Kirjavinkkari esittäytyy

Hei! Olen Sari ja olen töissä Mikkelin seutukirjastossa, tällä hetkellä Ristiinan kirjastossa hankesijaisena joka toinen viikko. Yksi työtehtävistäni on kirjavinkkaus ja olen siinä vielä aloittelija. Ensimmäinen vinkkaukseni oli ennen joulua 2017. Silloin sain osallistua kokeneemman kirjavinkkarin pitämään vinkkaukseen muutamalla kirjalla. Keväällä 2018 pidimme yhdessä tuon samaisen kollegan kanssa Rantakylän 7. luokille Kirjastopolun tiimoilta vinkkaukset. Voi pojat, että minua jännitti! Olen luonteeltani hiukan ujo ja siksi esiintyminen luokkien edessä ei ole aivan helpoimmasta päästä. Tämän vuoksi olen erityisen kiitollinen siitä, että olen saanut aloittaa kirjavinkkarina olemisen kokeneemman kollegan tukemana.

Ensimmäinen yksin pitämäni kirjavinkkaus oli syksyllä 2018. Syksyn aikana pidin useamman vinkkauksen, kohderyhmänä oli kolmasluokkalaisia eri puolilta Mikkeliä. Näitä vinkkauksia jännitin paljon enemmän, sillä nyt tukena ei ollut kollegaa. Mutta kuinka ollakaan, kaikista peloista ja jännityksestä huolimatta sain hyvää palautetta. Silloin totesin, että tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin. Tällä hetkellä takana on 12 vinkkausta ja tiedossa on tälle keväälle vielä muutama. Haluan kehittyä vinkkarina ja siksi otan mielelläni palautetta vastaan vinkatun luokan opettajalta.

Vinkkauksiin valmistautuminen alkaa kirjapaketin kasaamisella. Haastetta kirjojen valitsemiseen luo tietämättömyys vinkattavien lukutottumuksista ja lukutaidosta. Opettajilta saa monesti tietoa oppilaiden lukutaidosta ja joskus myös siitä, millaisia kirjoja oppilaat tykkäävät lukea. Silti välillä tuntuu haasteelliselta löytää sellainen kokoelma kirjoja, että sieltä löytyisi luettavaa mahdollisimman monelle.

Jotta vinkkauksesta tulisi onnistunut, on paketista hyvä saada mahdollisimman monipuolinen. Itse luen pääasiassa fantasiaa sekä historiallisia romaaneja. Vinkattavia kirjoja valitessa täytyy pitää mielessä, että kaikki eivät pidä samanlaisesta kirjallisuudesta kuin minä itse. Vinkkauksen tietää olleen erityisen onnistunut, jos jokaiselle näyttäisi löytyvän mieleistä lukemista.

Pidän lukemisesta todella paljon ja siksi kirjavinkkaus on itselle yksi mieluisimmista työtehtävistä sen haasteista huolimatta. Eniten pidän alakoululaisten vinkkaamisesta, koska tahdon lukea vinkkaamani kirjat kokonaan ja alakoululaisille vinkattavat kirjat ovat tähän asti olleet nopeasti luettavissa. Seuraavana vuorossa on valmistautuminen kuudesluokkalaisten vinkkaukseen, tästä mahdollisesti lisää myöhemmin.

IMG_20190314_121402

Tässä esimerkki 2. luokan vinkkauspaketista

 

Kevätterveisin kirjavinkkari Sari

Lumme-lukuhaaste kohta 4.

Nyt on aika karata liukkautta ja loskaa. Lumme-lukuhaasteen 4.kohdassa luetaan kirja, jossa ollaan lämpimässä ympäristössä.

fashion-985556_640

Lukuvinkkejä:

Katri Alatalo – Käärmeiden kaupunki

Kolme aavikon alta löytynyttä  käärmeenmunaa laukaisee tapahtumien ketjun pitkin aavikkoa, Sulwaen ja Ninetta joutuvat elämänsä seikkailuun selvitäkseen hengissä.

 

Agatha Christie – Lomahotellin murhat

Vastentahtoaan Karibialle joutunut neiti Marple saa yllättävän virkisteen, kun palmun alta löytyy murhattu majuri.

Lisa Hilton – Domina

Galleriaristi Judith, tuo naispuolinen James Bond, ei pääse karkuun menneisyyttään eikä takaa-ajajiaan.

 

David Casarett – Tiikkipuulehdon arvoitus

Amatöörietsivien joukko Thaimaassa etsivät kadonneita turisteja, joiden jäljet johdattavat herkullisen ruuan ja salaperäisen hotelli Tiikkipuulehtoon.

 

Elizabeth Adler – Monta Carlon jalokivet

Kun häät julkkisetsivän kanssa ovat jälleen kerran siirtyneet, suhde ajautuu kriisiin.  Hermolevoksi tarkoitetun loman sijaan edessä on jalokivimysteeri.

 

Lumme-lukuhaaste kohta 3.

Historian havinaa.

Helmikuu on livahtanut käyntiin ja on aika uppotua historiallisiin maisemiin tämän haastekohdan kautta.

Mikä aikakausi sinua kiinnostaa eniten?

Jos etsintä tuottaa vaikeuksia, voit katsoa, mitä Lumme-finnan uusi hakupalvelu antaa tuloksiksi, kun hakee ”historiallinen romaani” termillä.

Lukuhaasteen 2 ensimmäistä kohtaa

1. Kirja, jossa on alle 200 sivua

Kevyttä kiitos. Joulun jälkeen on syytä laskeutua uuteen vuoteen rauhallisesti, napostella ja ottaa rauhallisesti. On taas koko vuosi jatkaa samoilla vanhoilla kujeilla. Ps. muista myös käydä vilkaisemassa mitä lasten- ja nuorten kirjat tarjoavat!

2. Novellikokoelma

Sana novelli on lähtöihin italian kielestä, novella. Tarkoittaen uutista, eli tiiviiseen muotoon kirjoitettua tarinaa, joka yleensä sijoittuu yhteen hetkeen. Novellin lajeja ja pituuksia on lukuisia (ja lukemattomia).

Lukuvinkkejä kohtaan kaksi

Margaret Atwood – Poikkeustila

George Saunders – Sotapuiston perikato

W.G. Sebald – Vieraalla maalla: neljä kertomusta

Ferdinand Von Schirach – Rikoksia: kertomuksia

Yiyun Li – Kultapoika, smaragdityttö

Lumme-lukuhaaste 2019

Lumme-lukuhaaste on leikkimielinen haaste, joka auttaa innostumaan lukemisesta ja katsomaan kirjoja uudella tavalla.

Haasteessa on 24 kohtaa, eli 2 kirjaa jokaiselle kuukaudelle.

Mikkelin pääkirjastossa on esillä vinkkejä kuukausittain eri haastekohtiin. Haastetta ei tarvitse suorittaa järjestyksessä, yksi kirja voi täyttää useammankin kohdan.

Pääasia on, että nautit lukemisesta, omalla tavallasi.

Seuraa haastetta myös Mikkelin kirjaston Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä. Myös Mikkeli lukee -tapahtuma on mukana haasteessa.

Haasteen kirjat:

  1. Kirja, jossa on alle 200 sivua
  2. Novellikokoelma
  3. Historiallinen romaani
  4. Kirja, jossa ollaan lämpimässä ympäristössä
  5. Nuorten kirja
  6. Kirja, jossa ollaan veden äärellä
  7. Kirjailijan etunimi alkaa samalla kirjaimella kun oma nimesi
  8. Kirja, jonka luit lapsuudessasi
  9. Kirja genrestä, johon et ole aiemmin tutustunut
  10. Keltaisen kirjaston kirja
  11. Kirja, jossa ollaan mökillä
  12. Äänikirja
  13. Kirja, jossa on yli 400 sivua
  14. Kirja, jonka kannessa on suosikki väriäsi
  15. Tietokirja
  16. Kirjailijan toinen kirja
  17. Suomalainen klassikko
  18. Elämänkerta
  19. Tänä vuonna julkaistu kirja
  20. E-kirja
  21. Runokirja
  22. Kirja, jonka itse valitsit
  23. Lastenkirja
  24. Sinulle suositeltu kirja

 

Tervetuloa ja lukemisiin!

Loppukesän työrutistus

books-1680953_1280Kesätyöt kuuluvat olennaisena osana nuorten ja aikuisuuteen astumassa olevien ihmisten kesänviettoon. Ne tarjoavat aina niin tärkeää kokemusta, sekä hieman tienestejä, joilla opiskelijan arjesta saa himpun verran mukavampaa. Itse pääsin kokemaan kesätyöt kirjastossa juuri kesätyökauden lopussa, jolloin suurin osa vielä lukiossa ja peruskoulussa olevista ovat jo palanneet opinahjoihinsa.

Olen kaupungin kesätyöntekijöiden senioriliigaa, siis korkeakouluopiskelija. Alkukesän vietettyäni fyysisemmässä ”duunarityössä”, oli mukavaa päästä tekemään siistiä sisätyötä. Kirjastoon hakeminen oli hetken mielijohde, kuten oli paikan vastaanottokin, mutta päätöstä ei voi katua hetkeäkään.

Minulle henkilökohtaisesti tärkein kesätyön tarjoama hyöty on työkokemus. Sitä kirjastossa työskentely todellakin tarjosi. Jo ihan ensimmäisestä päivästä lähtien pääsin tekemään asioita, joita en ole aiemmin kesätöissä tehnyt. Aiemmat kesätyöni ovat olleet pääsääntöisesti fyysistä työtä, joissa asiakaskontaktia ei ole juuri lainkaan.

Asiakkaiden palveleminen on yksi kirjaston työntekijän tärkeimpiä taitoja, joten pääsin harjoittelemaan sitä oikein toden teolla. Alussa saattoi olla vaikeaa opastaa asiakasta oikean hyllyrivin kohdalle, tai auttaa esimerkiksi monistuskoneen käytössä. Taitoni hioutuivat kuitenkin nopeasti, ja loppujen lopuksi koen saaneeni oikein hyvän maistiaisen siitä, mitä hyvä asiakaspalvelu vaatii.

Kirjastossa työskentely ei ole kuitenkaan pelkästään ihmisten kanssa toimimista. Monia työtehtäviä tehdään jo aikaisin aamulla, ennen kirjaston aukeamista yleisölle. Tällaiset tehtävät vaativat usein järjestelmällisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Lähes jokainen päivä sisälsi ainakin jonkin verran aineiston hyllyttämistä tai varattujen kirjojen etsimistä hyllyistä. Aakkoset eivät ole koskaan olleet vahvuuteni, ja usein olen joutunut hokemaan niitä päässäni muistaakseni oikean järjestyksen. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin, ja taitoni tällä saralla ovat kasvaneet huimasti. Aakkosten osaamistakin vielä tärkeämpää on järjestelmällisyyden taitaminen.

Opin tekemään työstäni mahdollisimman optimaalista, esimerkiksi etsimällä kerralla kaikki varastossa sijaitsevat varaukset, tai järjestelemällä hyllytykseen vietävän aineiston kärriin jo valmiiksi aakkosittain. Tämä kaikki voi tuntua hyvin simppeliltä ja itsestään selvältä. Todellisuudessa helpolta vaikuttava tehtävä voi vaatia paljonkin harjoittelua. Järjestelmällisyys on yksi tärkeimpiä taitoja nykypäivän informaatioyhteiskunnassa, jossa aika voi merkitä kirjaimellisesti rahaa.

Silloin tällöin pääsin tekemään myös hiukan tavallisesta poikkeavia hommia. Sain mahdollisuuden sähköisten ohjeiden tekoon kirjastolla käytössä olevien laitteiden tueksi. Sain myös nauttia kirjastosta poistettujen kirjojen tuhoamisesta, sekä kadonneiden kirjojen metsästyksestä, joka on myös tehtävä jossa järjestelmällisyyttä tarvitaan. Työskentely täällä on ollut kokonaisuudessaan hyvin monipuolista, eikä tylsiä hetkiä ole päässyt tulemaan montaa.

Kuten varmasti suurimmalla osalla ihmisistä, myös minulla oli kirjastosta hyvin selkeä ennakkokäsitys: se on pelkästään kirjojen hyllyttämistä ja asiakaspalvelua. Vaikka käsityksessä onkin ripaus totuutta, ei minulla ollut kuitenkaan yhtään hajua siitä, kuinka monipuolista kirjastossa tehtävä työ voi olla. Suosittelen harkitsemaa kirjastoa kesätyöpaikkana kaikille, jotka haluavat monipuolisen työn, jossa voi saada maistiaisen asiakaspalvelutyöstä ja järjestelmällisyydestä.

Haluan kiittää kaikkia työkavereita loistavasta opastuksesta ja ilmapiiristä, jossa oli erittäin mukavaa työskennellä.

Kesätyöterveisin

  • Joni

Yhdessä kirjoittamisesta

writer-1421099_1280

Kirjoittaminen mielletään yleisesti yksinäiseksi harrastukseksi, mitä se kyllä onkin, mutta kuten muissakin asioissa, myös kirjoittamisen suhteen joukossa on voimaa.

Olen saanut onneksi olla mukana kahdessa eri kirjoituspiirissä, molemmat epävirallisia ja toiminta on ohjautunut ryhmäläisten tarpeista sekä siitä, mikä milläkin kertaa tuntuu sopivalta. Usein tapaamisten alussa on yleistä juttelua, kuka pohtii mitäkin, säätä, julkista liikennettä, kitisevää pyörää, parkkipaikkoja ja ties mitä, iloinen puheensorina täyttää tilan, ja kun kello lähenee aloitusaikaa, on myös hetki hiljentyä ja laskeutua edessä olevien kirjoitusvälineiden eteen.

En ole koskaan törmännyt kirjoituspiireissä mihinkään erityisen viralliseen kaavaan, vaan se perustuu siihen, että paikallaolijat haluavat olla siellä, joko puhua kirjoittamisesta, kirjoittaa tai kuunnella, kun muut puhuvat kirjoittamisesta.

Minulle kirjoituspiirit ovat aina olleet tärkeitä oman innon ylläpitämisen kannalta. Yksin puurtaessa helposti unohtaa, että miksi ihmeessä tätä hommaa oikein tekee, että mikä kumma sitä vetää aina vain näppäimistön ääreen. Ryhmässä kun pääsee purkamaan näitä tuntemuksia huomaa, ettei todellakaan ole yksin, noiden kysymyksien kanssa.

Yksi hienoimmista asioista kirjoituspiireissä on myös se, että saa palautetta omista teksteistä, joille eittämättä tulee sokeaksi. Myös palautteen antaminen auttaa suunnattomasti omien tekstien näkemisessä.

Toki ei palautteen saaminen ole aina se iloisin asia, teksti voi olla yllättävän henkilökohtainen kirjoittajalle, sen takia on tärkeää muistaa, että palaute koskee tekstiä eikä kirjoittajaa, ja palautteen ottaminen vastaan on se yksi ja ainoa tapa kehittyä asiassa kuin asiassa.

Kirjoittaminen on parhaillaan silloin kun sen saa jakaa muiden alan harrastajien kanssa, huomata oman kehityksensä ja sen kun huomaa ne omat maneerinsa teksteistä.

Mikkelin pääkirjastossa toimii nuorten naisten kirjoituspiiri, tapaamme elokuussa ensi keskiviikkona 8.8. ja seuraavan kerran torstaina 23.8. Tapaamiset alkavat 17.30 . Kokoonnumme pääkirjaston toisen kerroksen neuvotteluhuoneessa.

Olet tervetullut mukaan, ja jos haluat jotain kysyä, laita minulle sähköpostia essi.ihonen(AT)mikkeli.fi

Kuuman kesän kesätyö kokemuksia

learning-3245793_1280

Ensimmäinen oikea työni, vaikka kesätyö onkin. En tiedä mitä odotin tältä työpaikalta. Toisaalta, uskoisin, etten ole ainoa. Mieti hetken ajan, mitä uskot liittyvän kirjaston työntekijän työtehtäviin. Kirjojen lainaaminen ja palauttaminen tulevat ensin mieleen, mutta molemmat on jo automatisoitu näppärillä sähköisillä laitteilla.

Itselläni ajatus olisi jäänyt tähän jumiin, mutta täällä työskenneltyäni, pitää ajatus aloittaa uudestaan aivan kirjaston juurilta, asiakaspalvelusta sekä manuaalisesta järjestelmästä säilyttää ja lainata suuria määriä kirjoja.

Tarroittaessani kirjoja uusilla genretarroilla, huomasin selvästi, kuinka paljon toimintatavat ovat kirjaston historiassa muuttuneet. Esimerkiksi kirjat voivat nykypäivänä olla peräisin hyvinkin kaukaisesta kirjastosta; esimerkiksi innokas Nora Robertsin lukija saattaa huomata, että kirja onkin matkannut noin 103 kilometriä päästäkseen Savonlinnan pääkirjastosta juuri sinun käsiisi.

Kirjasto ei myöskään ole nykypäivänä enää kovin tarkan kuvan antava nimi; kirjastosta voi lainata kirjojen lisäksi musiikkia, elokuvia urheiluvälineitä ja jopa varata kokoustilan. Kirjasto on aina yksi alueensa tärkeimmistä tiedotusvälineistä ja toimii paikkana, jossa ihmiset, jotka eivät vielä omaa tietokonetta, voivat käyttää sellaista, tai muuten vaan seurustella.

Ensimmäisellä viikollani töissä kirjastossa, oli kaikkien huulilla monia kysymyksiä. Tämä oli tietenkin oletettavaa, mutta se mitä en odottanut, oli että niin moni kysyisi sitä klassista samaa kysymystä: ”No, tykkäätkös sinä kirjoista kun hait juuri tänne töihin?” Olen melko varma, että suurin osa oletti minun tunnustavan olevani täysi lukutoukka, joka vaan ei saa naamaansa irti kirjasta. Mutta en ole. En tosin voi kieltää pitäväni kirjoista, mutta en voi myöskään sanoa muistavani, milloin olisin viimeksi lainannut kirjaa muuhun kuin koulutarkoituksiin, tietokoneet ovat vain sattuvat nykypäivänä tarjoamaan liian kattavasti juuri minua kiinnostavaa viihdettä ja informaatiota.

Jatkuva saman kysymyksen välttely epämääräisillä vastauksilla alkoi tuntua melko piinaavalta, ihan kuin minua ei hyväksyttäisi täällä sellaisena kuin olen.  Mutta mitä pidempään mietin asiaa, sitä vähemmän tajusin sen merkitsevän.

Me kaikki tulemme tai olemme jo eläessämme jossakin vaiheessa tehneet töitä, jotka eivät meitä aivan täysin kiinnostaneet. Vaikka en olekaan aivan täysin samaa mieltä sen kanssa, että tämä on miten asioiden pitäisi olla, olen kuitenkin samaa mieltä, että se on täysin hyväksyttävää. Olin siis päässyt pohdinnoissani lopputulokseen.

Mutta tämä ajatus ei silti suostunut jättämään minua rauhaan; sillä miten olisin voinut valita juuri tämän työpaikan tuolla perusteella, jos moinen Heureka kokemus oli täällä työskentelyni ansiota? Sitten tajusin sen, se oli tuijottanut minua suoraan silmiin, kuten tämän tekstin vihjaukset siitä omiisi.

Se oli intohimoni tietotekniikkaa kohtaan. Kirjaston massiiviset määrät kirjoja oikeasti sisältävätkin enemmän tietoa kuin löytyy edes kansien välistä; takakannen tarra on täynnä luokittelu ja lajittelu tietoja ja sama jatkuu kirjan niteeseen. Kaikki Tämä tieto, sekä sama kaikista muiden kirjastojen kirjoista säilötään yhteen ja samaan tietojärjestelmään, joka pitää samalla olla helppokäyttöinen, sekä tehokas.

Tähän mennessä pieni tarinani on varmaankin jo hätkäyttänyt muutamat sydänkohtaukset esiin herkimmistä entisistä työtovereistani, pahoittelen ja huomautan; tarvitseehan melkein jokainen tarina hieman draamaa. Totisemmin puhuen, aikani töissä Mikkelin pääkirjastossa on ollut kovin mukavaa, vaikka tarinani alku saattaa antaa aivan toisen kuvan.

Henkilökunta on kohteliasta ja tukevaa, eikä menetä pinnaansa, vaikka kysyisit samaa kysymystä seitsemännettä kertaa. Työtehtävät olivat mukavan monipuolisia ja rentoja. Ai niin, ja sisällä oli mukavasti viileämpää kuin ulkona.

Ja tarinan opetus on se, että oli paikka tai tilanne mikä tahansa, utelias voi aina löytää jotain mielenkiintoista.

 

Ps. Kiitos paljon kaikille teille jotka autoitte ja jaksoitte minua

Eetu

Kesätöissä Ristiinan kirjastossa

ristiinanayttely

Moi! Olen Laura, kesätyöntekijä Ristiinan kirjastossa. Olin yllättynyt, mutta erittäin iloinen mahdollisuudesta päästä työskentelemään kirjastolle ja kokeilemaan aivan uutta ja minulle kokemuksen kannalta tuntematonta alaa. Aloitin työt heinäkuun alussa ja työt jatkuivat kuukauden loppuun. Odotin ensimmäistä työpäivää mielenkiinnolla, koska halu oppia ja päästä osakseen aivan uutta työympäristöä kutkutti. Totta kai pienet jännitysaallot kulkivat vatsanpohjassa varsinkin ensimmäisinä päivinä. Itsevarmuus työhön ja asiakkaiden kanssa toimimiseen kuitenkin kasvoi sitä mukaa, mitä enemmän osasi ja tiesi varmuudella sanoa.

Kuten varmaan monella, myös minulla oli ennakkoluulot kirjastotyöstä, hiljaista työtä, tiskillä päivystämistä, kirjojen lainaamista sekä palauttamista, hyllyttämistä ja asiakaspalvelua tietenkin. Ennen kesätöiden alkamista mietiskelin myös ajan kulkua. Ajattelin, että työpäivät tulevat tuntumaan pitkiltä ja hitailta. Nämä ennakkoluulot kumoutuivat hyvin nopeasti jo samalla viikolla. Aika menee todella ripeästi hyllyjen välissä touhutessa ja asiakkaita palvellessa, vaikka olisikin hiljaisempi päivä. Uusia asioita ja tehtäviä on tullut vastaan niin paljon, että meinasi silmät pyöriä päässä ajatuksesta, kuinka vähän todellisuudessa tiesin kirjastotyöstä. Jokainen tehtävä on ollut oikein mielekästä puuhaa. Erityisesti olen pitänyt vanhempien ja huonokuntoisten aineistojen poistamisesta, erilaisten näyttelyiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä uusien lehtien ja muun aineiston käsittelystä ennen esille laittoa. Hyllyjen selailua luokittain ja uudelleen järjestelyä tuli tehtyä muutamana päivänä. Lehtikaapit kävin läpi samalla tavalla ja poistelin sieltä vanhentuneita lehtiä. Poistokirjojakin lajittelin joko myytäviksi, kierrätyskäyttöön tai poistettavaksi kokonaan. Pääsin myös toteuttamaan lapsille suunnattua kesäaiheista tietokilpailua sekä tekemään näyttelyä lukupiiriläisten viime vuonna luetuista kirjoista. Paljon muutakin tuli tehtyä, mutta siitä listasta tulisi todella pitkä.

Tiesin, että Ristiinan kirjastossa sijaitsee myös asiointipiste. Silti yllätyksenä tuli se, kuinka paljon kysellään muuhun kuin kirjastoon liittyviä kysymyksiä. Kaiken muun lisäksi oli siis tärkeää olla perillä ajankohtaisia asioista, sekä osata neuvoa ja vastata asiakkaiden kysymyksiin esimerkiksi nähtävyyksistä tai antaa mm. erilaisten palveluiden yhteystietoja. Nyt voin viimeistään todeta, että kirjastossa työskentely on niin paljon enemmän monipuolisempaa, kuin alkuun oletin.

Haastavinta tähän asti on varmaan ollut kirjasto-ohjelman käytön opettelu, vaikka se on yksinkertainen ja selkeä, niin se sisältää todella paljon erilaisia toimintoja. Alkuun myös aineiston hyllyttäminen tuntui hieman takkuilevalta. Mutta sekin taito onneksi harjaantui nopeasti oikeastaan sen myötä, kun alkoi muistamaan missä sijaitsee mikäkin luokka niin, ettei tarvinnut kierrellä jokaista hyllyä läpi.

Opin kuukaudessa paljon kirjastotyöstä, mutta varmasti sitäkin enemmän olisi vielä opittavaa ja tiedettävää. Vaikka kuukausi voi muuten tuntua pitkältä ajalta, niin uuden oppimiseen se on todella, todella lyhyt aika ja se riittää vain pintaraapaisuun siitä mitä kaikkea muuta tämä ja mikä tahansa muu työ pitää sisällään. Silti olen erittäin kiitollinen siitä, mitä olen päässyt tekemään sekä oppinut ja kuinka hyvin minut on perehdytetty pääpiirteittäin kirjastotyöhön. Viimeisellä viikolla vähän haastavimmatkin asiat alkoivat sujumaan melkein kuin vettä vaan!

Olen pitänyt kirjastossa työskentelystä erittäin paljon. Erityisesti siksi, kun ei ole kiire, eikä tarvitse juosta pää kolmantena jalkana hyllyjen luota tiskille. Kuitenkin on kiva hoitaa tehtävät hyvällä tahdilla, mutta huolellisesti. On kiva olla tekemisissä asiakkaiden kanssa, vaihtaa muutama sana säästä tai muuten vaan rupatella joutavia. Lisäksi auttaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Laura

Kirjaston elokuu

book-1291164_1920

Kesää todellakin on jäljellä, mutta millaisessa säässä se näyttäytyy, on mahdoton sanoa. Mutta sen tiedän varmasti, että kirjastossa elokuu on vahvasti syyskauteen valmistautumisen kuukausi.

Sähköpostit liitävät ja kokoamme tiuhaan tahtiin syksyn kerhoja ja tapahtumia, tuntuu oudolta, että tuo paketti alkaa olla kasassa vaikka ulkona on vielä kuuma ja aurinko tervehtii aamu viiden aikoihin täydeltä paisteeltaan.

Kirjastossa on luvussa lukupiiriä, nuorten naisten kirjoituspiiri, tietotunteja, satutunteja, näyttelyitä… sekä paljon uutuuskirjoja, jotka on tilattu jo puoli vuotta sitten.

Itselläni on kalenterissa opintoihin liittyviä asioita, suunnitelmia, hahmotelmia ja aikatauluja, posti it –lappuja, joilla olen merkannut jotain tärkeää, mutta enhän minä enää muista, että mitä (en kai ole yksin tässä asiassa?).

Kirjaston arjessa on mahdoton olla elämättä 4 viikkoa tulevaisuudessa, onhan se yleisin lainausaika kirjoissa.

Kirjaston arki elää tätä päivää, mutta samalla taustalla työntekijät valmistautuvat kovaa tahtia siihen, että kesä muuttuu aivan pian syksyksi ja sitä mukaan kirjaston arki muuttuu taas.

Itselleni syksyn on parasta aikaa, kun kelit alkavat muuttua paahteisista niihin säihin, kun saan laittaa villasukat jalkaa, valita kaapista (sille hetkelle) mieluisimman teen ja alkaa purkaa ikuisesti kasvavaa lukemattomien kirjojen pinoa, kuunnella sitä, kun luonto alkaa hiljentyä kesän sirkunnasta.

Onneksi elokuu on vasta alkanut, saamme rauhassa kääntää vaihdetta kohti syksyä.

Syksyn tapahtumia voit käydä jo nyt kurkkaamassa kirjaston nettisivuilla!

Syksyä odottaen

Essi