Rantakylä tanssii ja soi, osa 5

(tai, mistä minä nyt levyni ostan?)

Melkein yhdeksän vuotta sitä kesti, nimittäin Anttilan levyhyllyjen pläräämistä Mikkelissä. Jo heti avajaisista tuli bongattua ja hankittua ainakin Primuksen Brown Album ja Spinefarm -levy-yhtiön Hardcovers –kokoelma. Tuolloin vielä Keskon omistama Anttila taisi hyötyä avajaisostoksistani 5-10 euroa, aivan tarkkaa summaa en muista, sillä vaikka yllämainitut cd:t maksoivat vain euron kappale, pari dvd:täkin matkaan tarttui. Siis… ostin ne.

5_1

Les Claypool/Primus

kuva: Male-Zet/Wikimedia Commons

Jotkut valveutuneet siellä päätteen ääressä ovat ehkä tietoisiakin, että Anttila kopsahti konkurssiin loppukesästä, joten levylöytöjen riemu siltä osalta on ohi. Vuosien varrella levyhyllyyni löytyi täytettä ihan kiitettävästi, ja vielä konkurssi-alesta kävin haalimassa n. kymmenen cd:n satsin, sopuisaan hintaan tietysti. Täytyy myöntää että koko aikana en tainnut Anttilasta ostaa YHTÄÄN täysihintaista äänitettä, mutta poisto-/alelaarit kolusin varovasti arvioiden keskimäärin kahdesti viikossa, ja vaikkei näistä levyistä kauppiaalle tietenkään yhtä roimasti kertynyt kuin normaalihintaisista, jotain silti. Kyllä ei ollut minun syyni tuo konkurssi.

Mitään päiväkirjaa ei tullut levyostoista pidettyä (hah, kuka nyt pitäisi J) eikä kuittejakaan säilytettyä, mutta valehtelematta kannoin Anttilasta levyjä ja musa-dvd:itä kotiin tuon vajaan yhdeksän vuoden aikana useita satoja kappaleita, ja villi arvaukseni on, että keskimääräinen tallenteen hinta on ollut jossain viiden euron huitteilla. Ei ollut harvinaista, siis mikäli sattui iltavuoro, että tilipäivänä hipsin TopTen-osastolle jo ennen töihin menoa. Siinä oli sitten töihin tullessa mukava esitellä työkavereille aamun saalista. Pääkirjaston musaosastolaiset, pahoittelen tätä edelleen!

Parhaiten mieleen jäivät tietysti superhyperlöydöt ja/tai isommat kertasatsit. Edellisiin kuuluu mm. Whitesnaken uran alkupuolen kattava, runsaasti bonusmateriaalia sisältävä  The box ’o’ snakes, jonka 60€:n hinta ei saanut edes ähkäisemään. Paitsi ehkä mielihyvästä, varsinkin kun laatikon kannessa oli lähtöhinta 129€. Bargain! Toinen hieno löytö, vaikkei äänitteitä sisältänytkään, oli metallinen ”keksilaatikko”, joka sisälsi Kiss-aiheista roipetta yhtyeen levyn Creatures of the night (1982) teemalla. Sisältöön kuului t-paita (sattumalta oikean kokoinen), pipo (ei kiristä) sekä neljä rintanappia (missä lie nykyään) ja tässäkin hinta kirjastovirkailijalle sopiva: 15€. Noita useamman levyn kertaostoja ei edes kaikkia muista, joskin eräässä erityisen upeassa alelaaripläjäyksessä oli cd-levyjä 14 kappaletta, kruununa Joe Satrianin Satriani live! –tuplacd,  ja ”köyhdyin” niistä yhteensä jotakuinkin 30€. Ja syy sille, että muistan juuri kyseisen massahankinnan, on se, että tuon Satrianin livelevyn myötä oma Satch-kokoelmani oli hetken aikaa täydellinen. Joe-ukkelihan on siis melko tuottelias muusikko kaikkine sivuprojekteineen ja toisten artistien levyillä vierailuineen, joten jäljessä ollaan taas.

5_2

Joe Satriani

Kuva: Snowdog/Wikimedia Commons

 

Jo ennen Anttilan katoamista Mikkelistä katosi Sokos. Tai siis heidän levyosastonsa. Kun Stellaa alettiin rakentaa, ja samalla Sokoksen laajennus alkoi, mielessä siinsi uusi, ylivoimainen levytaivas. Toisin kävi, eli S-ryhmä päätti ajaa koko äänitemyyntinsä alas Sokoksilla ja keskittää sen Prismoihin. Ne, jotka ovat viime aikoina Prisman ääniteosastoilla (siis missä?!) käyneet lienevät samaa mieltä siitä, että äänitteet näyttävät olevan vain välttämätön paha joka isossa marketissa on oltava. Valikoima on luvalla sanoen suppea. Ja jotta haavoihin saataisiin hierottua lisää (suolaa, suolaa, enämpi) suolaa, Citymarketeja koskee aivan sama asia. Kun vielä huomioidaan kaupunkimme ainoan divarin meneillään oleva loppuunmyynti, ja se, että varsinaisia levykauppoja Mikkelissä ei ole enää 2010-luvulla ollutkaan, pääsemme tuon artikkelin alaotsikon äärelle: mistä minä nyt levyni ostan?

No, nykyisellä joukkoliikenteen kilpailuhenkisellä hinnoittelulla olen päätynyt mm. sellaiseen ratkaisuun, että hankin menopaluu-bussiliput Jyväskylään jollekin lomapäivälleni. Seuraava ”rasvareissu” tapahtuu perjantaina 7.10., jolloin lähden klo 9 bussilla Jyväskylään, vietän siellä 4½ tuntia kierrellen levykauppoja ym. ja bussi takaisin Mikkeliin lähtee klo 15.15, joten olen kotikaupungissa taas klo 17. Ja tosiaan, liput hyvissä ajoin hankkineena reissun hinnaksi tulee YHTEENSÄ 2€, eli euro suuntaansa. Tosin jos haluan että reissu on kannattava, rahaa on muutoin tarkoitus palaa rutosti. Jyväskylässä kohteinani ovat Vanha Antikvari, Videodivari, Levykauppa Äx sekä pari keskustassa sijaitsevaa itsepalvelukirppistä. Anti on yleensä vähintäänkin kohtuullinen, kunhan ei käy reissulla liian taajaan jotta tarjonta ehtii päivittyä.

Itsepalvelukirppiksiä suosin myös Mikkelissä (ja muissa kaupungeissa, joissa vierailen); tämän kokoiseen kaupunkiin niitä onkin perustettu ilahduttavan monta, ja ainakin tällä hetkellä näyttää että tilausta ja asiakkaita riittää. Mutta yksi vieno pyyntö myyjille: miettikää mitä laitatte myyntiin. Jos myymäsi levy on niin huonokuntoinen ettet itse pysty sitä enää kuuntelemaan, ÄLÄ laita sitä kirpputorille myyntiin ainakaan ”vaikeimman kautta”.  Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin valita kirppispöydästä levyjä, joissa on maininta ”Levy kassalla”. Tästä usein seuraa:

  1. a) asiakasjonon jumitus saapuessani kassalle kun kassa etsii levyt oikeasta kansiosta, laatikosta, suodatinpussista , b) lisää jumitusta kun minä tihrustan levyn kerrallaan valoa vasten naarmujen varalta, c) edelleen jumitusta hylkäämieni levyjen takaisin laittamisesta, ja d) mielipahaa minulle (muista jonottajista puhumattakaan) kun lopulta valitsemistani kymmenestä levystä ehkä kaksi on ostamisen arvoisia.

Läheskään yhtä paljoa ei harmita se, että pöydässä paikan päällä tarkistaessa huomaa levyn olevan huonokuntoinen. Eipähän tarvitse itse kanniskella koteloa ympäri liiketilaa eikä henkilökunnan palauttaa sitä seuraavaa höynäytettävää odottamaan.

5_3

Jono, luultavasti minun aiheuttamani.

Kuva: hardys/WikimediaCommons

Ja muuten: paikallislehti Viikkoset julkaisi levynkeräilijän vinkkelistä hyvän kolumnin 20.9.2016.

Joskus on myös kiva että levyt tulevat tykö; Mikkelissä on säännöllisen epäsäännöllisesti, noin puolen vuoden välein, järjestetty Markku Lehtisen toimesta Levymessuja. Taas on sen aika, eli lauantaina 1.10.2016 on mahdollisuus tehdä löytöjä Amiksella eli Etelä-Savon Ammattiopiston tiloissa Otavankadulla. Tapahtumaa luultavasti mainostetaan vielä lähiaikoina paikallislehdissä. Btw, Lehtinen pyöritti aikoinaan 80-90-luvuilla Savonlinnassa levykaupan lisäksi levy-yhtiö Elmerecordsia julkaisten mm. Yup:n alkuaikojen levyjä. Hän myös jalkautui kauppamatkustajana kirjastoihin tarjottelemaan liikkeensä maahantuomia levyjä ja pääkirjaston musiikkipalveluista löytyykin yhä mieheltä hankittuja hiukan harvinaisempia äänitteitä, ainakin NoMeansNo’ta.

Ja lopuksi: jossei muuten onnistu, nii tehhää ite. Duurilla syksyyn  –tapahtuma pääkirjaston Musiikkipalveluissa lauantaina 8.10.2016 klo 10-14. Täkynä on Baltixin live-keikka. Bändin kitaristeista toinen on allekirjoittaneen entinen luokkakaveri, toinen taas soittanut ja laulanut paikallisessa ei-niin-kevyessä laulu-ja soitinyhtye Dasterissa. Lisäksi luvassa on kirjaston poistolevyjen myyntiä, mahdollisuus myydä/ostaa/vaihtaa omia levyjä ja nautiskella pop-up kahvilan tarjonnasta.

Keräilemisiin,

Ari

Rantakylän kirjasto

Kirjavinkki: Harry Potter and the Cursed Child

 

1565355_2-jpgx

Harry Potter and The Cursed Child

Pottereita voi analysoida loputtomiin; näistä kirjoista on kirjoitettu kirjoja ja tullaan kirjoittamaan vielä pitkän aikaa. Minäkin kirjoitan tätä blogitekstiä!

Kaikesta lukemistani huolimatta, mikään kirja ei ole tehnyt vastaavanlaista vaikutusta kuin Potterit. Niiden maailma, hahmot, eläimet, taiot, symbolit, kerronta… mitä nyt kirjoissa löytyykään, kaikki on kohdallaan. Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kun Harry Potter and The Cursed Child – kirjan julkaisusta kerrottiin, tunteeni olivat sekavat; ollako innoissaan vai ei. Osiltaan koin, että Potter –sarja on jo käyty lävitse; kirjoina ja elokuvani. Kuitenkin, hyvin vähän itselleni yllätyksenä kultainen kirja on hyllyssäni. En malttanut olla ostamatta kirjaa, saatikka sitten lukematta.

Ensimmäinen asia mikä kirjasta on syytä muistaa, se on näytelmän käsikirjoitus, eli luvassa on puhetta ja paljon, rowlingmainen maailman kuvaus on jäänyt kokonaan pois.

Hahmot ovat silti siellä, erityisesti pääkolmikko; Harry, Hermione ja Ron, tällä kertaa kaikki nelikymppisinä ja perheellisinä. Hämmentävä lähtökohta, kun heihin on tottunut teini-ikäisinä. Alkuun asetelma vaati totuttautumista, mutta seikkailu lähti äkkiä käyntiin. Alkuun nopea tahti hengästytti ja mietin millainen työ on ollut saada näytelmä toimimaan teknisesti ja kuinka paljon ravaamista vaihtuvat kohtaukset ovat vaatineet näyttelijöiltä.

Alun asetelma, se mistä näytelmä saa alkunsa, sai minut kurtistamaan kulmiani. Seitsemän kirjaa materiaalia ja tarinaan poimitut hahmot tuntuivat alkuun oudolta valinnalta, mutta ei pidä hätäillä. Repliikit veivät tarinaa eteenpäin, loivat oivasti kuvan Harrysta tuskaisena ruuhkavuosistaan ja lapsistaan, erityisesti tarinan päähahmosta Albuksesta.

Näytelmä avasi minulle Harrya ja hänen sisäistä maailmaa aivan eri tavoin kuin itse kirjasarja, kuva Harrysta näytelmässä on minulle realistisempi kuin kirjoissa koskaan; vuodet ovat tehneet Harryn suhteen tehtävänsä, tai hän on viimein ymmärtänyt, kuinka hilkulla hänen selviytymisensä on ollut kaikkien kuuden kouluvuoden aikana.

Osa tarinasta tuntui hieman toistolta, mutta kaikki soljahti osaksi tarinaa ja sen maailmaa, kun malttaa lukea loppuun asti. 330 sivua tuntuu lopulta kovin vähältä, kun suljin kirjan, jäin haikailemaan lisää. Tarina loppui, isän ja pojan maailmat rakoilevat vähän vähemmän. Lukijalle kuitenkin jäi nälkä, varsinkin pienistä yksityiskohdista, jotka valottivat ruuhkaisten vanhempien kouluvuosia.

Suosittelen kirjan lukemista jokaisella, joka tunnistaa pienen Pottermanian itsessään. Aikaa tosin kannattaa varata, itse näytelmän lukee kyllä nopeasti, mutta niiden jälkeen saattaa nousta malttamattomuus lukea seitsikko lävitse, heijastaa sitä niihin asioihin joita tarinan maailma avasi.

Kaiken kaikkiaan Jack Thorne on tehnyt hienon työn näytelmää kasatessaan, sitä on syytä kunnioittaa, Harry Potter and The Cursed child on hänen näkemyksensä Pottereiden jatkosta. Ja olen kiitollinen siitä, etten malttanut olla lukematta sitä.

-Essi

Kirjan saatavuus Mikkelin kirjastoissa

Kesätyöläisen kirjavinkki: Irlantilainen tyttö

9789520103996-iso

Susan Fletcherin kirja ”Irlantilainen tyttö” on siitä mielenkiintoinen opus, että toisin kuin nimi ehkä antaa ymmärtää, kirja ei suinkaan sijoitu Irlantiin, vaan Walesiin. Koko kirjassa ei itse asiassa käydäkään Irlannissa, mutta se ei mitenkään vähentänyt kirjan viehätysvoimaa vaikka itse olen nimenomaan suuri Irlannin ystävä.

Kirjan alussa lähes kolmekymppinen, esikoistaan odottava Evangeline ”Eve” Green löytää äitinsä vanhan muistolaatikon ja avatessaan sen käy uudestaan läpi lapsuuttaan ja siellä selvittämättömäksi jääneitä asioita.

7-vuotiaan Even elämä muuttuu, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Sen seurauksena hän joutuu muuttamaan tutusta ja turvallisesta Birminghamista isovanhempiensa luo tuuliseen ja sateiseen Cae Tresantin kylään. Idyllisen oloinen kylä ei suinkaan ole täydellinen vaikka siltä voisi äkkiseltään vaikuttaakin, sillä Eve tuntuu olevan monen mielestä kylälle häpeäksi eikä kukaan suostu kertomaan miksi – punatukkainen Eve saa vain jatkuvasti kuulla kommentteja ulkonäöstään ja suvustaan.

Kaikesta huolimatta Eve tutustuu myös mukaviin kyläläisiin; muun muassa isovanhempiensa maatilalla työskentelevään herttaiseen Dannyyn, koululuokkalaiseensa Gerryyn sekä koko muun kylän karttamaan erakkoluontoiseen ”kylähullu” Billyyn. Hän oppii myös tuntemaan ennen hieman vieraat isovanhempansa aivan uudella tavalla.

Kun vielä 12-vuotias kaikkien pitämä Rosie Hughes katoaa, ei kylä enää ole entisensä.

Luin Irlantilaisen tytön kesälomani alussa ja se oli mielestäni yhdellä sanalla viehättävä. Kirjan tunnelma oli rauhallinen, viipyilevä, ja walesilaisen maaseudun ja sen kyläyhteisön kuvailu oli jopa hieman romanttista mutta ei silti pitkästyttävää. Kyläläiset tuntuivat tulevan tutuiksi ja tärkeiksi, niin ne mukavat kuin vähemmänkin mukavat ihmiset, ja ennen kaikkea, hahmot olivat uskottavia ja inhimillisiä.

Olin hieman pettynyt siitä, että vaikka kirjassa tunnuttiin kovasti vihjailevan tulevista tapahtumista, ne jäivät loppupeleissä hieman aukinaisiksi – mutta kirja oli enemmänkin vain yhdenlainen lapsuudenkuvaus kuin jännäri joka kaipaa ratkaisunsa. Jännityselementtinsä kirjassa kuitenkin oli ja se piti otteessaan läpi tarinan. Kirja myös kulki miellyttävästi läpi Even tuntemuksia sekä lapsena että aikuisena.

Kaiken kaikkiaan kirja oli juuri sopivaa, kevyttä mutta jännittävää luettavaa sateiselle kesäillalle parvekkeella istuessa. Suosittelisin sitä erityisesti sellaisille, jotka nauttivat kirjoissa tunnelmallisuudesta, sitä tässä kirjassa nimittäin on tarjolla runsaasti. Ainakin itse koin kirjan koskettavana, sillä vielä pitkään sen lukemisen jälkeen minulla jäi kaipuu takaisin sateisille Walesin nummille.

– Kirjaston kesälapsi Iina

Kesälapsen selviytymisohjeet

8:10 Rämpytä ovikelloa, kiidä yläkertaan, laita eväät jääkaappiin, kipitä alas ja vie reppu takahuoneeseen.

8:15 Päätä, että tänään on hyvä päivä ja olet tarpeellinen osa yhteiskuntaa ja todistat sen marssimalla tarmokkaasti kohti palautushyllyä.

8:16 Huomaa, ettei palautushyllyllä ole kuin kourallinen kirjoja ja yritä keksiä Plan B hyödyllisyytesi näyttämiseksi.

8:20 Vie hyllyyn palautusautomaatilta löytyneet kolme kirjaa. Hymyile, toivottele huomenia työkavereille ja totea, että saat pitää kesätyösi, vaikka käyttäisitkin aikasi nenän kaivamiseen.

8:25 Himmaile hyllyjen välissä, tarkista, että kirjat ovat ojennuksessa ja kaikki muutenkin ok. Aloita kellon vilkuilu.

9:30 Odotuksesi on päättynyt ja voit mennä yläkertaan juomaan kahvia.

9:55 Keskity, mene tiskille, kokoa aivosi äläkä vie varastokirjoja palautuksiin, poista maksetut maksut ilmoituksista, varmista, että kirjoja palauttaessa ne kuittaantuvat palautetuiksi äläkä tee mitään typerää.

10:30 Istu alas ja päivystä.

12:00 Jee ruokaa!

12:30 Rullaa kärryjen kanssa väliä automaatti – tiski – palautushylly – 84.2. Älä sooloile tietokirjojen kanssa.

14:00 Palaa kohtaan 9:30.

14:10 Yritä olla hyödyllinen ja mene nauttimaan musan takahuoneen hiljaisuudesta ja laatuajasta poistettavien levyjen ja/tai tarroitettavien kirjojen kanssa.

16:00 Onnea suoritetun päivän johdosta, mene kotiin ja toista sama seuraavana päivänä.

-Elisa

kollaasiKirjaston huomautus: Elisan taiteellisuutta ja kädentaitoja hyödynnettiin satutuntitarpeiston askartelussa. Ehkä jo syksyllä kirjastojen satutunneilla kirmaa söpöjä eläimiä ja seikkailee hurjia merirosvoja.

Kesälapsena kirjastossa

On olemassa muutama asia, johon mä en vaan totu. Asia numero yksi, aikainen herätys. Asia numero kaksi, kylmä. Asia numero kolme, luettavien kirjojen lista, joka pitenee ja pitenee.

Kesätyöni kirjastolla alkoi juhannusviikolla. Pehmeä lasku, sillä perjantai oli vapaa. Olin tosin ollut edeltävänäkin vuonna töissä Mikkelin pääkirjastolla ja paikka oli tuttu, silloin työtehtäväni rajoittuivat kuitenkin aikuisten puolelle. Nyt olisi aika oppia tuntemaan lasten ja nuorten puoli.

Toisten kesälasten kanssa jutellessa selviää, että lasten osasto on heille mysteeri. Sen kyllä ymmärtää. Olin aluksi itsekin pyörällä päästäni ja perehdyttäjäni ojensi käteeni kartan, jonka avulla voisin suunistaa hyllyjen välissä. Kätevää, ajattelin. Eipähän tarvitsisi kävellä ympäriinsä kuin päätön kana. Mutta mitä enemmän hyllytystä tuli, sitä nopeammin opin löytämään kirjoja paikasta X ja sisäistämään järkevän tavan asetella kirjat kärryyn hyllytystä varten. Ensin nuortenkirjat, sitten hevoskirjat, kauhu, scifi, fantasia, vieraskieliset, aikuisnuoret eli nuoret aikuiset ja sarjakuvat. Sen jälkeen on helpointa hyllyttää kirjat, täyttää kärry

uudestaan ja laittaa järjestykseen runot, arkikirjat, helppolukuiset, kuvakirjat, ensikirjat, sadut. Tietokirjat ovat sitten kokonaan oma lukunsa, ei puhuta niistä, jooko?

Kirjaston palautusautomaatti, jota on muuten hauska käyttää, on todella ihmeellinen vempele. Yleensä tyhjennysvaiheessa laatikko on useimmiten täynnä. Laatikko tyhjennetään ensin, kirjat tarkistetaan ja viedään hyllyyn. Tässä vaiheessa laatikko on taas täynnä, vaikka se hetki sitten tyhjennettiin.

Toistaiseksi työ on kuitenkin ollut mukavaa, eikä sen suurempia traumoja ole jäänyt. Aivan, paitsi alussa mainitsemani kylmä. Joka päivä ensimmäisen tauon jälkeen joudun nappamaan pitkähihaisen naulakosta. Ei siis sillä, että olisi kovin kylmä tai olisin jäässä, mutta ilmastointi on aika tehokas… Toisaalta se on kyllä hyvä kuumina päivinä, ja ei ainakaan ole pelkoa lämpöhalvauksesta.

Ylivoimaisesti hauskinta on kuitenkin kirjalista, joka minulla on kotona. Se kasvoi jo viime vuonna huomattavasti (enkä muuten ole vieläkään lukenut yhtään kirjaa listalta) ja nyt se kasvaa vielä enemmän. On hauskaa huomata, miten paljon kirjoja ja tuotteliaita kirjailijoita on, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kirjalista siis kasvaa ja kasvaa, saa nähdä tuleeko se koskaan lyhenemään.

Työrupeamani alkaa kuitenkin uhkaavasti loppua, samoin aika tämän sepustuksen kirjoittamiseen. Kiitos kuluneesta kuukaudesta kaikki mahdolliset tahot, hymyillään kun tavataan. Hyvää lomaa lomaileville ja työn iloa muille!

Kirjaston kesälapsi

Christopher Nolanin Interstellar

Warner bros Entertainment Finland (2014)

interstellar

Päätin tehdä arvosteluni Interstellarista, koska tykkään sci-fi ja jännitys elokuvista ja intterstellar oli hyvä vaikka olikin hyvin pitkä (2h 49m) mielestäni elokuvasta olisi voinut leikata joitain kohtia pois eikä se olisi muuttanut juonta tai sen kulkua ollenkaan.

Interstellar on lähitulevaisuuteen perustuva sci-fi/Draama jossa maapallo on antanut periksi ja ihmisiä kuolee nälkään ja hukkuu pölyyn. Ainoa pelastus on lähteä avaruuteen etsimään pelastusta. Ja näin päähenkilömme Cooper päättää juuri tehdä. Nasa lähettää Cooperin lisäksi kolme ihmistä(Amelia, Doyle ja Romilly) sekä kaksi robottia(TARS ja CASE) avaruuteen.  Matkan aikana tulee monia käänteitä ja mutkia matkaan erillisillä planeetoilla. Jos planeetta ei itse yritä tuhota heitä niin joku ihminen yrittää.

Loppujen lopuksi Interstellar on loistava sekoitus jännitystä sekä draamaa. Suosittelen elokuvaa kaikille ketkä tykkäävät sci-fi ja jännitys elokuvista koska elokuva on hyvin tehty ja käsikirjoitettu vaikkakin välillä vähän pitkäveteinen.

Kirjaston kesätyöläinen!

Ryhdy jäätelötehtailijaksi!

Sisareni teki kerran terveyspullaa, joka muistutti lähinnä kuivakkaa sämpylää. Jäivät syömättä. Valtettavasti muistakin terveysherkuista minulla on  samantapaisia, varsin ankeita kokemuksia. Siksipä olin iloinen, kun löysin Virpi Mikkosen & Tuuli Talvion Hyvän olon jäätelökirjan. Voin käsi sydämellä vannoa, että kirjan jäätelöihin verrattuna kaupan pakastealtaan tarjonta häviää 100-0.

Kaikki kirjan reseptit ovat maidottomia ja gluteenittomia, eivätkä sisällä valkoista sokeria. Mukana on niin raikkaita kuin täyteläisiä makuja. Helteisellä säällä oloa viilentää minttuinen mehujääpuikko, perjaintain leffailtaa ryydittää puolestaan karemelli-popcornjäätelö.

Mikä parasta, kirjan jäätelöt syntyvät ilman jäätelökonetta. Sen sijaan tehokasta blenderiä tai monitoimikonetta tarvitaan useimmissa ohjeissa.

Jos kirjan tyyli ja herkut miellyttävät, kannatta kurkata myös Virpi Mikkosen blogi Vanelja ja Tuuli Talvion blogi Tuulia.

Lisää jäätelöinspiraatiota löydät myös näistä kirjoista: Iivanainen: Emman kakut, leivokset & jäätelöt, Johansson: Jäätelö : kotitekoista jäätelöä, sorbetteja, paletoja sekä muita jäisiä herkkuja, Tee: Jäätelö : täydellinen nautinto, Söderin: Unelmien jäätelöherkut

Elina N.

kansi_tilaa-2-page-001

Henkistä ja maallista siivousoppia

Miksi eteiseni muistuttaa hurrikaanin murjomaa sekatavarakauppaa? Miksi vaatekaapista ei löydy mitään? Miksi järjestely-yrityksistäni huolimatta tavarat keikkuvat pian taas valloillaan?

Näihin ja muihin yleisiin kodin siisteysongelmiin tarjotaan ratkaisuja esimerkiksi kirjoissa KonMari : siivouksen elämänmullistava taika ja Leppoisa opas huusholliin.

KonMari on japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon kehittämä järjestelymenetelmä, joka lupaa kotiin pysyvän järjestyksen. Ensilukemalta menetelmä vaikuttaa todelliselta luonnonystävän painajaiselta. Kondo mainitsee useaan otteeseen, kuinka monta jätesäkillistä tavaraa kunkin hänen asiakkaansa kotoa on lähtenyt. Kierrätyksessä ei mainita halaistua sanaa. Kirjaa pidemmälle lukiessa paljastuu, että menetelmä tukee omalla tavallaan kestävän kehityksen periaatteita. Kun koti on hyvässä järjestyksessä, tavarat on helpompi löytää ja niitä on helpompi käyttää, minkä vuoksi uuden tavaran haaliminen vähenee.

Ainoa huono puoli Kondon kirjassa on se, että putsauskiihkossa saattaa heittää pois vähän liikaakin tavaraa… Kannattaa siis odottaa vähän aikaa kirjan luettuaan ja antaa tilanteen rauhoittua.

Kondo-faneille on luvassa hyviä uutisia marraskuussa, jolloin häneltä ilmestyy toinen suomennettu teos Iloa säkenöivä järjestys.

Leppoisa opas huusholliin tarjoaa huomattavasti maanläheisemmän ja kouriintuntuvan otteen siivoukseen. Kirjassa annetaan monia käytännön vinkkejä esimerkiksi etikan käytöstä, kierrätyksestä ja siivousvälineiden valinnasta. Toinen kirjan kirjoittajasta on ammattisiivooja ja toinen ihan tavallinen tallaaja. Tämä tuo kirjaan mukavaa näkökulmien vaihtelua. Oli mielenkiintoista lukea myös siivouksen kemiasta.

Nämä ja muut järjestelyvinkit löydät kirjaston hyllyltä 68.3. Kondon teos ei tosin ole hyllyllä kovin pitkään yleensä viihtynyt…

Kondo, Marie: KonMari: siivouksen elämänmullistava taika

Henriksson, Saara & Leinonen, Aino-Maija: Leppoisa opas huusholliin

Elina N.

Miehet, jotka vihaavat naisia vähän vähemmän

Ruotsalaisen (kuinkas muutenkaan!) Kristina Ohlssonin dekkarit ovat sitä laatua, että kun niihin kerran tarttuu, ei niitä malta laskea käsistään pois.

Kirjojen päähenkilö on rikospoliisin erikoisryhmässä työskentelevä siviilitutkija Fredrika Bergman, joka on hahmona suorastaan ihanan kuivakka.

Kuten monet muutkin pohjoismaiset dekkaristit, myös Ohlsson nostaa kirjoissaan esiin tasa-arvokysymyksiä. Ohlssonin kirjoissa rikokset ovat raakoja ja kohdistuvat usein naisiin, mutta kertomukset eivät kuitenkaan sijoitu sellaisen järjestelmällisen pahuuden ja naisvihan läpäisemään maailmaan, jota vaikkapa Stieg Larsson on kuvannut.

Ohlssonin Bergman-sarjassa liikutaan ilahduttavan usein harmaalla alueella. Ehdottomasti parasta antia Ohlssonin kirjoissa ovat henkilöhahmot, jotka ovat vuoroin tuskastuttavia, vuoroin sympaattisia. Rikostutkijat eivät ole yksiselitteisesi hyviä eivätkä pahoja, eivät ylivoimaisia neroja, vaan ihmisiä.

Ohlsson kietoo henkilöhahmojen yksityiselämät usein osaksi juonta ja rikosvyyhtiä, joten siinä mielessä tarinat eivät ole kovin realistisia. Ennen vapaaksi kirjailijaksi ryhtymistään Ohlsson oli politiikan tutkija, joten hänen teoksensa avaavat kuitenkin kiinnostavia ja uskottavia näkökulmia yhteiskuntaan ja politiikkaan.

Ohlssonin Bergman-sarjassa on julkaistu aiemmin teokset Nukketalo, Tuhatkaunot, Varjelijat, Paratiisiuhrit ja Daavidintähdet. Lisäksi Ohlssonilta on tänä vuonna ilmestynyt kaksiosaisen jännitystarinan ensimmäinen osa Lotus blues. Toinen osa Mion blues ilmestyy näillä näkymin lokakuussa.

Elina N.

Untitled design

Tulen ja jään laulu vs. Game of Thrones (kirjasarja-arvostelu/-suositus)

Vuonna 2011 alkanut tv-sarja Game of Thrones on noussut viime vuosina kansainväliseen suosioon. Viimeisimmällä 6. kaudella oli tilastojen mukaan yli 7 miljoonaa katsojaa jokaista jaksoa kohden. Sosiaalinen mediakin suorastaan pursuaa jo kyseiseen tv-sarjaan liittyviä meemejä ja vitsejä. Monet sarjan fanit tietävätkin, että tämän menestyvän tv-sarjan perustuu alun perin todella mielenkiintoiseen ja jännittävää George R. R. Martinin kirjoittamaan fantasiakirjasarjaan Tulen ja jään laulu.

Kyseisen kirjasarjan ensimmäinen osa, Valtaistuinpeli, ilmestyi jo 20 vuotta sitten (vuonna 1996) eli kauan aikaa ennen tv-sarjan syntyä. Tällä hetkellä kirjasarjasta on ilmestynyt viisi nidettä, ja ilmeisesti kirjoja ilmestyy tulevaisuudessa vielä kaksi.

Tulen ja jään laulu -kirjasarja sijoittuu kuvitteelliselle Westerosin mantereelle. Ajanjakso, jolle kirjat sijoittuvat, muistuttaa keskiaikaa. Westrosia hallitsevat vanhat mahtisuvut, joita johtaa Kuninkaansatamassa rautavaltaistuimella istuva kuningas. Kirjasarja seuraa erityisesti pohjoista Westerosia hallinnoivan Starkien suvun joutumista valtaistuinpelin kierteeseen, kun lordi Eddard Stark nimitetään kuninkaan ylimmäksi neuvonantajaksi. Kirjasarja seuraa myös tarkasti Kapean meren takana Essoksen mantereella maanpaossa olevan rautavaltaistuimelta pois syöstyn Targaryenien vanhan hallitsijasuvun viimeisen jäsenen Daeneryksen kamppailua kohti valtaistuimen takaisin riistoa.

Kirjasarja on erittäin jännittävä ennalta arvaamattoman ja paljon käänteitä sisältävän juonensa ansiosta. Martin ei häpeile kirjassa edes päähenkilöiden tappamista, mikä luo jokaisesta taistelusta ja konfliktista niin jännittävän, että kirjaa ei voi laskea alas. Ikinä ei voi tietää, kuka kuolee seuraavaksi taistelussa rautavaltaistuimesta.

Tv-sarjaan verrattuna kirjasarja on paljon jännittävämpi, ja se porautuu syvemmälle hahmojen mielensisäiseen maailmaan. Kirjasarjassa tapahtumat etenevät paljon hitaammin ja yksityiskohtaisemmin. Tämä tekee tapahtumista mielenkiintoisempia, kun tiedetään tarkkaan, mitkä yksityiskohdat ovat johtaneet erilaisiin tilanteisiin. Tv-sarja alkaa muutenkin eriytyä kirjan yksityiskohdista kolmannella tuotantokaudella, mikä lopulta johtaa joidenkin hahmojen puuttumiseen ja tapahtumien erilaisuuteen. Tällä perusteella voin suositella tv-sarjan katsojiakin lukemaan myös kirjasarjaa uutta tuotantokautta odotellessa. Kirjasta löytyy paljon asioita, jotka tv-sarjasta on jätetty pois.

Kirjojen käännökset ovat erinomaisia, mutta kirjat heräävät aivan uudella tavalla eloon alkuperäiskielellä luettuna. Kirjasarjan alkuperäiskieli on englanti. Kirjojen pituus vaihtelee 700 sivusta reiluun tuhanteen sivuun. Tulen ja jään laulu- sarjan (Song of Ice and Fire) kirjat: valtaistuinpeli (A Game of Thrones), Kuninkaiden koitos (A Clash of Kings), Miekkamyrsky (A Storm of Swords), Korppien kestit (A Feast of Crows), Lohikäärmetanssi (A Dance with Dragons).

Sisältönsä takia suosittelen kirjasarjaa lukioikäisille ja aikuisille. Noudattaisin kirjoissa samaa ikärajaa (K-16) kuin tv-sarjassa häpeilemättömien ja raakojen kuvauksiensa takia.

Kesätyöntekijä AH