Kirjasto kesätyöntekijän näkökulmasta

Aloitin kesätyöskentelyni Mikkelin pääkirjastossa kesäkuun alkupuolella. Ensimmäisenä päivänä tutustuin kirjaston henkilökuntaan, jotka esittelivät minulle paikkoja ja perehdyttivät minut työtehtäviin. Pääkirjastossa riittikin tutkittavaa. Kolme kerrosta, joista kaksi on asiakaskäytössä ja sokkeloinen varastokerros täynnä kaikenlaista materiaalia, enimmäkseen kirjoja ja lehtiä. Ystävällisen ja helposti lähestyttävän henkilökunnan ansiosta alkuun pääseminen oli kuitenkin mutkatonta.

Alussa työtehtävät täyttivät ennakkoluuloni työn luonteesta; kirjojen hyllyttämistä, kirjojen aakkostamista, kirjojen hakemista ja lainaamista asiakkaille, kirjojen palauttamista ja uuden kirja-aineistotilauksien tarkistamista. Oletin työn olevan lukutoukkailua hiljaisessa työpisteessä tai yksinäisillä kirjavuorilla surffailua kymmenien alaluokkien aallonharjoilla.

books-768426_1280

Kuitenkin viikkojen vieriessä käsitykseni hiljalleen muuttui. ”Työhän on puhdasta asiakaspalvelua! ”. Eri-ikäiset ja luonteeltaan erilaiset asiakkaat tavoittelevat henkilökuntaa puhelimitse, tiskiltä ja toisinaan nykäisevät hihoistaan hyllyjen välissä. Asiakkaat joko tiedustelevat tietyn kirjan saatavuutta tai toisaalta kysyvät ohjeita Mikkelin nähtävyyksiin. Lehtisaliin tulee lukijoita; lapset tulevat pelaamaan konsolipelejä; kaikenikäiset ihmiset kohtaavat toisensa kirjastossa. Joskus hiljaisina tunteina jotkut jäävät suustaan kiinni pidemmäksikin hetkeksi. Autamme ja kuuntelemme asiakkaita kuitenkin parhaamme mukaan ja teemme heille kotoisan olon.

Asiakaspalvelu-, ja vuorovaikutustaitoni ovat kehittyneet neljän viikon työsuhteeni aikana huomattavasti. Yksinkertaisimmatkin asiakaspalvelutilanteet, kuten aineiston lainaaminen tai etsiminen asiakkaalle tuntuivat alussa haastavilta, mutta niiden muodostuttua rutiiniksi, taito suhtautua erilaisiin tilanteisiin, kuten puhelimitse palvelemiseen, parani. Aloin nauttimaan asiakaspalvelusta.

Työilmapiiri oli mukava. Muiden kesätyöläisten, harjoittelijoiden ja vakituisten työntekijöiden kanssa työskenteleminen antoi minulle erilaisia näkökulmia ja vinkkejä työhön liittyen. Kokeneempien työntekijöiden arvokkaat neuvot ja ohjeet luovat meille nuorille hyvän pohjan tulevia haasteita varten.

Kesätyöntekijä

Simo

Mainokset

Hulivilikarnevaalien työpajapäivä pääkirjastolla

Hulivilikarnevaalien työpajapäivää vietettiin tiistaina 26.6.2018 ympäri kaupunkia. Mikkelin pääkirjastolla oli aamupäivällä kaksi sanataidepajaa teemalla Muistojen lipas sekä iltapäivällä kirjat ja kuvat heräsivät eroon iPad-työpajassa. Alla hieman tunnelmia tiistailta.

Muistojen lipas -sanataidepajat

Ryhmiä oli kaksi: alle kouluikäisille ja 7-15 vuotiaille. Sisältö pajoissa oli identtinen. Molemmissa pajoissa lähdettiin muistelemaan kivoja leikkejä ja pelejä. Alussa jokainen osallistuja sai valita mieleisensä kortin. Korteista kerrottiin jatkotarina, jota jokainen osallistuja jatkoi vuorollaan valitsemansa kortin avulla.  Tarina alkoi lauseella: ”Löysin muistojen lippaan.”

Ensimmäisen ryhmän (alle kouluikäiset) kortti valinnat ja niistä syntynyt tarina.

DSC_1065

”Löysin muistojen lippaan. Noita kurkistaa lippaaseen,  ja muistaa kun kävi laivamatkalla isolla valtamerellä. Noita kohtasi matkallaan merirosvon. Sitten tuli intiaani ja hän soitti tamburiinia. Sitten mummo ajoi mopolla jyrkkää mäkeä. Mummolla oli kova kiire, koska hän oli kadottanut lemmikkioravansa. Silloin noita näki matkallansa lohikäärmeen. Sitten hänelle tuli kova tarve antaa halit. Kaikesta tästä oli kirjoitettava laulu. Intiaani soitti sen pianolla. Muistojen lippaasta kantautui laulu, joka oli väriltään sininen ja keltainen.”

7-15  vuotiaiden ryhmän kuvat ja tarina.

DSC_1062

”Löysin muistojen lippaan. Käänsin lippaassa olevaa avainta ja avasin lippaan. Lippaasta paljastui taikakynä, joka kirjoitti tarinaa. Tarina kertoi kello seitsemän junasta. Kello seitsemän junassa tarjoiltiin joka ilta kupillinen kuutamokahvia. Sitten junaan astui tyttö, joka kantoi mukanaan suurta lahjapakettia. Läheisellä asemalla tyttöä odotti poika. Poika kertoi tytölle satulaivasta, joka seilasi pitkin maailman meriä. Kerran satulaiva pysähtyi saarelle, joka oli täynnä lunta. Lumisella saarella asui lumiukko eläinystävineen. Ihastuin saareen kovin ja tein siitä laulun. Sitä laulua kuuntelen iltaisin. Laulun myötä muistoihin tallentuvat junamatka ja lumisaari. ”

Jatkotarinoiden jälkeen päästiin kurkistelemaan suureen lippaaseen. Mitähän tuo lipas pitikään sisällään?

IMG_20180626_164854_429

Lippaan tutkimisen jälkeen muisteltiin sen oman aikuisen kanssa lapsuuden leikkejä ja pelejä. Tarvittaessa sai käydä tutkimassa lipasta uudestaan jos mieleen ei juuri sillä hetkellä tullut lempileikkiä. Muistot kirjattiin tai piirrettiin paperille ja päätettiin vielä yhdessä yhdestä tulevasta muistosta. Jokainen pari lupasi tehdä yhdessä jonkin heille mieluisen asian oli se sitten lomamatka, telttayö tai jokin muu sovittu asia. Lupaus kirjattiin osallistujien lupauskirjaan, jonka he saivat kotiin muistutukseksi. Sanataidepajan päätteeksi kaikki osallistujat saivat vielä tallettaa muistojen lippaaseen muistojen kultaisen kolikon kuvastamaan sitä kuinka jokainen uusi muisto kartuttaa muistopankkiamme.

dsc_1068.jpg

 

Iltapäivän iPad- paja, jossa kirjat ja kuvat heräsivät eloon.

Iltapäivällä päästiin ihmettelemään kuvia, jotka heräsivät eloon iPadin avulla. Yllättäen ihan tavalliselta kuvalta näyttänyt kuva heräsi eloon, liikkui, lauloi tai jopa ärjyi.

Pajassa pystyi tutustumaan erilaisiin lisättyihin todellisuuksiin. Mukana olivat kirjat Kaisa Happonen, Mur, eli karhu ja iDinosaurus sekä piirtokuvia tarjoava Quiver.

1. Kaisa Happosen: Mur eli karhu -kirja ja Mur-sovellus

Kirjaa luetaan normaalin tapaan ja tarina saa uusia ulottuvuuksia kun sivuilta bongattu punatulkku vie lukijan Mur-sovelluksen avulla sisälle tarinan maisemaan.

Mur

2. iDinosaurus -kirja

Tietokirja iDinosaurus sisältää tietolaatikoita, joista tulee esiin neljä erilaista dinosaurusta. Dinosaurukset ilmestyvät samaan tilaan lukijan kanssa ja ne liikkuvat ja ääntelevät. Pajassa Tyranosaurus Rex viihtyi sekin pitemmän aikaa kirjaston sohvalla eikä ollut kovinkaan äänekäs kaveri.

iDino

3. Värityskuvat ja Quiver -sovellus

Tämä sovellus herätti pajalaisissa eniten mielenkiintoa ja innostusta. Quiver on sovellus, jossa väritetyt kuvat voi koodata sovelluksella ja ne heräävät eloon. Maksuttomia ja maksullisia värityskuvia voi tulostaa Quiverin nettisivuilta. Koodatuissa kuvissa on vaihtelevasti ääntä, liikettä ja pelejä. Erityisesti autokuvissa on monenlaisia efektejä. Tämä on hyvä sadepäivän viihdyke, kannattaa tutustua!

Quiver

Kaikki sovellukset ovat saatavilla ilmaiseksi sovelluskaupoista iPadille sekä androidille ja tottakai kirjat ovat lainattavissa Lumme-kirjastoista.

Hulivilikarnevaaliterveisin Mari

 

Lukuvinkki nuorille

 

9789510436547_frontcover_final

Riina Mattila – Järistyksiä

Sen enempää tytöksi kuin pojaksikaan itseään tunteva Eelia ei löydä itselleen mitään pesäpallokaupungista.

Eelia löytyy kuitenkin pelastuksena junamatkan päässä olevasta koulusta, sen ympäristöstä, jossa ei tarvitse olla kuin oma itsensä. Siellä hän saa eläm

änsä ensimmäiset todelliset ystävät, kuten Karhun. Sekä koko kehoa ja mieltä mukaansa vievät järistykset, joka kantaa nimeä Isla.

Riina Mattilan kirja Järistyksiä sijoittui WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta kirjoituskilpailun toiselle sijalle, eikä syyttä. Kirja nivoaa sisuksiinsa koko skaalan, siitä mitä tapahtuu kun viimein irroittautuu ja antaa mennä, kun rakastuu koko kehoa myöten ja antaa toisen päästä niin lähelle, että epävarmuuden lakastuvat alta pois.

Se on tiheä kertomus, josta lukija ei halua kadottaa ainuttakaan sanaa, kirjasta tarraa kiinni sivu sivulta tiukemmin ja elää Eelian kanssa koko tunneskaalan. Riina Mattilan kieli ei säästä lukijaa ainoallakaan sivulla vaan on armoton.

Järistyksiä on kirja nuorista nuorille, mutta tavoittaa aikuisenkin lukijan sielunelämän.

 

Lukuterveisin
Essi

 

Yksi + Ihme = kaksi kirjallista helmeä

yksi_ihme

Jokaisella meistä varmasti on jonkinlaisia ennakkoluuloja jotakin asiaa kohtaan. Crossanin Yksi ja Palacion Ihme ovat kirjoja, joiden kautta lukija pääsee peilaamaan ja tutkimaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan erilaisuudesta. Molemmat näistä mahtavista kirjoista antavat lukijalleen paljon ajateltavaa pitkäksi aikaa.

Sarah Crossan: Yksi (S&S 2018)

Sarah Crossanin herkkä, koskettava ja kaunis proosarunokirja Yksi on fiktiivinen tarina siamilaisista kaksosista Tippistä ja Gracesta. Nimensä tytöt ovat saaneet näyttelijöiltä Tippi Hedreniltä ja Grace Kellyltä, jotka olivat kauniita ja palvottuja – kuinka ironista, taas yksi hankaluus elää näkymättömänä. He ovat saaneet koko ikänsä kokea itseensä kohdistuvaa kauhua, hämmennystä ja uteliaisuutta. Vaikka sisaruus on vahva, he haluavat olla ja tulla kohdelluiksi yksilöinä ja saada jotain täysin omaa. Suurimman osan ajasta se vain on liikaa pyydetty.

Kun tyttöjen on aika vaihtaa turvallinen kotikoulu kaupungin lukioon, Gracea ja Tippiä kuitenkin epäilyttää, lisää epävarmuutta elämään ei ole asia, jota he haluavat ja kaipaavat. Lukio paljastuu kuitenkin monenlaisten mahdollisuuksien paikaksi. Vaikka Grace ja Tippi herättävät edelleen ihmetystä ja pelkoa, he saavat myös ystäviä. Maailma tuntuu aukeavan vähitellen, kotioven ulkopuolella on niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Aikuistuminen on vaikeaa kelle tahansa, mutta entä sille, joka on fyysisestikin yhtä toisen kanssa? Grace ja Tippi ovat monenlaisten lääketieteellisten toimenpiteiden kohteita eikä Gracen ja Tippin terveys ole vankimmalla mahdollisella pohjalla. Heidän on vakavasti harkittava erottamisleikkausta, jossa on valtavat riskit.

Palacio, R.J.: Ihme (WSOY, 2017)

Ihme kertoo Auggiesta. Kotikoulua tähän asti käynyt Auggie on nyt, viidennen luokan alkaessa, menossa ensimmäistä kertaa oikeaan kouluun. Se kiehtoo ja pelottaa häntä, eikä hän tiedä mitä edessä tulee olemaan. Auggie on muuten aivan tavallinen nuori poika (paitsi ehkä tavallista fiksumpi), mutta hänen kasvonsa ovat pahasti epämuodostuneet. Löytävätkö uudet koulutoverit tuon ainutlaatuisen, fiksun ja herkän pojan epätavallisten kasvojen takaa?

Kiusaaminen ja ennakkoluulot, ne ovat arkipäivää niin nuorten kuin aikuistenkin maailmassa. Ihme on kirja, joka jokaisen täytyisi lukea niin nuoren kuin aikuisenkin. Sillä se on tavattoman hieno, koskettava ja rohkea kirja ennakkoluulojen voittamisesta ja rohkeudesta.

Kirjaan on ilmestynyt myös jatko-osa Auggie ja minä: kolme Ihme-tarinaa (WSOY, 2018), jossa Auggien ystävät saavat puheenvuoron.

Erilaisuuden, itsensä ja toisten hyväksymisen lisäksi molempien kirjojen suuriksi teemoiksi nousevat perheen ja ystävien merkitys. Jokainen meistä varmasti tietää, että silloin kun on hankalaa, niin läheisten ihmisten merkitys nousee kahta suuremmaksi.

 

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia!

Mari, Mikkelin pääkirjasto

Millaista kirjastotyö on?

Olen ollut Mikkelissä ja Puumalassa kirjastonhoitajana liki puolitoista vuotta. Usein ihmiset kysyvät, millaista on olla töissä kirjastossa, ja että mitä kirjastotyöntekijät yleensä tekevät. Joskus näistä asioista on hyvä puhua. Sitä paitsi työsuhteeni loppuu tällä viikolla, joten nyt on aika lausua pari valittua sanaa.

Pääkirjaston sisäänkäynti 12.6.18.

Millaista työ kirjastossa siis on? Ainakin voi vastata niin, että kirjastotyö on huomattavasti laajempi asia kuin mitä asiakas näkee palvelutiskin toiselta puolelta. Vähänkin isommissa kirjastoissa suurin osa työstä tehdään asiakkaalta näkymättömissä hyllyjen välissä ja työpöydän rauhassa.

Mitä isompi kirjasto, sitä enemmän työntekijät erikoistuvat tiettyihin tehtäviin. Kuten te lukijat varmasti olette harmiksenne tai iloksenne huomanneet, minulla itselläni on ollut päävastuu tästä blogista. On paljon muitakin vastuualueita ja erillisiä ryhmiä, jotka tekevät yhteistyötä asiakaspalvelun, tiedotuksen, tapahtumien, kokoelmanhoidon ym. parissa.

Kirjat tai muu aineisto eivät itsestään liiku hyllyihin ja takaisin. Lainaus- ja palautusautomaatit toki helpottavat työtaakkaa, mutta paljon jää yhä tehtävää. Aineiston hankintaan, vastaanottoon, varausten hakemiseen ja hyllytykseen menee reilusti aikaa.

Automaatit eivät onneksi ole tekosyy huonompaan asiakaspalveluun. Niiden tuoma apu voi pikemminkin vapauttaa resursseja tietopalveluun. Asiakkaat saattavat kysyä mitä vain maan ja taivaan väliltä. Netissä, puhelimitse tai kasvokkain – aivan sama, kirjastonhoitaja auttaa.

Olennainen juttu on myös se, että aineistoa jatkuvasti tulee lisää ja samalla sitä poistetaan. Vaikka kirjastot ovat ehdottomasti myös kirjavarastoja ja tiedon säilyttäjiä, niiden kokoelmat eivät ole jämähtäneet johonkin tiettyyn pisteeseen. Asiasta on kerrottu lisää tässä merkinnässä. Kokoelmaa täytyy hoitaa ja vaalia ja esitellä, jotta se voi olla kiinnostava.

Ja tietenkin, kuten nykyään on muotia todeta, kirjasto on kaikkea muuta kuin pelkkä kirjavarasto. Siksi kirjastonhoitajan työ on monesti samalla esim. tiedottajan, toimittajan, opettajan, pedagogin ja tapahtumanjärjestäjän työtä. Kirjasto on olemassa tietenkin teitä kirjastonkäyttäjiä varten kaikilla niillä tavoilla, jotka muodostavat modernin kirjastolaitoksen.

Neuvoja.JPG

Mutta millaista kirjastotyö on minun mielestäni?

En voi toki puhua kuin omasta puolestani. Mutta en edes valehtele tässä, kun sanon että minusta kirjastotyö on mukavaa ja siinä saa käyttää omia lahjojaan ihmisten ja sivistyksen hyväksi. Ja tämä työjakso on mennyt kaikin puolin hyvin.

Pidän myös kirjastotyön monipuolisuudesta, ja siitä että työssä on mahdollista kehittää tulevaisuuden kirjastoa entistä paremmaksi paikaksi. Tämä ei ole vain sitä, että pomo käskee ja teen mitä minun on pakko. Kirjastotyö on luovaa työtä.

Ikävä kyllä työni eivät enää jatku Mikkelin seutukirjastossa. Mutta on ollut todella hienoa työskennellä täällä. Kiitos myös kaikille tämän blogin lukijoille siitä!

Jopa suorastaan hyvinkin vahvasti kesäisin terveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

MM-jalkapallo lähestyy – hae lukemista kirjastosta!

Jalkapallokuva 1

Neljän vuoden välein maapalloa järisyttävä elämys eli jalkapallon MM-kisat ovat jälleen ovella. Kesäkuun puolivälissä alkavaan lopputurnaukseen voi valmistautua mitenkäs muuten kuin kirjastokäynnillä.

Venäjällä pelattaviin karkeloihin voi toki varautua ahmimalla kasapäin venäläisiä klassikoita Turgenevista Tolstoihin, mutta tässä artikkelissa keskityn jalkapalloaiheisiin kirjoihin.

Yksittäisten pelaajien elämäkertoja ja seurahistoriikkeja riittää yli tarpeen, joten poiminta muutamasta laaja-alaisemmin jalkapalloa ja MM-kisoja käsittelevästä kirjasta lienee paikallaan. Niiden avulla lajiin vihkiytymätönkin saattaa päästä edes jotenkin hajulle futishullujen palavasta viehätyksestä lajiaan kohtaan.

 

Kuin taivasta koskettaisi

Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi – jalkapallon MM-kisojen historia

Kuin taivasta koskettaisi on laadukas historiikki MM-kisojen historiasta aina ensimmäisestä kisavuodesta 1930 alkaen. Lennokkaasti kirjoitetut katsaukset sisältävät kuinkin turnauksen olennaisimmat tapahtumat ja paljon yksittäisiä kiinnostavia asioita.

Aivan kaikkea ei tietenkään saa mahtumaan mukaan niin pitkää ajanjaksoa käsiteltäessä, mutta monisatasivuinen järkäle on hyvä perusteos kisojen vasta-alkajille tai vähän edistyneemmillekin. Sivuilta käy ilmi samalla se, miten MM-turnaus on kasvanut nykyiseen massiiviseen muotoonsa ja muuttunut kaupalliseksi megatapahtumaksi. Alkuvuosina meno oli vielä aika erilaista.

Kirja ilmestyi alun perin neljä vuotta sitten. Juuri nyt MM-kisojen aattona on ilmestynyt uusi, laajennettu painos, jossa käsitellään myös kesän 2014 kisat. Tätäkin kirjaa on jo saatavissa kirjastoissamme.

 

Jalkapallo valossa ja varjossa

Galeano, Eduardo: Jalkapallo valossa ja varjossa

Alun perin vuonna 1995 ilmestynyt ja myöhemmin uusiin painoksiin täydennetty kirja on kaunokirjallistyyppinen sukellus kuuluisiin jalkapalloilijoihin, kuuluisiin maaleihin ja unohtumattomiin tarinoihin.

Uruguaylaisena Galeanon värikkäissä kertomuksissa korostuu eteläamerikkalainen jalkapallo. Liioittelu on häpeämätöntä, samoin nostalgia menneiden vuosikymmenien sankareita ja antisankareita kohtaan. Kirjailijan persoonallisen tyylin ansiosta lukija ei hevillä voi päästää kirjaa käsistään, vaikka hän olisikin joistakin jutuista eri mieltä.

Tämäkin kirja tekee ajallisesti matkan MM-kisojen alkuvuosilta nykyaikaan. Matka on samalla retki koko 1900-luvun maailmanhistoriaan ja yksittäisten ihmisten elettyihin elämiin. Jalkapallo on ollut suuri osa näitä elämiä ja tälle kirja antaa suuren kunnian.

 

Jalkapallon maailmanselitys

Foer, Franklin: Jalkapallon maailmanselitys

Jalkapallon maailmanselitys sisältää tositarinoita siitä, miten jalkapallo vaikuttaa maailmassa, tai miten maailma vaikuttaa jalkapalloon. Foer vie lukijansa eri puolille maailmaa synkkien mutta usein koskettavien tapahtumien ja ihmiskohtaloiden pariin: serbialaisista huligaaneista brasilialaisen jalkapallon korruptiokytköksiin.

Kirja on vuodelta 2005, mutta se ei vanhene hetkessä. Laji-ihmiset varmasti löytävät kirjasta pikkuoutouksia, kuten sen, miten kevyesti kirjoittaja lyttää valmentajalegenda Valeri Lobanovskin. Taustatyö on kuitenkin tehty riittävän hyvin, jotta lukeminen on samalla viihdyttävää ja opettavaa. Kirja vilisee mielenkiintoisia anekdootteja, joihin voi viitata kahvipöytäkeskusteluissa.

 

Pallon herruus

Vares, Vesa: Pallon herruus kuningaslajin valta ja lumo

Vasta ilmestynyt uutuuskirja on olennaista luettavaa niille, joita kiinnostaa jalkapallon ja politiikan suhde vuosien saatossa. Turun yliopiston poliittisen historian professorina työskentelevä Vesa Vares on kirjoittanut teoksen rautaisen akateemisella otteella ja myös virkistävällä myytinmurtajan asenteella. Silti teos ei ole mitenkään kuiva, ja 414 sivua haihtuu hetkessä.

Valta ja jalkapallo liittyvät toisiinsa ympäri maailmaa. Vares ruotii tarkasti ääri-ideologioiden kuten fasismin suhdetta jalkapalloon. Paljastuu myös se, miten jalkapallo on käyttänyt politiikkaa hyväkseen ja hyötynyt siitä, eikä ainoastaan päinvastoin.

 

11 & pallo

11 & pallo – jalkapallo elämässä, elämä jalkapallossa

Maininnan ansaitsee myös vuonna 1997 ilmestynyt useiden tunnettujen suomalaisten kaunokirjailijoiden yhteisteos, joka käsittelee jalkapalloa sanataiteen silmin. Mukana ovat mm. Kjell Westö ja Kari Hotakainen. Vanhemmista kirjailijoista saamme lukea pätkiä mm. Jarkko Laineelta ja Yrjö Jylhältä.

Teos on taitavasti koottu ja sen sisältämät tekstit ovat aidosti hyviä, eivätkä vain mukana koska aihe nyt sattuu olemaan futis. Kirja sisältää myös lyhyitä muisteloita, jotka ovat kiinnostavaa luettavaa. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat läsnä samalla kun kirja onnistuu tavoittamaan paljonkin kuningaspelin ihmeellisyydestä.

Jalkapallokuva 2

Kaikki nämä kirjat saat myös Lumme-kirjastoistamme. Toki tämän lisäksi voit esimerkiksi katsella YouTubesta kisaklippejä menneiltä vuosilta. Vanhojen MM-turnausten ja karsintojen tuloksiin voi tutustua Wikipediassa tai osoitteessa http://rsssf.com/tablesw/worldcup.html.

Jalkapallon MM-kisat järjestetään 14.6. –15.7. Yle näyttää kaikki ottelut.

Jalkapalloterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

 

(Ensimmäinen kuva: Wikimedia Commons / Danilo Borges, lisenssi Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).Viimeinen kuva: Presidencia de la República Mexicana, lisenssi Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY 2.0).)

Kirjaston sunnuntai

Sunnuntaipäivystykset ovat hieman erilaisia päiviä kirjastossa. Tässä pieni kooste siitä, mitä sunnuntaisin tapahtuu.

10-11

Saapuminen töihin. Kirjasto on pimeänä ja hieman hermostuttaa olla tiloissa itsekseen, mutta kyllä tämä tästä. Ensimmäisiä hommia aamusta on lehtien noutaminen, niiden kirjaaminen saapuneeksi, leimaaminen ja lehtisaliin vieminen. Ja tietenkin kahvin keittäminen termariin.

Lauantain jälkeen on kertynyt myös kasa palautuksia, nostan ne lankakärryyn ja käyn palauttamassa ne lehtisalin koneelle. Joku onnekas saa Enni Mustosen Taiteilijan vaimon luettavaksi, tässä kirjassa onkin tällä hetkellä 400 varausta.

Vien aineiston paikoilleen; paljon tavaraa lähtee myös Lumme-kirjastoihin ja kärryt alkavat olla täynnä viikonlopun jälkeen.

Vilkuilen kelloa ja huomaan, että aikaa on runsaasti, hyllytän hieman ja avaan tabletin ja alan selata lävitse hyllyvarauksia. Ai niin! Sähköposti piti lukea ja laittaa ylös seuraavan viikon työvuorot ylös.

Kun kello lähenee yhtätoista, on aika avata ovet, ensin lehtisalin ovi ja sitten pääovet auki. Ensimmäiset asiakkaat tulevat saman tien lehtisaliin lukemaan päivän lehdet.

 

11-12

Tämä väli koostuu hyllyvarauksien noutamisesta, mikä ei aina suju loistokkaasti. Eräästä kirjasta on hyllyssä 5 kappaletta, kaikki eri painoksia ja nappaan ne kaikki mukaani, ettei tarvitse eestaas kävellä kirjojen kanssa. Lankakärryt täyttyvät ja olen hakenut listalta kaikki kirjat, jotka noukittavissa on.

Seuraavaksi varaukset palautetaan ja laitan laput aineiston väliin ja vien ne paikoilleen. Iso osa varauksista lähtee Lumme-kirjastoihin, muutaman laitan meidän asiakkaille varaushyllyihin odottamaan noutamista.

Asiakkaat toimivat itsenäisesti, mutta pyrin olemaan saatavilla mikäli ongelmia tulee.

Kun hyllyvaraukset on noukittu, kello lähenee jo kahtatoista. Päivä on tähän mennessä sujunut oikein hyvin ja oma olo on alkanut rauhoittua aamun jännityksen jälkeen.

 

12-13

Asiakkaita käy tasaiseen tahtiin.

Vietän tunnin pääasiassa hyllyjen välissä. Järjestelmän päivityksen aikana suoritimme rymsteerauksen ja saimme uudet genret nostettua esille mm. romantiikan ja uskonnollisen kirjallisuuden.

Hyllyistä löytyy usein yllätyksiä, kuten korjaukseen menevä kirja, tupla J:iit hyllyopasteissa ja ups! siinä meni yksi I-kirjain, johon löytyy onneksi korvaaja välivarastosta.

 

13-14

Mukavan rauhallinen tunti. Muutamia kirjoja palautuu automaattiin, napsin ne pois ja vien suoraan palautushyllyyn. Käyn siistimässä hyllyjä ja tervehdin asiakkaita.

14-15

Viimeinen tunti, kirjastossa on viimeisiä asiakkaita ja työpäivä on sujunut rauhallisesti. Alan jo hieman muistella, että mitä kaikkea pitikään ns. iltahommina tehdä. Vielä tosin on runsaasti aikaa, käyn hyllyjä lävitse, nappaan muutaman työpäivän aikana tulleen hyllyvarauksen.

Ja mikä tärkeintä! Pitää muistaa laittaa palautuslaatikko paikoilleen ja avata ne palautusluukun hakaset! Sitten kohti aurinkoista iltapäivää!

 

Hyvää kesää toivottaen
Essi

Kirjaihastus: Anders Vacklin & Aki Parhamaa Sensored Reality osa 1 – Beta

Kirjoista on ihana kirjoittaa, saa ruotia tekstiä, miettiä hieman symboliikkaa, juonen käänteitä, hahmoja ja avata koko tarinan omaksi tekstikseen. Silloin saa myös elää kirjan uudestaan, hyppiä pitkin kirjaa, nauttia suosikkihetkistä ja olla päästämättä irti.

Mutta tämä kirja; Sensored Reality Beta on sellainen, jota voin vain fanittaa. Anders Vacklin ja Aki Parhamaa ovat luoneet vertaansa vailla olevan päähahmon, Bugin alias Minako Takedan. Bug on puoliksi suomalainen ja puoliksi japanilainen, hänen isänsä on juuri kuollut ja äiti saanut ylennyksen pelifirman pomoksi, kun hän muuttaa Meri-Tokiosta vedenalaiseen Helsinkiin.

9789513196356_frontcover_final

(C) Tammi & Laura Lyytinen

Kyseessä on dystopia, jossa valtaosa maailmasta on peittynyt veden alle ja Helsingistä on tullut pelaamisen ydin (tässä vaiheessa ainakaan minulle kirja lakkasi olemasta dystopiaa vaan paikka johon ehdottomasti halusin sukeltaa) ja pelaamista rakastava Bug on kaiken keskiössä.

Sisäinen nörttini suorastaan hyrisi onnesta, kun sain Bugin kengissä poistua helteisestä Mikkelistä suoraan pelien ytimeen. Bug on myös poikkeuksellinen hahmo; yleensä tai ainakin ne kirjat, joihin olen itse törmännyt, nämä nörttipäähahmot ovat olleet poikia mikä on jättänyt itseni hieman genren ulkopuolelle ja olen monesti pohtinut asiaa kirjallisuuden kannalta; missä ovat pelaamiseen erikoistuneen naispäähahmot?

Beta sulauttaa huomaamattomasti suomalaisen ja japanilaisen kulttuuriin nuoren tytön näkökulman. Tyttö yrittää löytää juuria ja hieman vältellä sitä viettämällä päivät koulussa (mikäli ei satu lintsaamaan) ja illat yötä myöten pelaten.

Meinasin itse jumahtaa kirjan ääreen kuin Bug peliensä, kun tapahtumat vierittyvät sivu sivulta eteenpäin ja pohtien, missä Bugin äiti oli koko tarinan ajan; melkeinpä alati läsnä, lukijan ulottuvilla mutta ei aivan siinä kuitenkaan.

Yksinkertaisuudessaan Beta on yksi niistä kirjoista, joiden jatkoa odotan kalenteria tuijottaen.  Aivan kirjan lopussa on ote seuraavasta osasta, tätä en uskaltanut lukea, koska kaiho tarinaan jäi jo nyt liian suureksi.

Sarjan seuraava osa Glitch ilmestyy keväällä 2019.

Pääkirjastosta tervehtien

Essi

 

 

 

 

Tutkimusmatkalla yrttien maailmassa

IMG_0188p

Kotikorven puutarhan Sari Lappalainen esittelee uutuusyrttejä

Mikkelin Tiedepäivät tarjosi harvinaista herkkua kaikille yrteistä kiinnostuneille, kun puhujiksi Mikkeli-saliin saatiin projektipäällikkö Birgitta Partanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista (valittu juuri Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtajaksi) ja yrttitutkimuksen uranuurtaja yliagronomi Bertalan Galambosi.

Birgitta muistutti villiinnyttävistä villiyrteistä, eli kaikille tutuista pihan ja luonnon tuotteista. Ne ovat ilmaista ja ravintoarvoltaan huippua lähiruokaa ja niiden keruuaika on parhaimmillaan juuri nyt. Eli mars maistelemaan koivua, horsmaa, voikukkaa, poimulehteä, kuusenkerkkää…

IMG_0196p2

Birgitta Partanen ja villiinnyttävät villiyrtit

Bertalan loi viihdyttävän katsauksen yrttien viljelyn ja käytön historiaan ja erityisesti yrttitutkimuksen rantautumiseen Suomeen ja Mikkelin Karilaan. Yrttien käyttö on lisääntynyt paljon ihan sellaisenaan ruuanlaitossa, mutta myös erilaisina rohdosvalmisteina. Molempien ilmiöiden takana on tieteellistä tutkimusta ja innostuneita ihmisiä, esimerkiksi Toivo Rautavaara, Ulla Lehtonen, Henriette Kress ja Sinikka Piippo (kaikilta löytyy julkaisuja myös kirjastosta – katso linkit jutun lopussa).

IMG_0208p3
Bertalan Galambosi kertoo yrttitutkimuksesta tuotannon tukena

Tutkimus on myös tuonut suomalaisten ulottuville ihan uusia yrttejä, kuten Mojito-mintun ja valkosipuliyrtin. Näitä saimme maistella ja nuuhkia ihan livenäkin Kotikorven puutarhan paikalle tuoman ihanan yrttipöydän äärellä.

Tilaisuus tarjosi hienon esimerkin siitä, kuinka tieteen tulokset rantautuvat jokapäiväiseen elämäämme. Tästä muistuttaminen onkin yksi Mikkelin Tiedepäivien tavoitteista. Tiedepäivät toteutetaan Mikkelin yliopistokeskuksen, Luonnonvarakeskuksen, Mikkelin lukion ja kirjaston yhteistyönä. Tänä vuonna kirjastossa järjestettiin Tutkimusmatka-tapahtuman lisäksi myös tiedeaiheinen satutunti ja tiedepäivien teemoja esittelevä kirjanäyttely.

Tilaisuuden materiaaleja

IMG_0210

Kirjasto komppaa Tiedepäiviä -kirjanäyttely

Teksti ja kuvat: Eija pääkirjastosta

Esikoiskirjailijan mietteitä

Vuosi 2018 on minulle vähintäänkin mielenkiintoinen. Aloitin pääkirjastossa tammikuussa oppisopimuksella, lähes puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen. Ja jos siinä ei olisi vielä tarpeeksi ohjelmaa, niin yksi pitkäaikainen unelmani toteutuu syksyllä, kun WSOY julkaisee esikoiskirjani elokuussa!

Olen aina rakastanut kirjoja, äitini luki minulle lapsuudessa, ja heti kun kykenin, aloin itse lukea ja imeydyin niin täydellisesti Aku Ankkoihin, että sain monena aamuna juosta kouluun, etten myöhästyisi (ja myöhästyinkin muutaman kerran).

Ehkä ensimmäisiä aavistuksia kohti kirjailijuutta oli, kun luin innokkaasti Pikku Vampyyri -sarjaa ja muistan kovasti selittäneeni luokkatovereilleni ruokalan jonossa, miten aion kirjoittaa tarinan jossa Rydiger saa päättää pitääkö siipensä vai tuleeko hänestä tavallinen poika.

Mainittakoon, että Rydiger on kirjasarjan nimen mukaisesti vampyyri. En enää muista, miten tuon tempun ajattelin suorittaa, siis vampyyrin muuttamisen ihmiseksi, mutta kova into minulla tuolloin oli.

Muita lapsuuden suosikkejani olivat Bertin päiväkirjat, jotka valloittivat huumorilla, uteliaisuuden tajullaan, Neiti Etsivät, Mirkka-sarja ja tietenkin Harry Potterit.

Aikaa kului ajatuksista kirjoittaa fanifiktiota Rydigeristä. Teini-ikäisenä aloin kirjoittaa ystäväni kanssa, oikeastaan sattumalta. Se oli paperilla haaveilua, eskapismia ja tapa käydä lävitse teini-iän myllerryksiä. Mutta tuolloin minuun alkoi syttyä rakkaus sanoihin ja niiden voimaan.

Erityisen voimakas lukukokemus minulle oli Laila Hirvisaaren Sonja-sarja. Ahmin noin 2500 sivua viikossa ja lumouduin Venäjän hovin kiemuroista täysin. Mikä voima sanoilla olikaan? Siitä tunteesta en ole vieläkään päässyt ylitse, vaikka olen lukenut tuhansia kirjoja, kirjoittanut ties kuinka monia käsikirjoituksien raakileita ja nyt, kun olen tässä pisteessä, että esikoisen julkaisuun on vain hieman yli 4 kuukautta, sanat valtaavat minut edelleen.

On yhä maagista uppoutua kirjaan, ihailla kirjailijan kykyä luoda uusi maailma tyhjästä, punoa se eläväksi kuviksi lukijan mielessä ja antaa tarinan elää vielä lukemisen jälkeenkin. Kenties vielä vuosienkin jälkeen. Se on hengästyttävä tunne.

Ja minä pystyn samaan, tai ainakin toivon pystyväni. On ollut upea matka punoa yksittäinen kuva tytöstä, joka kävelee kumisaappaat jalassa hiekkatietä pitkin, etäinen isä vierellään, aina kirjaksi asti.

Se, että saan olla kirjastossa töissä esikoiskirjailijavuotenani tuo aivan varmasti omat haasteensa, mutta myös suuret ilot; sain nimittäin itse tilata kirjani Lumme-kirjastoon ja kun kirja syksyllä ilmestyy ja posti kantaa sen pääkirjaston takahuoneeseen, pääsen hypistelemään sitä ensimmäisten joukossa ja laittamaan sen lainauskuntoon.

Unelma kirjan julkaisusta ei ole toteutunut sillä aikataululla kuin toivoin ja matka tähän asti on vaatinut paljon kärsivällisyyttä, pettymyksen sietoa, omien kirjoitusvirheiden tuijottamista ja takamuslihaksia, mutta nyt kun se on toteutumassa, on kaikki sen arvoista.

– Essi

AT-kansi