Mietteitä uudesta kirjastolaista

Lakikirja1

Kirjastopiireissä on puhuttu paljon uudesta kirjastolaista, joka tuli voimaan vuoden alussa. Täsmällisemmin uuden lain nimi on ”Laki yleisistä kirjastoista”. Yleisillä kirjastoilla siis tarkoitetaan tavallisia kunnan- ja kaupunginkirjastoja.

Kirjaston käyttäjälle uusi laki näkyy ennen kaikkea varausmaksujen poistumisena. On ilahduttavaa, että mahdollisuutta on jo hyödynnetty laajasti. Aineisto on liikkunut ahkerasti kirjastosta toiseen. Toki Mikkelin seudulla on ollut varausmaksuttomuutta jo vähän aikaa aikaisemminkin, mutta nyt aineisto kiertää ilmaiseksi koko Lumme-kirjastojen alueella.

Esille on myös noussut se, että kirjastoilla on oikeus määrätä käyttäjiä porttikieltoon. Tarkemmin ottaen tämä oikeus on kunnilla, jotka tuottavat kirjastopalvelut. Mutta kirjaston asiakkaat ovat yleensä niin mukavia, että lainkohta on lähinnä kosmeettinen…

Ainakin tärkeää on uudessa laissa oleva kohta, joka asettaa yleisten kirjastojen tehtäväksi muiden muassa ”edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua” (6 §). Lain tavoitteena ylipäänsä on edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta (2 §).

Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kirjastot voivat yhä enemmän olla alusta ja mahdollistaja aktiiviselle, osallistuvalle kansalaisuudelle. Osaltaan myös laki päivittyy kuvaamaan sitä todellisuutta, joka on ollut kirjastoille luontaista jo jonkin aikaa. Kirjastot eivät toki ota poliittisesti kantaa puoleen tai toiseen.

Kirjastotyöntekijöiden keskuudessa on ollut pelkoja siitä, muuttuvatko kirjastot väärään suuntaan ja aleneeko niiden sivistyksellinen arvo. Samoin on oltu huolissaan siitä, muuttuuko kirjastopalveluiden järjestäminen kunnille vapaaehtoiseksi. Tämä Kirjastolehden artikkeli valaisee käytyä keskustelua:

http://kirjastolehti.fi/artikkelit/uusi-laki-tekee-kirjastoista-demokratian-puolustajia/

Mitä olen itse keskustelua seurannut, pahimmat huolet tuntuvat hälventyneen. Vaikka kirjastojen määrästä tai aineiston määrästä ei puhuta laissa tarkemmin, kunnilta vaaditaan jatkossakin kirjastopalveluiden hoitamista. Toki voidaan kysyä, pitäisikö lain määritellä jotain vielä tarkemmin.

Joka tapauksessa keskustelu kirjastojen olemuksesta ja merkityksestä jatkuu, eikä siinä aina ole oikeita tai vääriä vastauksia. Kirjat eivät ole häviämässä hyllyistä, vaikka painopiste aineistolainaamo-ajattelun ja kohtaamispaikka-ajattelun välillä siirtyilee puolelta toiselle ja tuottaa kitkaa.

Minä kuitenkin luulen, että kovin vähän tulee muuttumaan, tai ainakaan muutokset eivät ole radikaaleja ja nopeita. Pikemminkin ne ovat osa sivistyksellistä jatkumoa ja turvaavat osaltaan sen, että kirjastot voivat täyttää ikiaikaisen tehtävänsä lukemisen, oppimisen, kulttuurin ja tiedon levittäjinä. Näin meillä Mikkelissä kuten muuallakin.

Terveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Muokattu 21.3: Lisätty Mikkelin aiempi varausmaksujen puuttuminen.

Kirjavinkki: Alastalon salissa

Alastalon salissa

Suonette anteeksi, hyvät lukijat, mutta niin se tosiaan on: paljon hehkutettu, pelätty ja keskusteltu Volter Kilven Alastalon salissa on se kirja, jota tässä blogimerkinnässä suosittelen luettavaksi.

Ainakin minulle oli jäänyt jonkinlaisia epäluuloja äidinkielenopettajien vihjailuista ja jopa suoranaisista pelotteluista, niin etten uskaltanut tähän kirjaan tarttua ennen viime kesää. Nyt minua lähinnä harmittaa, etten tullut aiemmin tutustuneeksi kirjaan. Vuonna 1933 julkaistu teos kun on suomalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia. Omasta puolestani se on parhaita ja viihdyttävimpiä kirjoja joita olen lukenut. Sekä kielensä että sisältönsä puolesta.

”Läski pureksitaan, ennenkuin sika niellään, ja minäkään, en minä niiskuttele ennen kuin löylykiulu on kaadettu niskaan. Varrotaan tässä ja pidetään nuotit tallella poskikamarissa, kunnes lukkari on päästänyt äänen ja virttä vedetään, niin että saa itsekin rämäistä. En minä yskäse ennenkuin Alastalo, en, vaikka Vaarniemi humisee ja lastun liuhkaavaa on sadankin kirveen puremalta valmiina irkenemään kymmensyltäkylkisiltä Lahdenperän metsässä!”

Lähes tuhanteen sivuun on kuvattu yksi päivä, jolloin erään lounaissuomalaisen saaristolaiskylän merkkihenkilöt kokoontuvat neuvottelemaan Alastalon saliin parkkilaivan rakentamisesta. Näennäisesti juoni on siis tämä. Mutta tähän asetelmaan nivoutuu nippu muita tarinanpätkiä ja draamaa, joka kuvataan syvällisesti vahvoja persoonia vilisevän henkilögallerian kautta.

Kerronta polveilee mehevinä monologeina ja valaisee kirjan henkilöiden elinpiiriä ja kulttuuria. Kieli käyttää hyväkseen monenlaista vanhaa merenkulku- ja maataloussanastoa ja hengellistä jargonia, joka on meille nykysuomalaisille jo paikoin unohdettua ja tuntematonta.

Kirjan haastava puoli on, että siihen pitää keskittyä ja pureutua, jotta siitä saa mehukkaimman osan irti. Mutta kyllä se toden totta myös palkitsee. Ajoittainen vaikeatajuisuus ole lopulta ollenkaan häiritsevää. Se kun ei ole irrallista kikkailua, vaan toimii täysillä sisällön ja juonen kanssa. Reipas rytmi vie tekstiä eteenpäin.

Turhaan ei ole Kilven tyyliä verrattu Marcel Proustiin. Alun esiluku, ”Kirkkomaa”, tuo kaikuja Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä –kirjasarjan alun Combray-fiilistelystä. Ja kun kirja pääsee kunnolla vauhtiin, kymmeniä sivuja käytetään pelkästään kuvaukseen piipun valitsemisesta piippuhyllyltä:

”Onkos laitaa taklata piippu niinkuin miksikin mamselliksi, tupsujen hepenettä ja pollarien rypälettä keikkumassa ja killumassa kauloilta jos ryntäiltäkin, niin että mies saa sekä karaista että hävetä luontoansa ennenkuin lykkää käpälänsä hakemaan helyn hilkun ja korun lorun keskeltä selvää piipunvartta! Pukkilalle tuommoinen piippu sopii, hänellä on semmoinen luonto, ettei hän ajattele itseänsä ensiksi, omia sormiansa, sopivatko ne, ja mikä sopii omiin sormiin, vaan hän ajattelee ensimmäisenä ottamista, kun on otettava näkyvissä; ja tuo Antverpenin piippu on kyllä semmoinen kapine, joka pliiraa hyllyltä, pliiraa kuin saakuti, kilkuttaa jo kaukaa silmään: ota minut, niin korean saat!”

Ymmärrän kyllä, että joku voi tähän kirjaan helposti kyllästyä ja tylsistyä, kun meno on välillä aikamoisen hengästyttävää. Mutta olisi silti väärin väittää kirjaa tylsäksi, sellainen suomen kielen aarreaitta se on. Samalla kirjan teemat ovat universaaleja ja perusteellisen inhimillisiä, eikä teos jää pelkäksi paikalliskirjallisuuden kuriositeetiksi. Sopii siis Suomi 100 -juhlavuoden teemaan.

Kirjan kirjoittaja Volter Kilpi oli muuten kirjastonhoitaja. En tiedä, mitä hauskaa tai hyödyllistä tässä faktassa on, mutta sanoinpahan kuitenkin.

Kannattaa lukea, tämä kirja ei ole turhaan klassikko.

Kirjaterveisin

Joni, Mikkelin pääkirjasto

Rantakylä tanssii ja soi, osa 6

Anthrax! Backyard Babies! Bad Religion! Ka-pow!

Yllä mainitut bändit, ainakin, olen valmistautunut näkemään tänä vuonna (Ka-pow! ei ole bändi). Ja nyt on vasta helmikuun alku.

Bad Religion

bad

Kuva: IllaZilla/Wikimedia Commons

Bad Religion oli tulevan kesän Jurassic Rockin ensimmäinen bändijulkistus, ja ainakin omassa ystäväpiirissäni (kyllä sellainen on!) esiintyjä on otettu innokkaasti vastaan. Minä myös. Tämän jenkkipunkin pioneerin olen onnistunut aiemmin kertaalleen näkemään, niinkin äskettäin kuin vuoden 1995 Provinssirockissa, jossa oli muutenkin ”ihan kiva” kattaus: Sheryl Crow, Suede, Moby, Faith No More, Danzig, jne. jne.

Bad Religion on toiminut lähes keskeytyksettä vuodesta 1979 alkaen kokoonpanon jonkin verran vaihdellessa, mutta ensimmäisestä vuoden 1982 How could hell be any worse?-albumista tähän päivään studioplättyjä on putkahtanut ulos kaikkiaan 16 kappaletta. Tähän tietysti päälle kaikki ep:t ja livelevyt. Erityisen yhtyeestä tekee (monen muun asian ohella) se, että heti alusta asti levyt ovat ilmestyneet bändin omalla Epitaph-levymerkillä. Välissä yhtye tosin joutui hieman hengähtämään julkaisemalla neljä levyä Atlanticin kautta, johon yhtenä syynä oli ruuhka omalla yhtiöllä. Sinne kun oli kertynyt mm. sellaisia uuspunk-artisteja kuin The Offspring, NoFX, Pennywise ja Rancid, jotka vuorollaan julkaisivat jopa platinamyyntiin yltäviä albumeja, menestyneimpänä tietysti The Offspring, toissa kesän Jurassic-vieraita sekin. Bad Religionin Atlantic-aikoihin osui myös bändin suurin kaupallinen menestys, vaikka kitaristi-säveltäjä Brett Gurewitz ottikin yhtyeestä muutaman vuoden aikalisän pystyäkseen hoitamaan Epitaphin asioita. Mr. Brett palasi miehistöön 2000-luvun alussa kun pahin uuspunk-villitys alkoi olla ohi, ts. Epitaphin bändien myynti alkoi tipahtaa, ts. myös Bad Religion tiputettiin Atlanticilta pudonneen levymyynnin vuoksi. Eli kun punkkareilta oli kääritty hillot, piti itse kääriä taas hihat.

Bad Religion on aidon punk-henkisesti kantaaottava orkesteri, mutta silkkaa paasausta se ei onneksi harrasta. Yhtyeen nimi (suom. Paha Uskonto) jo itsessään kritisoi uskonnon valtaa maailmassa, ja erityisen kitkerä pala se tietysti on Yhdysvaltain kristityille konservatiiveille, varsinkin yhdistettynä yllä olevassa kuvassakin näkyvään bändin tunnukseen, ristiin, jonka yli kulkee kieltoviiva. Muutoin bändin kommentoinnin kohteena on kuitenkin yleisesti nykyamerikkalainen elämäntapa lieveilmiöineen, mutta rasistit ja muut ennakkoluuloissa piehtaroijat saavat myös osansa. Jännä juttu, tuohon the American way-elämäntapaan liittyen, kuinka edelleen ajankohtaiset sanat laulaja Greg Graffin kirjoitti kappaleeseen 21st century digital boy jo vuonna 1990. Hyvä Jurassic-tiimi, a must-see!

scott

Anthraxin Scott ”Not” Ian

Kuva: Marcus Felix/Wikimedia Commons

Anthraxin tulo Suomeen varmistui jo reippaasti viime vuoden puolella, mutta jotenkin se itseltäni alkuun hautautui kaiken muun alle. Kun äskettäin katselin talvilomani ajankohtaa, tajusin että sehän alkaa samana päivänä jona Anthrax räimii Helsingissä! No, impulsiivisena (NOT!) kaverina oitis Lippupalvelun (nyk. Ticketmaster) tiskille ja piletti haltuun. Keikka kuuluu uudehkoon Black Box-keikkakonseptiin, jossa Helsingin jäähalliin tehdään klubimaiset olosuhteet siten, että istumakatsomot rajataan piiloon verhojen avulla jolloin yleisö, maksimissaan 3000 henkeä, kokonaisuudessaan kojottaa (= seisoo) lattia-alueella, tai ”jäällä”. Lava on kuitenkin halliolosuhteisiin mitoitettu, eli sedät mahtuvat heilumaan. Ja tädit, jos sellaisia bändissä sattuu olemaan. Ja hyvältä näyttää.

Anthrax liittyy tällä kiertueellaan niihin yhtyeisiin, jotka soittavat keikalla jonkin, ainakin omasta mielestään, uraauurtavan ja/tai pyöreitä vuosia täyttävän levynsä kokonaisuudessaan läpi. Tunnen ihmisiä joille tällainen ei sovi (ovat yleensä niitä joiden on pakko kuulla ne nothing-else-mattersit ja thunderstruckit yhä uudelleen ja uudelleen, ja kerran vielä pojat!), mutta itse olen ainakin tässä tapauksessa enemmän kuin mielissäni. Anthraxin tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Among the living on vaan niin kova! Juuri kyseisen levyn kappale I am the law (kertoo sarjakuva”sankari” Judge Dreddistä) oli ensikosketukseni yhtyeeseen, ja kun sormet eivät kerrankin vapisseet Rec- ja Pause-nappuloilla Klaus Flamingin laittaessa biisin soimaan Ylen Rinnakkaisohjelman  heavy-ohjelmassa vuonna 1988 (eli vuoden verran levyn julkaisun jälkeen), sain sen äänitettyä. Ei ollut internettiä eikä taivaskanavia, ei. Kasettimankka oli, ja tuohon aikaan uusi musiikki löytyi joko näin tai kavereilta levyjä ja kasetteja lainaillen. Vuotta myöhemmin sitten napotinkin jo Hämeenlinnan Ahvenistolla järjestetyssä Giants of rock-tapahtumassa äimistelemässä yhtä neljästä suuresta thrash-legendasta. Muut ovat tietysti Metallica, Slayer ja Tommi Läntinen. Eikäkö… Megadeth!

Vaikka Anthrax on aina tunnettu huumorintajustaan ja ennakkoluulottomuudestaan (mulkaiskaahan esimerkkeinä YouTubesta I’m the man ja Public Enemyn räppäreiden kanssa tehty Bring the noise), yhtyeellä on myös vakavampi ja kantaaottava puolensa. Among the livingin yksi huippuhetki on kappale Indians, jolla yritetään tuoda esille (tuolloista) Amerikan alkuperäiskansojen huonoa kohtelua. Eipä tuokaan tilanne ole silti ihmeemmin tainnut kohentua. Yhtye, ja erityisesti perustajajäsen kitaristi Scott Ian, on myös aina ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja muistuttanut fanejaan äänestämisen tärkeydestä, jotta demokratia säilyisi ja olot maassa eivät ainakaan huononisi. Silti yhtyeen vuonna 1981 alkaneen uran aikana he ovat saaneet nauttia mm. niin George W. Bushin kuin nyt Donald Trumpinkin hallinnosta. Kumpaakaan päämiestä yhtye ei tietojen mukaan äänestänyt.

Among the living-levyn lisäksi bändi toki soittaa tällä kiertueella muutakin tuotantoaan, onhan studiolevyjäkin ehtinyt kertyä jo 11 kappaletta, ja lisäarvoa keikalle tuo se, että bändin kokoonpano on lead-kitaristia lukuun ottamatta sama kuin keikan teemalevyllä vuonna 1987.

Anthrax on myös saanut kärsiä nimensä ansiosta; syyskuun yhdennentoista terrori-iskujen ja niiden jälkeisten säpinöiden jälkeen silloinen maailmankiertue laitettiin vuodeksi jäihin harvojen valtioiden oltua innoissaan ajatuksesta, että pernarutto (Anthrax suomeksi) saapuu maahan…

dregen

Dregen / Backyard Babies

Kuva: Blondinrikard Fröberg/Wikimedia Commons

Backyard Babies on mukana Lunta Ilosaaressa-kattauksessa, joka tykittää peräkkäisinä iltoina Kuopiossa ja Joensuussa helmikuun toisena viikonloppuna. Muut esiintyjät ovat Pariisin Kevät, Olavi Uusivirta, Disco Ensemble, Hardcore Superstar ja Danko Jones. No joo, kahden ekan kohdalla ei ehkä ”tykitys” välttämättä ole oikea luonnehdinta, mutta menköön nyt. Kun sattumalta on mahdollisuus majoittua arvokkaasti entisessä Kuopion hiippakunnan piispan asunnossa (kiitos Jaana ja Pasi!), eikä junamatkakaan Kuopioon ole ahdistavan pitkä, sinne siis!

Backyard Babies on ruotsalaisen katurokin lähettiläs, jolle ikää on kertynyt ihan kunnioitettavat 30 vuotta, tosin ensimmäinen julkaisu yhtyeeltä saatiin vasta 90-luvulla. On bändi ollut välissä telakallakin jokusen vuoden, mutta nyt tuntuu meno taas maistuvan. Oma ensikosketukseni tähän bändiin oli ihan sattumaa; joskus 90-luvun alussa Mikkeliin perustettiin Rock Cafe Huopatehdas, jossa vieraili joidenkin vuosien ajan ihan kunnon bändejä. Yksi niistä oli The 69 Eyes, aloitteleva kopla tuolloin sekin, eikä sen musisoinnissa  ollut mistään gootti-mölinästä vielä tietoakaan. Rumbasta oli tullut yhtyeestä luettua ja olihan nämä Helsingin pel… rokkarit mentävä katsastamaan. Kuusysit olivat ottaneet mukaansa lämppäriksi ruotsalaiset kaverinsa, mikä alun perin tuntui lähinnä ajanhukalta, ”turha lämppäri jotta baari saa myytyä enemmän kaljaa, blaa-blaa-lässyn-lässyn”. No, ei ollut turha. En itse asiassa edes muista the 69 Eyesistä muuta kuin että soittivat hyvin, vaikkakin ihan tajuttoman lujaa, ja että Backyard Babies soitti sen suohon. Syvälle.

suo

Suo

Kuva: Andreas Eichler/Wikimedia Commons

BB on uransa alusta asti keikkaillut Suomessa taajaan, mutta muitakin kytköksiä näillä kajalin suurkuluttajilla on kotimaahamme. Bändi on useissa haastatteluissa nostanut esiin kaksi suomalaista bändiä, joita kollektiivisesti fanittaa. Ensimmäinen, tuskin yllättävästi, on Hanoi Rocks. Toinen onkin sitten mielenkiintoisempi, nimittäin Hurriganes. Babiesin kitaristi Dregen meni jopa niin pitkälle, että yhdisti nämä kaksi esikuvaansa liittymällä Michael Monroen bändiin v. 2011 ja runnomalla Hurriganesin Get on-biisin puoliväkisin yhtyeen keikkasettiin. Dregen viihtyi Michaelin joukoissa pari vuotta kunnes oli aika kirjoittaa omaelämäkerta, tehdä soololevy ja palata alkuperäisen bändin kanssa taas lavoille, sekin uuden levyn kera. Tehokasta.

(Oikeasti toisen Lunta Ilosaaressa –esiintyjän, eli Danko Jonesin kuuluisi olla myös tämän tekstin alun bändilitaniassa, on nimittäin jokaisella kolmella kerralla nähtynä ollut vähintäänkin vakuuttava. Ongelma tällä kertaa on soittoaikataulu; jonkun aivopierun ansiosta Danko rytmiryhmineen on sijoitettu esiintyjälistan viimeiseksi, ”pääesiintyjäksi”, jolle on suotu tunnin soittoaikansa klo 01.00 – 02.00. Kiitoksii vaa oikke paljo! Taitaa olla tämä Desmond siihen aikaan piispalassa Tutumassa. Heh.)

Paljon on muitakin kiinnostavia artisteja tyrkyllä tälle vuodelle, mutta jollei rouva Fortuna muista Lotossa, Viking Lotossa, EuroJackpotissa jne. (enkö muka anna vaihtoehtoja?), melko valikoiden täytyy tilaisuuksia miettiä. Ja eihän Jurassic Rock ole julkaissut vielä kuin kaksi esiintyjää, tiedä mitä sieltäkin on vielä tulossa. Mutta tämän verran viitsi leveillä tällä kertaa, palaillaan taas musiikin merkeissä kevväämmällä.

Ari

Rantakylän kirjasto

ERNOD-hankkeella vilkkaasti toimintaa kirjastossa.

Kirjaston projekteista hei!

Mikkelin kaupunginkirjasto on osatoteuttajana ERNOD-hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten digiajan osallisuutta. Hankkeen yhtenä toimenpiteenä on järjestää mediavaikuttamistyöpajoja eli mediaklubeja erityisryhmille. Kirjaston projektityöntekijänä syyskuun 2016 alussa aloittanut Virpi Lahdensuo on yhdessä muiden kirjaston työntekijöiden sekä Mikkelin ammattikorkeakoulun (MAMK) opiskelijoiden kanssa järjestänyt loppuvuonna 2016 useita mediaklubeja kirjastossa. Mediaklubeissa nuorten kanssa on muun muassa tutustuttu kirjastoon ja harjoiteltu tablettitietokoneiden käyttöä. Nuoret ovat tehneet persoonallisia mediatuotoksia, joissa näkyy ja kuuluu nuorten oma ääni ja arki.

Juttu jatkuu animaation jälkeen.

Mediaklubeissa käyneiden nuorten erityisen tuen tarve on ilmennyt esimerkiksi mediatuotosten työstämisen aloittamisen vaikeutena: monet tarvitsivat itseilmaisuun tukea. Toisinaan taas esimerkiksi kielellisen tuen tarve on ollut ilmeinen. Erityisiä onnistumisia on koettu muun muassa silloin, kun tuotosten tarkastelu yhdessä on kirvoittanut keskusteluun, jota muuten ei varmastikaan olisi käyty. Kaiken kaikkiaan mediaklubeissa on vallinnut yhteisöllinen ja innostava tunnelma. Aina on edetty hitaimman tahtiin nopeimpien jutustellessa joko keskenään tai ohjaajien kanssa. Taitavammat ovat opastaneet toisia. Nuorilta saatu palaute mediaklubeista on ollut positiivista.

Esimerkkinä mediaklubista voisi mainita Mikkelin Rantakylän kirjastossa järjestetyn yökirjasto-tapahtuman, joka teknisten haasteiden vuoksi kutistettiin iltakirjasto-tapahtumaksi. Tapahtumaa olivat järjestämässä kolme MAMK:n opiskelijaa yhdessä kirjaston projektityöntekijän kanssa. Opiskelijat kirjoittivat tapahtumasta kahteen otteeseen kirjaston blogiin: ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

tiedosto_008Iltakirjastossa oli hyvä fiilis!

Mikkelin kaupunginkirjastossa järjestetyt mediaklubit ovat osaltaan toteuttaneet ERNOD-hankkeen tavoitteita. Mediaklubitoiminta on tukenut erityistä tukea tarvitsevien nuorten osallisuutta, osallisuuden kokemuksia ja mahdollisuuksia osallisuuteen mediaa ja digiajan kanavia hyödyntäen. Mediaklubeissa on harjoiteltu erilaisten sovellusten käyttöä, jotka mahdollistavat oman äänen kuuluville saamisen digiajan kanavia hyödyntäen. Mediaklubeissa on tutustuttu uusiin kanaviin ja työkaluihin, joilla hankkeen kohderyhmät voivat kertoa itse tärkeiksi kokemistaan asioista. On ollut ilo kertoa useiden käytettyjen sovellusten kohdalla, että ne ovat saatavilla myös Android-laitteille. Kirjastolla on käytössään tablettitietokoneina iPadit, joiden käyttöjärjestelmä on iOS. Monilla on kuitenkin esimerkiksi Samsungin laitteita omassa käytössään ja usein kotikäytössä olevassa laitteessa käyttöjärjestelmänä on Android.

Juttu jatkuu animaation jälkeen.

Lukuinnostavaa toimintaa – joka sekin kuuluu hankkeen tavoitteisiin – kirjastossa on järjestetty muun muassa rintanappipajan muodossa. Pajaa pidettiin hankkeen toiminnallisena näyttelypäivänä kirjastossa 8.12.2016. Rintanappipajassa nappeja tehtiin poistokirjoista ja näin paja oli osaltaan edistämässä lukuintoa antamalla uudenlaisen merkityksen kirjalle. Kun on tehnyt rintanapin kirjasta, joka kertoo esimerkiksi harrastuksesta, voi se kannustaa tarttumaan kirjaan muussakin yhteydessä. Poistokirjasta tehty rintanappi tuo uutta tulokulmaa kirjan sisältöön. Lisäksi omaa lukemistaan voi saattaa toisten tietoisuuteen itse tekemällään rintanapilla ja jakaa näin sen merkitystä. Rintanapit ovat omiaan myös virittämään keskustelua kirjoista ja lukemisesta ylipäänsä. Rintanappipaja edistää osaltaan sosiokulttuurista lukemista. Lisäksi joulukuussa järjestetty pop up –mediaklubi, jossa askarreltiin joulukortteja poistokirjoista, oli myös lukuinnostava. Korttien askartelu pop up -meiningillä jatkuu Mikkelin pääkirjastossa ystävänpäiväkorttiaskartelun merkeissä tulevan helmikuun alussa. Lisäksi lukuintoa on lisännyt kirjaston aineistoon tutustuminen mediaklubien aikana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

tiedosto_003Joulukuun pop up -mediaklubissa askarreltiin joulukortteja.

Nuorten tuotoksia on esitelty kirjaston Youtube-kanavalla ja niitä on julkaistu Facebookissa virtuaalisessa näyttelyssä Arkipaloja. Lisäksi tuotokset on katsottu yhdessä mediaklubin aikana ja niistä on keskusteltu. Näin jokainen osallistuja on voinut reflektoida toisen osallistujan omannäköistä ja henkilökohtaista tuotosta itseensä ja omiin kokemuksiinsa. Osallistujat ovat tutustuneet mediaklubitoiminnan myötä toisiinsa uudella tavalla ja moni erityisnuori on saanut äänensä kuuluviin uudenlaisia digitaalisia työkaluja hyödyntäen.

Kirjasto on kontaktoinut sidosryhmiään aktiivisesti ja luonut uusia kontakteja merkityksellisiin tahoihin. Lähes kaikissa kirjaston järjestämissä mediaklubeissa on ollut mukana kirjaston projektityöntekijän lisäksi joku kirjastotyöntekijä. Näin mediaklubitoiminta on levittäytynyt myös muiden kuin projektityöntekijän tietoisuuteen ja toiminnan vakiintuminen on todennäköisempää.

Juttu jatkuu animaation jälkeen.

ERNOD-hankkeen tavoitteisiin kuuluvat myös virtuaalisen läksytuen pilotointi ja kirjaston saavutettavuuden edistäminen. Kirjastolla on annettu alkutalvella virtuaalista läksytukea ja pilotointi on ollut onnistunutta ja menestyksekästä. Selko- ja viittomakielisen sisällön tuottaminen kirjaston internetsivuille on lähtenyt käyntiin muun muassa keskustelemalla Mikkelin Kalevankankaan taituri-ryhmien opettajien kanssa ja kokoamalla kirjaston toiveet selko- ja viittomakielisten ohjeiden ynnä muiden suhteen Humanistiselle ammattikorkeakoululle (Humak), joka Mikkelin kaupunginkirjaston tavoin on osatoteuttajana ERNOD-hankkeessa. Humak tuottaa pääosin kirjaston tarvitseman selko- ja viittomakielisen sisällön. Työ kirjaston saavutettavuuden suhteen jatkuu tänä vuonna.

Juttu jatkuu animaation jälkeen.

Mediaklubien järjestäminen ja muu hanketyö, kuten juurruttaminen, jatkuu tänä vuonna vielä elokuun loppuun, jolloin hankeaika päättyy. Helmikuussa hanke on mukana Mikkelin RekryOn-tapahtumassa vahvuudet merkille-työpajalla. Hankkeen menetelmäoppaan laadinta jatkuu viime vuoden suunnittelutyön pohjalta.

Sujuvaa ja onnekasta alkanutta vuotta toivottaa
Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

Yökirjasto-tapahtuma keräsi hyvää fiilistä!

Kirjaston projekteista hei!

Mikkelin Rantakylän kirjastossa järjestettiin yökirjasto-tapahtuma, joka supistui iltakirjastoksi teknisten haasteiden vuoksi. Tapahtuma järjestettiin osana ERNOD-hanketta. Alla tapahtumaa järjestäneiden Mikkelin ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoiden loppuraportti. Alkuraportti löytyy täältä.

Heippahei!

Yökirjasto-tapahtuma on nyt ohi. Tapahtuma sujui mainiosti sekä osallistujien että järjestäjien puolesta ja saimme paljon positiivista palautetta sekä kehittämisideoita. Tapahtumassa oli  erittäin lämmin tunnelma ja kaikki viihtyivät.

Olemme lähettäneet sähköpostia kaikille Etelä-Savon kirjastoille, jotta vastaavanlaisia tapahtumia järjestettäisiin jatkossakin.

Terveisin Reetta, Riikka ja Aino Mikkelin ammattikorkeakoulusta

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

 

 

Luovasti lisää lukutaitoa Sana-apajilta.

Kirjaston projekteista hei!

Mikkelin kaupunginkirjastossa on käynnissä Luovasti lisää lukutaitoa -hanke kuluvan vuoden 2016 loppuun saakka. Hankkeen yhtenä punaisena lankana on sosiokulttuurinen lukutaito. Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelija Mimosa Laine sekä Mikkelin kaupunginkirjaston projektityöntekijä Virpi Lahdensuo vetivät sanataidepaja Sana-apajaa viisi kertaa menneen syksyn aikana. Sana-apajien järjestyspaikkana toimi nuorisotila Starlight, jonka työntekijöille kiitokset sujuvasta yhteistyöstä!

sana-apaja
Sana-apajien tapahtumajuliste

Alla Mimosan mietteitä Sana-apajien järjestämisestä.

En minä oikeasti osaa määritellä sanataidetta. Huonona päivänä en osaa edes selittää vähän sinne päin, mistä on kyse. Eniten se johtuu kai siitä, että sanataiteen on tapana tapahtua ryhmässä ja siten kahden sanataideryhmän välinen ero voi olla kuin ero kissan ja mandariinin välillä. Kaikki riippuu siitä missä, millä tavoin ja ennen kaikkea ketkä.

Sana-apajat oli Mikkelin kirjaston ja nuorisotila Starlightin yhteistyössä tapahtuva viiden kerran sanataidepaja. Jokaisella kerralla oli oma teemansa ja yrityksen ja epäonnistumisen taktiikalla kokeilimme eri puolella ympäri nuorisotilan ja erilaisilla kokoonpanoilla sitä, millä tyylillä pajoista saisi mahdollisimman houkuttelevan. Haasteena oli se että meillä ei ollut käytössä ilmoittautumissysteemiä, vaan jokaisen kerran alussa oli kysymysmerkkinä se, miten houkutella nuoret omista nuorisotalon puuhistaan mukaan. Aina meillä ei ollut yhtä osallistujaa enempää ja joustavuus oli viikon sana joka viikko.

Helmi olikin fantasiakarttapaja. Se iski parhaiten ja houkutti eniten. Se on yksi omista suosikkiharjoituksistani, koska se antaa eniten mahdollisuuksia eikä vaadi erityisen paljon ohjausta. Sitä voi käyttää tunteiden käsittelyyn tai abstraktien asioiden jäsentelyyn. Olen vetänyt sitä puolen kymmentä kertaa eri variaatioilla. Tällä kertaa tein ratkaisun olla antamatta muita ohjeita kuin että valitkaa kaksi eri väristä kartonkia, tehkää toisesta tausta ja leikatkaa toisesta manner. Tässä koristeet. Antaa mennä. Kaikki eivät tehneet edes tämän ohjeistuksen mukaan, vaan keksivät saman tien oman tavan, mikä – kuten kaikki luovien harjoitusten vetäjät tietävät – on paras mahdollinen merkki. Kartat toimivat tässä tapauksessa loistavasti; ne antoivat mahdollisuuksia keskustella suosikkiasioista, jäsentää niitä mielikuvituksekkaasti ja tutustua toisiin. Meillä oli hauskaa ja aika loppui kesken niin kuin sen kuuluukin tehdä.

sana-apaja_porukka
Fantasiakarttojen tekoa. Kuva: Tuomo Mikkonen

Miten tekisit ensi kerralla? Niin meiltä kysytään koulutusalallani niin usein, että alkaa välillä tehdä mieli vastata sarkastisesti. Huonosti menee kuulemma vasta sitten, kun ensiyrittämällä menee täydellisesti. Seuraavalla kerralla aloittaisin fantasiakartoilla ja jatkaisin siitä fantasiamaailmateemalla, jossa fantasia määritellään vapaasti. Pajojen pitäisi edelleen toimia tavalla, jolla keskenkin voi tulla matkaan. Ympäristöön pitäisi kiinnittää huomiota ja ehkä kirjastoa voisi hyödyntää enemmän.

En tiedä jatkuuko tämä projekti muodossa tai toisessa tai että olenko minä siinä mukana lainkaan. Mutta hauskuus ja pelattavuus sanataiteessa piileekin siinä, ettei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ensi kertaan (tai sitten ei),
Mimosa Laine, yhteisöpedagogiopiskelija ja sanataiteilija

Viittomakielinen e-kirja lapsille

heinahatttuvilttitossu

Kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen on julkaistu Viittomakielisen kirjaston verkkosivuilla viittomakielinen versio. Kirja on ensimmäinen suomalaisella viittomakielellä toteutettu e-kirja lapsille.

Viitottu e-kirja sopii myös ei-viittoville. Salla Savolaisen alkuperäiset kuvat, viittomat ja ääneen luettu teksti ovat hienossa opusoinnussa keskenään. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen e-kirja uutuus. Kirja on katsottavissa avoimesti Viittamakielisen kirjaston verkkosivuilla.

Viittomakielisen kirjaston verkkosivuilla kannattaa käydä tutustumassa myös muihin materiaaleihin. Sivuilta löytyy viitottua materiaalia mm. parkourista, henkilökuvia ja matkaohjelmia.

 

ERNOD-hankekuulumisia: Yökirjasto Rantakylään marraskuun lopulla

Moikka!

Me ollaan 3 sosionomiopiskelijaa Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Opiskellaan nyt kolmatta vuotta ja toteutetaan projektityön opintoina Yökirjasto-tapahtumaa. Me lähdettiin tähän projektiin mukaan, koska ei olla tehty aikaisemmin tämän tyyppistä projektia ja kohderyhmä ei ole meille niin tuttu.

whatsapp-image-2016-11-03-at-10-58-14

Aino, Reetta ja Riikka

Tähän mennessä ollaan pidetty palavereita kaupungin kirjastolla projektityöntekijä Virpi Lahdensuon kanssa. Saatiin ERNOD-hankkeesta ja yökirjastosta lisää tietoa, jonka pohjalta lähdettiin suunnittelemaan tätä meidän tapahtumaa. Olemme tutustuneet muihin järjestettyihin yökirjastoihin Mikkelin lähellä. Pallottelimme myös mahdollista paikkaa tapahtumalle, jonka jälkeen päädyimme Rantakylän kirjastoon.  Käymme esittelemässä tapahtumaa Bovallius-ammattiopistolla, Savosetin monipalvelukeskuksessa sekä Olkkarin Tatu-ryhmässä.

Yökirjasto-tapahtuma järjestetään 25-26.11.2016 Rantakylän kirjastossa. Tapahtuma on tarkoitettu 15-29-vuotiaille, kuten ERNOD-hankekin. Tarkoituksena on harjoitella medialaitteiden käyttöä eri tavoin, tutustua kirjastoon sekä tuottaa lyhytelokuva nuorten omien ideoiden pohjalta. Illalla katselemme elokuvaa ja herkutellaan, jonka jälkeen yövytään kirjastossa. Yöpyminen ei kuitenkaan ole pakollista. Tapahtuma on nuorille ilmainen. 

yokirjasto

 

Seuraavaksi meidän täytyy suunnitella konkreettisesti ohjelmaa, vaikka meillä on jo paljon ideoita. Jäljellä on vielä monta käytännön asiaa, jotka tulee hoitaa valmiiksi ennen tapahtumaa. Odotamme itsekin tapahtumaa kovasti. On mielenkiintoista nähdä minkälainen lopputulos on. Toivottavasti saamme innokkaita nuoria mukaan tapahtumaan.

Terveisin Aino, Riikka ja Reetta

ERNOD-hanke toteutetaan ajalla 1.9.2015–31.8.2017. Hanketta hallinnoi Mikkelin ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina hankkeessa toimivat Humanistinen ammattikorkeakoulu, Mikkelin kaupunginkirjasto, Kouvolan kaupunginkirjasto ja Suomen Nuorisoseurat ry. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Euroopan sosiaalirahastosta ja hankkeen toteuttajatahot.

 

Kirjavinkki: Haltiaelämää

haltiaelamaa02076

Muriel Barbery – Haltiaelämää

Barberyn edellinen kirja Siilin eleganssi (2013) lumosi minut niin, että huomatessani Barberyn uutukaisen minun täytyi lainata se heti.

Siinä missä kirjailijan edellinen teos sijoittui ranskalaiseen kerrostaloon, Haltiaelämää sijoittuu hiljaiseen ja rauhalliseen fantasiamaailmaan, joka pitää sisällään yhtä monta kerrosta, kuin Siilin eleganssin talossa.

Tarinaan on helppo laskeutua, Barberyn kieli on muuttunut näiden vuosien aikana, se on saanut täytteekseen suuren määrän adjektiiveja.

Haltiaelämää rikkoo räikeän röyhkeästi kirjallisuuden asetuksia (ja varoituksia) adjektiivien käytöstä. Hän tekee sen tyylillä, kuten kuuluukin. Alkuun adjektiivien tunku on tukahduttaa ja on pakko pitää taukoa, vaikkei oikeasti malttaisi. Tarpeeksi kun on sivuja käännellyt, adjektiivit tekevät tehtävänsä; ne rauhoittavat lukijan harppovasta lukutyylistä, ne pakottavat lukijan keskittymään jokaisen sanaan ja niiden luomaan tunnelmaan.
Ne kasaavat kokoon sen minkä Clara pianollaan soittaa ja kuinka hän lumoaa kuulijan ja tässä tapauksessa myös lukijan.

Fantasian elementit kirjassa uppoutuvat tekstiin niin sujuvasti, ettei niiden olemassaoloa huomaa, ne ovat olennainen osa Haltiaelämän maailmaa, sitä kuinka Clara ja Maria hahmottavat ympäristönsä. Ennen kaikkea, kaikki magia on luonnosta ja luonnolla, sen kauneudelle ja tärkeydelle osoitettuja.

Haltiaelämää oli ns. hiljainen fantasiatarina, jossa taikuudesta tai lumouksesta (saatikka epätavallisista kyvyistä) ei tehdä suurta numeroa.

Marian kyky ymmärtää luontoa toi kirjaan mukanaan puiden huminan ja tuoksun; se toi lukijalle luontomaisemaa ja sen tärkeyden. Oli vaikeaa pysytellä sisätiloissa kirjan lukemisen ajan.

Maagisinta kirjassa oli kuitenkin Claran pianon soitto, sen halusi kuulla ja tuntea jokaisella solulla, mitä kehosta löytyy. Tähän Barbery taiteili adjektiivinsa, korvaamaan kirjasta löytymätöntä kuuloaistia.

Maailma muuttuu lukijan aavistamatta sitä, se hioutuu sivu sivulta ja jokaisen Claran soittaman tahdin kautta. Kirja elää lukijan mielessä ja se jättää jälkeensä rauhan ja tyyneyden, mieleen hiljaisen pianon soiton ja tytön soittimen edessä.

Hänen soittoaan on kuultava lisää.

Barbery kirjoittaa tällä hetkellä kirjalle jatkoa, ja minä odotan innolla, mihin Claran sävelet lukijan johdattavat seuraavaksi.

Essi

Kirjan saatavuus Mikkelin kirjastoissa

 

Pelikentillä – peliaiheisia kirjavinkkejä

Syyskuu oli Mikkelin pääkirjastolla peliteemainen kuukausi. Peleistä on kirjoitettu myös hienoja kirjoja, joista yksi on Ernest Clinen scififantasiateos Ready player one. J. Pekka Mäkelän suomentama teos julkaistiin vuonna 2012.

ready

Kirjan päähenkilö Wade Watts on seitsemäntoistavuotias nuori, joka asuu Oklahoma Cityn parakkipinoissa. Vuonna 2044 maailma on kolkko paikka: äärimmäinen köyhyys on yleistä, ilmasto on lämmennyt radikaalisti, iso osa ihmisistä työskentelee suurten firmojen orjina jatkuvan valvonnan alaisena ja niin edelleen.

Wade, kuten niin monet muut ankeaa todellisuutta välttelevät, viettää aikaa ja käy koulua virtuaalimaailmassa nimeltä Oasis. Oasiksessa vähävaraisillakin on mahdollisuus osallistua opetukseen verkkoyhteyden ja edullisimpien virtuaalilasien ja haptisten asusteiden ansiosta.

Oasiksen kehittäjäguru James Halliday on kuollut viisi vuotta aiemmin jättäen jälkeensä valtavan perintörahasumman ja Oasiksen hallintaoikeudet kätkettynä munaan, jonka hän asetti pääpalkinnoksi Oasikseen piilotettuun peliin. On kolme avainta ja kolme porttia, jotka saavutettuaan löytää munan. Ensimmäisenä vihjeenä on vain salaperäinen arvoitus.

Halliday tunnettiin 1980-luvun populaarikulttuurin suurena fanina ja näin ollen kaikki munastajat, eli kyseistä aarretta jahtaavat virtuaalihahmot ja todelliset henkilöt heidän takanaan, tietävät tehtävien ratkomisessa tarvittavan hurjia määriä yksityiskohtaista tietämystä liittyen tuohon menneisyyden aikakauteen. Niille lukijoille, joille 80-luvun peli- tai mediakulttuuri on tuttu, kirjassa on runsaasti nostalgisia aineksia.

Elämä on jatkunut Oasiksessa vuosikausia tasaiseen tapaan, koska kukaan ei ole pystynyt ratkaisemaan ensimmäistäkään arvoitusta saatikka löytämään yhtäkään avainta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Wade eräänä päivänä tulee ajatelleeksi ensimmäisessä arvoituksessa mainittua kauhujen hautaa sekä oppimista, Dungeons & Dragons -klassikkoroolipeliä sekä vielä Oasiksen erästä virtuaaliplaneettaa Ludusta, jolla hän itse käy koulua. Juoneen tulee vauhtia kuin salaman iskusta, mutta jatko kannattaa lukea itse kirjasta, jonka löydät aikuisten scifihyllystä.

Kirjasta on tekeillä Steven Spielbergin ohjaama scifiseikkailuelokuva, joka näillä näkymin putkahtaa teattereihin vuonna 2018.

Lisää peleihin ja pelimaailmoihin liittyvää luettavaa:

Delikouras, Aleksi: Nörtti, osat 1-4 (2012-)

Yläkoululaisen päähenkilön sielunelämää humoristisesti ja aidosti.

Harviainen, J. Tuomas ym. (toim.): Pelikasvattajan käsikirja (2014)

Digitaalisista peleistä kasvatuksen näkökulmasta pelikasvattajien asiantuntemuksella.

Hiltunen, Petri: Praedor -sarjakuvat (1998-)

Roolipelistäkin tuttua laadukasta barbaarifantasiaa aikuisten sarjakuvahyllystä.

Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja — Suomen pelialan kronikka 1984-2014 (2014)

Asiantuntevasti kirjoitettu ja perusteellinen pelihistoriikki.

Kuorikoski, Juho: Suuret seikkailupelit — tietokonepelien klassikot (2015)

Niin ikään asiantuntevasti ja monipuolisesti yhdestä peligenrestä aina 70-luvun alkuajoista lähtien nykypäivään asti.

Kuorikoski, Juho: X-com — tietokonepelien klassikot (2016)

Syventävä teos yhdestä klassikkopelistä.

Lappalainen, Elina: Pelien valtakunta (2015)

Tieto-Finlandiallakin palkitun toimittaja-kirjailijan vakuuttavasti taustoitettu katsaus peliteollisuuden tilaan Suomessa.

Niipola, Jani: Pelisukupolvi (2012)

Sujuvalukuinen kokoelma pelintekijöiden ja vähän muidenkin haastatteluja.

Rinne, Miha: Matkailua pelialalla (2013)

Ääneennaurattavaa, ronskia ja ironista huumoria aikuisten sarjakuvassa, joka pohjautuu tekijän pitkään omakohtaiseen kokemukseen pelialalta.

Sapkowski, Andrzej: Noituri – fantasiakirjasarja (2010-)

Myös pelinä tuttu maailma sekä hahmot esiintyvät Sapkowskin kirjoissa monisävyisesti.

Sokka, Juhani: Playmore (2016)

Tuoreita strippejä koottuna yksiin kansiin aikuisten sarjishyllyyn. Sokka irvailee etenkin peliriippuvuuden oireille — tosin myötätuntoisesti.

Vuorela, Ville: Elämäpeli — pelintekijän maailmat (2009)

Pitkän linjan pelikäsikirjoittajan ja kirjailijan omakohtainen ja hauskakin kirjoituskokoelma.

Vuorela, Ville: Pelintekijän käsikirja (2007)

Perusteos kenties jokaiselle, joka haaveilee pelintekijän ammatista.

Vuorela, Ville: Praedor -fantasiakirjasarja (2004-)

Roolipelistä tuttuun maailmaan sijoittuvia tarinoita pulp fantasia -genren hengessä. Uusin kirja vuodelta 2016.


Vinkit kokosi ystävällisten kollegoidensa avustuksella kirjastonhoitaja Elisa Harjunpää, Mikkelin kaupunginkirjasto