Loppukesän työrutistus

books-1680953_1280Kesätyöt kuuluvat olennaisena osana nuorten ja aikuisuuteen astumassa olevien ihmisten kesänviettoon. Ne tarjoavat aina niin tärkeää kokemusta, sekä hieman tienestejä, joilla opiskelijan arjesta saa himpun verran mukavampaa. Itse pääsin kokemaan kesätyöt kirjastossa juuri kesätyökauden lopussa, jolloin suurin osa vielä lukiossa ja peruskoulussa olevista ovat jo palanneet opinahjoihinsa.

Olen kaupungin kesätyöntekijöiden senioriliigaa, siis korkeakouluopiskelija. Alkukesän vietettyäni fyysisemmässä ”duunarityössä”, oli mukavaa päästä tekemään siistiä sisätyötä. Kirjastoon hakeminen oli hetken mielijohde, kuten oli paikan vastaanottokin, mutta päätöstä ei voi katua hetkeäkään.

Minulle henkilökohtaisesti tärkein kesätyön tarjoama hyöty on työkokemus. Sitä kirjastossa työskentely todellakin tarjosi. Jo ihan ensimmäisestä päivästä lähtien pääsin tekemään asioita, joita en ole aiemmin kesätöissä tehnyt. Aiemmat kesätyöni ovat olleet pääsääntöisesti fyysistä työtä, joissa asiakaskontaktia ei ole juuri lainkaan.

Asiakkaiden palveleminen on yksi kirjaston työntekijän tärkeimpiä taitoja, joten pääsin harjoittelemaan sitä oikein toden teolla. Alussa saattoi olla vaikeaa opastaa asiakasta oikean hyllyrivin kohdalle, tai auttaa esimerkiksi monistuskoneen käytössä. Taitoni hioutuivat kuitenkin nopeasti, ja loppujen lopuksi koen saaneeni oikein hyvän maistiaisen siitä, mitä hyvä asiakaspalvelu vaatii.

Kirjastossa työskentely ei ole kuitenkaan pelkästään ihmisten kanssa toimimista. Monia työtehtäviä tehdään jo aikaisin aamulla, ennen kirjaston aukeamista yleisölle. Tällaiset tehtävät vaativat usein järjestelmällisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Lähes jokainen päivä sisälsi ainakin jonkin verran aineiston hyllyttämistä tai varattujen kirjojen etsimistä hyllyistä. Aakkoset eivät ole koskaan olleet vahvuuteni, ja usein olen joutunut hokemaan niitä päässäni muistaakseni oikean järjestyksen. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin, ja taitoni tällä saralla ovat kasvaneet huimasti. Aakkosten osaamistakin vielä tärkeämpää on järjestelmällisyyden taitaminen.

Opin tekemään työstäni mahdollisimman optimaalista, esimerkiksi etsimällä kerralla kaikki varastossa sijaitsevat varaukset, tai järjestelemällä hyllytykseen vietävän aineiston kärriin jo valmiiksi aakkosittain. Tämä kaikki voi tuntua hyvin simppeliltä ja itsestään selvältä. Todellisuudessa helpolta vaikuttava tehtävä voi vaatia paljonkin harjoittelua. Järjestelmällisyys on yksi tärkeimpiä taitoja nykypäivän informaatioyhteiskunnassa, jossa aika voi merkitä kirjaimellisesti rahaa.

Silloin tällöin pääsin tekemään myös hiukan tavallisesta poikkeavia hommia. Sain mahdollisuuden sähköisten ohjeiden tekoon kirjastolla käytössä olevien laitteiden tueksi. Sain myös nauttia kirjastosta poistettujen kirjojen tuhoamisesta, sekä kadonneiden kirjojen metsästyksestä, joka on myös tehtävä jossa järjestelmällisyyttä tarvitaan. Työskentely täällä on ollut kokonaisuudessaan hyvin monipuolista, eikä tylsiä hetkiä ole päässyt tulemaan montaa.

Kuten varmasti suurimmalla osalla ihmisistä, myös minulla oli kirjastosta hyvin selkeä ennakkokäsitys: se on pelkästään kirjojen hyllyttämistä ja asiakaspalvelua. Vaikka käsityksessä onkin ripaus totuutta, ei minulla ollut kuitenkaan yhtään hajua siitä, kuinka monipuolista kirjastossa tehtävä työ voi olla. Suosittelen harkitsemaa kirjastoa kesätyöpaikkana kaikille, jotka haluavat monipuolisen työn, jossa voi saada maistiaisen asiakaspalvelutyöstä ja järjestelmällisyydestä.

Haluan kiittää kaikkia työkavereita loistavasta opastuksesta ja ilmapiiristä, jossa oli erittäin mukavaa työskennellä.

Kesätyöterveisin

  • Joni
Mainokset

Yhdessä kirjoittamisesta

writer-1421099_1280

Kirjoittaminen mielletään yleisesti yksinäiseksi harrastukseksi, mitä se kyllä onkin, mutta kuten muissakin asioissa, myös kirjoittamisen suhteen joukossa on voimaa.

Olen saanut onneksi olla mukana kahdessa eri kirjoituspiirissä, molemmat epävirallisia ja toiminta on ohjautunut ryhmäläisten tarpeista sekä siitä, mikä milläkin kertaa tuntuu sopivalta. Usein tapaamisten alussa on yleistä juttelua, kuka pohtii mitäkin, säätä, julkista liikennettä, kitisevää pyörää, parkkipaikkoja ja ties mitä, iloinen puheensorina täyttää tilan, ja kun kello lähenee aloitusaikaa, on myös hetki hiljentyä ja laskeutua edessä olevien kirjoitusvälineiden eteen.

En ole koskaan törmännyt kirjoituspiireissä mihinkään erityisen viralliseen kaavaan, vaan se perustuu siihen, että paikallaolijat haluavat olla siellä, joko puhua kirjoittamisesta, kirjoittaa tai kuunnella, kun muut puhuvat kirjoittamisesta.

Minulle kirjoituspiirit ovat aina olleet tärkeitä oman innon ylläpitämisen kannalta. Yksin puurtaessa helposti unohtaa, että miksi ihmeessä tätä hommaa oikein tekee, että mikä kumma sitä vetää aina vain näppäimistön ääreen. Ryhmässä kun pääsee purkamaan näitä tuntemuksia huomaa, ettei todellakaan ole yksin, noiden kysymyksien kanssa.

Yksi hienoimmista asioista kirjoituspiireissä on myös se, että saa palautetta omista teksteistä, joille eittämättä tulee sokeaksi. Myös palautteen antaminen auttaa suunnattomasti omien tekstien näkemisessä.

Toki ei palautteen saaminen ole aina se iloisin asia, teksti voi olla yllättävän henkilökohtainen kirjoittajalle, sen takia on tärkeää muistaa, että palaute koskee tekstiä eikä kirjoittajaa, ja palautteen ottaminen vastaan on se yksi ja ainoa tapa kehittyä asiassa kuin asiassa.

Kirjoittaminen on parhaillaan silloin kun sen saa jakaa muiden alan harrastajien kanssa, huomata oman kehityksensä ja sen kun huomaa ne omat maneerinsa teksteistä.

Mikkelin pääkirjastossa toimii nuorten naisten kirjoituspiiri, tapaamme elokuussa ensi keskiviikkona 8.8. ja seuraavan kerran torstaina 23.8. Tapaamiset alkavat 17.30 . Kokoonnumme pääkirjaston toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa.

Olet tervetullut mukaan, ja jos haluat jotain kysyä, laita minulle sähköpostia essi.ihonen(AT)mikkeli.fi

Kuuman kesän kesätyö kokemuksia

learning-3245793_1280

Ensimmäinen oikea työni, vaikka kesätyö onkin. En tiedä mitä odotin tältä työpaikalta. Toisaalta, uskoisin, etten ole ainoa. Mieti hetken ajan, mitä uskot liittyvän kirjaston työntekijän työtehtäviin. Kirjojen lainaaminen ja palauttaminen tulevat ensin mieleen, mutta molemmat on jo automatisoitu näppärillä sähköisillä laitteilla.

Itselläni ajatus olisi jäänyt tähän jumiin, mutta täällä työskenneltyäni, pitää ajatus aloittaa uudestaan aivan kirjaston juurilta, asiakaspalvelusta sekä manuaalisesta järjestelmästä säilyttää ja lainata suuria määriä kirjoja.

Tarroittaessani kirjoja uusilla genretarroilla, huomasin selvästi, kuinka paljon toimintatavat ovat kirjaston historiassa muuttuneet. Esimerkiksi kirjat voivat nykypäivänä olla peräisin hyvinkin kaukaisesta kirjastosta; esimerkiksi innokas Nora Robertsin lukija saattaa huomata, että kirja onkin matkannut noin 103 kilometriä päästäkseen Savonlinnan pääkirjastosta juuri sinun käsiisi.

Kirjasto ei myöskään ole nykypäivänä enää kovin tarkan kuvan antava nimi; kirjastosta voi lainata kirjojen lisäksi musiikkia, elokuvia urheiluvälineitä ja jopa varata kokoustilan. Kirjasto on aina yksi alueensa tärkeimmistä tiedotusvälineistä ja toimii paikkana, jossa ihmiset, jotka eivät vielä omaa tietokonetta, voivat käyttää sellaista, tai muuten vaan seurustella.

Ensimmäisellä viikollani töissä kirjastossa, oli kaikkien huulilla monia kysymyksiä. Tämä oli tietenkin oletettavaa, mutta se mitä en odottanut, oli että niin moni kysyisi sitä klassista samaa kysymystä: ”No, tykkäätkös sinä kirjoista kun hait juuri tänne töihin?” Olen melko varma, että suurin osa oletti minun tunnustavan olevani täysi lukutoukka, joka vaan ei saa naamaansa irti kirjasta. Mutta en ole. En tosin voi kieltää pitäväni kirjoista, mutta en voi myöskään sanoa muistavani, milloin olisin viimeksi lainannut kirjaa muuhun kuin koulutarkoituksiin, tietokoneet ovat vain sattuvat nykypäivänä tarjoamaan liian kattavasti juuri minua kiinnostavaa viihdettä ja informaatiota.

Jatkuva saman kysymyksen välttely epämääräisillä vastauksilla alkoi tuntua melko piinaavalta, ihan kuin minua ei hyväksyttäisi täällä sellaisena kuin olen.  Mutta mitä pidempään mietin asiaa, sitä vähemmän tajusin sen merkitsevän.

Me kaikki tulemme tai olemme jo eläessämme jossakin vaiheessa tehneet töitä, jotka eivät meitä aivan täysin kiinnostaneet. Vaikka en olekaan aivan täysin samaa mieltä sen kanssa, että tämä on miten asioiden pitäisi olla, olen kuitenkin samaa mieltä, että se on täysin hyväksyttävää. Olin siis päässyt pohdinnoissani lopputulokseen.

Mutta tämä ajatus ei silti suostunut jättämään minua rauhaan; sillä miten olisin voinut valita juuri tämän työpaikan tuolla perusteella, jos moinen Heureka kokemus oli täällä työskentelyni ansiota? Sitten tajusin sen, se oli tuijottanut minua suoraan silmiin, kuten tämän tekstin vihjaukset siitä omiisi.

Se oli intohimoni tietotekniikkaa kohtaan. Kirjaston massiiviset määrät kirjoja oikeasti sisältävätkin enemmän tietoa kuin löytyy edes kansien välistä; takakannen tarra on täynnä luokittelu ja lajittelu tietoja ja sama jatkuu kirjan niteeseen. Kaikki Tämä tieto, sekä sama kaikista muiden kirjastojen kirjoista säilötään yhteen ja samaan tietojärjestelmään, joka pitää samalla olla helppokäyttöinen, sekä tehokas.

Tähän mennessä pieni tarinani on varmaankin jo hätkäyttänyt muutamat sydänkohtaukset esiin herkimmistä entisistä työtovereistani, pahoittelen ja huomautan; tarvitseehan melkein jokainen tarina hieman draamaa. Totisemmin puhuen, aikani töissä Mikkelin pääkirjastossa on ollut kovin mukavaa, vaikka tarinani alku saattaa antaa aivan toisen kuvan.

Henkilökunta on kohteliasta ja tukevaa, eikä menetä pinnaansa, vaikka kysyisit samaa kysymystä seitsemännettä kertaa. Työtehtävät olivat mukavan monipuolisia ja rentoja. Ai niin, ja sisällä oli mukavasti viileämpää kuin ulkona.

Ja tarinan opetus on se, että oli paikka tai tilanne mikä tahansa, utelias voi aina löytää jotain mielenkiintoista.

 

Ps. Kiitos paljon kaikille teille jotka autoitte ja jaksoitte minua

Eetu

Kesätöissä Ristiinan kirjastossa

ristiinanayttely

Moi! Olen Laura, kesätyöntekijä Ristiinan kirjastossa. Olin yllättynyt, mutta erittäin iloinen mahdollisuudesta päästä työskentelemään kirjastolle ja kokeilemaan aivan uutta ja minulle kokemuksen kannalta tuntematonta alaa. Aloitin työt heinäkuun alussa ja työt jatkuivat kuukauden loppuun. Odotin ensimmäistä työpäivää mielenkiinnolla, koska halu oppia ja päästä osakseen aivan uutta työympäristöä kutkutti. Totta kai pienet jännitysaallot kulkivat vatsanpohjassa varsinkin ensimmäisinä päivinä. Itsevarmuus työhön ja asiakkaiden kanssa toimimiseen kuitenkin kasvoi sitä mukaa, mitä enemmän osasi ja tiesi varmuudella sanoa.

Kuten varmaan monella, myös minulla oli ennakkoluulot kirjastotyöstä, hiljaista työtä, tiskillä päivystämistä, kirjojen lainaamista sekä palauttamista, hyllyttämistä ja asiakaspalvelua tietenkin. Ennen kesätöiden alkamista mietiskelin myös ajan kulkua. Ajattelin, että työpäivät tulevat tuntumaan pitkiltä ja hitailta. Nämä ennakkoluulot kumoutuivat hyvin nopeasti jo samalla viikolla. Aika menee todella ripeästi hyllyjen välissä touhutessa ja asiakkaita palvellessa, vaikka olisikin hiljaisempi päivä. Uusia asioita ja tehtäviä on tullut vastaan niin paljon, että meinasi silmät pyöriä päässä ajatuksesta, kuinka vähän todellisuudessa tiesin kirjastotyöstä. Jokainen tehtävä on ollut oikein mielekästä puuhaa. Erityisesti olen pitänyt vanhempien ja huonokuntoisten aineistojen poistamisesta, erilaisten näyttelyiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä uusien lehtien ja muun aineiston käsittelystä ennen esille laittoa. Hyllyjen selailua luokittain ja uudelleen järjestelyä tuli tehtyä muutamana päivänä. Lehtikaapit kävin läpi samalla tavalla ja poistelin sieltä vanhentuneita lehtiä. Poistokirjojakin lajittelin joko myytäviksi, kierrätyskäyttöön tai poistettavaksi kokonaan. Pääsin myös toteuttamaan lapsille suunnattua kesäaiheista tietokilpailua sekä tekemään näyttelyä lukupiiriläisten viime vuonna luetuista kirjoista. Paljon muutakin tuli tehtyä, mutta siitä listasta tulisi todella pitkä.

Tiesin, että Ristiinan kirjastossa sijaitsee myös asiointipiste. Silti yllätyksenä tuli se, kuinka paljon kysellään muuhun kuin kirjastoon liittyviä kysymyksiä. Kaiken muun lisäksi oli siis tärkeää olla perillä ajankohtaisia asioista, sekä osata neuvoa ja vastata asiakkaiden kysymyksiin esimerkiksi nähtävyyksistä tai antaa mm. erilaisten palveluiden yhteystietoja. Nyt voin viimeistään todeta, että kirjastossa työskentely on niin paljon enemmän monipuolisempaa, kuin alkuun oletin.

Haastavinta tähän asti on varmaan ollut kirjasto-ohjelman käytön opettelu, vaikka se on yksinkertainen ja selkeä, niin se sisältää todella paljon erilaisia toimintoja. Alkuun myös aineiston hyllyttäminen tuntui hieman takkuilevalta. Mutta sekin taito onneksi harjaantui nopeasti oikeastaan sen myötä, kun alkoi muistamaan missä sijaitsee mikäkin luokka niin, ettei tarvinnut kierrellä jokaista hyllyä läpi.

Opin kuukaudessa paljon kirjastotyöstä, mutta varmasti sitäkin enemmän olisi vielä opittavaa ja tiedettävää. Vaikka kuukausi voi muuten tuntua pitkältä ajalta, niin uuden oppimiseen se on todella, todella lyhyt aika ja se riittää vain pintaraapaisuun siitä mitä kaikkea muuta tämä ja mikä tahansa muu työ pitää sisällään. Silti olen erittäin kiitollinen siitä, mitä olen päässyt tekemään sekä oppinut ja kuinka hyvin minut on perehdytetty pääpiirteittäin kirjastotyöhön. Viimeisellä viikolla vähän haastavimmatkin asiat alkoivat sujumaan melkein kuin vettä vaan!

Olen pitänyt kirjastossa työskentelystä erittäin paljon. Erityisesti siksi, kun ei ole kiire, eikä tarvitse juosta pää kolmantena jalkana hyllyjen luota tiskille. Kuitenkin on kiva hoitaa tehtävät hyvällä tahdilla, mutta huolellisesti. On kiva olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, vaihtaa muutama sana säästä tai muuten vaan rupatella joutavia. Lisäksi auttaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Laura

Kirjaston elokuu

book-1291164_1920

Kesää todellakin on jäljellä, mutta millaisessa säässä se näyttäytyy, on mahdoton sanoa. Mutta sen tiedän varmasti, että kirjastossa elokuu on vahvasti syyskauteen valmistautumisen kuukausi.

Sähköpostit liitävät ja kokoamme tiuhaan tahtiin syksyn kerhoja ja tapahtumia, tuntuu oudolta, että tuo paketti alkaa olla kasassa vaikka ulkona on vielä kuuma ja aurinko tervehtii aamu viiden aikoihin täydeltä paisteeltaan.

Kirjastossa on luvussa lukupiiriä, nuorten naisten kirjoituspiiri, tietotunteja, satutunteja, näyttelyitä… sekä paljon uutuuskirjoja, jotka on tilattu jo puoli vuotta sitten.

Itselläni on kalenterissa opintoihin liittyviä asioita, suunnitelmia, hahmotelmia ja aikatauluja, posti it –lappuja, joilla olen merkannut jotain tärkeää, mutta enhän minä enää muista, että mitä (en kai ole yksin tässä asiassa?).

Kirjaston arjessa on mahdoton olla elämättä 4 viikkoa tulevaisuudessa, onhan se yleisin lainausaika kirjoissa.

Kirjaston arki elää tätä päivää, mutta samalla taustalla työntekijät valmistautuvat kovaa tahtia siihen, että kesä muuttuu aivan pian syksyksi ja sitä mukaan kirjaston arki muuttuu taas.

Itselleni syksyn on parasta aikaa, kun kelit alkavat muuttua paahteisista niihin säihin, kun saan laittaa villasukat jalkaa, valita kaapista (sille hetkelle) mieluisimman teen ja alkaa purkaa ikuisesti kasvavaa lukemattomien kirjojen pinoa, kuunnella sitä, kun luonto alkaa hiljentyä kesän sirkunnasta.

Onneksi elokuu on vasta alkanut, saamme rauhassa kääntää vaihdetta kohti syksyä.

Syksyn tapahtumia voit käydä jo nyt kurkkaamassa kirjaston nettisivuilla!

Syksyä odottaen

Essi

Kirjavinkkarin vuosi

Lähes viikoittain, kesäkautta lukuun ottamatta,  työhöni kuuluu kirjavinkkaus koululaisille. Kirjastopolku tarjoaa ja on aikatauluttanut jokaiselle kolmos- ja seiskaluokalle kirjavinkkausta. Tähän tarjoukseen ovat alueen koulut tarttuneet suurella innolla. Osa ryhmistä tulee Mikkelin pääkirjastoon ja osan luona vierailen kirjakasseineni koululuokissa. Meitä vinkkareita on kentällä monia ja tämä on vain yhden vinkkarin raportti menneestä vinkkarivuodesta.

Vinkkarin vuosi alkaa syyskuun alussa ja päättyy toukokuun viimeisellä viikolla. Koululaisten loma-aikoina vinkkarinkin kalenteri huutaa tyhjyyttään ja se aika on hyvä pyhittää mm. äänen huoltamiseen ja vinkkauskirjoihin tutustumiseen. Kaikkiaan viime lukuvuotena vinkkasin kirjoja yhteensä 11 kolmosluokalle ja 22 seiskaluokalle. Kävin tilauksesta myös muilla luokka-asteilla sekä koulujen teemapäivissä ja vierailukutsuja kertyikin seitsemään eri tapahtumaan. Yhteensä siis 40 eri ryhmää ja yli 700 oppilasta on saanut osallistua pitämiini kirjavinkkauksiin. Lukuvuodessa on 39 kouluviikkoa, joten kirjavinkkauksiakin on ollut keskimäärin kerran viikossa.

Seuraavassa muutamia lukuvuoden 2017-2018 suosituimpia vinkkikirjoja eli niitä, jotka ovat lähteneet vinkkauksista lähes poikkeuksetta lainaan. Aina ei vinkkarin omat suosikit kiinnosta kuuntelijoita niin paljoa, että siltä istumalta lainaan lähtisivät, joten alla myös vinkkarin omat top-3 listat.

 

kolmosluokille:

Jørn Lier Horst: Operaatio myrskypilvi (Otava, 2018)operaatio myrskypilvi

Uuden lasten salapoliisisarjan ´Etsiväkaksikko´ ensimmäinen osa. Virtakylässä tapahtuu kummia. Etsiväkaksikko eli rohkea ja kekseliäs Tilda ja huippufiksu Oliver ovat valmiina seikkailuun. Apuna heillä on vainukoira Otto, joka haistaa kaikki salaisuudet. Etsiväkaksikon seikkailut jatkuvat uusissa osissa.

 

 

 

Heidi Viherjuuri: Hilja ja vihreän talon kesä (Mäkelä, 2017)Hilja

Riemastuttava kirjasarjan avaus alakouluikäisille lukijoille, joka on sallittu myös aikuisille. ”Sain nimen Hilja, koska äiti ja isä ajattelivat, että minusta tulee rauhallinen. Mutta voin kertoa sinulle, etteivät äidit ja isät aina tiedä kaikkea…” Hilja on seitsemänvuotias poikatyttö. Hiljan kesä on täynnä touhua, vietetään kissanristiäisiä, narrataan kaloja ja tehdään juhannustaikoja. Tässä tarinassa mennään eikä meinata.

 

 

Johanna Hulkko: Geoetsivät-sarja (osa 7: Geoetsivät ja yksikätinen madonna, Karisto, 2016) geoetsivät

Kaveriporukan perustama Geoetsivät -salapoliisiryhmä, selvittää mysteerejä geokätköilyn avulla.  Tällä kertaa geokätköillään Nuutajärvellä. Juuri avatun taidenäyttelyn vetonaula, arvokas lasiveistos, on kadonnut. Kuka on vienyt painavan veistoksen ja miten? Geoetsivät ovat valmiina ratkaisemaan rikoksen! Geoetsivien seikkailu lasitehtaan maisemissa on yllätyksiä täynnä.

 

 

Philip Reeve ja Sarah McIntyre: Emily ja huvipuisto (Aurinko Kustannus, 2017)emilyjahuvipuisto

Emily asuu Huvipuisto Kuun löytötavaratoimiston yläkerrassa. Hän on reipasotteinen tyttö, joka haaveilee pääsevänsä Suikeron ja Karvatin Huvipuistohuoltoon avustajaksi. Huvipuisto on hurjan suosittu ja laitteiden huoltamisessa riittää tekemistä. Tänään huvipuistossa tuntuu olevan tavallista huomattavasti enemmän haasteita laitteiden kanssa ja tietysti juuri silloin huvipuistoon saapuu myös huvipuistotarkastaja.

 

 

Mats Strandberg: Yön hirviö (Viisas elämä, 2017)yön hirviö

Kun Frank on antamassa naapurinsa koiralle Uffelle herkkuja, koira innostuu niin kovasti, että tulee puraisseeksi Frankia sormesta. Pian tämän jälkeen Frank alkaa nähdä ihmeellisiä unia. Unissa hänellä on neljä jalkaa, hänen ihoaan peittää turkki ja hänellä on heiluva häntä. Hän haluaisi todella kovasti, että ihmiset rapsuttelisivat häntä, mutta jostain kumman syystä kaikki pelkäävät. Samaan aikaan kaupungilla aletaan supista, että lähimetsässä asuu hirviö. Mitä jos Frankin unet eivät olekaan unia?

 

 

Vinkkarin top-3 kolmosille:

 

Vuokko Hurme: Kiepaus (Kustantamo S&S, 2017)kiepaus

Kiepaus on uuden Huimaa lasten fantasiasarjan ensimmäinen osa. Tapahtuma, jota kutsuttiin Kiepaukseksi, oli mullistanut kaiken. Siellä missä ennen oli taivas, oli nyt maa, ja missä piti olla maata jalkojen alla, olikin vain huikaiseva pudotus tyhjyyteen. Ihmiset Kardumissa, kaupungissa joka on kääntynyt ylösalaisin ovat oppineet elämään ylösalaisessa maailmassa.  Kardumissa asuu myös Lenna ja hänen perheensä. Perheen elämä Kardumissa on jännittävää ja erilaista aina siihen asti kunnes puhdas vesi alkaa loppua.

 

Neil Gaiman: Onneksi oli maitoa (Jalava, 2017)onneksi oli maitoa

Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa. Merkittävää roolia tarinassa näyttelevät muun muassa aikamatkustava dinosaurus, merirosvokuningatar, kallisarvoinen timantti, muutama vampyyri sekä – kaikeksi onneksi – aivan tavallinen maitotölkki.

 

Alexander McCall Smith: Akimbo-sarja (Akimbo ja krokotiilimies, Otava, 2007)akimbo

Akimbo on poika, joka asuu Afrikassa luonnonsuojelualueella. Akimbon isä työskentelee riistanvartijana luonnonsuojelualueella ja hänen kanssaan Akimbo pääsee seuraamaan ja tukimaan savannin eläimiä. Akimbo tietää kaiken leopardeista, seeproista ja kirahveista, ja vähän pelottavista krokotiileistakin. Eräänä päivänä luonnonsuojelualueelle saapuu krokotiilitutkija, jonka mukana Akimbo pääsee joelle merkitsemään krokotiilinpoikasia. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, keksiikö Akimbo kuinka tilanteesta selvitään?

 

 

seiskaluokille:

Nuorten jalkapallokirja-sarja (Readme.fi, 2016-2017) messi

  • Messi: uskomaton tarina
  • Gareth Bale: poika, josta tuli supertähti
  • Luis Suarez: maalitykki
  • Christiano Ronaldo: kasvu voittajaksi

Kertoo jokaisessa osassa yhden tähtifutarin elämäntarinan siitä päivästä alkaen, kun hän oli pieni poika joka vielä haaveili ammatista jalkapallon parissa. Siihen päivään saakka kun tähteys ammattilaiskentillä oli totta. Kiinnostavasti ja helppolukuisesti kirjoitettu sarja tähtifutareista. Kirjavinkkari odottaa kuumeisesti lisäosia!

 

Johanna Hulkko: K18 (Karisto, 2016)kirja k18

”Dödö, vaatteet, parta ja hajut.” Porukat on poissa koko viikonlopun ja Aksu sai jäädä ensimmäisen kerran yksin kotiin. Tähän saakka hänen on aina ollut pakko lähteä jokaiselle perhereissulle mukaan. Koko talo käytössä, vähän juomaa, hyvää seuraa. Aksu ottaa ja mokaa pahemman kerran. Maria – tyttöystävä ei ikinä antaisi anteeksi eikä kyllä vanhemmatkaan.

 

 

 

Tuula Kallioniemi: Villi viikko (Otava, 2017)villiviikko

Viltsu tulee huijatuksi kesälomalla maalle mummolaan. Maalle suuntaa myös Pinja ja Kassu. Kun mummo ykskaks jättää nuoret keskenään, täytyy nuorten tulla toimeen ilman nykyajan mukavuuksia. Ruokatarpeet pitää kerätä itse: lypsää vuohi, kuokkia perunat, nostaa katiskat. Ruoka pitää kaikenlisäksi valmistaa puuhellalla. Lepolomaa ei siis ole tiedossa. Seudulla kulkee myös outo hiippari, joka tekee nuorten elämästä vielä piirun verran hankalampaa.

 

 

Nicola Yoon: Kaikki kaikessa (Tammi, 2017)kaikki kaikessa

Maddy on allerginen koko maailmalle ja elää oman kotinsa suojissa, kuin kuplassa. Hän sairastuu jo pelkästä henkäyksestä ulkoilmaa. Sairautensa vankina hän pysyy kotonaan ja tapaa vain äitiään ja sairaanhoitajaansa. Sitten naapuriin muuttaa Olly ja nuoret rakastuvat. Tulevaisuutta ei ehkä voi ennustaa, mutta voimme arvata, että siitä seuraa katastrofi. Kirja kertoo rakkaudesta, joka sitoo, hallitsee ja vangitsee sekä rakkaudesta, joka valloittaa ja vapauttaa.

 

 

Jay Asher: Kolmetoista syytä (Otava, 2014)13syytä

Clay Jensen saa salaperäisen paketin, jonka sisältä paljastuu hänen luokkatoverinsa ja entisen ihastuksensa Hannah Bakerin äänittämiä kasetteja. Kaseteilla Hannah kertoo syyn siihen, miksi päätti elämänsä kaksi viikkoa aikaisemmin, ja mitkä 13 syytä johtivat tähän äärimmäiseen ja lopulliseen tekoon. Vain kuuntelemalla nauhan Clay voi saada selville miksi hän itse on päätynyt Hannahin listalle. Pysäyttävä esikoisteos.

 

 

vinkkarin top-3 seiskoille:

 

John Boyne: Poika vuoren huipulla (Bazar, 2017)poikavuorenhuipulla

On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle. Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta uniformuaan ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. Mutta uniformu yllään Pieter astelee kohti uutta vaarallista maailmaa. Maailmaa, jossa on vaikea erottaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Toisen maailmansodan tapahtumiin sijoittuva Poika vuoren huipulla on vaikuttava kuvaus nuoruuden viattomuuden menettämisestä ja siitä, miten vaarallisen helposti maailma ympärillämme muuttuu mustavalkoiseksi. Jos vaikutuit Poika raidallisessa pyjamassa -kirjasta, tartu myös tähän!

 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, 2017)vihajonkakylvät

Kirjasensaatio, joka on ajankohtaisempi kuin koskaan. 16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi ampuu syyttä Starrin ystävän. Starr on ainoa silminnäkijä, ja hänen todistuksensa voi tuhota koko yhteisön. Se voi myös maksaa hänen henkensä.

 

 

Becky Albertalli: Minä Simon Homo sapiens (Otava, 2017)minä simon

Onko kaikkien pakko tulla kaapista? Kertomus Simonista, jonka elämä menee mullin mallin, kun hänen salainen ihastuksensa uhkaa paljastua. 16-vuotias Simon inhoaa kaikenlaista draamaa, eikä ole ulkona kaapista homoutensa suhteen. Sitten sähköpostiviesti joutuu väriin käsiin, ja Simonin on astuttava pois mukavuusalueeltaan. Pelissä on mahdollisuus onneen ihastuttavan ja hämmentävän pojan kanssa – pojan, jota Simon ei ole koskaan tavannut. Koko kirjan ajan ilmassa on jännitettä siitä, kuka on tuo toinen poika ja paljastuuko Simonin salaisuus. Loppu ratkeaa sangen yllättävällä tavalla. Simonin elämää seurataan muutaman kuukauden ajan ja tutuiksi tulevat niin hänen ihastuttavan persoonallinen perheensä sekä luotettavat ja aidon tuntuiset ystävänsä. Tämä riemastuttava ja sympaattinen kirja on nähtävillä myös elokuvana.

 

Vinkkausterveisin kirjavinkkari-Mari

 

Monet esitellyistä kirjoista löydät myös e-kirjana Lumme-kirjastojen ellibs-kirjastosta. https://www.ellibslibrary.com/collection 

Sekä tietysti kaikki painettuina kirjoina Lumme-kirjastoista. https://www.lumme-kirjastot.fi/

 

            Pohditaan klassista

Ympärillämme on musiikkia jatkuvasti, vaikka emme sitä aina huomaa. Seuraavan kerran kun astut hotellin hissiin tai vaatekauppaan, kuuntele millaista musiikkia siellä soitetaan, vai soitetaanko ollenkaan.

Taustamusiikkina voi soida muunmuassa Beethovenin Kuutamosonaatti ja monet tunnistavat sen, eivät tiedä sen nimeä. Länsimaista taidemusiikkia eli klassista musiikkia käytetään edelleen mainoksissa ja elokuvissa, koska monet tunnistavat nämä teokset ja ne ovat hyvin monipuolisia ja soveltuvat erilaisiin tunnelmiin.

Harvoin kuitenkin kuulee jonkun sanovan pitävänsä klassisesta musiikista. Onko se jotenkin tabu aihe, vai pidetäänkö sitä nolona esimerkiksi rap-musiikin rinnalla? Onko se vain vanhempien hienostuneiden ihmisten ja orkesterien musiikkia?

Monesti klassista pidetään tylsänä tai outona musiikin tyylilajina, mutta sen ei tarvitse olla sitä. Sen eri aikakaudet ja ovat tyyliltään jo hyvin erilaisia, kuten barokissa rytmi tuli selvästi esille ja tahtilaji pysyi koko osan ajan samana, kun taas renessanssin aikana tahtilajia ei saattanut olla lainkaan. Hyvin erilaisia teoksia löytyy, kuten John Cagen 4’33, joka on täyttä hiljaisuutta koko teoksien ajan.

Jos löytää edes yhden mieluisan teoksen, voi kuunnella sitä. Jos vain työntää kaiken pois kuuntelematta mitään, ei voi tietää, että ei pidä siitä. Tietenkin kaikille klassinen musiikki ei sovi, mikä pätee musiikin ulkopuolellakin.

Tunnetut teokset kulutetaan koulujen kuuntelukokeissa ja mainoksissa ja kaikki osaavat vain tunnetuimmat kohdat niistä, kuten Fur Elisen aloituksen, eivätkä kuuntelen sen pidempään. Tietoisuus teosten alkuperästä ja tarkoituksesta, sekä niiden säveltäjistä kuten Mozartista tai Debussysta on hyvin vähäinen. Kuitenkin näistä aikakausista jolloin klassinen musiikki kukoisti, kuten barokki tai romantiikka, ollaan siirrytty nykymusiikkiin, kuten pop- tai rap- musiikkiin.

Miten klassiseen musiikkiin sitten voisi tutustua? Jos tietää klassisesta ja haluaa jotain uutta? Musiikkiopistot ja niiden opiskelijat tarjoavat useasti konserttejaan, joissa tyylilajia esiintyy, konsertit ylipäätään antavat mahdollisuuden live musiikkiin ja uudenlaiseen näkökulmaan. Omalle kotisohvalle voi myös istuutua ja kuunnella uudenlaisia teoksia ja myös musiikkigenrejä. Tunnettuja säveltäjiä on esimerkiksi Vivaldi, Mussorgsky, Beethoven, Mendelsson ja lista jatkuu vain.

On hyvä myös jos jaksaa kuunnella laidasta laitaan erilaista musiikkia, ja jos ei pidä mistään niin sekin on ihan okei.

Nauttikaa musiikista ja kuuntelun intoa!

  • Emilia, kirjaston kesätyöntekijä

Kirjasto kesätyöntekijän näkökulmasta

Aloitin kesätyöskentelyni Mikkelin pääkirjastossa kesäkuun alkupuolella. Ensimmäisenä päivänä tutustuin kirjaston henkilökuntaan, jotka esittelivät minulle paikkoja ja perehdyttivät minut työtehtäviin. Pääkirjastossa riittikin tutkittavaa. Kolme kerrosta, joista kaksi on asiakaskäytössä ja sokkeloinen varastokerros täynnä kaikenlaista materiaalia, enimmäkseen kirjoja ja lehtiä. Ystävällisen ja helposti lähestyttävän henkilökunnan ansiosta alkuun pääseminen oli kuitenkin mutkatonta.

Alussa työtehtävät täyttivät ennakkoluuloni työn luonteesta; kirjojen hyllyttämistä, kirjojen aakkostamista, kirjojen hakemista ja lainaamista asiakkaille, kirjojen palauttamista ja uuden kirja-aineistotilauksien tarkistamista. Oletin työn olevan lukutoukkailua hiljaisessa työpisteessä tai yksinäisillä kirjavuorilla surffailua kymmenien alaluokkien aallonharjoilla.

books-768426_1280

Kuitenkin viikkojen vieriessä käsitykseni hiljalleen muuttui. ”Työhän on puhdasta asiakaspalvelua! ”. Eri-ikäiset ja luonteeltaan erilaiset asiakkaat tavoittelevat henkilökuntaa puhelimitse, tiskiltä ja toisinaan nykäisevät hihoistaan hyllyjen välissä. Asiakkaat joko tiedustelevat tietyn kirjan saatavuutta tai toisaalta kysyvät ohjeita Mikkelin nähtävyyksiin. Lehtisaliin tulee lukijoita; lapset tulevat pelaamaan konsolipelejä; kaikenikäiset ihmiset kohtaavat toisensa kirjastossa. Joskus hiljaisina tunteina jotkut jäävät suustaan kiinni pidemmäksikin hetkeksi. Autamme ja kuuntelemme asiakkaita kuitenkin parhaamme mukaan ja teemme heille kotoisan olon.

Asiakaspalvelu-, ja vuorovaikutustaitoni ovat kehittyneet neljän viikon työsuhteeni aikana huomattavasti. Yksinkertaisimmatkin asiakaspalvelutilanteet, kuten aineiston lainaaminen tai etsiminen asiakkaalle tuntuivat alussa haastavilta, mutta niiden muodostuttua rutiiniksi, taito suhtautua erilaisiin tilanteisiin, kuten puhelimitse palvelemiseen, parani. Aloin nauttimaan asiakaspalvelusta.

Työilmapiiri oli mukava. Muiden kesätyöläisten, harjoittelijoiden ja vakituisten työntekijöiden kanssa työskenteleminen antoi minulle erilaisia näkökulmia ja vinkkejä työhön liittyen. Kokeneempien työntekijöiden arvokkaat neuvot ja ohjeet luovat meille nuorille hyvän pohjan tulevia haasteita varten.

Kesätyöntekijä

Simo

Hulivilikarnevaalien työpajapäivä pääkirjastolla

Hulivilikarnevaalien työpajapäivää vietettiin tiistaina 26.6.2018 ympäri kaupunkia. Mikkelin pääkirjastolla oli aamupäivällä kaksi sanataidepajaa teemalla Muistojen lipas sekä iltapäivällä kirjat ja kuvat heräsivät eroon iPad-työpajassa. Alla hieman tunnelmia tiistailta.

Muistojen lipas -sanataidepajat

Ryhmiä oli kaksi: alle kouluikäisille ja 7-15 vuotiaille. Sisältö pajoissa oli identtinen. Molemmissa pajoissa lähdettiin muistelemaan kivoja leikkejä ja pelejä. Alussa jokainen osallistuja sai valita mieleisensä kortin. Korteista kerrottiin jatkotarina, jota jokainen osallistuja jatkoi vuorollaan valitsemansa kortin avulla.  Tarina alkoi lauseella: ”Löysin muistojen lippaan.”

Ensimmäisen ryhmän (alle kouluikäiset) kortti valinnat ja niistä syntynyt tarina.

DSC_1065

”Löysin muistojen lippaan. Noita kurkistaa lippaaseen,  ja muistaa kun kävi laivamatkalla isolla valtamerellä. Noita kohtasi matkallaan merirosvon. Sitten tuli intiaani ja hän soitti tamburiinia. Sitten mummo ajoi mopolla jyrkkää mäkeä. Mummolla oli kova kiire, koska hän oli kadottanut lemmikkioravansa. Silloin noita näki matkallansa lohikäärmeen. Sitten hänelle tuli kova tarve antaa halit. Kaikesta tästä oli kirjoitettava laulu. Intiaani soitti sen pianolla. Muistojen lippaasta kantautui laulu, joka oli väriltään sininen ja keltainen.”

7-15  vuotiaiden ryhmän kuvat ja tarina.

DSC_1062

”Löysin muistojen lippaan. Käänsin lippaassa olevaa avainta ja avasin lippaan. Lippaasta paljastui taikakynä, joka kirjoitti tarinaa. Tarina kertoi kello seitsemän junasta. Kello seitsemän junassa tarjoiltiin joka ilta kupillinen kuutamokahvia. Sitten junaan astui tyttö, joka kantoi mukanaan suurta lahjapakettia. Läheisellä asemalla tyttöä odotti poika. Poika kertoi tytölle satulaivasta, joka seilasi pitkin maailman meriä. Kerran satulaiva pysähtyi saarelle, joka oli täynnä lunta. Lumisella saarella asui lumiukko eläinystävineen. Ihastuin saareen kovin ja tein siitä laulun. Sitä laulua kuuntelen iltaisin. Laulun myötä muistoihin tallentuvat junamatka ja lumisaari. ”

Jatkotarinoiden jälkeen päästiin kurkistelemaan suureen lippaaseen. Mitähän tuo lipas pitikään sisällään?

IMG_20180626_164854_429

Lippaan tutkimisen jälkeen muisteltiin sen oman aikuisen kanssa lapsuuden leikkejä ja pelejä. Tarvittaessa sai käydä tutkimassa lipasta uudestaan jos mieleen ei juuri sillä hetkellä tullut lempileikkiä. Muistot kirjattiin tai piirrettiin paperille ja päätettiin vielä yhdessä yhdestä tulevasta muistosta. Jokainen pari lupasi tehdä yhdessä jonkin heille mieluisen asian oli se sitten lomamatka, telttayö tai jokin muu sovittu asia. Lupaus kirjattiin osallistujien lupauskirjaan, jonka he saivat kotiin muistutukseksi. Sanataidepajan päätteeksi kaikki osallistujat saivat vielä tallettaa muistojen lippaaseen muistojen kultaisen kolikon kuvastamaan sitä kuinka jokainen uusi muisto kartuttaa muistopankkiamme.

dsc_1068.jpg

 

Iltapäivän iPad- paja, jossa kirjat ja kuvat heräsivät eloon.

Iltapäivällä päästiin ihmettelemään kuvia, jotka heräsivät eloon iPadin avulla. Yllättäen ihan tavalliselta kuvalta näyttänyt kuva heräsi eloon, liikkui, lauloi tai jopa ärjyi.

Pajassa pystyi tutustumaan erilaisiin lisättyihin todellisuuksiin. Mukana olivat kirjat Kaisa Happonen, Mur, eli karhu ja iDinosaurus sekä piirtokuvia tarjoava Quiver.

1. Kaisa Happosen: Mur eli karhu -kirja ja Mur-sovellus

Kirjaa luetaan normaalin tapaan ja tarina saa uusia ulottuvuuksia kun sivuilta bongattu punatulkku vie lukijan Mur-sovelluksen avulla sisälle tarinan maisemaan.

Mur

2. iDinosaurus -kirja

Tietokirja iDinosaurus sisältää tietolaatikoita, joista tulee esiin neljä erilaista dinosaurusta. Dinosaurukset ilmestyvät samaan tilaan lukijan kanssa ja ne liikkuvat ja ääntelevät. Pajassa Tyranosaurus Rex viihtyi sekin pitemmän aikaa kirjaston sohvalla eikä ollut kovinkaan äänekäs kaveri.

iDino

3. Värityskuvat ja Quiver -sovellus

Tämä sovellus herätti pajalaisissa eniten mielenkiintoa ja innostusta. Quiver on sovellus, jossa väritetyt kuvat voi koodata sovelluksella ja ne heräävät eloon. Maksuttomia ja maksullisia värityskuvia voi tulostaa Quiverin nettisivuilta. Koodatuissa kuvissa on vaihtelevasti ääntä, liikettä ja pelejä. Erityisesti autokuvissa on monenlaisia efektejä. Tämä on hyvä sadepäivän viihdyke, kannattaa tutustua!

Quiver

Kaikki sovellukset ovat saatavilla ilmaiseksi sovelluskaupoista iPadille sekä androidille ja tottakai kirjat ovat lainattavissa Lumme-kirjastoista.

Hulivilikarnevaaliterveisin Mari

 

Lukuvinkki nuorille

 

9789510436547_frontcover_final

Riina Mattila – Järistyksiä

Sen enempää tytöksi kuin pojaksikaan itseään tunteva Eelia ei löydä itselleen mitään pesäpallokaupungista.

Eelia löytyy kuitenkin pelastuksena junamatkan päässä olevasta koulusta, sen ympäristöstä, jossa ei tarvitse olla kuin oma itsensä. Siellä hän saa eläm

änsä ensimmäiset todelliset ystävät, kuten Karhun. Sekä koko kehoa ja mieltä mukaansa vievät järistykset, joka kantaa nimeä Isla.

Riina Mattilan kirja Järistyksiä sijoittui WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta kirjoituskilpailun toiselle sijalle, eikä syyttä. Kirja nivoaa sisuksiinsa koko skaalan, siitä mitä tapahtuu kun viimein irroittautuu ja antaa mennä, kun rakastuu koko kehoa myöten ja antaa toisen päästä niin lähelle, että epävarmuuden lakastuvat alta pois.

Se on tiheä kertomus, josta lukija ei halua kadottaa ainuttakaan sanaa, kirjasta tarraa kiinni sivu sivulta tiukemmin ja elää Eelian kanssa koko tunneskaalan. Riina Mattilan kieli ei säästä lukijaa ainoallakaan sivulla vaan on armoton.

Järistyksiä on kirja nuorista nuorille, mutta tavoittaa aikuisenkin lukijan sielunelämän.

 

Lukuterveisin
Essi