säveltäjäopiskelija Aapo Tähkäpään valinnat

Aapo T

Taiteilijan valinta on pääkirjaston musiikkipalveluissa säännöllisen epäsäännöllisesti toistuva näyttelysarja, jossa taiteen aloilla työskentelevät ihmiset jakavat kanssamme musiikkielämyksiään vuosien varrelta.

Tämänkertaiset valinnat on tehnyt nuori mikkeliläinen säveltäjäopiskelija Aapo Tähkäpää. Aapo on soittanut oboeta seitsemän vuotta Mikkelin musiikkiopistossa, ja itseoppineesti eri lyömäsoittimia. Viime vuosina hän on keskittynyt yhä enemmän myös sävellykseen, jota hän opiskelee musiikkiopistossa sekä Helsingissä Lotta Wennäkosken oppilaana. Aapo on myös saanut jo tunnustusta työstään: hän on voittanut valtakunnallisen II lasten ja nuorten Uuno Klami –sävellyskilpailun nuorempien sarjan teoksella Loitsu (2012) ja saanut nuoren mikkeliläisen taiteilijan apurahan (2013).  ”Kuuntelen ja kuulen hyvin monenlaisia musiikkeja, myös maailmanmusiikkia ja erityisesti gospelia, mutta viime kädessä sydäntä lähinnä on kuitenkin länsimainen taidemusiikki, etenkin uudempi suomalainen”, kertoo Aapo.

Aapo Tähkäpään levypoiminnat

Kalevi Aho – Oboekonsertto
”Ahon oboekonsertto on itselleni hyvin läheinen teos, eikä vain siksi että oboe on myös oma soittimeni. Säveltäjä käyttää tässä arabialaisia sävelasteikoita musiikin pohjana, mikä luo vieraannuttavaa ja vangitsevaa tunnelmaa. Myös djembe- ja darabuka-rumpujen mukanaolo orkesterissa antaa ainutlaatuista väriä, itsekin osaan soittaa djembeä. Ylipäätään ulkoeurooppalaisia traditioita pitäisi mielestäni hyödyntää myös taidemusiikissa entistä enemmän.”

Einojuhani Rautavaara – Sellokonsertto nro 2 ’Towards the Horizon’
”Rautavaaran sellokonserttoon liittyy eräs henkilökohtainen muisto. Olimme koulusta luokkaretkellä Helsingissä, ja olin ostanut tämän levyn Musiikkitalosta. Bussimme oli kuitenkin mennyt rikki ja taukojen ja odottelujen takia saavuimme Mikkeliin vasta seuraavan päivän puolella. Sinä kevätyönä, muiden lähinnä nukkuessa, kuuntelin tätä sellokonserttoa bussissa, ja se voimakas tunnelma assosioi edelleen aina kyseistä kappaletta kuunnellessa.”

Anton Bruckner – Sinfonia nro 9
”Brucknerin 9. sinfonia on mielestäni koko länsimaisen taidemusiikin kulmakiviä, yhden kokonaisen aikakauden – romanttisen sinfonian – päätös ja katse tulevaisuuteen. Tässä sinfoniassa näen Brucknerin, naiivin hurskaan, koko ikänsä Luojaa palvelleen, loppuun saakka silti epävarman, vanhan, väsyneen ja sairaan kanttori-opettajan näkevän Kaikkivaltiaansa kasvoista kasvoihin muistaen alusta asti, ettei siitä kukaan voi selvitä hengissä. Ja sinfonia jäikin keskeneräiseksi; Adagio tuntuu kasvavan jo maallisen
tietoisuuden yläpuolelle.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s